nurmikko. kuin puisto, ympärillä penkit ja nainen tatuointi käden ympärillä pienen pieni poika vihreä ruutuista palloa viltillä. Akureyri.

viides auto pysähtyi ja mies keski-ikäinen kuskin paikalla, pelkääjän paikalla poika
kaunis kaunis niin kaunis ja iho vielä valkea kun kääntyy takapenkille päin ja yritän välillä ymmärtää islantia koska
olemme islannissa ja minä
muka opiskelin sitä
kaunis kaunis poika kääntyy taaksepäin ja jostain hänen ylähuulensa alle nuuskaa
niin kuin islantilaisilla nuorilla pojilla on tapana
ja he kohti reykjavikia
minä voisin päästä sinne asti
perävaunu takana pulloja täysi takapenkin jalkatila
mutta sitten en olisi edes vielä siellä ja pitäisi lentää takaisin
lentää lentää heti takaisin
mutta kuinka tekisikin mieli
olla niin kuin se mies joka tupsahti tyttönsä kontin ovelle
rinkka selässä
moi
seisoa siinä ovella ja sanoa moi

mutta aina pitää olla hemmetin rationaalinen ja takk fyrir ovi kiinni ja alkaa akureyri.

sinisen kahvilan terassilla mies katolla viulun kanssa yrittää pysäyttää jokaisen ihmisen koska hänen pitää päästä katolta pois ja minulla kahvin ja suklaan ja kerman sekoitus
musiiki nyt niin kovalla ja ihmiset vaeltavat nurmikon halki vaeltavat kaikki minun ympärilläni ihmiset puhuvat kieltä joka kaunis

ja minä kävelen kävelen kävelen ympäri pienen pienen keskustan edestakaisin kasvisravintola, ainoa sen laatuinen täällä pohjoisessa on lopettanut toimintansa ja minä päädyn sinne missä ihanat salaatit

minä kävelen vanhojen kirjojen kauppaan kävelen vanhojen kirjojen kauppaan ja puhun islantia islantilaisen naisen kanssa joka kirjojen keskellä keittää kahvia
ja kysyn vigdiksestä ja hänellä on yksi kirja
yksi kirja ja se on metsän tyttö
yksi kirja ja se on juuri se mitä yrittänyt etsiä
mitä eniten toivoisi mitä eniten eniten eniten mitä juuri juuri sitä
ja miten puristaa mustia kansia rintaansa vasten kun kertoo että on lukenut kaikki
ja islantilainen nainen kahvipannu kädessä osaa sanoa päivää
ja

kävelen kävelen ympäri samat kadut eikä huvita mennä kauppohihin huvittaisi vain kuunnella ihmisiä
kirjoittaa päiväkirjaa kirjoittaa käsin niin että vihreästä kynästä jäljet kyynerpäähän asti kirjoittaa kirjoittaa kirjoittaa mustaa kirjaa rintaansa vasten ja kuinka hymyili sen jälkeen jokaiselle
ei enää haittaa vaikka vähintään viisi tuntia kestäisi täältä sinne kaupunkiin jossa
niitä, joiden kanssa voisi
jakaa

eilen omilla - niin - rappusilla salaattia - omatekemää - avokaadokastiketta
punaviiniä kuinka siinä ilta-auringossa kuinka siinä me nauramme taas
jakaa

uimisen jälkeen

ja miltä tuntuu lopulta sulkea ovi
siniseen konttiin
tuijottaa auringonlaskua jossa aurinko ei laske vaan on vuorten takana
eikä ketään ketään ketään joka näkisi saman
näkisi saman siinä

ja minun myönnettävä minun sanottava ääneen että
minua pelottaa
pelottaa suomi
pelottaa se että syksy siellä
että jos
ilman auringonlaskua koska on pimeää
mutta samat ikkunat
ikkunat vain joista tuijottaa
ei teetä voi joka ilta jokaikinen ilta jonkun joidenkin toisten keittiöön
ei voi joka päivä seistä jonkun toisen ovella
pitää itsekseenkin pitää ihan itse
yksin

