Tällä viikolla
minun on kirjoitettava islannin sanoja papereille, joita ripustan huoneeseen
jotta osaisin sanoa jotakin ja ymmärtää ja kirjoittaa seuraavan viikon jälkeen kokeessa
minun on valmisteltava huomista islannin parityötä ja tehdä se parityö huomenna parini kanssa
on luettava vähintään yksi draamakirja loppuun ja tehtävä muistiinpanot
haluan lähettää vihdoin myöhästyneet synttärikorit ja kaikki paketit ja kummipojalle ja pojalle
yritän meditoida vähintään kerran päivässä, mieluiten aamulla auringon noustessa
minun on ihan pakko täyttää kaikki mahdolliset työhakemukset mahdollisimman pian
aion kirjoittaa omaani mieluiten joka päivä
menen museoon Camillan kanssa
menen museoon Sannen kanssa
menen uimaan mereen
menen improvisaatioteatteriryhmään
kokkaan huomenna Georgen kanssa ja en varaa hänelle aikaa viikkolistasta, sillä en halua hänestä velvollisuutta
joogaan torstaina
yrittäisin mennä sunnuntaina joogayhteisön meditaatiohetkeen
siivoan huoneeni loppuun ja vaihdan lakanat
lounastan viimeistä kertaa Charlotan kanssa
ja hyppäsin kiviruudulta kiviruudulle
ja halusin sanoa kaikille góðan daginn
ja hymyilin sillekin miehelle joka oli naamasta punainen ja vaihtoi jalkaa jalalta toiselle korvalaput korvilla taksin vieressä
ja olin niin täynnä energiaa
niin täynnä että kun otin kengät ja takin pois minä pistin tavarat pois lattialta ja hain imurin
ja sitten luin saaga tekstit
vaikka yliopistolla kaadoin ison kupillisen kahvia takille ja sohvalle ja lattialle ja pöydälle ja käsikin paloi
mutta kaikki pyyhkivät papereilla minun kanssa
ja bussit menee ohi kun me vaan seisomme ja kolmesti halaamme minä teen jaloilla kuvioita
ja kävelenkin tuuleen niin kovaa vasemmalta että se tulee takin läpi ja minä liikun tuulen suuntaan
ja niin kovaa vastaan että paikoillaan kaksi sekunttia
ja aurinkoon päin aurinkoon päin.
maanantaina, maaliskuuta 30, 2009
jooga
Aamuisin
herätys kello viideltä
ja sitten unisiet ihmiset
peittoineen
meditoimassa
ja ruoka on niin hyvää
että matkalla kotiin me pidätämme
ja juuri ennen kotiovea
jäätelöäideille
että mahassa outo
ja islantilainen nainen, juuri se jonka nimi on kuin aurinko vähän
ja juuri se joka oli jäätelöäideistä se jäätelöäiti
you just have to shit
enkä ole ihan yhtään varma mistään
että miltä oikeastaan tuntuu tehdä kummallisia harjoituksia kummallisten ihmisten kanssa
että munkit ja nunnat oransseissaan kaikki sellainen
mutta aamulla kello viisi
ja silmät kiinni
sama kun pystyi kertomaan milloin Camilla ajatteli nopeasti ja milloin hitaasti
ja että juuri ennen
heräämistä
valoa valoa
kuin aurinko siinä lattiassa
se lämmin kohta
tai uima-altaassa kun sataa räntää
ja kuuma vesi tulee pohjasta
ja kaikki pistävät varpaansa sinne
ja minä soitan että tahdon ulos nyt koska on niin kaunista
ja kun kävelen
sen jälkeen kun olen ensin kääntynyt takaisin pistämään farkut
ja sitten kääntynyt uudestaan takaisin pistämään elämääsuuremmanhuivin
tuulee sillä tavalla vastaan ettei pysty liikkumaan
ja huivi irtoaa päistään ja se liehuu metrin edellä minusta
takana toiseen suuntaan
tell me hanne
what do
you
feel?
ja englanninkielentaitoni
tuskailemassa työhakemusten kanssa
kaikkien sellaisten kun mies sanoo että vielä yksi suomalainen
mutta sitten pitääkin kirjoittaa ruotsiksi
ja minä sanon Camillalle että sen näkee silmistä.
