tag:blogger.com,1999:blog-241417722024-03-19T04:44:23.646+02:00Unitotta" uni on totta ja totuus on harhaa se usvaksi muuttuu ja käsistä karkaa"
yöllä täytyy herätä monta kertaa ja
katsoaUnnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.comBlogger825125tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-57357846284020668142013-03-21T08:12:00.000+02:002013-03-21T08:12:22.617+02:00Tanaan kavelin suuria pyoreita kivia pitkin. Astuin ensimmaista kertaa veneeseen talla saarella sitten kahteen vuoteen ja olin paljon hiljaa.<br />
<br />
Olen ollut hiljaa hyvin paljon. Ilman retriittia.<br />
<br />
Huomenna laitamme paljon ruokaa. Salaatteja. Ja toivomme ettei kukaan kuole ennen sita.<br />
Koska se muuttaisi suunnitelmia. Toisaalta olemme tottuneet siihen,<br />
emme kuolemaan, mutta suunnitelmien muuttumiseen.<br />
<br />
Olemme tottuneet siihen ettemme nuku samassa talossa kahta yota kauempaa. ja siihen etta on makuupussit ja makuualustat. olemme tottuneet kaikkeen ruokaan. ja siihen ettei voi valita.<br />
<br />
ja yhtakkia on suuret ikkunat merelle talot. tiskialtaat ja puutarhassa tuoreet basilikat. on vauvoja tulossa ja vauvoja jotka ovat kasvaneet ihmisiksi. on autoja ja ajamista. supermarketteja. sellainen kuin tyo. ja raha. ja lentoliput. sellaiset kuin etaisyydet joita ei poljeta yhdessa paivassa. edes vuodessa. kun on meriakin ylitettavana. on suunnitelmia ja suunnitelmissa pysymista.<br />
kieli joka on sama kaikkialla. kieli jota pitaisi osata ja ymmartaa. puhelimia vastattavana ja sahkoposteja tarkastettavana.<br />
mutta myos<br />
puhdasta ilmaa, raikasta, viileita oita, aurinkoa jonka taplassa haluaakin istua<br />
teemukillisia, viinia, vitriineja taynna ruokaa, josta on uneksinut yksitoista kuukautta,<br />
ystavia joiden kanssa valvotaan myohaan, ihmisia ja kieli, jota ymmartaa ja jolla tulee ymmarretyksi.<br />
<br />
mutta ymmarran miksi pyorailtyaan kolmetoista vuotta ranskalainen mies ei enaa kyennyt palaamaan takaisin ranskan ympyroihinsa.Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-22883394247120044832013-03-17T10:14:00.000+02:002013-03-17T10:14:04.437+02:00uusi tuttu seelantiOlen istunut kolmen kanan valissa. Ne ovat munineet jo joka paiva.<br />
Talossa on nelja aikuista ja vauva ja me. Me nukutaan alakerrassa, eika ole liian kuuma peittojen alla.<br />
Torilla on paljon tuttuja. Meri on tuttu. He, jotka asuvat talossa, niin tuttuja etta voi puhua puhua ja kuunnella ja kysya suoraan.<br />
<br />
Olemme menettaneet kaksi sellaista ystavaa ja joka paiva muistan olla onnellinen kaikista heista, jotka viela ovat olemassa. Joiden kotiin voi tulla. Ja istua poydan aaressa. Dyykattuja juustokakkuja.<br />
<br />
Matka on siis ohi. Me ollaan kotona, me sanotaan. Ja meille sanotaan. Mies raahaa laatikoita, numeroituja, sisalle ja me pakkaamme taas. Minulla on samat housut neljatta paivaa. Ja edellinen yo oli ensimmainen yhteentoista kuukauteen, kun emme nukkuneet vierekkain.<br />
Yksitoista kuukautta kakskytnelja seitseman. Tajusimme etta yhteentoista kuukauteen emme ole olleet niin pitkaan toisistamme erossa kuin eilen.<br />
Mies katseli ystavansa venetta ja leikki merirosvoja villien poikien kanssa merinakoalatalossa. Mina puhuin vauvoista keittiossa kaupunkitalossa. Ja tutustuin neljaan uuteen ihmiseen siella missa kasvoi eukalyptus puita ja aitauksessa oli lampaita, kanoja ja ankkoja. Ja me nauroimme niin. Maorilauluja matkalla kotiin.<br />
<br />
Huomenna taas lentokone. Toiselle saarelle. Ei pyoria, ei pyoria talla kertaa.<br />
<br />
Kummallista, koska ei ole kummallista. Kuinka normaalia kaikki tassa elamassa.<br />
Paluut lahdot paluut.<br />
<br />
Nyt taalla siis. Uudessa-Seelannissa. Uudessa alussa.Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-14721301152620456132012-11-26T10:39:00.000+02:002012-11-26T10:39:39.618+02:00Ki i naMaassa, jossa missa tahansa ei saa kirjoittaa.<br />
Melkein jokaisessa maassa on ollut rajoituksensa. Ja keinot kiertaa.<br />
Ainakin, jos on ulkomaalainen omistaja. Porkkanakakkua, tiramisu, pitsaa aurinkokuivattuja tomaatteja <br />
mandariinit ovat paikallisia, ja granaattiomenat<br />
ruisleipaa,ruisleipaa uskomatonta<br />
ja uskomatonta etta en voi lahettaa veljeni pojalle korttia, koska<br />
se ei ole postikortti,katsopas, se on paperia<br />
kaksi paperia liimattuna yhteen,toisella puolella pandakarhu. Enta jos piirran ylakulmaan ruudut?<br />
Ei.<br />
Vastaus on yksiselitteinen, kun nelja eri ihmista on vahvistanut,etta kaksi paperia yhteen liimattuna ei ole sama kuin postikortti.<br />
Kiina.<br />
<br />
Viimeinen kuukausi kolmesta ja sitten on kuumempi maa. Erilaiset ruoat ja meri. Meri jo lahella sitten. Miten outoa,etta viimeksi oli meri Mustan meren rannalla. Kuukausia, kuukausia sitten.<br />
Silloin, kun emme viela olleet pyorailleet pakkasessa. Emme viela sodassa. Emme nukkuneet puuvillapelloilla, emmeka valokuvanneet poksahtaneita lehmia ja nyljettyja koiria.<br />
<br />
Tassa majatalossa on punaiset ovetja sellaiset vinot katot,joita nakee maalauksissa. Yolla kissa naukuu kuin kuolisi.Mita maailmalla on tapahtunut, katsomme uutiskanavalta, joka laittomasti nakyy. Pommeja, mielenosoituksia, tulvia. <br />
<br />
Suuret pilvimassat taivaalla, tuuli hellittanyt eika paukuta ovia ja ikkunoita. Rakastan myrskypaivia,kun saa olla sisalla, jossain turvallisessa maassa. Istanbulissa odotimme tuulen tyyntymista kitarakaupassa. Taalla paatamme kavella myotatuuleen. Pyoraillessa paattavaisyys ei ole yhta helppoa.<br />
<br />
Nyt yritan paattaa menemmeko ensin Vietnamiin vai Laosiin. Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-27581415642651743062012-09-08T16:20:00.000+03:002012-09-08T16:20:02.379+03:00kaupungitEdelleen Bishkek.<br />
Kaupungit ovat kummallisia, koska ne muuttavat matkaa. Olemme olleet taalla nyt viikon. Hotellihuoneesta on tullut koti. Ja paivittain vaihtuvat reppureissaajat ovat kuin kylaan tulevia vieraita. Alamme omistaa majataloa.<br />
<br />
Pyoraileminen on matka itsessaan. Pysahtyminen on supermarket ostoksia, pyoran varaosien etsimista, internettia, postikortteja, aitoa kahvia, elokuvia ja keskusteluja kun ei tarvitse huutaa metrien etaisyydesta rekkojen pauheessa.<br />
<br />
Pidan pysahtymisesta yhta paljon kuin liikkeesta. Joskus etelaisella saarella liftatessa en saattanut pysahtya. Tuntui kuin kaikki loppuisi jos pysahtyisin. Uudet autot ja kuskit olivat liike ja se tuntui hyvalta.<br />
Nyt en valita, etta olemme olleet pysahtyneina jo viikon. Naen unia purjehtimisesta ja ruoasta. Ja etta viillan miehen kurkun saksilla auki. Mutta mies ei ole kukaan tuntemani, eika hanessa ole mitaan hyvaa.<br />
<br />
Eilen Kazakhstanin suurlahetystossa kosin miesta. Sita, jossa on paljon hyvaa. Mutta han sanoi etta minun on turha edes haaveilla avioliitosta, etta se ei tule tapahtumaan. Siita tuli vitsi. Niin kuin siita miten lausun englanniksi mehun. Joskus se miten toisten kanssa ollaan, on vain jatkuva sama vitsi, jota kerrotaan paiva paivan peraan, samalla tavalla, jolle nauretaan samalla tavalla ja muodostetaan silta niiden valille, jotka tietavat miksi kerrotaan ja nauretaan.<br />
<br />
Voi menna kauan ennen kuin naemme merta seuraavan kerran. Samalla tavalla unenomaista, kuin ajatus kaikista heista toisaalla. Ettei nae aikoihin eika tieda mihin suuntaan. Sitten lukee jonkun statuspaivityksen tai nakee kuvan ja kaikki on muuttunutta.<br />
<br />
Pyorassa on liikaa sellaista mita ei saa koskettaa vaarin. Tykkaan tavaroista, joita ei tarvitse pelata. Jotka voi jattaa ja unohtaa ja kayttaa. Mutta vasaraakin pitaisi kai hakata oikealla tavalla. Kenkia kavella. Muuten tera tai pohjalliset kuluu epatasaisesti.<br />
Ehka siksi rikon kielioppia. Etta voisi tehda vaarin, eika se satuta tai haittaa, vaan luo uutta.<br />
<br />
Joskus menimme tyttoni kanssa rajoille. Tanaan ajattelin, onkohan han kirjoittanut tarinaansa<br />
naina kuukausina, kun olen lahtenyt ja ollut pois.<br />
<br />
Olen rikkonut pyoran. Monesti. Tehnyt niin monta vaaraa. Nyt mies sanoo ettei sita voi enaa korjata. Etta olen asentanut uuden tarakan vaarin, pakottanut ruuvin sisaan. En edes tiennyt, etta minulla voisi olla niin paljon voimaa, etta voisin pakottaa jonkun ruuvin vaarin. Mutta ehka kyse ei ole voimasta, vaan vaarasta kulmasta. Niin kuin kaikessa.<br />
Etta katsoo toisesta, joka on vaara, kulmasta. Ajattelee tai ei ajattele.<br />
Ja sitten mies ajattelee, etta parempi kuin en koske mihinkaan. Niin kuin han ajattelee kaikista muista.<br />
<br />
Ja kuljemme silti eteenpain, me kaikki, edelleen.<br />
<br />
Ehka minun on parasta menna katsomaan sita ruuvia. Osoittaakseni edes, etta olen kiinnostunut.Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-45082738659020712082012-09-01T11:09:00.000+03:002012-09-01T11:09:19.109+03:00Bishkek ja matka jatkuu Niin paljon maita ja teita ja<br />
taisteluita ja sairaalaa ja ylamakia ja huiveja a huivittomia ja alamakia<br />
ja kuvia ja keskustelua paskantamisesta.<br />
<br />
Nyt on jo Kirgiisia. Turkki, Iran, Turkmenistan, Uzbekistan ja Tajikistan on ohitettu<br />
seuraavaksi Kazakhstan ja Kiina.<br />
<br />
Kiina sittenkin. Pitaa saada kartta.<br />
<br />
Ja yritan kuvia. Jos ne kertovat mitaan siita mita on ollut<br />
kun ollaan poljettu sumussa<br />
tai syoty vesimelonia tien varressa kuumuudessa<br />
tai maattu sairaalanvuoteessa lukittuna huoneeseemme sairaanhoitajien kuokkiessa maata<br />
ja karpasia karpasia<br />
tai kiivetty kivisia teita ylos ja syoty omenoita suoraan puista<br />
istuttu pienessa huoneessa vierivieressa pullon kiertaessa ja pommien rajahtaessa ulkopuolella, luotien lavistaessa kattoa<br />
paeten katuja pitkin kun teinipojat nauraa ja tankit savuaa<br />
heratty lumisateessa<br />
saavuttu kaupunkeihin ja juovuttu yhdesta kaljasta<br />
katsottu kun lammas on teurastettu<br />
ja vuohta viskottu hevosilla ratsastaen.<br />
teeta teeta teeta<br />
hello at kuda<br />
finlandia finlandia finlandia.<br />
<br />
