Kuuntelee pitkästä aikaa Múmia
sitä vanhaa
islanninkielistä erikoislevyä
jonka sai ranskalaiselta pojalta
kun vaihdettiin musiikkia
siinä kahvilassa jossa sitten myöhemmin
istui eri ihmisten kanssa
hämärä
kun oli kävellyt katua edes takaisin eikä mentykään Ólöf Arnaldsin keikalle

päättää
että tahtoo opetella tätä kieltä
ja tahtoo opetella sitä vihreänmaankin kieltä
että tahtoo ja jos tahtoo niin sitten.

ja on alkanut tehdä tuhatpalaista palapeliä
ja kaksi romaania kesken
ja koulukirjat
levällään
tekstit
odottavat kirjoittajaansa
kaikki

odottavat.

odotan.

ja pakkanen tulee taas
se tulee ikkunoista läpi

eikä koskaan kuunnellut tätä levyä kun oli siellä

"Í gegnum sprungur drýpur suð,
I gengum rifu lekur hljóð,
A bakvið tvær hæðir sofna ég
Og þegar ég sofna, í hlýju grasi, græt ég lágt."

nyt kirjoittaa että muutetaan sinne.
että minä muutan
ja sitten kaikki on ihan virallista
niin kuin kirjoittaisi listan kauppaa varten

ha
juoksisi pimeään juoksisi joulupäivänä pimeässä metsässä lumihankia
pakkasessa
viisitoista astetta juoksisi juoksisi puolikas kuu.

"Inni í skúrnum bý til suð,
I gegnum rörin sendi hljóð,
A bakvið tvær hæði sofna ég,
Og þegar ég sofna, í hlýju grasi, græt ég lágt."
- Múm, Grasi Vaxi Göng -

On koko päivän kirjoittanut
omaansa
tai paremminkin editoinut
teki radikaalisti ja palasi vanhaan versioon, pakkasi uudet uuteen kansioon
ja alkoi alusta.
sillä tavallakin voi olla hyvä joskus
luopua kaikesta työstä jota on viimeisten kuukausien aikana tehnyt
ja palata sinne missä oli vuosi sitten.
niin.
niinkin voi täytyy ehkä

ja sitten teki joogan pimeällä keittiön lattialla
ja neuloi pipoa kun katsottiin perheenä telkkarista seitsemästä merestä
ja jotain sarjaa joka on tullut jo tuhat kertaa
ja Jane Austenin Emmaa
ja äitillä oli punaviiniä koska äitillä alkoi loma
ja minä huusin kymmen kertaa että piposta tulee ihana
säärystimet ja niin kuin säärystimet mutta käsiin on jo tehty
huomenna on ruokakauppa jouluruoka vuoro

ja sitten
saa pitkän kirjeen mieheltä
jonka näki viime yönä unessa surfaamassa
ja mies kertoo
että sinä päivänä kun
kohtasimme
hän näki rakastettunsa viimeisen kerran
ja minä vain heitän kuolleen delfiinin hänelle unessani
ja kuuntelen the Kinxiä
josta tulee mieleen vappu Islannissa
ja seuraava päivä täynnä sadetta
minä ja Maija Reykjavikin kaduilla kahviloissa puhumassa seksistä

minä kirjoitan miehelle että kaipaan Islantia.
se on helppo kirjoittaa.
Mutta en minä Islantia kaipaa
minä kaipaan sitä tilaa mikä siellä oli
kaipaan sitä että olin irrallaan
irrallaan tästä maailmasta joka on totta
minulla ei ollut mitään
ensimmäinen sunnuntai meren rantaan
ja keltaiseen kahvilaan josta tulikin
sellainen paikka jonne joka viikko

tärisen kylmästä
ja että joku ihminen
jonka on tavannut vain kerran
kuin ohimennen
kirjoittaa minulle
miten on ollut surullinen kuukausia
vain koska
minä näin unen jossa oli merta, delfiini ja hän.

miten kummallisia tarkoituksia

että minä hymyilen koko metsän läpi
vain koska on nähnyt toisen ihmisen hymyn

Destroy everything you touch today
Destroy me this way
Anything that may delay you
might just save you

kävelee järven poikki, tikka
kettu yli järven
kävelee, kävelee
yöllä makaa pimeässä kuten ennenkin
ja näkee unta surfaavansa merellä miehen kanssa
jonka tuntee vain ohimennen