Ja Sanne pitää kättä minun jalalla kun ajamme kotiin
tai jäätelöäidit ajavat tai se toinen niistä se joka puhuu amerikkalaisella aksentilla niin leveästi että tyttö vieressä jonka mahaa myös kipristää sanoo ettei kestä kuunnella
ja me kävelemme rantaa ja minä otan kuvaa jäästä
otan kuvaa tummatukkaisesta tytöstä heinä suussa.
miten istumme heinikossa vaikka on lunta ja aurinko lämmittää
niin kuin sen sohvan pianon vieressä
ja vieläkin muistan kuinka tyttö luistellessa kertoo pojasta joka soitti pianoa
minä näen sen oven jonka rakoksesta
ja Georg sanoo että voisin kiivetä häntä pitkin
ja minä lyön pääni lamppuun
ja ovella there is always next
and next and next
ja minä aloitan meditaatiharjoitukset nunnan kanssa.
ja "balanssiasana" horjumatta
pieni poika keittiössä islanniksi yrittää minua nostaa
unessa pieneet pojat tavaroita varastamassa repuista mutta tikapuut oli otettu pois
ja minua odotuttaa
odotuttaa sekin että
pääsen uimaan järveen ja koskettamaan koivua
tai mäntyä ja
saan ruisruisleipää ja karjalanpiirakoita.
että on saunasauna. että on minun
ne ystävät,
I live here but you have your friends in Finland
ja joitakin uusia
sellainenkin mies jota en ole vielä nähnyt
mutta jonka kanssa
ehkä
ehkä ehkä
koska saahan sitä haaveilla
tulen käyttämään samaa vessaa.
herätys kello viideltä
ja sitten unisiet ihmiset
peittoineen
meditoimassa
ja ruoka on niin hyvää
että matkalla kotiin me pidätämme
ja juuri ennen kotiovea
jäätelöäideille
että mahassa outo
ja islantilainen nainen, juuri se jonka nimi on kuin aurinko vähän
ja juuri se joka oli jäätelöäideistä se jäätelöäiti
you just have to shit
enkä ole ihan yhtään varma mistään
että miltä oikeastaan tuntuu tehdä kummallisia harjoituksia kummallisten ihmisten kanssa
että munkit ja nunnat oransseissaan kaikki sellainen
mutta aamulla kello viisi
ja silmät kiinni
sama kun pystyi kertomaan milloin Camilla ajatteli nopeasti ja milloin hitaasti
ja että juuri ennen
heräämistä
valoa valoa
kuin aurinko siinä lattiassa
se lämmin kohta
tai uima-altaassa kun sataa räntää
ja kuuma vesi tulee pohjasta
ja kaikki pistävät varpaansa sinne
ja minä soitan että tahdon ulos nyt koska on niin kaunista
ja kun kävelen
sen jälkeen kun olen ensin kääntynyt takaisin pistämään farkut
ja sitten kääntynyt uudestaan takaisin pistämään elämääsuuremmanhuivin
tuulee sillä tavalla vastaan ettei pysty liikkumaan
ja huivi irtoaa päistään ja se liehuu metrin edellä minusta
takana toiseen suuntaan
tell me hanne
what do
you
feel?
ja englanninkielentaitoni
tuskailemassa työhakemusten kanssa
kaikkien sellaisten kun mies sanoo että vielä yksi suomalainen
mutta sitten pitääkin kirjoittaa ruotsiksi
ja minä sanon Camillalle että sen näkee silmistä.
Ja Sanne pitää kättä minun jalalla kun ajamme kotiin
tai jäätelöäidit ajavat tai se toinen niistä se joka puhuu amerikkalaisella aksentilla niin leveästi että tyttö vieressä jonka mahaa myös kipristää sanoo ettei kestä kuunnella
ja me kävelemme rantaa ja minä otan kuvaa jäästä
otan kuvaa tummatukkaisesta tytöstä heinä suussa.
miten istumme heinikossa vaikka on lunta ja aurinko lämmittää
niin kuin sen sohvan pianon vieressä
ja vieläkin muistan kuinka tyttö luistellessa kertoo pojasta joka soitti pianoa
minä näen sen oven jonka rakoksesta
ja Georg sanoo että voisin kiivetä häntä pitkin
ja minä lyön pääni lamppuun
ja ovella there is always next
and next and next
ja minä aloitan meditaatiharjoitukset nunnan kanssa.
ja "balanssiasana" horjumatta
pieni poika keittiössä islanniksi yrittää minua nostaa
unessa pieneet pojat tavaroita varastamassa repuista mutta tikapuut oli otettu pois
ja minua odotuttaa
odotuttaa sekin että
pääsen uimaan järveen ja koskettamaan koivua
tai mäntyä ja
saan ruisruisleipää ja karjalanpiirakoita.
että on saunasauna. että on minun
ne ystävät,
I live here but you have your friends in Finland
ja joitakin uusia
sellainenkin mies jota en ole vielä nähnyt
mutta jonka kanssa
ehkä
ehkä ehkä
koska saahan sitä haaveilla
tulen käyttämään samaa vessaa.
keskiviikkona, maaliskuuta 25, 2009
Kings Of Convenience
Even though I'll never need her,
even though she's only giving me pain,
I'll be on my knees to feed her,
spend a day to make her smile again
Even though I'll never need her,
even though she's only giving me pain
As the world is soft around her,
leaving me with nothing to disdain.
Even though I'm not her minder,
even though she doesn't want me around,
I am on my feet to find her,
to make sure that she is safe and sound.
Even though I'm not her minder,
even though she doesn't want me around,
I am on my feet to find her,
to make sure that she is safe from harm.