ja viela on edessa niin pitka matka.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjh2-b6NotUvb-XwzLSdiN1NcE4-txJ6Q-CO0r4luWma-987DLCObElrbAUgoQPO5SJ0-YBv0nKljjH7_MIwa6F0PLmoZ4Zf7YuFEt0uJGjMTxguEx1wqxQnIDsXFnU6LNXqrpksQ/s1600/IMG_0217.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjh2-b6NotUvb-XwzLSdiN1NcE4-txJ6Q-CO0r4luWma-987DLCObElrbAUgoQPO5SJ0-YBv0nKljjH7_MIwa6F0PLmoZ4Zf7YuFEt0uJGjMTxguEx1wqxQnIDsXFnU6LNXqrpksQ/s320/IMG_0217.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Turkin sumuiset tiet.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQVFzuj02JKWDosJpFKdGLAFpAK2DDVB7fm6lwWZ6JuCWvOy_aalKfG_CjKCo3mt3y8wyS-55Qwsu7mQCRzuMROh9aJ4WeU-SU7hT7sp-ms7996ps8aLiwA8-kph05TKK25Wfb-A/s1600/IMG_0248.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQVFzuj02JKWDosJpFKdGLAFpAK2DDVB7fm6lwWZ6JuCWvOy_aalKfG_CjKCo3mt3y8wyS-55Qwsu7mQCRzuMROh9aJ4WeU-SU7hT7sp-ms7996ps8aLiwA8-kph05TKK25Wfb-A/s320/IMG_0248.JPG" width="288" /></a></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnYE0Ds2vC3dtrcDi37TlhvvmDqaqvQtqnIUm9bM-Ul_-aqmISW-ktEC2zvlbQThBLnv__koE_98vRsxgyjLaXfDLME-GejGEIjFHpGpdjjoMjZPWEgTeE9x7Zw9RJvfFhK0mpfQ/s1600/P1070083.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnYE0Ds2vC3dtrcDi37TlhvvmDqaqvQtqnIUm9bM-Ul_-aqmISW-ktEC2zvlbQThBLnv__koE_98vRsxgyjLaXfDLME-GejGEIjFHpGpdjjoMjZPWEgTeE9x7Zw9RJvfFhK0mpfQ/s320/P1070083.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ensimmainen vuoren ylitys.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbGfq96td9WMDAUUjUmxsS_IVYVZPhWh7j3LqwBtYznIQeK5YOyhtTvQmn5YZWBc3URfG51UxaINoOmFO7B5eOPxzLPSgrbvIFNbS6zKlKa5t5tX9I5jSgSWgSNVPVJ6JWqu3c_A/s1600/IMG_0333.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbGfq96td9WMDAUUjUmxsS_IVYVZPhWh7j3LqwBtYznIQeK5YOyhtTvQmn5YZWBc3URfG51UxaINoOmFO7B5eOPxzLPSgrbvIFNbS6zKlKa5t5tX9I5jSgSWgSNVPVJ6JWqu3c_A/s320/IMG_0333.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vesipullon tayttoa Turkissa.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFPOPtkz-pim37UVJ7UsH1kUy1ImOQkcoqdfTQt3XipjP0PV00CkWif16-r2YD6ufOdK0VclEUX9832Q3BFwtSiyqE2DO3oX4lVBBhopjA9gbC6KHLaJmSnjPQ3Ee7MZ9-JlkADw/s1600/IMG_0393.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFPOPtkz-pim37UVJ7UsH1kUy1ImOQkcoqdfTQt3XipjP0PV00CkWif16-r2YD6ufOdK0VclEUX9832Q3BFwtSiyqE2DO3oX4lVBBhopjA9gbC6KHLaJmSnjPQ3Ee7MZ9-JlkADw/s320/IMG_0393.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Luostarin rauniot.</td></tr>
</tbody></table>
<span style="text-align: center;">.</span><br />
<br />
<div class="" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJ0yK1iHLk11qujawmuVR4-BinCNFH7PcCtorQt9DGZ-G4YaGAyjtlC2zOXFaDNual9pX0CXgUQk51iVJMmUFxuwyZMttmuIb5GrJ61DNhc_hDdO_XwLCk1OzFm7tAWRhu-HYMUA/s1600/IMG_0402.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJ0yK1iHLk11qujawmuVR4-BinCNFH7PcCtorQt9DGZ-G4YaGAyjtlC2zOXFaDNual9pX0CXgUQk51iVJMmUFxuwyZMttmuIb5GrJ61DNhc_hDdO_XwLCk1OzFm7tAWRhu-HYMUA/s320/IMG_0402.JPG" width="213" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sumelan luostari.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiX7yCPNF12KGgTrOszdrVcVpY0RqBiqGLF4dOnoUWSMiD30O-H-xfMlNJmgSPXzawpcAltS933fCkoeUyaXi4dYP-uTwg4eH2Z3Qa0_JznkYtOXarzVik0ddSqRPO2DGGWTtFsAw/s1600/IMG_0456.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiX7yCPNF12KGgTrOszdrVcVpY0RqBiqGLF4dOnoUWSMiD30O-H-xfMlNJmgSPXzawpcAltS933fCkoeUyaXi4dYP-uTwg4eH2Z3Qa0_JznkYtOXarzVik0ddSqRPO2DGGWTtFsAw/s320/IMG_0456.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Turkkilainen kahvila ja ihana cs isanta Emre.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi37yGomg3EBWt8WO-aiFb_HluIdfsjVbTPWI9HTpl8nYyERcrLjY4zvbgZ6KYS-2EYbeQhh0ZDaPkswNzvtoE8rrUNhZ2aOyWrN7cUIw-AVuBaMcIjL76hpSBJnCDHmjZiLd-hIA/s1600/IMG_0505.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi37yGomg3EBWt8WO-aiFb_HluIdfsjVbTPWI9HTpl8nYyERcrLjY4zvbgZ6KYS-2EYbeQhh0ZDaPkswNzvtoE8rrUNhZ2aOyWrN7cUIw-AVuBaMcIjL76hpSBJnCDHmjZiLd-hIA/s320/IMG_0505.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Agrin nuoret opettajat.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbk1TGBlvQPq3QULHmnpM8ZHc07oBMuNzPWvw8EkZnoxZwGc-9-Fygzj1jsyXKBLsVquricAS7_DAvjOx7xmthdnVcucDWL3F6q-239WXHrAHQCzk7jdXdEt-2oEPSGFfDk-JXfA/s1600/IMG_0564.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbk1TGBlvQPq3QULHmnpM8ZHc07oBMuNzPWvw8EkZnoxZwGc-9-Fygzj1jsyXKBLsVquricAS7_DAvjOx7xmthdnVcucDWL3F6q-239WXHrAHQCzk7jdXdEt-2oEPSGFfDk-JXfA/s320/IMG_0564.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ensimmainen ilta Iranissa.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiErCHwT54IIwFnP-0pKC4deBZcNPAD-h87Kbk65rnjMYZ4HT1YsXHfgMgNnHvI04fYWAT18VA18HAjkRfRLkffRjCPhFAz6vdNi6AE6uz7R3HjD6EdPL_C4jA3J5s_5y4psgei5w/s1600/IMG_0565.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiErCHwT54IIwFnP-0pKC4deBZcNPAD-h87Kbk65rnjMYZ4HT1YsXHfgMgNnHvI04fYWAT18VA18HAjkRfRLkffRjCPhFAz6vdNi6AE6uz7R3HjD6EdPL_C4jA3J5s_5y4psgei5w/s320/IMG_0565.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">New look.</td></tr>
</tbody></table>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikGKOM_HZNqsSrsztn_dr5LWEPNxOY1kmOd2FAyNMmxJ-a6BvNrJ3K_0uv55riSZspxEgqgGzbhBXBarmDHVcudRdMbJFu94yd_rkTwDuVkuG6mWLpn0rmySeKuqLW7orFXT1B8Q/s1600/P1070166.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikGKOM_HZNqsSrsztn_dr5LWEPNxOY1kmOd2FAyNMmxJ-a6BvNrJ3K_0uv55riSZspxEgqgGzbhBXBarmDHVcudRdMbJFu94yd_rkTwDuVkuG6mWLpn0rmySeKuqLW7orFXT1B8Q/s320/P1070166.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tienvarsi piknik.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_XA6vwzrc1tMDZDahmcwbjrb5VWN4OxXeqwYjbvwRxFeyNKc7sj84BxcQZuLOPyZ6rwFyMnzMj5YWFPMKO1grprko8CugKeSF9zS_6sTlMT9QNt4mVbimLnkz2j2kGWHpifw1qA/s1600/IMG_0228.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_XA6vwzrc1tMDZDahmcwbjrb5VWN4OxXeqwYjbvwRxFeyNKc7sj84BxcQZuLOPyZ6rwFyMnzMj5YWFPMKO1grprko8CugKeSF9zS_6sTlMT9QNt4mVbimLnkz2j2kGWHpifw1qA/s320/IMG_0228.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tyhjyytta parisataa kilsaa ja viiskyt lampoastetta.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPgjYeHmI3f5CvSbD7L4haJDKTgVs4xQ4ekQFUey_MRWJ4jDNMqcaFuY3HhUeDqlBUYP8a3za8MvQ2gOr3me3d23ACjKsBXV6rSGdU7c6xZsAFKCSOBbNxO6N5wBdhOt8y8TDx7A/s1600/IMG_0711.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPgjYeHmI3f5CvSbD7L4haJDKTgVs4xQ4ekQFUey_MRWJ4jDNMqcaFuY3HhUeDqlBUYP8a3za8MvQ2gOr3me3d23ACjKsBXV6rSGdU7c6xZsAFKCSOBbNxO6N5wBdhOt8y8TDx7A/s320/IMG_0711.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Turkmenistan experience.</td></tr>
</tbody></table>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEib05pFTU7b88C8uwqzQ7k8Z5b0Ysp-Vsndh3oI72S-JMXaoXXs5u9EkWk6A_ZHmMo6yhHlEMeMxKeO0J_nhbH3EYGprYTFnEZj5OniuG8On7Bv-i2RiglmOSNKPw91N69h9YEUEA/s1600/IMG_0787.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEib05pFTU7b88C8uwqzQ7k8Z5b0Ysp-Vsndh3oI72S-JMXaoXXs5u9EkWk6A_ZHmMo6yhHlEMeMxKeO0J_nhbH3EYGprYTFnEZj5OniuG8On7Bv-i2RiglmOSNKPw91N69h9YEUEA/s320/IMG_0787.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Uzbekistan.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvh_Mm1uDs15piguwI5hQ9KjnEAKLI32v1MlBMbV1HzPg8MCpYpucMpZSdOAWodmmxuKhVHQkq6WhFK-BTa-VeMlTP04dDK0vgRo53xldsXpWLNjEoZV3q4XhwfSl7CCI_jZoIUQ/s1600/IMG_0888.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvh_Mm1uDs15piguwI5hQ9KjnEAKLI32v1MlBMbV1HzPg8MCpYpucMpZSdOAWodmmxuKhVHQkq6WhFK-BTa-VeMlTP04dDK0vgRo53xldsXpWLNjEoZV3q4XhwfSl7CCI_jZoIUQ/s320/IMG_0888.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuumuutta on vaikea kuvitella.</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNmfeKggFFk-6GOscQxaIskFJwBCXkYzwAEHUW-1G_LiTBsEgQyXLq-qPYIxFsNBKNE_e3bRbhq1VxykKiIlo6_uAVk_eV0e6qb0ZieQXSzSNuAOjC9BBUuTiEbzRb8oZcqDahIQ/s1600/IMG_0318.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNmfeKggFFk-6GOscQxaIskFJwBCXkYzwAEHUW-1G_LiTBsEgQyXLq-qPYIxFsNBKNE_e3bRbhq1VxykKiIlo6_uAVk_eV0e6qb0ZieQXSzSNuAOjC9BBUuTiEbzRb8oZcqDahIQ/s320/IMG_0318.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Morgabin naiset eivat peittaneet kasvojaan vaatimattomuutta, vaan aurinkovoiteen puutteessa.</td></tr>
</tbody></table>
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlb6dYH1382EMI_ctS1muzB3L-XkXsYa6f2Cro_EkGHgOWGPMdI-nS8-ofW0LKZhTuXovtaFivrEHdgMma0x__uRpYDA6vpTu0b4_XNFe76n71KhoMukwUHcmifpnrU8vwfb7xUQ/s1600/IMG_0334.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlb6dYH1382EMI_ctS1muzB3L-XkXsYa6f2Cro_EkGHgOWGPMdI-nS8-ofW0LKZhTuXovtaFivrEHdgMma0x__uRpYDA6vpTu0b4_XNFe76n71KhoMukwUHcmifpnrU8vwfb7xUQ/s320/IMG_0334.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Cafe a'la Pamir's</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjypkVQA8lao_trVYqpqUe80bpPQkktwv0Q7m41GOks4VyhgCmSTROQ2FsCCPyCtTax6RD3nlr9bf8EvOdtpeV9Kk9en5knoNQ2qerTyxYXeoIvkxVlIWdydtgYvoYsgFQknotKnw/s1600/IMG_0366.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjypkVQA8lao_trVYqpqUe80bpPQkktwv0Q7m41GOks4VyhgCmSTROQ2FsCCPyCtTax6RD3nlr9bf8EvOdtpeV9Kk9en5knoNQ2qerTyxYXeoIvkxVlIWdydtgYvoYsgFQknotKnw/s320/IMG_0366.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tallaisissa maisemissa kelpaa pyorailla.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAJUXkmr8CgMKTeccQvYfLPDlAUv70sVlc3pCksNQP-7vkXSCbKiYoZ__3Zo5FUPCY9uA7OWbqKSDFOwiJtZhSWiQIVvVD9z_Y_2vLJdX-9BAZ8e7CG-GKqITbQhTh-v5bKuMRQw/s1600/IMG_0369.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAJUXkmr8CgMKTeccQvYfLPDlAUv70sVlc3pCksNQP-7vkXSCbKiYoZ__3Zo5FUPCY9uA7OWbqKSDFOwiJtZhSWiQIVvVD9z_Y_2vLJdX-9BAZ8e7CG-GKqITbQhTh-v5bKuMRQw/s320/IMG_0369.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Me.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
.</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLM4QZENZKu0qEbigyUmhShPdlLpvcJYbRNXtxdkZeoVJ-jTJ8t1lhWeQgAkVV6P3L2ow6urgCEcwUG6jiraBelPP1PFg7C3KN6LKoMYPpXCY6bSelI36MAx5q3yPR1TJ3f8cz5Q/s1600/IMG_0384.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLM4QZENZKu0qEbigyUmhShPdlLpvcJYbRNXtxdkZeoVJ-jTJ8t1lhWeQgAkVV6P3L2ow6urgCEcwUG6jiraBelPP1PFg7C3KN6LKoMYPpXCY6bSelI36MAx5q3yPR1TJ3f8cz5Q/s320/IMG_0384.JPG" width="240" /></a>Aamu.</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi__-2cF4MWKWl5pViLHmv2Hg9yWDS_xghmeYjkGDsDLfqaZNPPZQZvUhxL2cNEsFLD8zEaen2Cbn8dwnKtKXQLv-4SlG82qRzgpV4N8YYtUDmEZhX7b_UHVu6tpBGEjm5h-38hcw/s1600/IMG_0390.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi__-2cF4MWKWl5pViLHmv2Hg9yWDS_xghmeYjkGDsDLfqaZNPPZQZvUhxL2cNEsFLD8zEaen2Cbn8dwnKtKXQLv-4SlG82qRzgpV4N8YYtUDmEZhX7b_UHVu6tpBGEjm5h-38hcw/s320/IMG_0390.JPG" width="320" /></a>Seuraava aamu.</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcIjXLYbjWe0El9rDggZHzcEkuweLb6hAuovWQyZ4RF3ci6KjqW_2Wv5Fdc24RTmChjC8hPk4wrDyxCOJiArtB3DzX-nEbufs4ym81N_DKn09TPS8UX8yl0xo9hnmyWrD_6o_Q5g/s1600/IMG_0455.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcIjXLYbjWe0El9rDggZHzcEkuweLb6hAuovWQyZ4RF3ci6KjqW_2Wv5Fdc24RTmChjC8hPk4wrDyxCOJiArtB3DzX-nEbufs4ym81N_DKn09TPS8UX8yl0xo9hnmyWrD_6o_Q5g/s320/IMG_0455.JPG" width="320" /></a> Sita seuraava aamu.</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6Y9hPsmzs70vzadpphFXYXndidEPltov3gOD8JmG3z24MVhvGN_M6snNh2IlmeaUdSQUQCA-uqz0ybYParvl25nmvFcwDn4OxpXQ_v2Jcjwg3SSoU7R-IHt-0PRjQ-_Eg-lZHmg/s1600/IMG_0470.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6Y9hPsmzs70vzadpphFXYXndidEPltov3gOD8JmG3z24MVhvGN_M6snNh2IlmeaUdSQUQCA-uqz0ybYParvl25nmvFcwDn4OxpXQ_v2Jcjwg3SSoU7R-IHt-0PRjQ-_Eg-lZHmg/s320/IMG_0470.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYd9UEaqERkc9iyf4J90o0ARKSkZW9bs_WLxNg48sc8_JOCtwlrwtEWYccPdYAmWmbqnIshZ9lWWyVQK4WtHWu90dtvQ_AZjULCp1c_k0OqRs2x_mZXd57qV19QM75Qba3fDy7AQ/s1600/IMG_0478.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYd9UEaqERkc9iyf4J90o0ARKSkZW9bs_WLxNg48sc8_JOCtwlrwtEWYccPdYAmWmbqnIshZ9lWWyVQK4WtHWu90dtvQ_AZjULCp1c_k0OqRs2x_mZXd57qV19QM75Qba3fDy7AQ/s320/IMG_0478.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhG1QLqwrlhr9_43_sFHmLJ40sew7Tn-8zca9BIRL_T5U4mzBRGS7JaMAR-pzwPbsD_-lacnoyOUBcHXxiMI_2Xn9cZbncDdfVrqNUthp6LdjhzxcFfWfRhH0JLI7yOH7CYacc-VQ/s1600/IMG_0240.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhG1QLqwrlhr9_43_sFHmLJ40sew7Tn-8zca9BIRL_T5U4mzBRGS7JaMAR-pzwPbsD_-lacnoyOUBcHXxiMI_2Xn9cZbncDdfVrqNUthp6LdjhzxcFfWfRhH0JLI7yOH7CYacc-VQ/s320/IMG_0240.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Eraassa kalaravintolassa.</td></tr>