You only have to look behind you
At who's underlined you
Destroy everything you touch today
Destroy me this way

Ja alkaa opiskella mutta alkaakin kuunnella
ja kun avaa silmät isi seisoo siinä ja
pitäisi alkaa imuroimaan sanoo

lumityöt
on tehty
ja kun lukee mitä sille jota joskus rakasti
alkaa oksettaa
istuu jalat koukussa ja on oppinut että voi kirjoittaa
kirjaimia tikkukirjaimia isoja
kirjaimia
voi laittaa

Everything you touch you don't feel
Do not know what you steal
Shakes your hand
Takes your gun
Walks you out of the sun

uutisia joka päivä kaikkialla
seksityöläisistä
kummallista miten ne tulevat aaltoina
aiheet

niin kuin onnettomuudet
aina sarjoissa

ja me huvittuneina kuuntelemme uutiset toistensa perään
kuinka usa:ssa on kolme ihmistä kuollut lumen aiheuttamissa onnettomuuksissa
me huvittuneina mietimme että niin
miten sekin uutinen on päätynyt meille

ja alkaa kirjoittaa taas
etääntyä siitä mikä on unta
tehdä asanat päivittäin
kävellä järven poikki
valita jouluruoat
antaa unien tulla öisin, antaa niiden tulla
antaa kuvien

joita ei voi tarkasti enää
muistaa mutta paikat
ne ovat aina samat
niin
lumi joka alkaa aurinkotaivaalta yhtäkkiä mutta kun
sitä yrittää kuvata
on järjestelmäkamera ja kaikki
se ei näy kuvassa lainkaan
pitää olla isommat hiutaleet isi sanoo
ja tähdet jäältä peittyneet hankeen
höttöstä minä sanon
ja voisin jäädä tuijottamaan tikkaa
aina aina niin kuin mökin rannassa soutuveneen luona

jättää unet sikseen
jättää ne
olla välittämättä että sanat tulevat aina kaukaa ja puhelimessa on mahdotonta saada selvää
edes siitä mikä on paikannimi
ja että kinkut yhä kasvatetaan ja jos fyysisesti voimakkaampi sukupuoli olisi synnyttäjä
toinen olisi täysin alistettu
ja isi huutaa
että tulee ohjelma grönlannista
huutaa aina mikä ohjelma milloinkin tulee
ja minä

pistän silmät kiinni ja avaan
silmät kiinni ja avaan

What you touch you don't feel
Do not know what you steal
Destroy everything you touch today
Please destroy me this way
- Ladytron, destroy everything you touch -

minulla on vähän niin
että on äitini silmät.
vaikka kuvissa se ei oikeastaan ole
koska äitillä on pyöreät sellaiset pyöreät vain
mutta että aina kun saa vaikka
jonkin kirjeen
jonkin kirjeen vain
sitten täytyy lukea sitä omassa huoneessa.

olen yrittänyt löytää ohjelman kuville
että saisin teetettyä minun saaresta
ja sitten siitäkin saaresta joka on ison valkoisen (vihreän) saaren pieni saari

ja saksalainen poika sanoo että minä olen minä
ettei hän oikeastaan muista huonoja puoliani
mutta ei ymmärrä edelleenkään suomea
niistä kirjeistä joita olen hänelle kirjoittanut

miten nopeasti sitä unohtaa myös sen
mitä on kirjoittanut

tänään on lyhyt päivä
kaikista lyhin
ja sitten alkaa jo valo
lisääntyä

ja äiti kysyy miten me niin vähissä vaatteissa siellä oltiin
ja minä nukun pitkään
ja isi sanoo että kylläpä joogasta lähtee kova ääni
kun on se hengitys mutta minä en sano mitään jatkan vain liikeet loppuun

ja tänään yrittäisi päästä kirjastoon
lainaamaan eropaperit
kun on luvannut ystävälle että lukisi sen

ja sitä miettii että kuinka paljon kirjailija saa palautetta
omista kirjoistaan lopulta
keneltäkään lukijalta
sellaiselta kuin minä
sitä me mietitään kun kävellään
kävelläänkö me yliopistonkatua
kaupasta elokuvavuokraamoon
ja on ne kaksi miestä humalassa siinä
tai ehkä me olemme jo kääntyneet sille tielle
missä olemme jo melkein perillä