The sun sets on the war,
the day breaks and everything is new...
even though she's only giving me pain,
I'll be on my knees to feed her,
spend a day to make her smile again
Even though I'll never need her,
even though she's only giving me pain
As the world is soft around her,
leaving me with nothing to disdain.
Even though I'm not her minder,
even though she doesn't want me around,
I am on my feet to find her,
to make sure that she is safe and sound.
Even though I'm not her minder,
even though she doesn't want me around,
I am on my feet to find her,
to make sure that she is safe from harm.
The sun sets on the war,
the day breaks and everything is new...
Olen rakastunut
uuteen musiikkin.
Au revoir simone
The snow is white enough
And the night is black enough
It makes it seem innocent
It makes it seem innocent
The wind is making you
And the cold is making you
It makes it seem innocent
It makes it seem innocent
voiko olla mitään muuta
kun pitää yrittää kirjoittaa islannin ainetta siitä millainen asunto on
ja sitten kuuntelee vaan tällaisia kauniita lällyjä lauluja
voi
If you feel
Compelled towards me
Then it's just gravity
The seconds
Stretch to days
Because time was
Made that way
Enkä tahtoisi mitään.
tehdä muuta kuin maata sängyssä ja kuunnella musiikkia
ovelle koputettiin ja kreikkalainen poika pyysi pelaamaan islantilaista monopolya
mutta minun täytyy
työskennellä
Dark nights are moving fast
Becoming moments past
While the air is thin
Daring, while you still can
If you feel
Compelled towards me
Then it's just gravity
The seconds
Stretch to days
Because time was
Made that way
huokauksia.
sitä että lojutaan patjoilla sängyillä keittiön penkeillä gummerruksenkadulla siinä talossa jossa värikkäitä tauluja seinillä siskon maalaamia ja teekupit kädessä silmät kiinni nauretaan nauretaan hysteerisesti juostaan läpi kevään läpi pakkasen väliä ohi harjun kuka saa sohvapaikan kuka keskellä jalat miten ja valo ikkunasta aamulla tai illalla pimeä ja vain sama katu alas.
huokaus
olen täällä täällä
From every point in space
We've come to this place
So how can it not be fate
When we were made this way
- Au revoir simone, the way to there -
uuteen musiikkin.
Au revoir simone
The snow is white enough
And the night is black enough
It makes it seem innocent
It makes it seem innocent
The wind is making you
And the cold is making you
It makes it seem innocent
It makes it seem innocent
voiko olla mitään muuta
kun pitää yrittää kirjoittaa islannin ainetta siitä millainen asunto on
ja sitten kuuntelee vaan tällaisia kauniita lällyjä lauluja
voi
If you feel
Compelled towards me
Then it's just gravity
The seconds
Stretch to days
Because time was
Made that way
Enkä tahtoisi mitään.
tehdä muuta kuin maata sängyssä ja kuunnella musiikkia
ovelle koputettiin ja kreikkalainen poika pyysi pelaamaan islantilaista monopolya
mutta minun täytyy
työskennellä
Dark nights are moving fast
Becoming moments past
While the air is thin
Daring, while you still can
If you feel
Compelled towards me
Then it's just gravity
The seconds
Stretch to days
Because time was
Made that way
huokauksia.
sitä että lojutaan patjoilla sängyillä keittiön penkeillä gummerruksenkadulla siinä talossa jossa värikkäitä tauluja seinillä siskon maalaamia ja teekupit kädessä silmät kiinni nauretaan nauretaan hysteerisesti juostaan läpi kevään läpi pakkasen väliä ohi harjun kuka saa sohvapaikan kuka keskellä jalat miten ja valo ikkunasta aamulla tai illalla pimeä ja vain sama katu alas.
huokaus
olen täällä täällä
From every point in space
We've come to this place
So how can it not be fate
When we were made this way
- Au revoir simone, the way to there -
vaellusta läpi
sen mistä säätietosivulla on auringon kuva
pelkästään
mutta harmaa tuuli vähän
ja sitten nukahtaa kunnes oveen koputetaan
ja on nähnyt unta
ampiaisista
joita kesä tuo tänne täyteen, aggressiivisia
ja punatukkainen tyttö, jolla aina melkein palmikot
pelkää niitä niin että minä otan pyöreän muovisen astian ja paperin ja ampiainen on valkoinen
mutta samalla niitä on lisää ja lisää ja lisää ja ne lentävät niin nopeasti
ja kylpyhuoneesta jossa yrittää ottaa suihkua
mutta silmät eivät pysy auki
ja yhtäkkiä tajuaa että on kaatunut ja lyönyt pään ja
poika
jonka kanssa asunut kaksi vuotta jo on vieressä mutta ei auta ylös
kysyy pyytäää auta kiltti minä en voi pitää silmiä auki ne eivät pysy minua pyörryttää
mutta poika ei auta ja lattialla hieroo vain saippuaa tukkaan ja yrittää horjuvin askelin nousta
ja herätessä rosalega skemmtileg
soi päässä
rosalega skemmtileg
ja sitten syö näkkileipää ja äitin lähettämiä pieniä kovia rukiisia leipiä.