</tbody></table>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicTOsBQBSSFmE5y_gS7Ab4bMLVEaNyP6qNJUFYIXenCGAAqLMCwf5EtviyttsHTd6f7OLnjgGAzHM77jMn3bWLmGO6sdjpBxKXFJpCWAxmyTmLdF_hcKpjOZUTkEjxUsTaRarz7g/s1600/IMG_0915.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicTOsBQBSSFmE5y_gS7Ab4bMLVEaNyP6qNJUFYIXenCGAAqLMCwf5EtviyttsHTd6f7OLnjgGAzHM77jMn3bWLmGO6sdjpBxKXFJpCWAxmyTmLdF_hcKpjOZUTkEjxUsTaRarz7g/s320/IMG_0915.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Eras vasynyt kissanpentu.</td></tr>
</tbody></table>
</div>
<br /><br />
<br />
<div class="" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOrtBLchYr4S5Cw2V4-DPKOsxnJJtqZE19GCTd-PI9jI9bSMbr0ilf-KCXrVeSP2FSbgf9aAjevgNqL61Vj-rQwZSZVoD0J6ZYpT9AUHs9qhSyDpLgv7ZIgdnlii972qL0ctI3WQ/s1600/IMG_1173.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOrtBLchYr4S5Cw2V4-DPKOsxnJJtqZE19GCTd-PI9jI9bSMbr0ilf-KCXrVeSP2FSbgf9aAjevgNqL61Vj-rQwZSZVoD0J6ZYpT9AUHs9qhSyDpLgv7ZIgdnlii972qL0ctI3WQ/s320/IMG_1173.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Aprikooseista voi saada yliannostuksen.</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4w1tmD4FuJKOEal9oFP3Gs3RapGVx1DFtqLQjEioNDmhLM3JcJiIYZy0rqTjgfNcbWkL5o4aBmDHmpXdAfS3ByG1AznyWa6mIKUmqwFORMd95H3TR7hI7nilYdptB5h5ZpWz0NQ/s1600/IMG_0581.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4w1tmD4FuJKOEal9oFP3Gs3RapGVx1DFtqLQjEioNDmhLM3JcJiIYZy0rqTjgfNcbWkL5o4aBmDHmpXdAfS3ByG1AznyWa6mIKUmqwFORMd95H3TR7hI7nilYdptB5h5ZpWz0NQ/s320/IMG_0581.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ensimmainen aamiainen sivistyksen parissa.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-68496135832825784432012-05-09T12:31:00.000+03:002012-05-09T12:31:06.109+03:00Trabzon. Turkki. Kukkuloita, jotka ovat Suomen vuoria. Ihmıset huivıpaıset. Mına pyöraılyhousuıssanı. Matka matka. Ja vasta alussa. Aurınko ja sıtten kylmat paıvat kun on sumu. Rekkoja ja busseja ja kuorma-auto jonka kuljettaja ojentaa meılle kylmaa jukurttıa. Chaı chaı, vaıkka eı ole kıelta.<br />
<br />
Rukoushuudot, joıhın tottumısesta eı ole varma. Yhteıskunta, jossa uskoa eı peıteta vaan tuodaan nakyvaksı. Etta mıes puhuu mıehelle ja kattelee. Vıımeıseksı, kuın kohtelıaısuudesta kysytaan myös naıselta, vaıkka todellısuudessa eı pıtaısı.<br />
<br />
Nyt luostarıın.Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-84657443710162609642012-04-15T21:27:00.000+03:002012-04-15T21:27:01.972+03:00Mummo ei muista keltä ulkomaalaiselta sai uusiseelantilaisen kalenterin. Hän kertoo monta kertaa kuinka he siskojen kanssa varastivat omenoita omista puistaan ja vuoronperään kukin vahtasi rappusilla oliko Yrjö setä tulossa, koska hän kuitenkin kuulisi omenoiden rouskutuksen aitan ulkopuolelle.<br />
<br />
Vakuutus ei ole voimassa. Kengät hiertää. Uudet kengät. Sellaiset, jotka osti vain matkaa varten. Nyt jalat jo rakkuloilla, ei pysty kävelemään. Suututtaa. Suututtaa, koska kaikki on paikkojen syytä. Paikkojen, jotka suutari laittoi kenkien kantapäähän, ettei tulevaisuudessa hiertäisi.<br />
<br />
Pitää muistaa vielä tuhat asiaa. Tahtoisi sulkea jo pahvilaatikon. Lähtö on ylihuomenna 4.40.<br />
Huomenna on viimeinen päivä! Huutaa,<br />
isi sanoo toivottavasti nyt ei viimeisesi.<br />
<br />
Mies lähtee jo joidenkin tuntien päästä. Ja minulla on uudet alusvaatteet. Ja tuhat asiaa muistettavana<br />
muisti niin kuin mummon, joka kertoo omenoista omenoiden perään<br />
ja että hiihtäjä oli saanut pojan vai oliko se tyttö<br />
mutta ei kuitenkaan muista, että edellisiltana juhlittiin syntympäiviä, eikä kuivin suinkaan pitänyt olla.<br />
<br />
Cats eye,<br />
muistaa että yksi kävelytytön lempikirjoista<br />
ja voi ymmärtää miksi<br />
<br />
miten voikin sukupolvesta sukupolveen olla niin tunnistettavissa<br />
ja sitten mummo tulee Savonlinnasta takaisin kotiin, ja palkkaa ei enää tipu<br />
pikkusisarustensa lapsenlikaksi, navettatöihin<br />
kun vanhin sisko lähti suureen tuntemattomaan Helsinkiin, ja sille tielle jäi<br />
ja silti<br />
mummo muuttaa takaisin lapsuudenmaisemiin, koska aviomies ei tahdo huolehtia toisten kakaroista<br />
tarkoittaen meitä<br />
lapsenlapsia<br />
<br />
<br />
ja saappaat jätettiin kivien taakse kun mentiin tansseihin<br />
eikä talvella päässyt kulkemaan autolla. linja-autotkaan ei menneet. oli vain hevosen mentävä rantu.<br />
<br />
Hän ei enää paista eikä leivo. Minä teen salaatin, eikä mummo muista etten syö lihaa. Ja hän unohtaa sen heti, onneksi, minä ajattelen. Jotkin asiat voivat olla vielä niin vieraita. Sekin, ettei me juoda maitoa, saati täysmaitoa, ruoan kanssa.<br />
Mutta haudoilla on kaikissa melkein samat sukunimet.<br />
<br />
Ja huomenna on viimeinen päivä<br />
ja tuhat asiaa tekemättä<br />
ja omenatarinat ja vakuutus ja kengät ja<br />
viimeinen päivä<br />
ennen lomaa, lisään<br />
nauraen<br />
<br />
minä olen kuvitellut kaiken<br />
miten on valtavat pahvilaatikot ja kaksi pientä ihmistä hymyilemässä<br />
Istanbulissa on pilvistä, sadekuuroja, ihan lämmintä, muttei tukahduttavaa<br />
ja hotellihuone on pieni<br />
ja minä nojaamassa ovenpieleen<br />
well<br />
well<br />
<br />
enkä sitten lainkaan kaipaa,<br />
että tekisi tarinat,<br />
kun sitä elää.Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-55804808310733722982012-04-11T21:40:00.000+03:002012-04-11T21:40:36.926+03:00kuviin<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWFH_WLbGN82LixsYKOfIeSZEZSDVBdjDIcWZHmfYgk5sNWopO-rDZjG5ES2yPu6cMDyAW6yOMxqmFCfCVdm8-GRZ-gCONh6e2_k2FvoSbOWh3l3wjXu-mughyZO-FMoHKdkJbqA/s1600/IMGP1628.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;">Uuden-Seelannin kotini maisema.<img border="0" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWFH_WLbGN82LixsYKOfIeSZEZSDVBdjDIcWZHmfYgk5sNWopO-rDZjG5ES2yPu6cMDyAW6yOMxqmFCfCVdm8-GRZ-gCONh6e2_k2FvoSbOWh3l3wjXu-mughyZO-FMoHKdkJbqA/s640/IMGP1628.jpg" width="640" /></a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikEsHa8EqPYV9odg1LiCinS-rHw3r5_-k-51C4yDPK9d-A4ltoGgoh8VZKfnJM_Sg-vmruwmy3JN8N-hqmMe2HJ7RCq2y5R7WFhnWXKTRAcUqkh7K78Vil-eCIJym_NSp6t1xqHw/s1600/IMGP1762.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="346" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikEsHa8EqPYV9odg1LiCinS-rHw3r5_-k-51C4yDPK9d-A4ltoGgoh8VZKfnJM_Sg-vmruwmy3JN8N-hqmMe2HJ7RCq2y5R7WFhnWXKTRAcUqkh7K78Vil-eCIJym_NSp6t1xqHw/s640/IMGP1762.jpg" width="640" />Yksi niistä onnellisista päivistä. </a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLUvDlYqTq87aTUXYR8_Soa411N0Fs0rnwBIRYaacwvn0QAXE-X_MSX5tcDr-x5-7UwbwUClHv0HSgZJbnniPKggrv2XKSz6y6heQFQUzhxjurJvml4s8dFkvGnd6McOgwmQmjKw/s1600/IMGP2780.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="212" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLUvDlYqTq87aTUXYR8_Soa411N0Fs0rnwBIRYaacwvn0QAXE-X_MSX5tcDr-x5-7UwbwUClHv0HSgZJbnniPKggrv2XKSz6y6heQFQUzhxjurJvml4s8dFkvGnd6McOgwmQmjKw/s320/IMGP2780.jpg" width="320" />Lautalla matkalla Samoan saarten välillä. Vieressäni nukkuu nainen, jalat ojennettuina.</a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjv2DwXo22a8iBQUuhzu8oV72_a89tnAXXaTsSie3FYc_YtRPOV0ufN3AnUx2IJVmNe3M20Oysxf7fhKJJFqla5Z3-cAJffGXk-LjEXunVzEk3B837_KI6UCS1MZH7DBRNldBRhmQ/s1600/IMGP3584.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="265" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjv2DwXo22a8iBQUuhzu8oV72_a89tnAXXaTsSie3FYc_YtRPOV0ufN3AnUx2IJVmNe3M20Oysxf7fhKJJFqla5Z3-cAJffGXk-LjEXunVzEk3B837_KI6UCS1MZH7DBRNldBRhmQ/s400/IMGP3584.jpg" width="400" />Tällaista on kevät ensimmäisellä saarella. Jääsarella, joka oli kuitenkin se vihreämpi.</a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKPMT1cpCX6haF7raL4ou6VKzT22qNbmrVzxEasI6SGEnrArwXojtwUPXciUXibWATqZ8v_-txdv16FuTTBjJTzM3_t22ut0atEIJiB25BGwmIfptfNX5U_ZRL_NxQZh1zuRGQFg/s1600/IMGP4580.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="232" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKPMT1cpCX6haF7raL4ou6VKzT22qNbmrVzxEasI6SGEnrArwXojtwUPXciUXibWATqZ8v_-txdv16FuTTBjJTzM3_t22ut0atEIJiB25BGwmIfptfNX5U_ZRL_NxQZh1zuRGQFg/s400/IMGP4580.jpg" width="400" />Tällaista on syksy toisessa saaressa. Eteläisellä.Mutta pojoisella saarella.</a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFMpSa8Kh-XTcQpgU5t2o9jBTKwIGY4bGGcfL2FA3X8iW9x05maD9_may7GY_98luQrurrlCGuD4dwpuYmcsppQzLdpdEcFD2TmLJLBDTt9WjN6gwMm1ObHszGat4CRyFO9bWz8Q/s1600/IMGP4864.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="288" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFMpSa8Kh-XTcQpgU5t2o9jBTKwIGY4bGGcfL2FA3X8iW9x05maD9_may7GY_98luQrurrlCGuD4dwpuYmcsppQzLdpdEcFD2TmLJLBDTt9WjN6gwMm1ObHszGat4CRyFO9bWz8Q/s640/IMGP4864.jpg" width="640" />Islannissa on hevosia. Ja vuoria. Ja on siellä kukkiakin, kun on kesä. Ja tuulta.</a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0HVgBqgNnjJx5MP-AeMqpDgvgIP2utDRnUH1IAcgJlTwVLxYaJhdm33wYC1UK9Upe_GJoULYh4XSn0yRM4ycKC8EWsc7d7_GACA6va_nxA0cVnPE71BIWXqZ7KfMG-uAu8w7WGA/s1600/IMGP4865.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="214" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0HVgBqgNnjJx5MP-AeMqpDgvgIP2utDRnUH1IAcgJlTwVLxYaJhdm33wYC1UK9Upe_GJoULYh4XSn0yRM4ycKC8EWsc7d7_GACA6va_nxA0cVnPE71BIWXqZ7KfMG-uAu8w7WGA/s640/IMGP4865.jpg" width="640" />Anna mín tai our Anna oikeastaan siellä missä tavattiinkin</a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNff0j5x7ZXMsH5SSo6bJYTdZOXNQQoc6Q7jeDWluCp6OPUg-A2XNY4xFOIxWVTcDwO72H1zjVfg8lmSxEg0DgXAir6WKpbbuUI7KmcmIYPxHr0_Q30batSFDfwj9t02oGazMPRQ/s1600/IMGP5135.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNff0j5x7ZXMsH5SSo6bJYTdZOXNQQoc6Q7jeDWluCp6OPUg-A2XNY4xFOIxWVTcDwO72H1zjVfg8lmSxEg0DgXAir6WKpbbuUI7KmcmIYPxHr0_Q30batSFDfwj9t02oGazMPRQ/s320/IMGP5135.jpg" width="213" />Färsaarelaiset näyttävät kaikki samalta.</a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRWveHb7t9kjGsejX7VvHTh_Q_eZY6DYuU2tes8Fqe8BNKbFuK4HJHiWHW061AEL_R8ko_SXAQZyhfxFIpvW2x1AlWYSeaTu8igQ8ILybcC-r_2u9muKx6u_V43LgcEUTbt21YGA/s1600/IMGP5193.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="337" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRWveHb7t9kjGsejX7VvHTh_Q_eZY6DYuU2tes8Fqe8BNKbFuK4HJHiWHW061AEL_R8ko_SXAQZyhfxFIpvW2x1AlWYSeaTu8igQ8ILybcC-r_2u9muKx6u_V43LgcEUTbt21YGA/s400/IMGP5193.jpg" width="400" />Maewon kaunein tyttö.</a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghtgQYPkZ8yYESN9MWGCdTaV8oh7zPbGMKr5Qm4GKbKdxNKCrEvKSlqHCD6YJ0R5dH9Oyg1sx5HtTaQFn7kav8o3GDFrZKQ4XvSIJN7Fn3o-M0tt8f_9Es3YmMOjH2oVVKDISNtA/s1600/IMGP7092.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;">Malesialaisen ruukkutyöläisen kädet<img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghtgQYPkZ8yYESN9MWGCdTaV8oh7zPbGMKr5Qm4GKbKdxNKCrEvKSlqHCD6YJ0R5dH9Oyg1sx5HtTaQFn7kav8o3GDFrZKQ4XvSIJN7Fn3o-M0tt8f_9Es3YmMOjH2oVVKDISNtA/s320/IMGP7092.jpg" width="208" /></a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjE58qsYs4PJkqd-3iPfLu5AbvrGcCQgR6ig5bQ6swfNK-k6gbrDfmbyqDBJyMs6uWHUozSeyHxd7SPQV3XTqKqqVT1EkpT2CfCfuRbRNzQ9jy3z_XX6b8j3kSc7zhxQzsUt_-pvQ/s1600/IMGP7534.