olen typistänyt grönlannin sataankolmeenkymmeneenviiteen kuvaan
ja isi tekee lumitöitä
ja on talvi
ja minä makaan kykenemättä nukkumaan
kun on pilkkopimeää ja
unet
tulevat kuvina
Helsingin Sanomat sanoo että kiire jo
lääkäriin jos heti nukkumaan mennessä alkaa nähdä unia
minä luen lauseen useampaan kertaan ja ajattelen
että tarvitsevatko minunkin uneni
hoitoa

muistaa ne aamulla
kaikki
tai kuvat niistä
mutta sitten unohtaa
unohtaa tyytyväisenä ja päättää kirjoittaa työllisyyspolitiikkaan vastineen
tahtoo sanoa kaiken
miten järjettömästi
järjetöntä kaikki tämä työnteko nykyään on
että missä vaiheessa
työnteosta on tullut joku itsetarkoitus
missä vaiheessa työntekeminen on muuttunut välttämättömistä käytännöllisistä askareista
koko elämäksi.
miksi meidän pitäisi pidentää työpäiviämme kun
työtä ei riitä edes jokaiselle
ja suurin osa meistä tekee turhanpäiväistä,
jopa negatiivisesti maailmaan vaikuttavaa työtä
työtä joka ei edistä mitään muuta kuin pahoinvointia
kaikille

maailma on mennyt ihan nurin
eikä voi käsittää että miksi
muutosta on niin vaikea saada aikaiseksi
miten
voi
olla
niin vaikeaa pysähtyä
minä kysyn
ja kun ikkunastani siellä harmaassa kaupungissa näkee suoraan parkkipaikoille
minä ajattelen että miten edes on mahdollista
että ihmisiä riittää jokaiseen kauppaan joka päivä niin paljon että ne ovat täynnä
minä
en ole ostanut harmaasa kaupungissa tänä syksynä kertaakaan itselleni
mitään mistään
muualta kuin ruokakaupasta
toisille ostettujen lahjojen ostoskerrat voi laskea yhden käden sormilla.

jos ajattelisi
että vaikka kerran kuukaudessa kävisi ostamassa jotakin uutta tavaraa
ja olisi 130 000 asukasta
Päivässä kävisi siis n. 4333 ihmistä kaupassa (jos ajatellaan että ne jakautuisi tasan)
ja jos kauppoja on vaikkapa 100
niin se olisi vain 43 asiakasta päivässä
alle kymmenen asiakasta tunti!

niin

no, eipä tuossa laskelmassa nyt ole mitään järkeä tai mieltä
koska ihmiset nyt kuluttavat kuitenkin mitä kuluttavat.

viime yönä löysin vihreän vihkon
joka oli täynnä tarinoita
vuosilukuja ei ollut
mutta olen löytänyt sen aiemminkin
ja ne
nekin
joissa päähenkilön raiskaus kuvaillaan yksityiskohtaisesti
peniksen sisääntyöntymisiä myöten
on kirjoitettu
olen kirjoittanut
ennen viidettä luokkaa
ja hymähtää
että turha enää päivitellä omien teinityttöjensä bigbrotherkohtauksia
on se media näköjään päässyt vaikuttamaan meidänkin perheeseen
hyvissä ajoin.

yhtäkkiä
minä olenkin ollut
sellainen lapsi
joka koulupäivän jälkeen kirjoittaa vapaaehtoisesti
vihreäkantiseen vihkoon
joka naputtelee kirjoituskoneella
ja myöhemmin tietokoneella sata sivua yli ja veli sanoo että tulen saamaan yläasteella äikästä kympin. ja minulla on karttakirja lattialla ja paperit yhteisellä työpöydällä levällään.
ajattelen
että miksi ihmessä ei ole yhtään nuorta kirjailijaa
lasta
että miten niin ei voisi muka kirjoittaa kirjaa
että tämä minun kirja ainakin on ihan yhtä hyvä kuin aikuisten
parempi
minun babysitters club höystettynä Kingillä.

eikä meillä ollut mitään sellaisia missä nyt itse olen töissä.
mitä olisikaan tullut jos olisi ollut. ehkä en ainakaan olisi voinut kuvitella itsestäni niin paljon liikoja.