ja illalla olisi konsertti
konsertteja konserttejen perään
mutta tänä yönä pitäisi nukkua, minä sanon.
minä sanon minulle jonka rytmi muuttuu aamujen mukaan
jonka aamut alkavat aina seitsemältä
mutta päivä ei lopu
niin että saisi yli viisi tuntia
siihen väliin
maata liikkumatta tietämättä ajattelematta
ja montako kertaa päivässä pitää syödä?
minä sanon minulle siitäkin.
ja että työhakemukset
että islannin aine
että kielioppitehtävät
että draamakirjat
että romaanikässäri
että näytelmäkässäri
että tulevaisuuden gradu
että kaikki muutkin kuin vaeltaminen läpi harmaan läpi auringon läpi tuulen läpi läpi läpi
että mitä ihmettä minä harhailen
"Islands sinking from musicians, bedtime stories, York Magicians,
but you don't have to worry darling, frozen hearts leave
seetrough scarring, and no one else will know unless you tell."
ja Sannen luona teetä ja suolakeksejä
ja me puhumme meistä
että emme halua mennä sinne missä vain how are you
että me tahdomme kumpikin toisistamme
enemmän
mutta minä katoan minä kuljen kauemmaksi kuljen aina vaan
ja siinä samassa minä tajuan että niin
niin monta ihmistä olen menettänyt
koska olen vain ajatellut
mutta lakannut tapaamasta
olen lakannut kysymystä mitä kuuluu ja kuuntelemasta mitä toinen oikeasti vastaa
niin monta tyttöä jotka olivat minun tyttöjäni
ja poikia joista olisi voinut tulla minun poikiani
niitä ihmisiä jotka ovat olleet olleet niin paljon hetkessä
ja sitten pakokauhu siitä
että miten käy suomen
miten käy teidän joille olen sanonut että sinä sinä
tärkeä minulle
miten käy kaikille niille joiden kanssa on pitänyt aloittaa
että nyt aloitamme
että nyt emme katoa
että nyt että nyt
nyt kirjoitan
nyt näemme
sitten
ja sitten kuitenkin
kuluu kuukausi kuluu toinen
ja minä vain ajattelen
mutta en tartu käsiin
enkä tiedä suurimmaksi osaksi mitään
kenenkään elämästä
siellä
olen vain omassani täällä
ja se tuntuu niin surkealta
että
en voi kertoa ystävistäni
juuri mitään
muuta kuin mitä minä heistä
täällä minun kuvitelmatosikuvissa
ja miten helppoa
miten helposti sitä voikaan unohtaa.
"Drink to ghosts of past years' catastrophic love affairs,
to robes of red and silver tales worn thin from too much care.
Comfort doesn't always come in glasses, but perhaps tonight
I won't be the only one with blue headlights."
- Shout out loud, Blue headlights-
sen mistä säätietosivulla on auringon kuva
pelkästään
mutta harmaa tuuli vähän
ja sitten nukahtaa kunnes oveen koputetaan
ja on nähnyt unta
ampiaisista
joita kesä tuo tänne täyteen, aggressiivisia
ja punatukkainen tyttö, jolla aina melkein palmikot
pelkää niitä niin että minä otan pyöreän muovisen astian ja paperin ja ampiainen on valkoinen
mutta samalla niitä on lisää ja lisää ja lisää ja ne lentävät niin nopeasti
ja kylpyhuoneesta jossa yrittää ottaa suihkua
mutta silmät eivät pysy auki
ja yhtäkkiä tajuaa että on kaatunut ja lyönyt pään ja
poika
jonka kanssa asunut kaksi vuotta jo on vieressä mutta ei auta ylös
kysyy pyytäää auta kiltti minä en voi pitää silmiä auki ne eivät pysy minua pyörryttää
mutta poika ei auta ja lattialla hieroo vain saippuaa tukkaan ja yrittää horjuvin askelin nousta
ja herätessä rosalega skemmtileg
soi päässä
rosalega skemmtileg
ja sitten syö näkkileipää ja äitin lähettämiä pieniä kovia rukiisia leipiä.
ja illalla olisi konsertti
konsertteja konserttejen perään
mutta tänä yönä pitäisi nukkua, minä sanon.
minä sanon minulle jonka rytmi muuttuu aamujen mukaan
jonka aamut alkavat aina seitsemältä
mutta päivä ei lopu
niin että saisi yli viisi tuntia
siihen väliin
maata liikkumatta tietämättä ajattelematta
ja montako kertaa päivässä pitää syödä?
minä sanon minulle siitäkin.