italialaiset miehet syövät yhdessä, matkaopas pöydässä ja minä taitan jalat jotta mahdun reppuni ohi
ikkunapöytä niin kuuma niin kuuma vaikka ikkuna vieressä auki
niin kuuma että toivoisi hihattoman mekon toivoisi kylmän tuulen ikkunasta
sen saman joka on täällä aina
ikkunasta taas ikkunasta niin monta kertaa
ja kirjoittaa postikortin kirjoittaa

musiikki niin kovasti että puisto
ihmisistä täyttyy ja lapset
potkivat palloa vihreäruutuista edes edes edestakaisin
minulla musta kirja muovipussissa ja postikortti ja minä se ainut joka on tullut ulos vaikka tietokone
rajat uimapuvusta
koska vesi

ja perheet perheet kaikki kokoontuvat ympärilleni
ja minä mietin miltä tuntuisi äiti
kun pieni tyttö kampaa sormin äitinsä tukkaa
omistaisiko sitten olisiko sitten oma?

aamulla herää kello kuusi koska on tottunut
mutta nukkuu lisää
kolme tuntia ja sitten
avaa verhot
kaikkineen kokonaan ja aurinko
kävelee varjoisen terassin läpi harjaa hampaat hiukset ja alkaa keittää
puuroa
puuroa puuroa ja jukurttia ab ja maustamatnota ja avokaadoa ja appelsiinia ja omenaa ja banaania ja kiiviä ja tummaahikisukkaleipää ja voita ja tuoremehua porkkana appelsiini ja terassin päähän jossa pyykit jossa aurinko ja istuu istuu nauraa
voiko puuro olla näin hyvää
vapaa vapaapäivä

kävelee hiekkaiset polut ja tyttö pyykkikori käsissä vilkuttaa
vilkuttaa takaisin
ja kävelee kilometrin kunnes auto perävaunuineen ja kaunis poika pysähtyy.

haluaisin pitkät hiukset. pitkät hiukset tuuleen
musiikki loppuu
kuin valomerkki
yhtäkkiä kuuluu kaikki puhe
hvað segir þú
vielä kaksi tuntia bussiin
mies joka tuli kahden pienen lapsen kanssa suutelee niin nuorta tyttöä että oliko se tyttöystävä vai lapsi
niin nuori niin nuori mutta mies pitelee kuin rakastettua

musiikki alkaa
disko
tyttö sinisessä mekossa tanssii tyttö sininen mekko lenkkarit ainut joka tanssi
disko disko disko
ou ou i wanna go with him ou ou ou ooo ou ou po po po poker face

turistit tunnistaa siitä että he kulkevat käsikädessä
siitä että heillä tummat aurinkolasit ja urheilullinen takki vaelluskengät

minä olen
islannissa

yhtäkkiä se tulee
se tulee niin
minä
olen
islannissa
olen täällä vielä kaksi kuukautta. melkein. look at the sun look at the mirror.
ja sitten tämä on ohi. sitten tämä kaikki on ohi. tämä. tämä
että nainen lyhyttukkainen pyörittää tuttöä kukkahousuista ruohikolla
ympyränmuotoinen ruohikko
vuoret takanaan rakennusten takaa
vuoret ja tie
joka tänne päin jyrkästi alas mutta nyt
kun palataan nousee nousee viitosvaihteella vauhti hidastuu
tämä
että voi istua vapaapäiväänsä vieraassa kaupungissa
puhua vuorotellen vierasta kieltä ja vierasta kieltä
että sitten kaikki kaipaus muuttuu
kaipaukseksi tänne takaisin
kuviksi jotka
vihdoin pitää teetää
koota albumiksi
ei enää haaveita toteutettavaksi tänne
ei enää sitä maata joka oli satu jonka piti olla
ei kuvaa kuvaa kuvaa vain
vain todellisuus joka oli
todellisuutta
sitä kun istutaan penkillä auringossa
niin kuin missä tahansa
istutaan ja kun pikkuveli tulee nauretaan koska itkettää
itkettää siinä portilla kun sanotaan good bye
tarraudutaan
raahataan polkupyörää jonka kumi on puhkaistu yöllä
terassilla salaattia avokaadokastikkeella
lumihuippuisen vuoren huipulla auringonlaskuun kevään ensimmäisenä päivänä
seuraavana päivänä koe odottamassa
penkillä auringossa pyörällä viereen kävellen viereen
am i allowed to talk to my girlfriend