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="212" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjE58qsYs4PJkqd-3iPfLu5AbvrGcCQgR6ig5bQ6swfNK-k6gbrDfmbyqDBJyMs6uWHUozSeyHxd7SPQV3XTqKqqVT1EkpT2CfCfuRbRNzQ9jy3z_XX6b8j3kSc7zhxQzsUt_-pvQ/s320/IMGP7534.jpg" width="320" />Utrechtin keittiössä punajuurikeitto ála Hanne & Sanne</a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikrQPjdXDq6G4QMIzQX-E7JaXRWCOGwMQglaiqchi8ujKZa0_NMyf_DIxH4GLDrmtXY9lZmNXoctVVOHngH0wUmngBqpThgnD373P063g_LXf4XHa2TEwVXYtJ4ctlvqN7vqjcVw/s1600/IMGP7658.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="230" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikrQPjdXDq6G4QMIzQX-E7JaXRWCOGwMQglaiqchi8ujKZa0_NMyf_DIxH4GLDrmtXY9lZmNXoctVVOHngH0wUmngBqpThgnD373P063g_LXf4XHa2TEwVXYtJ4ctlvqN7vqjcVw/s320/IMGP7658.jpg" width="320" />Ja aurinko tekee kuolemastakin värin.</a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZgcpZPb7rxdidhSXUalUIMJixVvZAPdpBfDt5fwIOnh_UXWNySC6QRY0eT5Yik6OOMo48cGDYLrWyQDxII48__yDxNRWgS4rJPVx26p-Q_7DJhwC-qK5pjnDPUNGwTQgLq-ltAw/s1600/IMGP7662.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;">Puu<img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZgcpZPb7rxdidhSXUalUIMJixVvZAPdpBfDt5fwIOnh_UXWNySC6QRY0eT5Yik6OOMo48cGDYLrWyQDxII48__yDxNRWgS4rJPVx26p-Q_7DJhwC-qK5pjnDPUNGwTQgLq-ltAw/s320/IMGP7662.jpg" width="288" /></a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGXdnh9xJyf_HTRc0taJdxBM-c-6KQkFfG7wNkNVAsy54znyjx0DfKUDULv4bfcKS_Xr8AOHkqk7V63Dhs8HWlO4QgkO_khWtpnDvQ7hOEQTTOA16mwfFaVNFfIeXq1xcJEgY5hg/s1600/IMGP8333.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;">Kun tulin kotiin ja piha alkoi jäätyä<img border="0" height="248" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGXdnh9xJyf_HTRc0taJdxBM-c-6KQkFfG7wNkNVAsy54znyjx0DfKUDULv4bfcKS_Xr8AOHkqk7V63Dhs8HWlO4QgkO_khWtpnDvQ7hOEQTTOA16mwfFaVNFfIeXq1xcJEgY5hg/s400/IMGP8333.jpg" width="400" /></a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXrpqA382mFBSA7tahnkIuyxmcIfNdchZcfG3fbiyBhPA28un0LQuyNPczNKFdqEIg41Vi0I4asJmbSNatDwH_7F77fEAiX4SoGmZkNR5Die_r3UwbABJX4KHl0g-00Mwy0Cu6dA/s1600/IMGP8580.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;">Tämä talvi, kun se alkoi. <img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXrpqA382mFBSA7tahnkIuyxmcIfNdchZcfG3fbiyBhPA28un0LQuyNPczNKFdqEIg41Vi0I4asJmbSNatDwH_7F77fEAiX4SoGmZkNR5Die_r3UwbABJX4KHl0g-00Mwy0Cu6dA/s320/IMGP8580.jpg" width="201" /></a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEje38-itxHzYV_-W2N0d-qMeVr9WnrSW9szJREPsBWvX12zCQMrYaIe9N0M_RZSBImRdBZSdRMeVJ_g0E2tCQY4sBNrcBGjrv-heqsz-nDzBNB2WsJAO5eMM2zkid3KBVfGBapWXA/s1600/IMGP8950.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;">Tämä pääsiäinen.<img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEje38-itxHzYV_-W2N0d-qMeVr9WnrSW9szJREPsBWvX12zCQMrYaIe9N0M_RZSBImRdBZSdRMeVJ_g0E2tCQY4sBNrcBGjrv-heqsz-nDzBNB2WsJAO5eMM2zkid3KBVfGBapWXA/s320/IMGP8950.jpg" width="212" /></a></div>Vaikka ei olisi aikaa<br />
niin kauneutta, jonka tahdon.Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-44962932980792198252012-04-06T09:35:00.000+03:002012-04-06T09:35:43.691+03:00salamoissaKävelin kohti metsää, isä perässä. Jäällä oli peuran jälkiä. Siinä, missä yleensä on sulaa ja virtaus.<br />
Mietin oliko se ehkä uinut, vai kantoiko jää.<br />
Kun isä pääsi metsänrajaan, kuului järkyttävä jyske ja kirkuna<br />
ja suuri salama iski taivaalta niin, että pimeni hetkeksi<br />
<br />
olimme sisällä, ja salama oli iskenyt uusiseelantilaiseen ystävääni ja minuun<br />
puhelimet olivat pimentyneet. Olin peloissani.<br />
Vähitellen minulle selvisi, ettei kukaan muu ollut havainnut tapahtunutta<br />
paitsi me kaksi<br />
ystäväni tyttöystävä kertoi, saman kuin toinenkin ystäväni, että näkee<br />
(yläpuolellani olevan hengen) vaihtaneen asetta<br />
mutta se ei ole vaarallista, hän sanoi<br />
minua itketti ja pelotti, enkä voinut ymmärtää miksi ystäväni oli ihan rauhallinen,<br />
halusin halata häntä ja purkaa tilannetta, mutta en uskaltanut<br />
en uskaltanut edes nukahtaa<br />
<br />
toisessa unessa matkustimme vahingossa Iranin puolelle, vaikka en ollut ostanut vielä burkhaa tai mitään huivia. minulla näkyi nilkat, ja pää oli peittämätön. Juttelimme iranilaisille miehille, minä en osannut sanaakaan, mies osasi vähän, minä vain viittoilin ja hymyilin, mutta he eivät olleet vihaisia paljaasta ihostani.<br />
<br />
Edellisenä yönä kävelimme luolastoissa, kun kuulimme iranilaisten tulevan. Minä yritin äkkiä vetää villapuseroa bikineitteni peitteeksi, mutta en saanut housuja millään jalkaan. Iranilaiset olivat tulleet elokuvanäytäntöön ja me teeskentelimme tulevamme samaan. <br />
<br />
Oikeassa elämässä viimeisellä tunnilla luokkaan kuulumaton poika änkee väkisin enkuntunnille,<br />
toinen, jonka "lääkitys on loppunut ja vaikutus lakannut" kuten luokkatoveri armaasti valaisi, ryntäilee ulos syystä jos toisesta, enkä voi poistua luokasta, koska minulla ei ole avaimia.<br />
yksi tytöistä alkaa kuvata kännykkäkamerallaan ja kun annan luvan heille hiljaisesti jutella kaverin kanssa paikallaan, he roikkuvatkin kaikki ikkunasta ulos kadulle. Yksi poika varastaa laukkuni, ja yksi kirjoittaa taululle että tylsää, boring. Ajattelen, että on se jonkun sanan oppinut. Minun tehtäväni on korjata heidän sanakokeensa sillä välin, kun he tekevät paritehtäviä.<br />
Lopulta kello on viisitoista vaille ja lapset säntäävät lomalle. Yksi poika huikkaa, sä oot paras ope ikinä ja nää oli parhaat enkun tunnit ikinä. Just.<br />
Minä olen jäänyt lukkojen taakse, mutta onneksi rehtori sattuu juuri kävelemään jonkun toisen aikuisen ihmisen kanssa ovien toiselta puolen. Nauramme tapahtuneelle. <br />
Minulta kysytään perinteiset, miten meni, kysymykset ja minä vastaan perinteiset, ihan hyvin, oli vähän rauhatonta, niin kun nyt aina sijaisen kanssa ja ennen viikonloppua iltapäivän viimeisinä tunteina.<br />
Niin, niin.<br />
<br />
Pienryhmässä on pelkkiä poikia. Yksi hymyilee koko ajan. Ja me selitetään sanoja toisillemme. Kaksi pelaa kuulapeliä, kaksi leikkii autoilla automatolla luokan nurkassa. Pojat, jotka ovat huutaneet täyttä kurkkua aamulla, kun astun luokkaan puoli tuntia rehtorin soiton jälkeen, pyytävät Fronside Ollieta. Lupaan, jos he tanssivat ihan villiintymättä.<br />
Ja niin he tekevät. Pienet pojat luokan lattialla fronside ollien tahdissa. Myöhemmin he laulavat koko laulun, ulkoa.<br />
Ja kun minä poljen kotiin, laulu soi minunkin päässäni. Hymyilen.<br />
Huokailen sille, että päivä on ohi<br />
ja tiedän nyt, että kun opettaja sanoo, että luokka on rauhaton,<br />
se todella on rauhaton.Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-13053470867895004352012-04-04T16:27:00.000+03:002012-04-04T16:27:11.250+03:00Aurinko lämmittää kun pistää kasvot ikkunaa vasten.<br />
Kotimatkalla poika tunnistaa, vaikka on aurinkolasit. Jälki-istuntoja istutaan ja vastataan taas kysymykseen miksi pitää<br />
sanomalla, että koulu nyt on vaan semmoinen paikka, jossa ei saa tehdä mitä tahtoo, vaan <b><i>pitää</i></b> tehdä mitä käsketään. Että semmosta.<br />
<br />
Kävelen kotiin, ja mietin matkalla<br />
että mitä sitten oikein tahtoisin tehdä<br />
että mikä ei sitten olisi sellaista turhaa tai sotisi vastaan ajatusteni kanssa.<br />
<br />
Eilen katsottiin dokumenttia, jossa sademetsäläiset rakensivat kotinsa puuhun. Ja järjettömän köyhyyden ongelmat. Meillä, romanikerjäläiset tulevat taas Etelä-Suomeen. Susien salametsästystä, koska sudet tappavat hirviä jahtaavia metsästykoiria. Tehtaita suljetaan, ja samaan aikaan avataan Kiinaan, jossa metsäpalstat vuokrataan (vuokria maksamatta) paikallisilta asukkailta, jotka joutuvat tekemään hanttihommia tälle suomalaiselle metsäyritykselle, jotta saisivat leivän, jonka ennen saivat metsästään, joka nyt on vuokrattu käytännössä ilmaiseksi.<br />
Ja sitten on sademetsäläisiä, jotka rakentavat kotinsa puuhun. <br />
Heimo brasilaissa, jota kukaan ei ole nähnyt, jonka kielestä ei tiedetä, joiden tavoista ei tiedetä. Mutta siellä he tuijottavat ylhäällä kiitävää lentokonetta, kun se kuvaa todisteeksi kilometrin etäisyydeltä.<br />
<br />
Herneet versoo.<br />
Huone täynnä liljantuoksua. Akateemisten vanhusten puhe niin turhaa. 3.luokkalaiset lukevat runonsa miltei kuiskaten, ja vaikka puhuisivatkin kuuluvasti, hukkuisi se hälyyn. Pulinapussi. Jälki-istunto. Nyt. Hei. Nyt. Hei.<br />
<br />
Kaksi viikkoa ja me ollaan jo menossa. Kaksi kaksi kaksi viikkoa. Kaksi viikkoa ja on Istanbul. On Turkki. On rukoushuutoja. On mies.<br />
On kaikki edessä, tulemassa. Mahdollisuudet taas elää niin kuin haluaa<br />
elää tätä omaa elämäänsä,<br />
joka ei ole kenenkään muun oma, eikä ole mitään velvollisuuksia<br />
niin kuin koulussa<br />
jonne ei olla tultu tekemään mitä halutaan vaan mitä täytyy<br />
elää niin kuin<br />
elää niin että elää<br />
<br />
miten yksinkertaista<br />
ja silti meistä niin pieni osa elää<br />
<br />
mutta valittaa kyllä<br />
voi miten turhanpäiväistä. valivali<br />
<br />
kirjoitettiin että ehkä onnellisempia ovatkin ne, jotka ovat joutuneet elmässään oikeasti kärsimään.<br />
ajattelen isovaariani,<br />
joka oli lähtenyt yhdeksänvuotiaana töihin, kokenut vankileirin, kaksi sotaa, pula-ajan,vuosisadan<br />
miten tyytyväinen ja valittamaton hän oli, käsittämättömän onnellinen<br />
eikä hän silti kauhistellut nykypäivääkään<br />
hän vain eli ja eli ja eli<br />
kunnes kaatui ja joutui lonkkaleikkaukseen ja sai sairaalabakteerin ja kuoli. satakaksivuotiaana.<br />
<br />
mikseivät olisikaan onnellisimpia? he tietävät, mitä on oikea tuska<br />
ja taistelu elämästä<br />
ehkä silloin ymmärtää jotakin tärkeää<br />
siitä mitä on olla nyt, mikä ihme.<br />
kun me taas. itkemme täällä jotain rikki mennyttä laitetta<br />
valitamme kun sataa lunta<br />
hyi pahaa, ei maistu miltään, en syö, en mene kouluun, en kyllä tee, no en varmasti, ei kiinnosta, vittuakos sillä on väliä, mä tapan sut, tylsää,<br />
<br />
tulen raivoisaksi kun ajattelen meitä laiskimuksia. Miten kehtaamme olla näin kiittämättömiä.<br />
Ajattelen, että jos minulla on joskus pikkuisia tyttöjä tai poikia<br />
miten heidät saisi ymmärtämään elämän ihmeen,<br />
sen että me todella olemme olemassa niin kuin kivet ja vesi ja puut ja lierot ja yökköset ja sudet ja leobardit ja sinivalaat ja kuninkaalliset ja<br />
miten<br />
ihmeessä heidät saisi kunnioittamaan elämää ja olemassaoloa. ja miten sillä tavalla, että kaikki mitä opetamme, ja sanomme oikeaksi, toteutuisi myös omassa elämässämme<br />
että elämän kunnioittaminen ei olisi vain fraasi, vaan todellinen teko<br />
joka näkyisi kaikissa päivissä ja olotiloissa.<br />
<br />
joskus ajattelen kuin Linkola. Ajattelen etten jaksa välittää enää, jos joku ei halua elää. Että jos jollain ei ole tarpeeksi tahtoa ja voimaa, ehkä saakin mennä. Että meitä on jo niin paljon, miksi pitää pystyssä väkisin niitäkin, jotka eivät edes halua. Sitten taas ajattelen, että sairaus voidaan parantaa,<br />
että haluttomuus on aina oire<br />
ja sairautemme tästä ajasta, on kollektiivinen<br />