ja sitten miettii
että onko kaikki lapset suuruudenhulluja
onko kaikki narsistisia vai olenko minä todellakin ollut
siinä suhteessa poikkeava
ja sitten he vieläkin sanovat että olen vaatimaton
ha
minä nauran
minäkö
minussa ei ole vaatimattomuuden häivääkään
kun muistaa ajatelleensa
miksi ei ole lapsikirjailijoita miksi niin vähän nuoria jotka

eikä se lakkaa.

ja kirjoittaa paljon kadehtimisesta
kirjoittaa kaikesta sellaisesta
mutta ei jaksa enää
ei jaksa edes kadehtia
tuntuu naurettavalta että isi menee pimeällä kaupungin metsään sahaamaan joulukuusta johon on kuitenkin saanut luvan
koska naapuri saattaa tulla kateelliseksi
entä sitten minä sanon
ja lopulta isi menee päivänvalossa
koska tuli nauraen sisälle
kun kaikki mikä voi mennä pieleen menee
enkä minä jaksa vastata kysymyksiin
menen vain pesemään hampaat
ja järjestelemään loputtomia islannin kuvia
jotka jäävät ikuisesti digitaaliseen muotoon
sillä vieläkin on yli tuhat niitä
jotka tahtoisin käsiini kosketeltaviksi
mikä määrä
ja mikä työ
ja mikä järjesteleminen
ja voi

alkaa taas uusi vuosi
pian
2010
kymmenen vuotta aikaisemmin me juhlimme vuosituhannen vaihtumista
silloin kummisetä täytti neljäkymmentä
ja minä muistan kuinka kysyimme serkun kanssa kaupungin keskustassa paikkaa
jossa seisoimme
ja sitten seisoimme poikien kanssa
ne oli niitä ensimmäisiä kertoja
kun kaikki joivat
ulkona
pakkasessa
ja nyt sillä serkulla on jo lapsi ainakin yksi ehkä kaksi ja se on naimisissa

he ovat kaikki
eläneet sellaista elämää
jossa ei tulla koulun jälkeen kirjoittamaan
vihreäkantiseen vihkoon.

ja

minäkin
olen ruvennut kirjoittamaan tietokoneella.

Toiset iloitkoon keväästä mutta minä
olen varmaan ollut napakettu tai
jääkarhu
tai ehkä vain lumessa seisova puu entisessä elämässäni.

Tän saa onnelliseksi ihan vain jäädyttämällä järven.

järvellä oli luistelija
minä luulin että se hiihti
mutta jäällä ei ole lunta
isi sanoo
ja huomenna menen
menen oikein pitkään ja yksin
vaikka äiti ja isi tahtovat kuitenkin tulla
mutta sitten minä vain sanon että tahdon mennä nopeaan tahtiin
nopeaan tahtiin ja ottaa kuvan
siitä lumesta joka vielä on pakkasessa.

tänään
siirsin oppimistehtäväni wordiin
ja 68 sivua
ilmoitti sivumäärä vaikka oppimistehtävän oli tarkoitus olla vain 14-18
jota pidin kammottavan suurena lukuna
mutta ilmeisesti
tekstin tuottaminen sivuissa ei ole ongelmani
ja tuntui hyvältä
kirjoittaa oikeita lauseita
että on verbit ja pilkut ja isot kirjaimet
ei se ollutkaan vaikeaa
oli siinäkin ääni
erilainen vain

ja vaikka ollaan jo kaupan sisällä äiti työntää kärryjä kuin kiireessä
työntää niin että hengitys
sellainen ettei ehdi sanoa
tuntuu että täytyy lopettaa lause
siitäkö se tulee
ettei ikinä puhu loppuun
että on oppinut vaihtamaan siihen että pitää ottaa punajuuria
ja sitten tulee nainen
ihan samannäköinen ja sanoi tunnistavansa minut mutta tunnistanko minä pikkuveljen
ja pikkuveli ei ole kymmenenvuotias vaan kaksikymmentä
eikä sillä ole pyöreät posket
vaan se näyttää ihan siltä
pojalta jonka kuvitteli eilen mielessään
kun kuvitteli kaikki
vuoronperään jokaikisen
halusi testata kenen kasvot muistaa
koska jos oikeasti
ei voi palauttaa kasvoja mieleen
on totta

mutta on vain yksi jota ei voi muistaa

mutta äiti ei osaa hymyillä niin että se näyttäisi oikealta
ja se on minussakin
ja kumpikin näyttää siltä että tahtoisi jäädä juttelemaan mutta kumpikin tietää ettei ole mitään sanottavaa