don't be a stranger to me

tämä maa.
miten sanon että rakastunut
ja kaunis poika sanoo ettei hän pidä
että siksi hän muuttaa pois
että hän ei pidä kun ihmiset eivät tervehdi kadulla
ja minua naurattaa
minua naurattaa koska eilen me juuri uima-altaassa
miten ihanteellista kolmensadantuhannen asukkaan maassa
tulla kirjailijaksi tulla muusikoksi kirjoittaa yhdessä kirjaa kaikki kaikki he
kierrättää
miten halauaa aloittaa samanlaisen projektin suomessa
mutta miten se eri tavalla mahdollista koska onkin viisi miljoonaa. miten paljon. miten jättimäiseltä suomi yhtäkkiä tuntuu

don't be don't be a stranger to me.

tyttö samanlaisella huivilla kuin meillä kaikilla töissä
siltaa nurmikolla
mamma mamma

nauttia auringosta
nyt.

Tällä sitä taas
stugan rappusilla
vaihteeksi heikko yhteys
kontin lattialta se ei riitä vaikka kontti on lähempänä

ja me leivoimme tänään Annan kanssa kakkuja kaksi
ja Gesturkin otti lisää
ja me vain leivottiin ja leivottiin ja naurettiin ja juostiin kauppaan ostamaan digestivekeksejä kakkuun ja skyr oli vanhaa ja se sanottiin islanniksi kun meillä oli jo kerma valmiina
ja me tilattiin hedelmiä ja saatiin avokadojakin ja nyt ei tiedetä miten sitten sanotaan ettei halutakaan maksaa ruoasta kun kerta saadaankin jopa avokadoja kunhan vaan tilataan niitä
ja me vaan naurettiin ja naurettiin kun saksalainen pariskunta tuli kyökinkin puolelle
ja me puhutaan aina vain tomaateista ja kahvin keittämisestä ja saksien paikoista ja pikkutalon kokolattiamattojen tahroista joita yritetään peittää matoilla ja delfiinitaulusta ja minä kysyin tänään Addalta siitä kun ne asui täällä ja hän kertoi myrskystä joka vei oven ja katto melkein lähti lentoon ja Gestur vain sanoi että ilma on niin huono että hänen pitää odottaa ja lapset ei edes heränneet
ja aurinko on, ikkunailma. ikkunailma että nahkasohvalla tulee hiki koska aurinko niin kirkas
mutta ulkona ei tarkenisi ilman pitkiä hihoja ellei olisi aitaa ja mökkiä ja kiviä suojana koska tuuli
tuuli tuuli ja minulla ensimmäistä kertaa täällä päällä punainen pilkullinen mekko

ja torstaina vapaa ja pitäisi päättää lähdenkö huomenna akureyriin yöksi vai husavikiin vai vasta vapaapäivänä liftaten
ja naurattaa naurattaa kun skyria joka paikassa ja karamellikuorutetta ja miten kaupan kassa ei anna kuittia ja minä sanon kuitti kuitti kuitti

ja vuoret aina kuin usvassa aina kuin usvassa

ja opintotukilautakunta haluaa pidättää minulta asumistuen koska silloin kun en ollut edes koko suomessa eikä minulla ollut edes poikaystävää,samassa asunnossa suomessa kanssani asuva puolisoni oli saanut jotain etuutta jonka takia en olisi oikeutettu saamaan asumistukea. Niin. Hyvinpä on taas asianlaidat siellä kelan tätöset tulkinneet. samassa asunnossa on helppo asua henkilön kanssa kun ei ole edes samassa maassa.