ja että työhakemukset
että islannin aine
että kielioppitehtävät
että draamakirjat
että romaanikässäri
että näytelmäkässäri
että tulevaisuuden gradu
että kaikki muutkin kuin vaeltaminen läpi harmaan läpi auringon läpi tuulen läpi läpi läpi
että mitä ihmettä minä harhailen
"Islands sinking from musicians, bedtime stories, York Magicians,
but you don't have to worry darling, frozen hearts leave
seetrough scarring, and no one else will know unless you tell."
ja Sannen luona teetä ja suolakeksejä
ja me puhumme meistä
että emme halua mennä sinne missä vain how are you
että me tahdomme kumpikin toisistamme
enemmän
mutta minä katoan minä kuljen kauemmaksi kuljen aina vaan
ja siinä samassa minä tajuan että niin
niin monta ihmistä olen menettänyt
koska olen vain ajatellut
mutta lakannut tapaamasta
olen lakannut kysymystä mitä kuuluu ja kuuntelemasta mitä toinen oikeasti vastaa
niin monta tyttöä jotka olivat minun tyttöjäni
ja poikia joista olisi voinut tulla minun poikiani
niitä ihmisiä jotka ovat olleet olleet niin paljon hetkessä
ja sitten pakokauhu siitä
että miten käy suomen
miten käy teidän joille olen sanonut että sinä sinä
tärkeä minulle
miten käy kaikille niille joiden kanssa on pitänyt aloittaa
että nyt aloitamme
että nyt emme katoa
että nyt että nyt
nyt kirjoitan
nyt näemme
sitten
ja sitten kuitenkin
kuluu kuukausi kuluu toinen
ja minä vain ajattelen
mutta en tartu käsiin
enkä tiedä suurimmaksi osaksi mitään
kenenkään elämästä
siellä
olen vain omassani täällä
ja se tuntuu niin surkealta
että
en voi kertoa ystävistäni
juuri mitään
muuta kuin mitä minä heistä
täällä minun kuvitelmatosikuvissa
ja miten helppoa
miten helposti sitä voikaan unohtaa.
"Drink to ghosts of past years' catastrophic love affairs,
to robes of red and silver tales worn thin from too much care.
Comfort doesn't always come in glasses, but perhaps tonight
I won't be the only one with blue headlights."
- Shout out loud, Blue headlights-
tiistaina, maaliskuuta 24, 2009
minulla on lista
jossa kymmenen erilaista asiaa
jotka kaikki pitäisi tehdä
tänään
ja siinä ei ole kaikki
vain sellaiset jotka ehdottomasti
ja silti minun silmät sinisessä taivaassa
minun silmät sinisessä taivaassa
ja vaellan läpi yliopistorakennusten
kirjoitan sähköpostiviestejä
vaellan läpi valoisien lattioiden
ja syön humusvoileipää auringossa jossa on myös tuuli
niin kylmä että pitää rukkaset kädessä
ja käveln ohi kirkon alas katua pitkin ja painavaa painavaa kauppakassia
koska teemme kaalilaatikkoa
enkä tiedä mikä se on englanniksi
ja iltaa myöten istuu lattialla nauraa sanoo olen humalassa
huomaan sen sanoo tyttö naapurista
jonka luona vietti yön lauantain ja sunnuntain välisen
ja tyttö sanoo että sinun pitäisi nyt syödä salaatti ja sitten pistää pää tyynyyn ja nukkua
mutta ei ei ei
tämä pakkaa koulukirjat ja tietokoneen reppuun
ja katsotaan kuvat joissa kaikissa sama lumi
ja pitäisi jaksaa nousta tästä
huoneesta tuuleen
ja uusia kirjaston lainat
sillä täällä lainoista joutuu toden totta maksamaan
ja pitäisi jaksaa lukea tekstit antaa jo se palaute
pitäisi jaksaa jaksaa jaksaa
muutakin kuin hymyillä muutakin kuin
päätä aurinkoon valoon ulos
miksi kevät tuli näin äkkiä
ettei saa enää mitään tehtyä
mitäänmitään
ja siellä huoneessa
jossa tehdään tieteellisiä töitä
nojaa käsillä päähän ja minäkin
minäkin tahtoisin jo
valmistua
minäkin tahtoisin
jo tietää mikä minusta
tahtoisin että olisi aihe
ja miltä tuntuukaan palata suomeen
suomeen aiheita etsimään
miltä tuntuukaan sitten taas
miten vaikeaa miten vaikeaa vaikeaa
kun tahtoisi
valon vain. valon vain kietoa niinkuin sellaista valkoista vain
ympärille
ja sitten nousta kukkulalle
ja eilen hevosen selässä minun ystävä
tuli siitä hepasta
sillä kaunis valkoinen kuvio ruskeassa otsassa
ja silmät
ja hylje meressä
ui lähemmäs ja lähemmäs
ja tämä maa
tämä maa
vangitsee minut
se ottaa minut koko ajan enemmän ja enemmän
ja kaikki kadut
kaikki kadut joita aluksi niin vihasin
alkavat tuntua jo kodilta
ja turistit jotka kävelevät nyt niitä useammin
alkavat tuntua vierailta
jotka tunkeutuvat minunminun minun kaupunkiini
minun maahani
ja minä kävelen että minä asun täällä sillä tavalla niin kuin kadut otetaan
tiedättekö että kävelee toinen jalka autotiellä ja kassit painavat
ja hymyillen vastaantulijoille
osaan tervehtiä senkin turistit jotka otatte kuvia tuosta kirkosta
pah
ja miltä tuntuu
miltä tuntuukaan tämä kevät.