josta olemme kaikki vastuussa ja siksi ei voi vain jättää. Välinpitämättömyyttä olisi sekin. Itsekkyyttä. Negatiivisuutta, eikä se koskaan voisi aidosti parantaa.<br />
<br />
Katson lumihankia. Ja toivon, että tämä vuosi<br />
on todellakin<br />
alku.Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-70093443192099715242012-03-27T20:56:00.000+03:002012-03-27T20:56:06.712+03:00Olen ollut voimaton.<br />
Miten voikin olla samassa ruumiissa niin erilailla energiaa.<br />
Ja huonotuulinen.<br />
<br />
Yöllä iranilaiset tappoivat mereneläviä ja pitivät afrikkalaisia orjia. Yksi mies oli virittänyt itsensä vessanoveen kiinni, ja kun se avattiin, syntyi sarja tapahtumia, jotka lennättivät hänet pesuhuoneeseen, pesukoneen oven auki, ja sieltä valuvan kaasun hänen suuhunsa.<br />
<br />
Ennen heräämistä olin juuri menossa uimaan. Oli niin selkeää, että minun pitäisi päästä veteen. Se oli taas sama mökkiranta, ja ensin menin kokeilemaan vettä vaatteet päällä,<br />
vesi oli hyvä. Muistan kaislat ja sen miten pitkälle saattoi mennä väsymättä.<br />
<br />
Aamulla menin suihkuun, kun ei järvikään ole auki. Mietin miten uusi asia suihku tällaisena on. Ja että minun täytyy harrastaa liikuntaa, täytyy välttämättä mennä ulos, koska muuten en saisi raitista ilmaa ja kipeytyisin liikkumattomuudesta. Miten olemme tulleet tähän, että ruokaan pitää lisätä vitamiineja, kun ne on ensin siitä tuhottu.<br />
<br />
En kestä uutisia tästä käsittämättömästä maailmasta. Niin,<br />
se tuntuu joka päivä käsittämättömämmältä. Tunnen lipuvani erilleen.<br />
Että voin kyllä hymyillä ja nyökytellä ja kohottaa maljaa ja olla mukana kun ostetaan viinejä yli kahdellasadallaeurolla, voin istua kulkuvälineissä, näpytellä, istua, katsoa ulos valoon ja iltaan<br />
mutta tämä ei ole totta<br />
<br />
kuvitelmat ovat usein pahempia kuin todellisuus,<br />
kirjoitti peter. tämä lause muuttaa merkitystään vuosi vuodelta. joskus valitsin satunnaisia lauseita kirjoista. nyt nekin tuntuvat vieraannuttavilta.<br />
<br />
en tiedä olisinko todellakin onnellisempi, kun saisin laittaa kädet taas multaan<br />
tai mennä tuulesta poispäin<br />
ehkä olisinkin onnellisin, jos voisin hyväksyä että elän tässä<br />
ajassa, jossa on televisiouutisissa kertauksia<br />
hyllytolkulla säilöttyjä asioita<br />
näkijöiden yhteystietoja etsitään internetistä<br />
kosketuksista tekstiviestejä.<br />
sitäkö se tarkoittaa,<br />
olla tässä hetkessä. että unohtaa kaiken sen mitä voisi olla, mitä oli<br />
lakkaa murehtimasta sitä, että jokainen ihminen tällä planeetalla haluaa tulla osaksi samaa taloudellista systeemiä, lopettaa viljelemisen, kalastamisen, soutamisen, rakentamisen, korjaamisen, parantamisen<br />
<br />
lapsilla on oivallus tästä kaikesta,<br />
toisinaan,<br />
silloin kun he eivät ole vielä integroituneet. mutta sitten he integroituvat, koska heidät halutaan liittää<br />
emmekä me sitten enää erota itseämme maailmasta,<br />
tai jos erotammekin,<br />
me vastaamme, niin mutta ei mitään ole tehtävissä,<br />
että maailma nyt vaan on<br />
<br />
maailma ei ole mitään muuta kuin elektroneja ja protoneja ja vielä pienempiä hiukkasia<br />
ei mitään muuta<br />
<br />
ja sellaiset asiat kuin systeemi tai talous tai valta tai köyhyys<br />
eivät ole edes niitä<br />
niille ei maailmankaikkeus ole uhrannut atomiakaan<br />
ne saavat tyytyä olemaan<br />
keksittyjä<br />
tekaistuja vain. jonkun ideoita. sanoja, käsitteitä. millä ei olisi mitään merkitystä, ellei joku rupeaisi toteuttamaan niitä<br />
antamaan niille atomistista muotoa. saada vanuatulaisen äidin lähettämään lapsensa toiselle saarelle kouluun, koska muuten heidät on tuomittu <i>köyhyyteen </i><br />
saada miehen pistämään sotilasunivormun päällensä ja tappamaan toisen<br />
koska on sellainen, jolla on <i>valta </i>ja yhtäkkiä kaikki kohkaavat <i>taloudesta</i>, koska ovat menettäneet riippumattomuutensa niin, <i>vallalle,</i> josta ei ole maailmassa elektronin elektronia<br />
ainoastaan negatiivista energiaa, joka väreilee ihmisistä ihmisiin<br />
mereen ja toisiinsa törmäileviin lintuihin.Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-45361800296141939292012-03-26T12:51:00.000+03:002012-03-26T12:51:31.594+03:00Tänään on ollut kevättä.<br />
Amerikkalainen tyttö oli myöhästynyt, ja ostin kaksi vihkoa. Toisen kieliä varten ja toisen päiväkirjaa varten. Oli vielä puoli astetta pakkasta, ja minä sovitin pyöräilyhousuja. Niitä joissa on toppaus pepussa. Ja sain<br />
tiedon viisumistani. Voin hakea sen. Se on valmis. Sain sen. Olemme matkalla<br />
valmiita.<br />
<br />
Ja aurinko. Ja aurinko. Ja minä ostan appelsiineja ja punasipuleita ja aurinkokuivattuja tomaatteja.<br />
Matka, matka matka. Joka päivä todenpana.Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-51171229773948769572012-03-25T11:42:00.000+03:002012-03-25T11:42:44.093+03:00vain silmät kertovat yöstäAamuyöllä tuntuu joululta.<br />
Hiippailen hämärässä, ja vasta myöhemmin<br />
kun olen nukahtanut ja herännyt uudestaan, minulle selviää että kellot ovat siirtyneet itsestään.<br />
<br />
Ulkona on taas valo<br />
ja lunta.<br />
Mutta minä odotan tässä koneen äärellä puhelua. Naapurit heittelevät frisbiitä. Mutta minä odotan puhelua.<br />
<br />
Aamuyöllä tarkastan sähköpostin, tarkastan jopa fbsivun, jota hän ei ole käyttänyt vuosiin. Soitan. Soitan. Mutta pulssia pitää tunnustella painaen, raskaasti. Unet toistuvat.<br />
<br />
Onko siitä jo neljä vuotta? Lähden sopivasti samana päivänä. Samana päivänä kun<br />
lounaan jälkeen alkoi sataa<br />
ja pissatti<br />
ja puhui rappukäytävässä puhelimeen<br />
vessanovi oli lukittu,<br />
eikä löytänyt tyhjiä lääkepakkauksia ja pitkää kirjettä vasta<br />
kun puhelimen toisesta päästä kehotettiin etsimään<br />
katsomaan ympärille<br />
<br />
ja nyt<br />
en enää tunne mitään siitä<br />
kun käännän kylkeä pystymättä pysymään yhdellä puolella<br />
aamyön joulun valosta<br />
puissa lunta<br />
ja vastaaja<br />
jos se ääni olisi enää ainut ääni, jonka koskaan kuulisi<br />
siltäkö heistä tuntuu, jotka eivät poista vanhoja vastaajaääniä, kun ovat menettäneet.<br />
<br />
en pelkää, että näkijä kertoisi minun kuolemastani<br />
tai sairastumisestani tai rakkaudettomuudesta<br />
mutta niin kuin kaikissa tarinoissa, on aina oltava sivustakatsoja<br />
se joka näkee, mutta ei ole itse<br />
ja sitä kautta tulee juuri itsekin<br />
<br />
sininen taivas, eikä merkkejäkään yöstä<br />
tai että joskus olisi ollut eri aika<br />
alkanut sataa lounaan jälkeen.Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-41110881864624574642012-03-24T10:37:00.000+02:002012-03-24T10:37:15.777+02:00Räntäsade<br />
ja käsivarren kipu on levinnyt koko vartaloon. Räntäsade. Miksi juuri tänään?<br />
<br />
En oikein pidä rokotuksista. Enkä tiedä miten tämän päivän kuluttaisi. Ajattelin pyöräilyä, mutta myönnettäköön, olen laiska ja mukavuudenhaluinen. Räntäsade, liukas loska ja tykyttäväkärsivarsi-yhdistelmä ei inspiroi.<br />
Oikeastaan, tahtoisin vain olla Himalayalta saamani viltin alla ja katsoa elokuvia. Eilen katsoin kaikki "Iholla" -jaksot putkeen. Myönnettäköön, olen helposti koukuttuva. Siksi kai yritän olla sekaantumatta mihinkään addiktoivaan. Kiertää kaukaa.<br />
<br />
Ruisleipä on kohoamassa. Tänään voisin tehdä myös kakkupohjia. Yöt käyvät lyhyemmiksi.<br />
Liikkumattomuus vaihtuu kohta liikkeeksi.<br />
Kaupungin keskustassa käveli pelkkiä eläkeläisiä.<br />
<br />
Joskus tuntuu samalta, kun asuisi jossakin kaukana. Ei kuitenkaan voi olla varma, kulkeeko mikään ajatus pelkällä voimalla, toisaalle. Heistä ei kuule koskaan mitään.<br />
Sinusta.<br />
<br />
Eilen tapasin ihmsiä niistä kuvista, joita on täällä seinälläni. Oli aika samaa. Vaikka olikin nelivuotias tyttö ja kolmikuinen poika. Ja kahvia. Ja keksejä. Ja ajettiin omalla autolla pihaan. Puhutaan urasta. Perheestä.<br />
<br />
ja minä piirrän monivärisiä sulkia linnuille<br />
edelleen,<br />
paperi täyteen ypyröitä, silmiä, kuonoja, päitä<br />
paperit epäjärjestyksessä<br />
<br />
kävellen räntäsateeseen sitten,<br />
kauppaan ostamaan jauhojakinUnnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-16531928729338296542012-03-22T10:04:00.000+02:002012-03-22T10:04:44.416+02:00tänään pitäisi kai taas pyöräillä.<br />
Odotan edelleen tekstejä töistä.<br />
näin unta ensirakkaudestani,<br />
ja silloisesta parhaasta ystävästäni<br />
naapurin nainen tuijottaa toisen naapurin talolle<br />
<br />
tahtoisin oman kodin. vajaa kolme viikkoa ja meillä on teltta.<br />
huomenna rokotus.<br />
olen unohtanut islanninkieliset sanat<br />
<br />
niitä yritän muistaa kun on kevätpäiväntasausyöUnnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-48887362107992490832012-03-21T16:05:00.000+02:002012-03-21T16:05:14.821+02:00karttojakello on jo melkein neljä<br />
enkä ole oikeasti työskennellyt tänään, vaan silti tuntuu kuin vasta äsken kello oli kahdeksan ja aloitin<br />
tutkimaan karttoja.<br />
<br />
Tänään olen käynyt läpi Uzbekistanin ja Tajikistanin ja vähän Kirgiisiaa ja Kazakhstania. Jännitys kasvaa. Pamirin vuoristot. Siinä sitä vasta pyöräillään!<br />
<br />
Sain tänään myös kirjeen. Pitkän kirjeen epäselvällä käsialalla.<br />
Tapasin amerikkalaisen kolme vuotta sitten, kun olimme miehen kanssa Köpenhaminassa. Hän yöpyi teltassaan samalla leirintäalueella. Juttelimme ehkä kaksi kertaa, nopeasti, sillä tavalla kun turistit juttelevat toisilleen vieraassa maassa. <br />
Sitten eräänä päivänä, kun olin jo Suomessa, näin hänestä unta ja kirjoitin osoitteeseen, jonka häneltä silloin saimme. Sen jälkeen<br />
olemme kirjoittaneet.<br />
<br />
Indonesia on varmistunut. Muutamme sinne. Minä muutan. Me muutamme. Olen niin innoissani, että hymyilen ja naurahtelen sattumanvaraisissa paikoissa.<br />
<br />
Tällaisina päivinä minua ei pelota soittaa virallisille ihmisille virallisten nimikkeiden alla. Vaikka en tiedä teititelläkkö vai sinutella vai mitä kieltä käyttää, kaikki menee hyvin, ja meille varataan neuvotteluhuone, ja minä olen ammattinimikkeeni alla.<br />
<br />
Äiti polkee minun (omallaan, 35 vuotta sitten) punaisella pyörälläni, ja minä uudella<br />
loskaa loskaa. Ja päätän tehdä vihreän keiton. Pinaattia, parsaa, purjoa, papuja, timjamia, nokkosta.<br />
Olen myös tajunnut, että tykkään paljon punasipulista, raakana.<br />
<br />
Indonesia.<br />
En edes tiedä mihin saarelle. Varmaankin Sumatra. Joka on taas melkein kuin Malesiassa.<br />
Jotenkin jo se tuntuu helpottavalta. Että on ollut siellä lähellä. Siellä merillä. ja on tavannut ihmisiä, jotka tuntuivat omilta, ja ovat vain kivenheiton päässä sitten. Että vaikka ei saisi töitä Indosta niin saisi ehkä Malesiasta. että oltaisi ainakin niin lähellä.<br />
<br />
Mikä seikkailu.Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-15589809897961506612012-03-20T18:59:00.000+02:002012-03-20T18:59:20.902+02:00(auto)tietTänään oivalsin,<br />
että tiet eivät oikeastaan ole vain autoille. Mutta ne käyttäytyvät kuin olisivat,<br />
autoilijat siis. Pyörällä vaikka,<br />
pitää aina varoa, ja on ikään kuin tiellä, jos polkee tiellä<br />