Ja nyt tuli yksi ukko akureyristä tänne vaan pölähti jätti koulun kesken ja kimpsujensa kanssa tuli. meinaa muuttaa husavikkiin mutta tuli ensin tyttöään moikkaamaan. ja nyt me juodaankin kaljaa auringossa.
auringossa joka ei koskaan laske.
ja nauretaan
miten absurdia absurdia
ja sen ukon tyttö sanoo että täällähän sekoo kaikki
ja me nauretaan ja nauretaan vaan
ja se tyttö haluaa omankin kaljan
ja tässä me auringossa sitten istutaan
fosshollin tytöistä kolme ja mies rinkan kanssa. meinaa ehkä kalastushommiin.

ha
ha haa

tämä alkaa tympiä
työ
laskettiin tänään tuntipalkka ja se on vähän päälle kolme euroa
kolme euroa! kolme euroa! mehän ollaan orjia!
okei, me saadaan majoitus (niin)
ja ruoka (niin)
mutta herran jumala. jos multa otetaan neljäkymmentäprosenttia tästä iänikuisesta pakastekalasta, pullamössöleivästä ja ikuisuuksia säilyvästä juustosta
mä mielummin ottaisin sen rahana ja ostaisin ruokaa jota voi oksentamatta syödä.

kuurasin eilen mökkiä. alkoi etoa kaikki oksennustautisten lasit ja homehtuneet nurkat.

otsa oli niin rypyssä ja hain päärakennuksesta kumihanskat kävelin rivakoin askelin
ja sitten tein pastaa itselleni

kaipaan oikeaa ruokaa
tofua
härkäpapuja
uusiaperunoita
eilen hesarin sivuilla oli ihana ohje ahvenvokkiin
ja kuinka me maistelimme yhteen ääneen kesämökin laituria ja kuikkaa ja nuotion tuoksua ja saunavihtoja ja nuotiolla muhivaa vastaongittua ahventa ja perunoita ja voita ja tilliä ja raparperimehua raparperikiisseliä mansikkakakkua!

ja tänään teemme kinuskikakun annan kanssa. sen me teemme vaikka mikä olisi.

vaikka nyt me kai olemmekin lähdössä Myvatniin.

suututtaa koko paikka. suututtaa raha ja ruoka ja työ ja turistist. oksennustauti ja pitkät välimatkat. suututtaa ettei ole kotia suomessa. suututtaa
että kaikilla on oma elämä.

toipilaat

täällä sitä istutaan
lahonneilla portailla stugan rappusilla
pilvisessä aamun sateesta vielä nurmikko märkä
aamuyön rankkasateesta
painostava ilma
ja jokainen on käynyt nyt oksentamassa vuorollaan
niin että luultavasti se on levinnyt jo reykavikiin
ja turistien mukana lentokentille
ja uusiin maihin
että jos tulee uutinen vatsatautiepidemiasta
joka leviää islannista
niin se on sitten täältä lähtöisin
tosin sitähän me emme tiedä mistä se tänne tuli

ja minulla olisi ollut tosiaan vapaata tämäkin päivä
ja huominen
mutta näin ollakseen
olen huomennakin töissä kuten tänään
kun on tämä vatsa
tauti
epidemia

