kaupungit

Edelleen Bishkek.
Kaupungit ovat kummallisia, koska ne muuttavat matkaa. Olemme olleet taalla nyt viikon. Hotellihuoneesta on tullut koti. Ja paivittain vaihtuvat reppureissaajat ovat kuin kylaan tulevia vieraita. Alamme omistaa majataloa.

Pyoraileminen on matka itsessaan. Pysahtyminen on supermarket ostoksia, pyoran varaosien etsimista, internettia, postikortteja, aitoa kahvia, elokuvia ja keskusteluja kun ei tarvitse huutaa metrien etaisyydesta rekkojen pauheessa.

Pidan pysahtymisesta yhta paljon kuin liikkeesta. Joskus etelaisella saarella liftatessa en saattanut pysahtya. Tuntui kuin kaikki loppuisi jos pysahtyisin. Uudet autot ja kuskit olivat liike ja se tuntui hyvalta.
Nyt en valita, etta olemme olleet pysahtyneina jo viikon. Naen unia purjehtimisesta ja ruoasta. Ja etta viillan miehen kurkun saksilla auki. Mutta mies ei ole kukaan tuntemani, eika hanessa ole mitaan hyvaa.

Eilen Kazakhstanin suurlahetystossa kosin miesta. Sita, jossa on paljon hyvaa. Mutta han sanoi etta minun on turha edes haaveilla avioliitosta, etta se ei tule tapahtumaan. Siita tuli vitsi. Niin kuin siita miten lausun englanniksi mehun. Joskus se miten toisten kanssa ollaan, on vain jatkuva sama vitsi, jota kerrotaan paiva paivan peraan, samalla tavalla, jolle nauretaan samalla tavalla ja muodostetaan silta niiden valille, jotka tietavat miksi kerrotaan ja nauretaan.

Voi menna kauan ennen kuin naemme merta seuraavan kerran. Samalla tavalla unenomaista, kuin ajatus kaikista heista toisaalla. Ettei nae aikoihin eika tieda mihin suuntaan. Sitten lukee jonkun statuspaivityksen tai nakee kuvan ja kaikki on muuttunutta.

Pyorassa on liikaa sellaista mita ei saa koskettaa vaarin. Tykkaan tavaroista, joita ei tarvitse pelata. Jotka voi jattaa ja unohtaa ja kayttaa. Mutta vasaraakin pitaisi kai hakata oikealla tavalla. Kenkia kavella. Muuten tera tai pohjalliset kuluu epatasaisesti.
Ehka siksi rikon kielioppia. Etta voisi tehda vaarin, eika se satuta tai haittaa, vaan luo uutta.

Joskus menimme tyttoni kanssa rajoille. Tanaan ajattelin, onkohan han kirjoittanut tarinaansa
naina kuukausina, kun olen lahtenyt ja ollut pois.

Olen rikkonut pyoran. Monesti. Tehnyt niin monta vaaraa. Nyt mies sanoo ettei sita voi enaa korjata. Etta olen asentanut uuden tarakan vaarin, pakottanut ruuvin sisaan. En edes tiennyt, etta minulla voisi olla niin paljon voimaa, etta voisin pakottaa jonkun ruuvin vaarin. Mutta ehka kyse ei ole voimasta, vaan vaarasta kulmasta. Niin kuin kaikessa.
Etta katsoo toisesta, joka on vaara, kulmasta. Ajattelee tai ei ajattele.
Ja sitten mies ajattelee, etta parempi kuin en koske mihinkaan. Niin kuin han ajattelee kaikista muista.

Ja kuljemme silti eteenpain, me kaikki, edelleen.

Ehka minun on parasta menna katsomaan sita ruuvia. Osoittaakseni edes, etta olen kiinnostunut.

Bishkek ja matka jatkuu

 Niin paljon maita ja teita ja
taisteluita ja sairaalaa ja ylamakia ja huiveja a huivittomia ja alamakia
ja kuvia ja keskustelua paskantamisesta.

Nyt on jo Kirgiisia. Turkki, Iran, Turkmenistan, Uzbekistan ja Tajikistan on ohitettu
seuraavaksi Kazakhstan ja Kiina.

Kiina sittenkin. Pitaa saada kartta.

Ja yritan kuvia. Jos ne kertovat mitaan siita mita on ollut
kun ollaan poljettu sumussa
tai syoty vesimelonia tien varressa kuumuudessa
tai maattu sairaalanvuoteessa lukittuna huoneeseemme sairaanhoitajien kuokkiessa maata
ja karpasia karpasia
tai kiivetty kivisia teita ylos ja syoty omenoita suoraan puista
istuttu pienessa huoneessa vierivieressa pullon kiertaessa ja pommien rajahtaessa ulkopuolella, luotien lavistaessa kattoa
paeten katuja pitkin kun teinipojat nauraa ja tankit savuaa
heratty lumisateessa
saavuttu kaupunkeihin ja juovuttu yhdesta kaljasta
katsottu kun lammas on teurastettu
ja vuohta viskottu hevosilla ratsastaen.
teeta teeta teeta
hello at kuda
finlandia finlandia finlandia.

ja viela on edessa niin pitka matka.

Turkin sumuiset tiet.

Ensimmainen vuoren ylitys.

Vesipullon tayttoa Turkissa.

Luostarin rauniot.

 .

Sumelan luostari.

Turkkilainen kahvila ja ihana cs isanta Emre.

Agrin nuoret opettajat.

Ensimmainen ilta Iranissa.

New look.

Tienvarsi piknik.

Tyhjyytta parisataa kilsaa ja viiskyt lampoastetta.

Turkmenistan experience.

Uzbekistan.

Kuumuutta on vaikea kuvitella.

Morgabin naiset eivat peittaneet kasvojaan vaatimattomuutta, vaan aurinkovoiteen puutteessa.

Cafe a'la Pamir's

Tallaisissa maisemissa kelpaa pyorailla.

Me.

.

Aamu.

Seuraava aamu.

 Sita seuraava aamu.

Eraassa kalaravintolassa.

Eras vasynyt kissanpentu.

Aprikooseista voi saada yliannostuksen.

Ensimmainen aamiainen sivistyksen parissa.