On ollut pimeää
ihan kuin olisi tullut sade, mutta ei edes lunta.
Paketteja Malesiasta harvasepäivä. Harva. Se. Päivä.
Ja tilastoja, että 30% suomalaisista ei saa tarpeeksi d-vitaminia. Ajattelen aurinkoa,
jota piti väistää.
Olen alkanut ajatella jo uutta matkaa
muuttaminen tuntuu toivottomalta
tuntuu toivottomalta löytää paikkaa, jossa voisi aloittaa
on kummallista, miten sitä tietää että paikanvaihdos on illuusio
mutta silti
sitä kuvittelee, että se auttaisi
että kotiin
että pois
tuulikellot
sitä kaipasi mustikoita ja vadelmia ja kanttarelleja ja suppilovahveroita
mutta nyt
ostaa mandariineja tai satsumia tai mitä ne nyt on
ja haikailee avokadojen, mangojen ja tahinin perään
miksei sitä voi vain olla sillä tavalla tyytyväinen
että jaksaisi kävellä järvellä pimeässä
söisi mielellään päivästä toiseen punajuuria, lanttuja ja porkkanoita
kaalipiirakkaa.
mutta haaveilee jo
muusta maasta
ehkä minun sielu liikkuu.
" uni on totta ja totuus on harhaa se usvaksi muuttuu ja käsistä karkaa" yöllä täytyy herätä monta kertaa ja katsoa
keskiviikkona, marraskuuta 30, 2011
sunnuntai, marraskuuta 13, 2011
työ
Olen koko viikonlopun ollut koneella menemättä edes ulos
minusta tuntuu, että on vaara
työnteonvaara. rupean vain tekemään niin kamalasti kun en ole niin pitkään aikaan
mutta oikeastaan pidän tällaisesta että voin tehdä omaan tahtiin
viime yönä
nukuin vain aamusta ja näin rappusiltani jyrkänteeltä kallistuneen rekan
ja pyöräilijät sateesta märkinä sen alla suojassa
mutta minä en mennyt ulos katsoin vain ikkunasta kun ihmiset juoksentelivat hädissään
edestakaisin
ja toisetkin olivat nähneet painajaisia
ja mies oli vienyt pienen pojan sairaalaan
ja me katsoimme ikkunasta myyränkoloja
ja ylihuomenna
on kulunut kaksi kuukautta siitä kun
vene jäi satamaan
kun minä kannoin rinkkaa ja reppua
pitkästä aikaa
ja joskus jouluun oli vielä niin pitkä aika.
minusta tuntuu, että on vaara
työnteonvaara. rupean vain tekemään niin kamalasti kun en ole niin pitkään aikaan
mutta oikeastaan pidän tällaisesta että voin tehdä omaan tahtiin
viime yönä
nukuin vain aamusta ja näin rappusiltani jyrkänteeltä kallistuneen rekan
ja pyöräilijät sateesta märkinä sen alla suojassa
mutta minä en mennyt ulos katsoin vain ikkunasta kun ihmiset juoksentelivat hädissään
edestakaisin
ja toisetkin olivat nähneet painajaisia
ja mies oli vienyt pienen pojan sairaalaan
ja me katsoimme ikkunasta myyränkoloja
ja ylihuomenna
on kulunut kaksi kuukautta siitä kun
vene jäi satamaan
kun minä kannoin rinkkaa ja reppua
pitkästä aikaa
ja joskus jouluun oli vielä niin pitkä aika.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)