ja kärpäset
kiipeilevät näytölle
kiipeilevät kiipeileivät
ja minä nautin ensimmäistä kertaa singaalista joka tulee stugalle asti
että voi kirjoittaa täältä
kuin saisi pitkästä aikaa annoksensa
mitä tahansa huumetta
mutta kuinka nopeasti siihen tottuukaan
toisaalta
että on yhteys vain aamuisin kun pitää pistää aamupalaa pöytään ja hymyillä hymyillä
tänään palvelin niin että ellen huomenna saa tippiä saksalaiselta pariskunnalta
niin en sitten kyllä mistään
tosin he kyllä ehtivät pettyä tuhatkertaisesti vielä yön aikana illallisen aikana
niin
turistit
vaikka tyttö sanoo että kaikki me olemme
turisteja
on eroa sillä
kuitenkin
millä tavalla käyttäytyy siellä maassa siellä paikassa kun on
siinä on eroa

ja minä aamiaisella sujuvalla islanninkielentaidollani rahastin aamiaisen ja neuvoin tietä Mývatniin kunnes en enää ymmärtänytkään jatkokysymyksiä ja niin nolona piti vaihtaa englanniksi
ja suomalaiselle perheelle suomea

ja me nauramme annan kanssa että puheenaiheena
miten kurkut ei kuiva yhtälailla kun ne ympäröi tomaateilla

mutta nyt emme naura mitään
nyt jokainen lepää tai alkaa toipua tai pelkää että sairastuu uudestaan
ja islantilaiset sormet ristissä että vain suomalaiset vain suomalaiset tämän taudin
ja ruotsalainen oksensi vain kerran.

mikä ihanuus. ihanuus.
vaan ainakin minulla on vigdikseltä tekstiviesti puhelimessa
hanne mín
oi!

vielä muistissa miltä
jaffa maistuu kun
mutta sain vigdikseltä tekstiviestin
että tapaamme joku toinen päivä
ja lentokoneitakin menee
toinen tulee montasataakilometriä
ja sitten toinen vain
i feel a bit sick
do i disgust you
ja sitten oksentaa ja oksentaa ja oksentaa
puolitoista vuorokautta niin
että lattiat ja vuoret ja auringot ja ikkunat ja kello
pyörivät eikä tiedä onko kello kolme kuusi vai yhdeksän

ja seuraava päivä menee nukkuessa
makuupussissa
ja kuinka surulliseksi tulee
siitä että on suunnitelmia
kun on pyytänyt kolme peräkkäistä vapaata
mutta sitten pitääkin nojata valkoiseen seinään yrittää pitää silmiä auki edes sen verran
vielä kerran
eikä jaksa yhtään yhtään ei jaksaisi

mutta minun jälkeeni on tullut vielä kolme
ja minua ennen yksi
joten kai voimme puhua jonkinlaisesta vatsatautiepidemiasta
ja minun lomani loppuikin lyhyeen
täällä minä taas
aamupalaa heikoin jaloin
kun oveen koputetaan kolmelta yöllä että minä oksensin
ja minä sanon voi kulta
minä menen aamuun
eikä haittaa yhtään
että loma ei jatkunut
koska ulkona sataa ja puolet pilalla jo muutenkin
usva aina vuorien yllä
ihmiset tulematta
kaikki taitavat taas kerralla
ja huimaa kun astelee hymyilemään
koska vatsassa ei juuri mitään
mehukin maistuu siltä mikä tulee ulos

ihastuttavaa lukea millä tavalla vatsahapot kulkevat

kunpa tämä loppuisi jo
ja olisi taas
hyvä
tasapainoin.