ennenkokematon
sellainen ensimmäistä kertaa
kuin kevät olisi
ensimmäistä kertaa.
jossa kymmenen erilaista asiaa
jotka kaikki pitäisi tehdä
tänään
ja siinä ei ole kaikki
vain sellaiset jotka ehdottomasti
ja silti minun silmät sinisessä taivaassa
minun silmät sinisessä taivaassa
ja vaellan läpi yliopistorakennusten
kirjoitan sähköpostiviestejä
vaellan läpi valoisien lattioiden
ja syön humusvoileipää auringossa jossa on myös tuuli
niin kylmä että pitää rukkaset kädessä
ja käveln ohi kirkon alas katua pitkin ja painavaa painavaa kauppakassia
koska teemme kaalilaatikkoa
enkä tiedä mikä se on englanniksi
ja iltaa myöten istuu lattialla nauraa sanoo olen humalassa
huomaan sen sanoo tyttö naapurista
jonka luona vietti yön lauantain ja sunnuntain välisen
ja tyttö sanoo että sinun pitäisi nyt syödä salaatti ja sitten pistää pää tyynyyn ja nukkua
mutta ei ei ei
tämä pakkaa koulukirjat ja tietokoneen reppuun
ja katsotaan kuvat joissa kaikissa sama lumi
ja pitäisi jaksaa nousta tästä
huoneesta tuuleen
ja uusia kirjaston lainat
sillä täällä lainoista joutuu toden totta maksamaan
ja pitäisi jaksaa lukea tekstit antaa jo se palaute
pitäisi jaksaa jaksaa jaksaa
muutakin kuin hymyillä muutakin kuin
päätä aurinkoon valoon ulos
miksi kevät tuli näin äkkiä
ettei saa enää mitään tehtyä
mitäänmitään
ja siellä huoneessa
jossa tehdään tieteellisiä töitä
nojaa käsillä päähän ja minäkin
minäkin tahtoisin jo
valmistua
minäkin tahtoisin
jo tietää mikä minusta
tahtoisin että olisi aihe
ja miltä tuntuukaan palata suomeen
suomeen aiheita etsimään
miltä tuntuukaan sitten taas
miten vaikeaa miten vaikeaa vaikeaa
kun tahtoisi
valon vain. valon vain kietoa niinkuin sellaista valkoista vain
ympärille
ja sitten nousta kukkulalle
ja eilen hevosen selässä minun ystävä
tuli siitä hepasta
sillä kaunis valkoinen kuvio ruskeassa otsassa
ja silmät
ja hylje meressä
ui lähemmäs ja lähemmäs
ja tämä maa
tämä maa
vangitsee minut
se ottaa minut koko ajan enemmän ja enemmän
ja kaikki kadut
kaikki kadut joita aluksi niin vihasin
alkavat tuntua jo kodilta
ja turistit jotka kävelevät nyt niitä useammin
alkavat tuntua vierailta
jotka tunkeutuvat minunminun minun kaupunkiini
minun maahani
ja minä kävelen että minä asun täällä sillä tavalla niin kuin kadut otetaan
tiedättekö että kävelee toinen jalka autotiellä ja kassit painavat
ja hymyillen vastaantulijoille
osaan tervehtiä senkin turistit jotka otatte kuvia tuosta kirkosta
pah
ja miltä tuntuu
miltä tuntuukaan tämä kevät.
ennenkokematon
sellainen ensimmäistä kertaa
kuin kevät olisi
ensimmäistä kertaa.
perjantaina, maaliskuuta 20, 2009
täällä on kevät
jälleen
eilen niin lämminlämmin kymmenen astetta
ja sitten oli musta taivas ja pyöreänmuotoinen aukko sinistä
ja minä kuuntelen
au revoir simone, the lucky one
A dream of togetherness
Turned into a brighter mess
A faint sign my spoken best
Now, now
ja pian pitäisi olla koulussa
tekemässä ryhmätyötä
keskustelua islanniksi
kaksi henkilöä kohtaa syntymäpäivillä
voisiko huvittaa
se vähän enemmän
ja sen jälkeen ehkä lounas ja sitten bussi numero viisi
ja metsä
niin
saa nähdä millainen metsä!
