sunnuntaina, maaliskuuta 17, 2013

uusi tuttu seelanti

Olen istunut kolmen kanan valissa. Ne ovat munineet jo joka paiva.
Talossa on nelja aikuista ja vauva ja me. Me nukutaan alakerrassa, eika ole liian kuuma peittojen alla.
Torilla on paljon tuttuja. Meri on tuttu. He, jotka asuvat talossa, niin tuttuja etta voi puhua puhua ja kuunnella ja kysya suoraan.

Olemme menettaneet kaksi sellaista ystavaa ja joka paiva muistan olla onnellinen kaikista heista, jotka viela ovat olemassa. Joiden kotiin voi tulla. Ja istua poydan aaressa. Dyykattuja juustokakkuja.

Matka on siis ohi. Me ollaan kotona, me sanotaan. Ja meille sanotaan. Mies raahaa laatikoita, numeroituja, sisalle ja me pakkaamme taas. Minulla on samat housut neljatta paivaa. Ja edellinen yo oli ensimmainen yhteentoista kuukauteen, kun emme nukkuneet vierekkain.
Yksitoista kuukautta kakskytnelja seitseman. Tajusimme etta yhteentoista kuukauteen emme ole olleet niin pitkaan toisistamme erossa kuin eilen.
Mies katseli ystavansa venetta ja leikki merirosvoja villien poikien kanssa merinakoalatalossa. Mina puhuin vauvoista keittiossa kaupunkitalossa. Ja tutustuin neljaan uuteen ihmiseen siella missa kasvoi eukalyptus puita ja aitauksessa oli lampaita, kanoja ja ankkoja. Ja me nauroimme niin. Maorilauluja matkalla kotiin.

Huomenna taas lentokone. Toiselle saarelle. Ei pyoria, ei pyoria talla kertaa.

Kummallista, koska ei ole kummallista. Kuinka normaalia kaikki tassa elamassa.
Paluut lahdot paluut.

Nyt taalla siis. Uudessa-Seelannissa. Uudessa alussa.

1 kommentti:

Unknown kirjoitti...

Yeah, London fashion is definitely a lot different from Paris fashion or from Berlin fashion.

  nfl jerseys cheap|nfl jerseys for sale