eilen nousin ratsaille
ja nyt odottelen ensimmáista kertaa jo seitsemaksi ihmisia
enka ottanut omaa konetta silla yritan vahentaa koneella istumista
tai rajata sen jarkeen
mutta se ei nayta auttavan silla kaikesta huolimatta
kukaan ei tule seitsemaksi
ja mina join kahvin
jonka seassa oli puruja
suodatinpussi oli mennyt ryttyyn
keitin uuden
koska asiakkaille ei kaiketi voi tarjota puruja
mutta mina join

ja hevonen kiisi laavakivilla
miten sen jalat ei kompastuneet
ja me ylitettiin jokia ja ihan jyrkkaa rinnetta
nyt kuuluu ylhaalta aani
huomiseksi on suomalaisia
ovi ei mene enaa kiinni
valo tulee auringosta
vaikka olisi aamuviisi

ja karpaset
ne pitavat taallakin aanta
yrittavat lentaa ikkunan lapi auringonvaloa kohti
pienen pienet karpaset hevosen karvassa
meidan ymparillamme
yhdella hevosella rinkula silmassa
ala paasta sita lahelle
han sanoo
etta se on vaarallinen

mina laittanut sigur rósin laulamaan
mutta se laulaa tyhjalle salille
ja silmat aina vain vasyneet vasyneet
pitaisi meditoida enemman
pitaisi todella
jotta unen tarve vahenisi vahenemistaan
ja lopulta en nukkuisi lain

ja kaiketi mina taas huomenna aloitan matkan kohti etelaa
kirjailijaa kohti
hanta kohti jonka sanoja rakastan mutta en osaa sanoa mitaan
nyt he syovat
ja minun pitaa menna.

työpäivän jälkeen
aina tunnit
jatkuvat koska internetyhteys vain täällä
toiset leikkaavat kurkkua paprikaa pesevät rasvaa tiskaavat
ja ulkona aurinko
mutta ennen lenkkiä on odotettava että maha
sulaa

ja minun tekisi mieli juosta kauas
tekisi mieli niin kauas ettei tarvitsisi
kääntyä

taivas on sinisenä
sinisenä mutta pilvet
ja joku kysyy että kirjoitanko mailia ja tuijottaa minun suomenkielisiäsanojani
joista ei ymmärrä mitään
mitään mitään kukaan

ja minne minä matkustaisin
tapaamaan kirjailijatartani vai vain kävelemään kävelemään kävelemään
vain kauaksi kaikista niistä joita halusin tavata
kauaksi kaikesta jotta olisi helpompi taas
unohtaa ja sitten hymyillä aamuisin sveitsiläisille
jotka jättävät tippiäkin
aamiaiselle
minulle
joka pujottelen laatikoiden kanssa kapeista ovenkarmeista sisään ja ulos
kunpa roskienviemismatka jatkuisi ikuisesti
kunpa kaikki matkat jatkuisivat ikuisesti
ikuisesti ikuisesti kaikki
ettei tarvitsisi koskaan palata koskaan alkaa koskaan lopettaa

inhoan väsyneitä ihmisiä
niitä jotka muuttuvat väsyneinä hermostuneiksi
ja päättämättömiksi
sellaisiksi välinpitämättömiksi
ja sitten minä päätän aina joka kerta että en enää koskaan valita
en koskaan enää valita vaikka olisin väsynyt ja ärsyyntynyt
päätän sen niin monta kertaa
mutta koskaan ei toteudu
en osaa koskaan koskaan

ja tänään saapui kirje
vihreässä kuoressa ja toisen maan leima
ei minkään kotimaan
ja kuinka minä istuin hillopurkkipino vierelläni
ruokakello taustalla kilisemässä
silmät silmät paperissa välittämättä äänestä
välittämättä sanoista jotka eivät merkitse mitään
kun on oman kielen sanat sanat joiden kirjoittajaa rakastaa
oikeasti voi sanoa
että on ihmisiä joiden kanssa vain on
hyvä.

hyvä ilman
että pitäisi luvata yhtään
mitään

miten haluaisin asu kaikkien niiden
tyttöjen
kanssa
joiden kanssa
tanssia
kirjoittaa
ja maata päät päissä ja kädet käsissä
hiljaisia sanoja
ääneen vuorotellen

ilman että
olisi epäilystäkään
että kadottaisi.