vaikka ei olisi pyörätietä, eikä kävelytielläkään saa ajaa.<br />
Autoilijat tuskailee siellä rattiensa takana, että pitää tommosenkin siinä tiellä polkea, miksi<br />
siis miksi polkee ja sitten taas miksi tuskailee.<br />
<br />
Minä<br />
poljin tänään pyörätiellä, kun auto kaahasi kuralätäköstä niin, että kura lensi suuhunkin ja pesustatullut takki ihan märkänä. Eikä mitään. Jatkoi vain kaahailuaan.<br />
<br />
Okei, vahinkoja voi sattua, mutta käytöstavat!<br />
Jos vahingossakin toisen päälle roiskii, niin olis kohteliasta edes veivata ikkunaa auki ja huikata sori. Ehkä se ei nähnyt, mutta silloin pitäisi ottaa jo koko kortti pois, jos ei sen vertaa liikennettä seuraa.<br />
<br />
Minusta käytöstavat ovat oikeastaan ihan kivoja.<br />
Kun tyttö tuo unohtuneen vihkon luokkaan, oikea omistaja ei edes kiitä<br />
minä kiitän, kovaan ääneen, niin että pojat perällä siitä rupeavat ivaamaan<br />
kysyn, eikö teidän mielestä sitten ole kohteliasta ja kivaa kiittää, jos joku tekee palveluksen, hä?<br />
ja kyllähän se on.<br />
<br />
anteeksi ja kiitos. niin pieni ele, mutta silti tekee kaiken huomattavasti helpommaksi. jos viitsii. paha tuuli haihtuu heti, jos joku viitsii sanoa anteeksi. en minä ainakaan koskaan jaksa murjottaa anteeksipyynnön jälkeen.<br />
<br />
ajattelin, että jos minulla joskus on lapsia<br />
en edes aio kasvattaa heitä autoilun kulttuuriin (vaan lentämisen! ha ha)<br />
alle kymmenen kilometrin matkat mennään automaattisesti kävellen tai pyörällä. sitä pidemmät julkisilla, jos mahdollista. jos ei, niin sitten auto. haluaisin kasvattaa niin, että auto ei ole itsestäänselvyys, että se on luksusta, ekstraa. Autolle on paikkansa, mutta sen ei tarvitsisi olla jokapäiväistä. Toivoisin, että asuisimme paikassa, jossa meidän ei tarvitsisi siirtyä automatkoja joka päivä.<br />
Oma lukunsa on sitten noitten lentojen kanssa. En uskalla edes ajatella sitä konkreettista todellisuutta. Lentäminen tulee pakostakin vähenemään maailmassa, mutta meidän perheemme tulee aina olemaan pallon vastakkaisilla puoliskoilla. Se jää sitten nähtäväksi, että kumman suku tulee olemaan skypevaareja skypemummoja ja skypesetiä ja skypetätejä.<br />
<br />
Maapallo tuskin kutistuu. Vaikka asuttava ala varmaankin. Toisaalta, napaseudut taitavat pysyä kumpikin ihanteellisina ilmastoltaan.<br />
<br />
Tyttö sanoi, että nämä tällä vuosikymmenellä syntyneet lapset tulevat olemaan jotenkin erityisiä. tai siis nyt syntyvät. että jotain sellaista on ilmassa. minä mietin että ehkä. ehkä he ovat uuden ajan lapset. ehkä uusi aika on alkamassa<br />
alkaa<br />
<br />
minulla ei olisi mitään sitä vastaan.Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-7979247973236326182012-03-19T16:11:00.000+02:002012-03-19T16:11:37.116+02:00levotonminulla on levottomuus. Lääkäri on soittanut rokotuksista, mutta silti en saa aikaa.<br />
Serkku sanoo, että pitää polkea. Ja minä poljen viisisataametriä lumitihkussa, lukitsen pyörän ja ostan dvd-levyjä, jotta voin lähettää toimitukseen kuvia.<br />
Jännitän esimiehen reaktioita, eikä hän olekaan vihainen, päinvastoin. Mutta silti levottomuus.<br />
Sellainen kasvava. Haluaisi piiloutua. Aivan kuin myrsky siellä eteläisen pohjoisessa olisi täälläkin, enteilevänä.<br />
<br />
Mies kysyy minun mielipidettäni. Ihan niin kuin kaksi vuotta sitten. Että päätetään yhdessä miten voimme olla yhdessä.<br />
Minä olen tiennyt sen koko ajan<br />
että me sinne missä on kuumuutta<br />
ja rukoushuutoja auringonnousussa<br />
öljypalmuplantaaseja, sademetsien salakaatoja<br />
korruptiota, uima-allastaloja, autonkuljettajia, uhanalaisia orankeja<br />
<br />
ja silti tämä levottomuus. avaan tiedostoja auki<br />
ihan vain sen tähden että voin esittää lukevani niitä<br />
<br />
saan vastauksia<br />
kaikkialta samaan aikaan<br />
enkä pysty pysähtymään<br />
pitäisi varmaan mennä vesisateeksi muuttuneesen tihkuun<br />
polkemaan<br />
ja polkea vaan saaren päähän ja seuraavaankin saareen<br />
ja sitä seuraavaan<br />
<br />
kaikki saaret ympäri niin kuin veneellä<br />
mutta on kaksi pyörää<br />
<br />
levottomuus<br />
alkoi jo aamulla<br />
huonovointisuudella<br />
sellaisella että on varmaan ollut alhainen verensokeri<br />
eikä jaksa syödä kuin hedelmiä<br />
<br />
levottomuus, lähtö, matka, kirja, työ, kuvat, pyörä, sade, juhlat, muutto, ihminen<br />
<br />
aivan kuin kaikki olisi muuttumassa<br />
vaikka tämä tila<br />
odottamisen<br />
on jatkunut jo siitä asti kun palasin<br />
eikä mikään ole yhtäkkiä muuttunut<br />
paitsi se että olen sanonut kyllä, kun minulta on kysytty<br />
ja minulle on sanottu kyllä, kun olen kertonut, tarjonnut, ehdottanut.<br />
<br />
kuulen portaiden äänet. ovet auki ja kiinni ja<br />
minä en koskaan saa itseäni rauhoittumaan<br />
meditaatioharjoituksista huolimatta. eikä se ole kahvi<br />
minun virtani<br />
<br />
aivan kuin myrsky olisi tulossa tänekin<br />
vaikka sade on lakannut<br />
kokonaan lakannut, eikä mikään<br />
enteilisi sellaista<br />
<br />
ja pulssikin on itseasiassa rauhallinen, tavallinen, tasainen<br />
<br />
ja ihan kuin aurinkokin olisi tuloillaan.Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-30327904614016067992012-03-17T21:49:00.000+02:002012-03-17T21:49:34.112+02:00Jäin jäällä lumeen jumiin,<br />
ketjut irtosi<br />
ja kaaduin, sitten myöhemmin, mutta pilkkijä(t) eivät kysyneet sattuiko,<br />
eikä edes sattunut<br />
mutta tiellä poljin niin kovasti että tuli hiki<br />
<br />
myöhemmin tarkastelin Afrikan karttaa ja yritin muistaa mistä maasta minun ystäväni on. Ja muistin oikein. Tuli huono omatunto. Siitäkin, että kysyin hänen nimestään, koska se nimi, jolla opin häntä kutsumaan oli englantilainen, ei kiswahililainen.<br />
<br />
öisin, ja päivisinkin, olen ajatellut heitä<br />
lomittain ja silloin tällöin, öisin intensiivisemmin<br />
jopa niin, että sanomme hyvästit<br />
entisen sotilaan kanssa.<br />
<br />
isi sanoo, että viisikymmentä vuotta sitten emme olisi tienneet näistä maista mitään.<br />
ja nyt minä opettelen turkin kieltä<br />
ja venäjää ja persiaa<br />
kaikkia sieltä täältä<br />
minkään kunnolla tarttumatta<br />
ja olisi vielä niin monia maita ja niiden kieliä<br />
heitä<br />
joita ajatellaan sitten jälkeenpäin<br />
muistetaan tai muistellaan<br />
tavataan<br />
ehkä<br />
unissa.<br />
<br />
ehkä siksi palasin takaisin. kun en oikeastaan halunnut enää vain muistoja. väläyksiä. niitä hetkiä.<br />
että voi sanoa on käynyt, on tehnyt, on nähnyt, on tavannut, on kuullut.<br />
<br />
on meitä jotka sanomme tahdon vanhan ajan takaisin että en ole tästä ajasta en<br />
ja sitten niitä jotka eivät kaipaa mitään siitä mutkattomuudesta kun ei ole valinnanmahdollisuuksia.<br />
ehkä me, joilla on aina ollut kaikki mahdollisuudet valintoihin,<br />
emme enää arvostakaan sitä, vaan koemme että se, juuri se, tekee elämästämme hankalan. ehkä siksi haikailemme yksinkertaisempaa elämää.<br />
kun on, voi luopuakin. ja kun on vihdoin saanut, ei halua laskea irti.<br />
<br />
puhun omistamattomuudesta, mutta silti minä kiinnyn<br />
paikkoihin, lauluihin, tavaroihin, ihmisiin. olen kiintynyt kaikkiin heihin, ja siksi lähteminen ja palaaminen on aina vaikeaa. siksi minä en pidä siitä liikkumisesta, ja siksi minä pidän siitä liikkumisesta. on pelottavaa olla riippuvainen, tarvita, haluta, haluta pysyä, jos toinen ei haluakaan sinun pysyvän. mene, vaikka ei halua mennä.<br />
islanti, en kai koskaan voi laskea siitä irti. en halua mennä takaisin, koska pelkään että menemällä takaisin huomaan ettei se ole enää minun. se ei ole pelkkä satu, josta joskus haaveilin, vaan se on aktuaalinen valtio, jossa olen joskus asunut, mutta en enää asu. olen lähtenyt, jättänyt, siirtynyt.<br />
lauluihin, joiden lopettamisen olen kuunnellut.<br />
kuullut loput. ja alut. syntytarinat. ja niin minä tahdoin joskus soittaa pianolla, enkä kuitenkaan koskaan tullut niin sorminäppäräksi, että siitä olisi ollut kenellekään iloa.<br />
isovaarin vanha kaapisto, jonka maalasin puolukanpunaiseksi. peter hoegin rajatapaukset. päiväkirjat. valaanpyrstö.<br />
mutta voisin unohtaa päiväkirjani. en minä nitä mukanani vie. enkä rajatapauksia, konkreettisesti, se on minussa jo. kaikki aika ja arvioimattomuus. valaanpyrstö on, mutta voisin antaa sen pois, jollekin uneni näkemään. kaapisto on ja pysyy jossakin muualla kuin minä jokatapauksessa, kokopuuta kun on. ei se kulje rinkassa, tai pyöräntarakalla. ja maat,<br />
ne elävät omaa elämäänsä. mannerlaatat lähestyvät ja loittonevat, islantikin halkeaa joku päivä kahtia.<br />
grönlanti on joka vuosi uusille kaksi viikkoa. lunta ja jäätä ja valoa ja valoa ja valoa.<br />
laulut voivat kuulla kaikki, hekin<br />
ja heitä<br />
minä en koskaan voi omistaa<br />
enkä koskaan omistanutkaan. ja siinä on minulla vielä oppimista<br />
että minun ei tarvitse, enkä voikaan<br />
olla kenenkään oma<br />
enkä myöskään voi ketään toista ottaa omakseni,<br />
sellaisia me olemme<br />
kaikki<br />
<br />
eikä kyse ole vain ihmisistä. sillä siinä piilee kaikki tämä käsittämättömyys<br />
että me kuvittelemme, että elämä joka on joskus syntynyt elottomasta<br />
olisi sitten yhtäkkiä jonkun sellaisen oma<br />
joka ei ole ollut täällä nimeksikään<br />
että muka joku voisi omistaa, jonkin hitusen tästä kaikesta<br />
<br />
se että me olemme kaikki samaa,<br />
on kadonnut jonnekin matkanvarrelle. ja nykyään se on vaan sellainen mantra<br />
jota hoetaan ja jotkut puhuvat egosta ja ah te olette niitä<br />
määritelmiä kaikesta koko ajan<br />
niin kuin maailma olisi muka jotenkin määriteltävissä,<br />
mikään osa meistä.<br />
<br />
Afrikan kartta auki. Ystäväni ajattelee, että englantilaiset nimet kuulostavat kivemmilta. Minä taas ajattelen että kiswahililaiset, koska sieltä hän tulee ja englanti on niin yleinen.<br />
minäkin määrittelen. ei john ei jack ei patrick ei sandy ei jenny ei sean ei mike ei mary annie joe lisa<br />
että pitää olla jotakin ainutlaatuisempaa, jotakin mikä kertoo juurista<br />
<br />
papalla oli niin vahvat kynnet ettei niitä saanut ennen kuolemaakaan edes kynsileikkureilla lyhennettyä.<br />
<br />
en nähnyt häntä ennen. moneen vuoteen.<br />
mutta sinä aamuna pyöräilin töihin ja odotin avaimitta ulkona auringossa.<br />
poika tuli ohutrenkaisella pyörällään niin kuin aina ja otti osaa suruuni. sillä tavalla kun työtoverin kuuluu. puhuin siitä myöhemmin pomoni kanssa, ja hän<br />
ajatteli ettei pappani oikeasti kuollutkaan. että minulla olisi mahdollisuus vielä<br />
mutta hän uskoikin aikamoisiin tarinoihin<br />
kuten että tänä vuonna portit avautuvat<br />
ja että islannissa on erityisen vahva energiakenttä<br />
eikä hän koskaan oppinut muistamaan etten minä tullut islannista<br />
<br />
liikaa lsd:tä, sanoi mies. <br />
<br />
olen ajatellut öisiä jäähyväisiä,<br />
ja sitä miten hän vastasi hymyllä. en koskaan saanut tietää miksi kaikki muuttui<br />
emmekä oppineetkaan tuntemaan toisiamme<br />
<br />
eikä tämä ole ensimmäinen kerta. koulussa yritän muistaa, miksi lakkasimme olla ystäviä<br />
