reipas

minun on helpompi lähteä kävelylle
kuin alkaa kirjoittaa esseetä

minun on helpompi pelata amerikkalaista sanapeliä
kuin siivota tai suunnitella tai kirjoittaa esseetä

minun ei ole tällä hetkellä helppo syödä
puristin appelsiinimehun
makea reilu appelsiini :)
mutta jännittää

minun on helpompi jännittää
kuin nukkua tai syödä tai lukea tai lähteä kävelylle tai kirjoittaa esseetä tai siivota tai suunnitella

olen kauhuissani parin tunnin päässä häämöttävästä ajosta
ensin on ajotunti
joka ehkä vähän lievittää paniikkia
mutta
ehkä se vaan lisää paniikkia

minua alkaa itkettää kun vain ajattelenkin
ja kun olen jälleen näin paniikissa niin miten mikään voisi onnistua?

eilen pimeän ajossa jalkani tärisivät niin että auto sammui kolme kertaa ennen kuin sain sen käyntiin.
koska ajattelin jo tätä päivää

minun on helpompi ajatella tulevaa ja mennyttä
kuin nykyhetkeä

minun olisi helpompi olla olematta ja näkymätön ja kadonnut ja pieni ja piilossa ja siili ja turvassa kuin todellisuudessa

vaihdoin tänään lampun vessaan. se paloi sieltä illalla.
ihan itse vaihdoin vaikka piti tuolin kanssa seisoa varpaillaan ja siltikin ei melkein ylettynyt
mutta olen tottunut kurkottelemaan

minun on helpompi itkeä
kuin olla itkemättä

miten jotkut voivat olla itkemättä?
se on käsittämätöntä. että voi muka pidättää sellaista tunnetta. se on minulle aivan mahdotonta. toisaalta. minä pystyn myös itkemään silloin kun tahdon. ristiriitaista. en voi pidättää itkuani mutta voin saada sen alkamaan.

näin jotain unta veljestäni
asuimme vielä vanhassa kodissamme rivitaloasunnossamme
minä olin minun huoneessa, minulla oli jotain tärkeää tekemistä
kuulin että veljeni tuli kotiin ja tuli yläkertaan
ja minä en voinut enää tehdä sitä mitä olin tekemässä vaan minun piti mennä pitämään ovea kiinni ettei hän tule huoneeseeni ja tapa minua
(tämä on hyvin usein toistunut unikuvio)
ovi oli tällä kertaa paljon raskaampi ja vahvempi, tukevampi ja kahvasta oli helppo pitää kiinni, se ikään kuin jäi siihen asentoon johon sen pistin eikä siirtynyt helposti.
minulla oli silti tosi kummallinen olo
ikään kuin
minä pitämällä ovea tiukasti kiinni ja vääntämällä kahvaa
pakottaisin veljeni yrittämään
että jos olisin jatkanut puuhiani hän ei edes kiinnostuisi tulemaan huoneeseeni
yritin olla siksi hiljaa
ettei hän kuulisi mitä minä puuhaan
huomasin että oven alta näkyi jalkani käytävään, yritin peitellä niitä
huomasin avaimenreijän ovessani
kurkistin siitä ja näin veljeni ja veljeni huoneen
hän puuhaili omassa huoneessaan jotakin kaikessa rauhassa
seurasin häntä
aloin rauhoittua ja unen tunnelma muuttui (painajaisesta pois)
veljeni tuli ulos huoneestaan, minä siirryin pois avaimenreijältä ja oveltani ja jatkoin omia puuhiani
veljeni tuli huoneeseeni
syöksähdin hänen eteensä ja kysyin mitä hän oikein teki täällä
hän oli tullut kysymään jos minulla olisi joissain lehdissä kokiksen mainoksia
hän tarvitsi niitä johonkin työhönsä, johonkin taiteeseen
aloin etsiä lehtiä
ja uni muuttui niin että minä edelleen etsin niitä mainoksia
mutta kuljin oudoissa rakennuksissa
ja löysin
mutta ne muuttuivatkin oikeiksi pulloiksi
ja joku vei ne
ja siellä oli joitakin piirrettyjä hahmoja sitten