ja sitten kun posti on lähetetty vaikkei se edes lähtenyt tänään
poskia kuumottaa niin kuin olisi kuumetta
ja ajattelee että nyt tulee sikaflunssa kun on vihdoinkin kaikki stressi ohi
että nyt tulee kun on juuri kritisoinut rokotteita melkein syyttävästi vaikkei tarkoita syyttää
ja sitten makaa sängyssä ja kirjoittaa
ettei tyttöjen pitäisi sanoa tällaista miehille
mutta mies vastaa että siksi oletkin täydellinen

ja taas kuuntelee laulua jossa kaikki miehet, jotka raiskaavat pitäisi tuhota
ja miettii kaikkia niitä kadunkulmia joissa miehet sanovat haluan sua panna vaikka sanovatkin ääneen vain sul on hyvä runko tai vaateripustin.

ja on kuva jossa on hevonen ja minä ja miten hiljaa hevosten lähellä pitää olla. ja islannissa on vain miinus yksi aste. intiassa yöllä plus kolmetoista. kylmää, hän sanoo ja minua naurattaa. minua naurattaa silloinkin kun sukkapuikko tippuu patterin väliin ja isi on silti sitä mieltä että minun olisi pitänyt ottaa rokote. ja minä vain ajattelen että nämä kaksi keski-ikäistä ihmistä ovat vanhempani ja että kunpa minä en ikinä tulisi heidän kaltaisekseen. he puhuvat saaresta ja ilveksestä. ja pitää syödä kaikki ei saa jättää tollasta tippaa.

ja sitten tahtoisi vain jo
kahdenkymmenenkuudentunninjälkeen
olla perillä. tahtoisi jo vain.
äkkiä kirjoittaa kaikki sivut.
äkkiä vain tehdä että olisi jo tehnyt.
aina
ja miettii sitä miten toisista
tulee niitä jotka eivät tahdo mitään
pelastaa.

ja joskus
voi ajaaa kaikki viisisataa kilometriä yhteen putkeen
voi vain ajaa ja itkeä huoltoasemalla kun maksaa bensan
ja sitten me kaikki istummekin
salissa
kannettavat tietokoneet pöydällä
ja on taas pakastekalaa
sitä kuorutettua.

ja muistaa tuulta
vaikka ajatteleekin että on unet
joissa näkee pojan
joka katsoo kuvia minusta
samaan aikaan
miten voi olla, me kumpikin sanomme
ja olemme ystäviä.
minulla on sunnuntailevy. se minulla on.

"Blowing out the candles from my cake
I choke on the smoke as I look around the room
Everybody's wishing for no more mistakes
And all that I can think about is you"

ja olisipa paikkoja
joissa ei olisi kukaan vielä käynyt
lunta johon upottaa jalkoja
ensimmäistä kertaa
meri
jonka takana on vain merta
tietämättä että tulee maa
olisipa metsä
jossa voisi huutaa niin kovaa
kuin maailman suurimmalla vesiputouksella
huutaa vaan eikä ääni
kuulu yli
yhtään

"If I can't tap my foot
To an honest tune
I'll run"

Angus & Julia Stone

"Aruba, Jamaica, ooh I wanna take you to
Bermuda, Bahama, come on pretty mama
Key Largo Montego, baby why don't we go
Ooh I wanna take you down to Kokomo,
we'll get there fast and then we'll take it slow
That's where we wanna go, way down in Kokomo."
- Kokomo, Beach boys -

Lumi on pakkasta kenkien alla ja kävelee tunnin
lähtee noin vain
jotta olisi motivaatio suuri
kasvatustieteen oppimistehtävään
ja liikennevaloissa pyörittää sanoja
niin kuin aina
kävellessä tai juostessa

eilen unelmoi juoksemisesta mutta tiesi että tämä kahdenkymmenenasteenpakkanen
ja näkikin unta uimisesta

ja on niin mahdottoman hyvä
kulkea lumessa
mahdottoman hyvä kylmässä, pakkasessa
mahdotonta mahdottoman
miten punaiseksi posket ja silmäripsiinkin jää
jos kosteat silmät niin kuin tällä
ja taivas kirkas
ja miten paljon valo
valo vain ja pakkanen
tänä syksynä niin paljon

ja hymy.