sen tytön kanssa jolla on jo kaksi lasta, eikä hän ole koskaan lähtenyt tästä kaupungista<br />
<br />
ja myöhemmin,<br />
tänään, ajattelen heistä monia<br />
kun kirjoitan etten ole pitänyt mitään yhteyttä<br />
että mihin he aina katoavat<br />
mihin<br />
<br />
katosi hänkin, jonka kanssa joskus kuljettiin ympyrää. vähitellen vai yhtäkkiä<br />
sitä ei sitten enää muista<br />
<br />
paitsi väläyksittäin<br />
kun kuljetaan rautatientorin takaa<br />
ja vastaantulevaa ei tervehditä<br />
kun seistään pimeässä ja minä sanon sinä sitten<br />
ja he menevät toiseen suuntaan portein suljettuun uimaan<br />
ja myöhemmin kaikki on sekoittunutta muiden muistoissa<br />
<br />
enkä ainakaan muista milloin lakkasimme puhumasta veljeni kanssa<br />
oliko sellaista hetkeä edes<br />
vai tuliko vain päivä jolloin kumpikin muisti ettemme ole tavanneet toisiamme kolmeen vuoteen.<br />
<br />
ja kaikesta tästä pitää kiinni kuitenkin,<br />
sanoo että lähtee muttei lähde kuitenkaan<br />
sillä tavalla ettei olisi enää mitään koskaan ollutkaan<br />
että jokainen askel olisi vain eteenpäin<br />
aina tulee niitä öitä<br />
kun unissa hyvästellään jo hyvästellyt ystävät<br />
aina jälki vuosista kun oli jossain toisaalla jonkun heistä kanssa<br />
vaikka teeplantaaseilla, kun on jo puolipäivä<br />
ja pitää kääntyä takaisin, eikä ole ihan varma saataako, vai muistaako väärin, mutta tie on kuitenkin mutkainen, ja teeplantaasit vihreitä, poimijat ovat palanneet koteihinsa jo aikoja sitten<br />
ja maataan hiekalla, piirretään kivillä ja simpukoilla kuvioita hiekkaan<br />
nyt on sinun vuorosi kertoa sinun tarinasi<br />
mutta enhän minä tietenkään mitään kerro<br />
kuuntelen vain ja pistän kaikki muistiin<br />
silloinkin kun minut jätetään ennen mutkaa pois kyydistä ja kävelen vuoren ohi, maanajavuoren,<br />
kävelen rantoja pitkin, ja hyräilen sitä samaa laulua,<br />
sitä jota hyräilin mustalla hiekalla ja siellä missä oli vain vesiputous<br />
kun palaa yöllä kotiin ja oikaisee likaisten kerrostalojen nurkalta<br />
sinä yönä kun muut istuvat jo odottamassa ovien aukeamista<br />
ja istutaan rannalla katsomassa valaistua kirkkoa<br />
ja minä kysyn jaa, niin nukunko sitten sinun teltassasi<br />
mutta se on paljon ennen modernin taiteen museota ja keskustelua sitä ennen<br />
ja sadetta,<br />
jatkuvaa sadetta<br />
ja sitä<br />
kun on palaamassa jo takaisin,<br />
ties monettako kertaa<br />
ja lähdössä taas,<br />
ties monettako kertaa<br />
<br />
ja aina voisi kysyä, mitä, hä<br />
oletko tosissasi<br />
jätetään kaikki, jätetään ihan kaikki, lappu pöydälle, tili tyhjäksi, ensimmäinen lento<br />
minne tahansa<br />
minne tahansa, hä,<br />
lähdetkö<br />
<br />
mutta<br />
<br />
on aina toinen,<br />
vastaus, joka on aina todellinen, eikä muutu<br />
tämäkään maailma pakenemalla. Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-79753619355809925482012-03-16T15:36:00.000+02:002012-03-16T15:36:39.826+02:00Minusta on hauskempaa ja paljon helpompaa<br />
opettaa niitä jotka tarvitsevat <i>erityistä</i> opetusta<br />
kuin niitä jotka kuuluvat <i>niin sanottuihin normaaleihin</i>.<br />
<i><br />
</i><br />
<i>Niin sanottuja normaaleja</i> ei kiinnosta mikään<br />
paitsi kännykät, ja jotkin tv-sarjat<br />
ja ei ainakaan voi tehdä mitään semmoista mikä voisi olla vähän noloa<br />
siis ainkaan jos pitäis vaikka esittää koiraa<br />
kun kato kukaan ei haluu esittää koiraa<br />
<br />
samaa kuparilevyä hinkataan tunti<br />
ei mikään ihme että alkaa vähän puuduttaa<br />
<br />
onko sitten niin että <i>erityistä</i> opetusta vaativat<br />
uskaltavatkin olla paljon enemmän sitä mitä ovat<br />
vai ovatko he sitä vain luonnostaan<br />
kun ovat aina joutuneet väistämättäkin olemaan erilaisia<br />
<br />
jotenkin kyllä tykkään suoraansanottuna paljon enemmän siitä<br />
että poika selittää minulle välkkä välkän jälkeen mersusta <br />
ja ihmettelee miksi en kiipeä katolle, ja toinen,<br />
se jonka jälkeen kaikki desinfioivat kätensä, tulee minua halaamaan<br />
ja olen ollut heidän kanssaan vain kaksi päivää<br />
<br />
näiden <i>niin sanottujen tavallisten</i> kanssa<br />
ei synny mitään<br />
sen syvempää<br />
kun ei heitä oikeasti hei kato kiinnosta<br />
ku ei jaksa<br />
ku on se kännykkä ja kun on sijainen niin ei tartte kato tehä mitään<br />
niin<br />
<br />
enkä jaksa sanoa olkaa hiljaa istukaa paikoillenne ottakaa kirja pää kirjaan päin nyt luet nyt teet katso nyt mitä sä olet tehnyt missä te oikein huitelitte hei tulepas tänne nyt se kirja esille nyt se kännykkä pois kuinka monta kertaa pitää sanoa ei ette pääse ulos ennen kuin välkkä alkaa ne saa lähteä jotka ratkaisee vielä yhden tehtävän kymmentä yli mä sanoin hei nyt kuunnellaan <br />
<br />
ja kun tyttö kysyy valittavaan sävyyn miks tämmöstä pitää tehä<br />
vastaan,<br />
miksi nyt ylipäänsä mitään pitää tehdä?Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-81910384163800145982012-03-14T17:20:00.000+02:002012-03-14T17:20:00.872+02:00tuuli puski minua ladulla taaksepäinnauratti niin<br />
ja käännyin kulkemaan tuulesta poispäin. ei tarvinnut sauvoa ollenkaan,<br />
jäätä alla ja aurinkolasit<br />
<br />
olen soittanut pomolleni, kun hän on aurinkosaarilla<br />
lähetellyt sähköposteja edestakaisin suurlähetystöön<br />
lukenut ja korjaillut sieltä missä on tuttuja kadunnimiä, mutta ei<br />
lainkaan samoja rakennuksia.<br />
<br />
aurinko, sininen taivas, hapanjuuriruisleipä onnistuu päivä päivältä täydellisemmin<br />
ja vegaaniset suklaabanaanibrowniet<br />
vaikkei ne kohonneetkaan, ovat ihan maistuvia. Aamulla smoothie<br />
joka maistuu paljon paremmalta kuin Helsingistä ilmaiseksi saatu vitaminoitu vesi.<br />
<br />
Neljä viikkoa. Neljä viikkoa. Tänään saan pyörän kotiin.<br />
Perjantaina on pakko polkea ilman kypärää koululle, kokeilla vaihteita<br />
jarruja<br />
miten jännittävää omistaa jotakin sellaista, mistä ei tiedä mitään.<br />
<br />
<br />
vaan eiköhän kymmenentuhannenkilometrinmatkalla vähitellen opi.Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-45423065127691795802012-03-13T14:06:00.000+02:002012-03-13T14:06:29.268+02:00Yhtäkkiä tulee tuulesta mieleen Islanti.<br />
Samalla tavalla viuhuva, vaikka täällä on puita.<br />
<br />
Kuinka hiukset väistämättä kasvoille<br />
kuinka hiekka muovin palaset unohtuneet lapaset<br />
kilisevät metalleja vasten<br />
<br />
Eilen ensimmäistä kertaa pyöräni. Bussi numero 11 Korkeasaarta kohti,<br />
mutta minä istun valossa vanhusten penkillä<br />
<br />
kahvia sillä tavalla, että se jäähtyy<br />
ja naiset puhumassa siitä mitä he tekevät nyt<br />
pystyn profiloimaan jo<br />
että yksi heistä ei ole koskaan tyytyväinen mihinkään,<br />
hän ei tiedä mitä ottaisi, koska ehkä Suomesta ei saa kaakaota ja ne teetkin voi olla kummallisia<br />
ja salaatissa on aiolia.<br />
<br />
Mutta en muista, että olisimme koskaan käyneet aamulla Liisankadulla<br />
ja sairaalasta tulee aina mieleen se kevät<br />
kun vältteli pitkään palaamista sinne missä pitää aina sanoa muutakin kuin hei<br />
<br />
Tytöllä on pyöreä maha. sellainen, jonka sisällä asuu poikavauva. Minun veljeni poika.<br />
Äiti on tuonut kirjoja ja poikansa vauvakirjan. Me sovimme, että tulemme auttamaan muutossa.<br />
<br />
On parkkipaikka, jossa äiti puhuu pitkään puhelimessa ja minä huokailen.<br />
<br />
Auringossa odottamista,<br />
pimeässä ajamista.<br />
<br />
Illalla Jupiter ja Venus lähellä toisiaan. Isi kysyy saanko nukutuksi<br />
soitan rokotusaikaa, selvittelen työkuvioita, jotka eivät selvittelemällä selviä<br />
ja asioin suurlähetystön ja hotellien kanssa.<br />
<br />
Seuraava suuri maanjäristys tulee Istanbuliin. Vaikka ei niitä osata ennustaa. Minä ajattelen Tyyntä valtamerta. Ajattelen mannerlaattoja toistensa alla, ajattelen lähestyviä planeettoja. Melankoliaa. Maailmanloppua ja maailman alkua. Tuulta kaduilla pöllyävää, sinistä taivasta ja sadetta ennen. Unta, jossa me suudellaan, monta kertaa, ikkunan edessä. Unta, jossa kävelen entisen sotilaan kanssa hämärtyvässä ja on ihan rauhallista.<br />
Kuinka rakastan tätä aikaa, ja kuinka inhoan. Kun kaikkialla on tulviva valo<br />
kevätpäivät, ja pelkää koko ajan sairastuvansa<br />
ja juuri tällaisina päivinä, kun varjot kieppuvat valkoisia seiniä pitkin ei haluaisi maata sisällä<br />
tahtoisi vain kaivaa lenkkarit<br />
etsiä kevyet kengät ja villapaidan pelkästään<br />
koulupojat paitahihasillaan auringossa<br />
opettajat huutavat: "takki päälle"<br />
<br />
kilo turkkilaista jukurttia, vaikka piti viedä vain postit<br />
pilvet auringon eteen ja alkaa tuuli taas kieppua<br />
kun kävelee yliopistolta takaisin kaupunkiin ja kaupungilta ylös mäkeä sinne missä oli koti saarivaltion pääkaupungissa. Miten erilaista tuuli on talvella ja keväällä ja kesällä ja syksyllä<br />
erilainen luonne<br />
siellä merillä<br />
ja siellä maissa<br />
jyrkänteellä nojaamassa kohti sitä mikä työntää ja hulmuttaa hiukset<br />
telkeämässä ovia ja ikkunoita<br />
lakanat ympäri ympäri<br />
lumi sakeana niin ettei näe eteensä, eksymistä sadan metrin matkalla<br />
ikkunan takana valkeus<br />
valo<br />
tai sade, joka työntää maamassat teille, täyttää ämpärit, tulvii joet ja nostaa merenpintaa<br />
<br />
ja aina minä jaksan palata samoihin maisemiin.Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-66735352360308706732012-03-11T15:05:00.000+02:002012-03-11T15:05:53.152+02:00sun nun taiaamulla tehtiin lumitöitä,<br />
mutta muuten olen lukenut lehtiä, etsinyt hotelleja Iranista, merkinnyt karttaan paikkoja<br />
ja todennut erään tärkeän nettisivun kadonneeksi.<br />
<br />
Lähtö lähestyy.<br />
Yöllä on vedenalaisuutta. Tytöllä on sellainen hengityssuojain, jonka avulla voi hengittää veden alla, mutta hän on hengittänyt liian pitkään ennen vedenalle menemistä ja siksi vesi on päässyt naamarin sisälle, eikä hän voi jatkaa sukellusta kauan. Vedenalaisuus on jään alla.<br />
Mutta jään läpi voi tulla ja mennä.<br />
Minusta otetaan valokuvia. Poika ottaa. Sellainen kaveripoika, mutten ole nähnyt häntä pitkään aikaan, paitsi vilaukselta jokin aika sitten. Olen aina pitänyt hänestä. Unessa hän siis ottaa kuvia. Meistä kaikista. Minua punastuttaa ne kuvat. En jotenkaan tiennyt etukäteen. Kuvassa metsä on taustalla, sademetsä ja minä ikään kuin keinun ja nauran. Meidän jalkamme koskettavat emmekä siirry pois.<br />
Myöhemmin minä tiedän, että me tulemme suutelemaan. Kaikki sukellus ja kuvat huipentuvat juhliin ja minä tiedän, aivan kuten aina olen todellisuudessakin tiennyt. Mutta hänellä on tyttöystävä ja minulla on mies. Mutta veto on suunnattoman voimakas. Olen aivan varma, että jos olemme samoissa juhlissa, me hakeudumme toistemme seuraan. Haluamme.<br />
<br />
Nyt tulee aurinko esiin. <br />
<br />
Huomenna näen pyöräni.<br />
<br />
Heräsin viideltä aamulla. Nousin ylös, mutta en jaksanut ajatella. Ei ollut enää pimeää. Ulkona oli lumista. Aamulla lumi painavaa. Haluaisin olla jo tiellä.<br />
<br />