Make way for the simple hours
No finding the time its ours
A fate or it's a desire
I know
päänsärky on alkanut
ja niskat on kipeät
mutta eilen joogassa
ensimmäistä kertaa rentouduin todella syvälle
sillä tavalla että kaikki katosi
kunnes joku alkoi kuorsata
oli ilmeisesti mennyt vieläkin syvemmälle
mutta jälkeen olin niin rauhallinen
niin hiljainen että söin vain keittoani ja
katsoin kun toiset puhuivat aiheista kiihtynein äänin
So I was the lucky one
Reading letters, not writing them
Taking pictures of anyone
I know
ja vielä iltaakin pitkin
minä olin
kävellessä
kunnes seisoin tuuleen päin ja ei ollut vain meri edessä
ja toinen sanoo että jos toinen itkee tekee mieli ottaa se syliin
ja myöhemmin se sanoo että siitä
että haluaa ottaa syliin
myös tietää
So let the sunshine
So let the sunshine
So let the sunshine let it come
To show us that tomorrow is eventual
We know it when the day is done
jälleen
eilen niin lämminlämmin kymmenen astetta
ja sitten oli musta taivas ja pyöreänmuotoinen aukko sinistä
ja minä kuuntelen
au revoir simone, the lucky one
A dream of togetherness
Turned into a brighter mess
A faint sign my spoken best
Now, now
ja pian pitäisi olla koulussa
tekemässä ryhmätyötä
keskustelua islanniksi
kaksi henkilöä kohtaa syntymäpäivillä
voisiko huvittaa
se vähän enemmän
ja sen jälkeen ehkä lounas ja sitten bussi numero viisi
ja metsä
niin
saa nähdä millainen metsä!
Make way for the simple hours
No finding the time its ours
A fate or it's a desire
I know
päänsärky on alkanut
ja niskat on kipeät
mutta eilen joogassa
ensimmäistä kertaa rentouduin todella syvälle
sillä tavalla että kaikki katosi
kunnes joku alkoi kuorsata
oli ilmeisesti mennyt vieläkin syvemmälle
mutta jälkeen olin niin rauhallinen
niin hiljainen että söin vain keittoani ja
katsoin kun toiset puhuivat aiheista kiihtynein äänin
So I was the lucky one
Reading letters, not writing them
Taking pictures of anyone
I know
ja vielä iltaakin pitkin
minä olin
kävellessä
kunnes seisoin tuuleen päin ja ei ollut vain meri edessä
ja toinen sanoo että jos toinen itkee tekee mieli ottaa se syliin
ja myöhemmin se sanoo että siitä
että haluaa ottaa syliin
myös tietää
So let the sunshine
So let the sunshine
So let the sunshine let it come
To show us that tomorrow is eventual
We know it when the day is done
torstaina, maaliskuuta 19, 2009
olen saanut
paljon musiikkia.
paljon paljon paljon uusia
nimiä
joista pidän
eilen oli konsertti
joka oli
no sellaista että ensin soitti pieni islantilainen tyttö
sellaista hauskaa musiikkia
tiettekö
vanhoilla sähköuruilla
sellaisia hassuja taustoja
ja vähän söpöllä epävireisellä äänellä lauluja siitä kuinka ostetaan jäätelöä mutta ei olekaan rahaa
ja toinen oli vähän enemmän yrittävä
mutta helppo ja yksinkertainen
pianotyttö
ja kolmas oli oikein hyvä
vaikka ystävät sanoivat että se teki pilaa musiikista
mutta minä ajattelen vain
että se rikkoi rajoja
ja olihan se sellaista
sekasoppaa
enkä minä kaikkia
kotona kuuntelisi
mutta jotkut kun se soitti sitä mitä soitetaan sellaisilla palikoilla
tosi tosi nopeesti ja kovaa
ja sitten oli taas ne hassut sähköurkutaustat
oli mukavaa
hymyillä siinä yhden tuolin vieressä
jossa oli takit ja kaksi laukkua joissa kummassakin
mac
joissa kummassakin
paljon samanlaista musiikkia.
ja sitä ennen
sitä konserttia ennen
kun sitä musiikkia kuuntelematta
uudessa kahvilassa
joka oikein kiva sellainen kotoisa
ja siellä ihmiset tanssimassa
latinotangoa
tai sellaista
josta ystäväni anna varmasti pitäisi
ja minua hymyilytti
kun ajattelin annaa
ja nyt on kirkasta taivaassa
sellaisia pyöreitä höytyväpilviä liikkumassa nopeaan
ja mistä sitä tietää
mistä tietää mitään
mistä sitä tietää haluaako tietää
ja miksei vain
miksei vain
voisi kävellä mustaa hiekkaa pitkin
ja jokaisella askeleella löytää simpukan
joka on kaunis siinä sellaisenaan
kun aallot tulee
ei tartte laittaa ikkunalaudalle
ja sitten tulee aallot
ja aurinko aina kun pysähtyy
sateenkaari autojen ikkunoissa
matka matka ikuisesti jatkuva matka matka
aloittamattomat lauseet
alku
alku on aina sellainen
että pitää päästä alkuun
ja miten sitten aloittaa
kirjoittamisen
unen
miten sitten aloittaa ja mistä sitten jatkaa
ja mihin lopettaa
mihin pistää rajan
mistä aloittaa rajan
minkälaisen ympyrän piirtää
ja mihin
jää istumaan
meren rantaan
meren rantaan
vai mustalle hiekalle
mustan hiekan alle
josta ei koskaan tule valkoista
koska se on laavaa
ja laavaa kaikki vuoret vaan
täällä
jossa puut niin pieniä niin pieniä
ja mistä sitä tietää
mistä sitä koskaan tietää.