jotenkin minusta tuntuu että olen vähän pääsemässä velipainajaisistani
vähän
ehkä
en ole enää pitkään aikaan nähnyt mitään sellaista
ja nytkin ensin painajaiselta vaikuttanut muuttuikin
ja niin on käynyt oikeastaan kaikissa unissa joissa on ollut veli nyt viime aikoina
enemmänkin uneksin nykyään siitä että voisimme olla ystäviä, että lähentyisimme

en tiedä miten käy sitten kun menen taas vanhempieni luo
miten käy jouluna
kun olemme kaikki siellä

minusta tuntuu että meillä joulu ei ole
valon juhla
sillä tavalla
meillä siihen liittyy vahva tiedostus ja tietoisuus siitä mitkä kaikki ei ole hyvin ja miten asioiden pitäisi olla millainen perheen pitäisi olla millainen joulun pitäisi olla ja kun se ei ole
teemme toki kaikkea jouluista koristelemme kuusen laitamme äidin kanssa ruokaa syömme joulupuuron annamme lahjat ja kuuntelemme joulumusiikkia
mutta kuitenkin siinä on sellainen pohjavire että nyt olemme yhdessä koska jouluna kuuluu olla yhdessä ja nyt teemme nämä asiat jotta emme alkaisi itkeä jotta emme muistaisi nyt kaiken pitää olla hyvää ja kaunista ja yritämme kaikki. ehkä yrittäminen on eniten se mikä minua ahdistaa. että näen kuinka äitini yrittää., hän yrittää niin paljon. että meillä kaikilla olisi hyvä. että kerrankin. että jos vihdoin.
ennen joulut olivat vielä jouluja, silloin kun oltiin aina isovanhempien luona. silloin kun me oltiin vielä pieniä eikä kukaan vielä tiennyt millaisia meistä tulee kun me kasvetaan ja millaiseksi meidän maailmat muuttuu.

eilen minun teki hirveän paljon mieli lähettää veljelleni viesti
kun katsottiin tunnilla musavideoita ja tuli kaikkia muistoja mieleen
niistä ajoista kun me katsoimme niitä. tuntui niin oudolta nähdä ne videot. sellaiset joista ei silloin oikein ymmärtänyt itse mitään. ja miten niitä kuitenkin lauloi vähän ja miten niitä nauroi. siinä huumassani tilasin myös muutaman levyn. minun oli pakko koska minusta vain tuntui siltä. niin voimakkaasti. että tahdon jotain musiikkia joka

mutta en lähettänyt viestiä koska en oikein osannut kirjoittaa
en tiennyt millä tavalla sanoisin
en tiedä muistaako hän niitä
vai olenko taas kuvitellut

ja sitten lähetin viestin poikaystävälleni
ja se tuntui vähän naurettavalta
mitä se häntä liikuttaa jos minä muistan jotain lapsuudestani
enkä voinut jakaa sitä tunnetta
koska hän ei tietenkään ollut nähnyt niitä videoita eikä siksi tietenkään muistanut mitään lapsuudestaan ja sitä paitsi meidän lapsuutemme on ollut ihan eri eikä hän varmaankaan edes ole katsonut musateeveetä.

ja tuli syyllinen olo
että minä olen jollain tapaa korvannut veljeni
poikaystävälläni
että olen alusta asti kyllä vähän ajatellut niin
tai tiedostanut sen mahdollisuuden
tietyllä tavalla
mutta tietysti on paljon muutakin, joka ei liity veljeeni ja liittyy vain poikaani
tunteeni. tietysti.
mutta jollain tavalla
on helpompi kestää sitä ettei enää ole veljeä kun on poika

mutta
ilmeisesti minun on helpompi sietää jännitystä
kun alan ajatella jotain vielä suurempia ahdistuksen aiheita
autokoulu tuntuu pikkuriikkiseltä

ja pianhan se jo on