En usko, että palaan. Tämän kirjoitettuani, palaan kuitenkin. Tämän maan kestää vaan niin kauan muuttua. Me emme ole niin kuin islantilaiset. Tai saarivaltioista ylipäänsä. Tässä maassa on niin paljon jähmeyttä. Sellaista häivytettyä energiaa. Kukaan ei oikeastaan haluaa olla energinen. Vastaanottavainen. Tunnistan sen itsessänikin. On pelottavaa, että yhtäkkiä olisikin muutos. Keskiössä. Jossakin voimakkaassa. Ehkä se liittyy sellaiseen kieltämisen identiteettin, joka tässä maassa usein on. Joku sanoisi vaatimattomuuteen. Ehkä siihenkin. Mutta vaatimattomuudessa voi olla kuitenkin tietoisuutta. Voi tietää, mutta ei tee numeroa. Kieltäytymisessä, kieltämisessä on aina myös välinpitämättömyyden aspekti.<br />
<br />
Joskus kaipasin tätä kaikkea. Semmoista arkista mitäänsanomattomuutta. Mutta nykyään etsin yhä voimakkaammin paikkoja, jotka hamuavat muutosta. Joku päivä kirjoitan kaiken sen mitä ajattelen uudesta maailmanjärjestyksestä. Mutta koska Ian MacKenzie on ohjannut erinomaisen lyhyen videon kaiken taustalla olevasta taloudesta, <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.youtube.com/embed/EEZkQv25uEs?feature=player_embedded' frameborder='0'></iframe></div>se antakoon esimakua.<br />
<br />
On kummaa, että minäkin, joka en ole mitenkään ihmeellinen ajatuksissani ymmärsin jo nelivuotiaana leikkiessäni "Ruususten maata" pihalla yksikseni, että kaikki tämä kaaos, tuho, epätoivo, toivottomuus, järjettömyys, ahneus, rikollisuus, pahoinvointi<br />
juontaa juurensa rahasta.<br />
<br />
Jos joku ihminen kykenisi selittämään minulle, ettei rahalla ole mitään tekemistä, tai edes että se ei ole päätekijä näissä tämän aikakauden ongelmissamme, olisin kiitollinen, ja ehkä rupeaisinkin seisomaan prokasvu, prokulutus hankkeiden takana. Mutta niin kauan, kun KAIKKI tässä maailmassa viittaa päinvastaiseen pysyn kannassani.<br />
<br />
Moraalinen krapula joka päivä. <br />
Mutta varsinkin tuo Ianin video sai minut taas hetkeksi ymmärtämään,<br />
ettei muutos koskaan tapahdu ennen kuin siihen ollaan valmiita. Ehkä on niin, että me ihmiskunta olemme vain leikkineet, ja nyt vasta rupeamme aikuistumaan. Ehkä pitää olla kärsivällinen ja ruveta muuttamaan elämäänsä siihen suuntaan, kun tiesi sydämessään jo nelivuotiaana oikeaksi.<br />
<br />
kohti omistamattomuutta,<br />
sillä mitä muuta valaistuminenkaan on<br />
tai rakastaminen<br />
tai kauneuden kokeminen<br />
semmoinen että voi kävellä järven pintaa pitkin, maata hangessa revontulet yllä<br />
uida värikkäiden kalojen kanssa, niiden uimatta pakoon, koska ne tietävät,<br />
ne todella tietävät,<br />
että sinä et ole siellä aseen kanssa<br />
kaikkein onnellisimmat hetket<br />
ovat aina niitä, missä emme omista mitään, vaan koemme sen mikä meille on annettu.Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-71686209928756942082012-03-09T21:18:00.000+02:002012-03-09T21:18:16.992+02:00Tänään oli semmoinen päivä että,<br />
<br />
<br />
pyöräilin ja takaisin tullessa unohdin kypärän koululle. Mutta sitä ennen<br />
käveltiin seurakuntatalolle ja minä otin kengät pois, kun lastenkin piti<br />
mutta eihän se tietenkään, se kielto, olisi koskenut aikuisia<br />
siellä sitten sukkasillani luistelin lasten seassa yhtämittaisena, mutta kuitenkin aikuisten kahvipöytään.<br />
<br />
unohdin välituntivalvonnan, miltei, kun jäin korjailemaan pienikokoisen pojan ainetta<br />
ja unohdin, että koulu päättyy, kun jäin kirjoittamaan tietsikkaluokkaan tytön kanssa. Tyttökin unohti. Unohduimme molemmat. Ja myöhästyimme melkein kirjastoautosta. Ja annoin lainata mangaa.<br />
<br />
Huomaan kehuvani lapsia koko ajan. En haluaisi. Haluaisin olla sanomatta mitään arvioivaa, mutta se on yllättävän vaikeaa. kaikki on niin tottunutta siihen, että pitää sanoa jotakin. Jos ei sano mitään, niin ei ole onnistunut. Että pitäisi yltää parempaan. Kerroin äidille itkevästä pojasta, ja tietysti<br />
äiti alkoi itkeä.<br />
Koulumaailman järjettömyys.<br />
<br />
Yöllä yritän valvoa revontulia,<br />
koska mikään ei ole koskaan tarpeeksi<br />
ei vaikka makaan lumihangessa ja katson taivaalla kiitäviä valoja<br />
mutta ne eivät ole värikkäitä<br />
eivät edes vihreitä. hailakoita vain. totta kai sitä silloin haluaa enemmän<br />
<br />
enkä yhtään yhdy tiedelehden kuvauksiin sukupolvista.<br />
<br />
kävellään takaisin kouluun, ja poika takana kommentoi toisen näkemää maailmanloppuelokuvaa, jossa kaikki muuttui jääksi "ei tuu mitään maailmanloppua. se on neekerien keksimä huijaus et ne sais kaikkia rahoja". Minua vähän epäilyttää, että kyseinen poika olisi loogisesti päätellyt tämän itse. Voi vain huokailla vain huokailla. Kuulen myös pilkkiretkistä. <br />
<br />
he jäävät mieleen.<br />
ja äänet. usein lasten äänet soivat päässäni pitkään tuntien jälkeen. niin on ollut aina, vaikka vain parin tunnin opetusrupeaman jälkeen. ja rytmit, joilla he puhuvat.<br />
<br />
viime yönä opetin huivipäisiä tyttöjä. iranin rajalta oli suljettu juuri se piste, josta meidän piti ylittää. isarel oli päättänyt hyökätä eikä maahan enää laskettu ketään. me katseltiin rajaa. ne oli kolme kuvaa. keskimmäinen portti oli suljettu, ensimmäinen oli auki, ja kolmannesta ei oikein tiennyt.<br />
<br />
aamulla olin jotenkin sekava siitä olinko jo saanut viisumini ja miten meille nyt kävisi. pelottaa, että tilanne kiristyy kiristymistään. <br />
<br />
joskus ajattelen, että tämä kaikki on tapahtunut jo aikaisemminkin.Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-63417478206432222762012-03-08T16:40:00.000+02:002012-03-08T16:40:38.020+02:00olen kävellyt ja pyöräillyt sulavia katuja<br />
torin poikki<br />
uusien putiikkien, tyhjillään olevien liikehuoneistojen ohi<br />
siltojen jälkeen muistan aina<br />
kuinka kävelin veljeksistä vanhemman kanssa, kun isi ajoi pakettiautollaan ohi, kääntyi ja pysähtyi<br />
ja minä esitin etten muka huomannut, kunnes hän tuli ja pysähtyi aivan eteemme<br />
sanaakaan sanomatta isille tai pojalle, minä hyppäsin kyytiin<br />
eikä isi kysynyt muuta kuin että enkö muka huomannut häntä, ei mitään siitä pojasta<br />
ehkä hän pelkäsi että se oli minun ensimmäinen poikaystäväni<br />
ja ehkä minä pelkäsin että isi luuli niin<br />
jokatapauksessa olisin mieluummin kävellyt vanhemman veljeksen kanssa kotiin, olin niin hämmentynyt etten pyytänyt häntä edes autoon!<br />
<br />
olen ottanut valtuuksia ja <br />
silmät loistaa ja minusta tuntuu että ehkä sittenkin osaan jotain ja jokainen kirjoittaa sivu sivun jälkeen<br />
omassa rauhassaan. he ovat keskittyneitä.<br />
kaikista pienikokoisin, se joka istuu etupenkissä ja välkällä kulkee huppupäisen hupparipojan kanssa nurkkia kohti kirjoittaa uskomattomasti. annoin hänen piirtää uskonnontunnilla teloituksesta kuvan ja nyt hän kirjoittaa siitä kuinka päähenkilö lähtee kostamaan vanhempiensa tappajille. tarina muistuttaa kill billiä, mutta ei se mitään, kyllähän me kaikki varastellaan.<br />
<br />
en pysty lukemaan mitä he kirjoittavat kysymättä, mutta he kirjoittavat, ja huomenna me kirjoitamme ne yhdessä puhtaaksi niin, että kaikki saavat selvän.<br />
<br />
tytöillä on edelleen hentoiset äänet. yksi poika itkee kun ei ehdi saada valmiiksi. kouluavustaja on tiukkana, ei ole mitään syytä itkuun, ulos. kun minä olisin jäänyt keskustelmaan. selittänyt, että on totta että koulussa jää usein jutut kesken kun pitää siirtyä välkälle tai siirtyä seuraavaan asiaan, mutta ettei vika oikeastaan ole pojassa, vaan koulussa. ettei se siitä johdu että poika on huono ja hidas vaan siitä että koulu on suunniteltu tyhmästi, ja että on hyvä että poika ilmaisee kiukkunsa. kyllä saa ollakin kiukkuinen. eikö kuka tahansa aikuinenkin turhautuisi kun juuri kun olisi saamassa työnsä päätökseen joku sanoo että ei kun nyt pitää mennä ulos seisoskelemaan ja sitten kun kello soi sisään, saa tulla ja sitten aloitetaan ihan uusi työ.<br />
<br />
ymmärrän joka päivä paremmin koulumaailmaa. ymmärrän paremmin sitä mikä siinä mättää. intohimoni uudistuksiin kuohuu. mutta ehkä ne jotka näistä asioista päättävät ovat samanlaisia kuin ne opettajanhuoneessa istuvat. en ole siellä.<br />
<br />
ilmiö on samankaltainen kuin maapallon toisella puolella. kun missit, misterit ja mississit litkivät kahvejaan, minä juttelen lasten kanssa kiipeilytelineillä. en saa puhutuksi kollegoideni kanssa mitään kiinnostavaa, en itseäni, enkä heitä. olen kuin lukion aikaisissa bileissä<br />
istumassa selkä seinää vasten ja kuuntelemassa<br />
ja koko ajan ajattelen kaiken mielettömyyttä. ehkä olen heistä ylimielinen. niin kuin mies vihjasi uudessa-seelannissa. että he eivät halua minua, koska tulen sinne asenteella "että mä tiedän miten tän vois tehdä paremmin". vaikken vieläkään myönnä sitä. en koskaan ajattele koulussa että osaisin todellakaan paremmin. ajattelen ettei kyse ole osaamisesta tai paremmuudesta, vaan mielekkyydestä.<br />
<br />
minä rakastin koulua. tykkäsin mennä kouluun ja tykkäsin opiskella ja oppia. tykkäsin opettajista ja tykkäsin toisista koululaisista. mutta olisin myös mieluummin heittänyt kaikki roskat samaan roskiin, vaikka äiti pakotti lajittelemaan, ja vannoin muuttavani Monacoon niin ei tarvisi maksaa veroja, vaikka vanhempani vannoivat verotuksen nimeen. tykkäsin myös ampua. ja toivoin monesti pahoja asioita tapahtuvaksi toisille ihmisille.<br />
silti voin nyt sanoa, että paljon olisi muutettava, vaikka moni tykkäisikin tai olisi tyytyväinen. eihän kyse olekaan siitä.<br />
<br />
olen jo integroinut tämän viikon aikana bilsaa, uskontoa (sivuten), kuvista, äikkää ja huomenna vielä atk. haluaisin integroida myös enkun ja hissan ja matikankin voisi, mutta ehkä minua ei palkattaisi enää sen jälkeen! on tietyt asiat, jotka pitää opettaa ja ymmärrän kuinka kiire opettajilla on.<br />
<br />
eilen kysyin mantsassa että mitä venäjällä tapahtui sunnuntaina. lapset on siis 11-14-vuotiaita. kukaan ei tiennyt. kerroin että oli pressanvaalit ja kysyin tietääkö kukaan kuka pressa on. ei kukaan tiennyt.<br />
he eivät myöskään tienneet että Niili ei ole Euroopassa. Meinaan vaan, että<br />
ehkä koulussa opetetaan niin monia yksityiskohtia ja toisiinsa ja nykyhetkeen liittymättömiä asioita, etteivät lapset hahmota enää tämän maailman - tämän ajan - kokonaisuutta. sitä mikä on tärkeää, ja mikä ei ole tärkeää.<br />
<br />
ruokapöydässä ekaluokkalaiset ilveili. minua se ei oikeastaan olisi voinut vähempää kiinnostaa. entä sitten. mutta muut opettajat vilkuilivat pöytäämme sen näköisinä että minun oli pakko sanoa "no niin make, nyt riittää, eikös ole opetettu että ruokapöydässä ei leikitä"<br />
<br />
ja kuitenkin tiedän, että vaikka he nyt haluaisivat pelleillä, he eivät tule pelleilemään samalla tavalla kun ovat 22 ja jossain illastamassa tytsyjensä kanssa.<br />
<br />
eikä se ole sama kuin kurin pitäminen.<br />
<br />
minusta se vie pohjaa oikeastaan kurilta. kun kaikesta motkotetaan, vakavatkin asiat jäävät samanarvoiseksi mitättömien kanssa. kaikesta kannellaan. kaikessa on valittava ääni. en muista tutkimustuloksia, mutta veikkaan että koulussa opettajien taholta käytetty kieli on 90% negatiivista.Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0