päivät menee niin
ettei muista että on sunnuntai
eikä sunnuntai ollutkaan perjantai

ja miten kaikki on uneliasta
ei ehtinyt edes munia
niin että iltavuorolaisten pitää nyt
ja islanniksi sitä sitten selitettiin
uudestaan ja uudestaan
snemma heit kalt

uneliasta
miten kaikki
että yksi herää puolta tuntia ennen ruokaa ja juoksee vihaisena
ja sitten ne munat
ja kalat uuniin

ja sitten tulee yksi jonka silmät näyttää siltä
että tietää ettei ole tyytyväinen siihen
mitä tyttö päätti
niin
täälläkin keskellä ei mitään
täälläkin
samalla tavalla kuin kaikkialla ihmisten kanssa
ihmisten ihmisten

ja että päästään toiseenkin valasyhtiöön retkelle.
päästään valaita valaita
niitä minä voisin katsoa uudestaan ja uudestaan vaan
voisin kävellä kävelemistäni
päätymättä mihinkään
istua mereen
sinne vaan mustaa hiekkaa mustia kiviä

ja yhtäkkiä ikävä kotiin
ikävä
minun
ikävä vain
että on yksinkertaista
että on yksinkertaista
ettei jaksaisi hymyillä yhdellekään uudelle sveitsiläispariskunnalle
yhdellekään miehelle joka puhuu saksaa
tai ranskaa
yhdellekään espanjalaiselle kuumaa maitoa
yhdenkään paskaa hinkata lattialta tai pöntöstä

että jaksaisi ottaa omat kirjat kirjahyllystä
omasta kirjahyllystä omat kirjat
jonkun niistä
joissa on suomenkielisiä sanoja
ei yhtään sanaa jaksaisi ymmärtää tätä kieltä
joka muistuttaa ruotsia mutta ei ole
yhtään sanaa ei jaksa selittää englanniksi
jaksa jaksa yhtään puhelua valasyhtiöihin

uneliasta
me kaikki
hitaasti hitaasti kostutamme lattiaa hitaasti hitaasti pölynimuria
lakanat petiin hitaasti hitaasti ripustamme pyyhkeet niitä ei koskaan ulos
kostealla rätillä pöytiä

punaiset hanskat tiskiin kädet niin kuivat kuivat ja pakastin toisessa rakennuksessa
leipä taas loppu taas loppu mehu

jaksaisin katsoa ikkunoista
aina vain minä ja minun ikkunani
haluaisin nähdä lars von trierin antikristuksen
tahtoisin nähdä vain sen
istua pimeässä elokuvasalissa ja katsoa elokuvan
ja kun tulee ulos on valo ja sitä ei muistanut

ja nyt sitten taas
ettei olekaan mitään kotia jyväskylässä

epäilen että minulla on raudan puute
tämä ruokavalio
joka sisältää joka päivä samaa melkein valkoista leipää
ja samaa kurkkua ja tomaattia
ja päivälliseksi samaa kalaa
ja sitten välissä kahvia
alkaa rasittaa

haluan nokkoskeittoa!
haluan pinaattiaurinkokuivattutomaattipinjansiemensalaattia!
haluan ruisruisleipää!
haluan uusia perunoita ja tilliä!
ah

ja ehkä minulla on raudan puute koska
väsyttää joka aamu kun pitää herätä puoli seitsemän
ja ensimmäisestä heinäkuun päivästä lähtien kuudelta
sillä aamianen aikaistuu puolituntia
äh minä sanoin ja puistelin päätäni äh
mutta pomo vain nauroi

ja sain vapaaksi ne päivät kun halusin
jos hyvin käy viikon päästä lähden palaamaan Reykjavikista
taas
ja sitä ennen olen tavannut Vigdiksen

tänään ostan manteleita
rautaan
tai yritän löytää niitä tuolta kaupasta
huoltoasemalta
ja sitten
aloitan syömään taas rautatablettejakin
että nämä mustat silmät muuttuisivat joskus vähän kirkkaiksi

nukku.