paljon musiikkia.
paljon paljon paljon uusia
nimiä
joista pidän
eilen oli konsertti
joka oli
no sellaista että ensin soitti pieni islantilainen tyttö
sellaista hauskaa musiikkia
tiettekö
vanhoilla sähköuruilla
sellaisia hassuja taustoja
ja vähän söpöllä epävireisellä äänellä lauluja siitä kuinka ostetaan jäätelöä mutta ei olekaan rahaa
ja toinen oli vähän enemmän yrittävä
mutta helppo ja yksinkertainen
pianotyttö
ja kolmas oli oikein hyvä
vaikka ystävät sanoivat että se teki pilaa musiikista
mutta minä ajattelen vain
että se rikkoi rajoja
ja olihan se sellaista
sekasoppaa
enkä minä kaikkia
kotona kuuntelisi
mutta jotkut kun se soitti sitä mitä soitetaan sellaisilla palikoilla
tosi tosi nopeesti ja kovaa
ja sitten oli taas ne hassut sähköurkutaustat
oli mukavaa
hymyillä siinä yhden tuolin vieressä
jossa oli takit ja kaksi laukkua joissa kummassakin
mac
joissa kummassakin
paljon samanlaista musiikkia.
ja sitä ennen
sitä konserttia ennen
kun sitä musiikkia kuuntelematta
uudessa kahvilassa
joka oikein kiva sellainen kotoisa
ja siellä ihmiset tanssimassa
latinotangoa
tai sellaista
josta ystäväni anna varmasti pitäisi
ja minua hymyilytti
kun ajattelin annaa
ja nyt on kirkasta taivaassa
sellaisia pyöreitä höytyväpilviä liikkumassa nopeaan
ja mistä sitä tietää
mistä tietää mitään
mistä sitä tietää haluaako tietää
ja miksei vain
miksei vain
voisi kävellä mustaa hiekkaa pitkin
ja jokaisella askeleella löytää simpukan
joka on kaunis siinä sellaisenaan
kun aallot tulee
ei tartte laittaa ikkunalaudalle
ja sitten tulee aallot
ja aurinko aina kun pysähtyy
sateenkaari autojen ikkunoissa
matka matka ikuisesti jatkuva matka matka
aloittamattomat lauseet
alku
alku on aina sellainen
että pitää päästä alkuun
ja miten sitten aloittaa
kirjoittamisen
unen
miten sitten aloittaa ja mistä sitten jatkaa
ja mihin lopettaa
mihin pistää rajan
mistä aloittaa rajan
minkälaisen ympyrän piirtää
ja mihin
jää istumaan
meren rantaan
meren rantaan
vai mustalle hiekalle
mustan hiekan alle
josta ei koskaan tule valkoista
koska se on laavaa
ja laavaa kaikki vuoret vaan
täällä
jossa puut niin pieniä niin pieniä
ja mistä sitä tietää
mistä sitä koskaan tietää.
keskiviikkona, maaliskuuta 18, 2009
satu ta
lämmin tuuli
ei yhtään kylmä enää
ensin ei sada ja sitten sataa
ja kulkee etsimässä kauppaa josta voisi kysyä miksi villa ei huovu
sitten kulkee pankkiin ja pankkiirinainen on iloinen
kun antaa viisikymmeneurosen
joka kuukausi enemmän miehiä
pulloineen
läikät housuissa
työttömyysprosentti alle kahdesta jo lähelle kymmentä
eikä se todentotta ole menossa alaspäin.
way up north i took my day
all in all was a pretty nice
day and i put the hood
right back where
you could taste heaven
perfectly
tänään minä
aloitan opiskelemisen
ajattelemisen mitä suomessa.
tänään
feel out the summer breeze
didn't know when we'd be back
and i, i don't
didn't think
we'd end up like
like this
joinain päivinä minun on ajateltava
pidemmälle kuin vain sitä mihin voin hypätä
että kuinka korkealle
ja kuinka kauas
ja missä meri alkaa se aina päättyy
and i'm so sad
like a good book
i can't put this
day back
a sorta fairytale
with you
a sorta fairytale
with you
ja
mistä minäkään mitään tiedän
esitän niin
että tietäisin kaiken
i don't know i don't know
minä sanon
ja silti minun silmät
ja on helppo kirjoittaa minulle kaikki on selvää
on helppo kirjoittaa suomeksi
helppo kuulla että olen onnellinen sinusta
itsenäinen
ja sitten on aina
sellaisia hetkiä kun
ehkä mieluiten vain
lakkaisi olemasta
ja kun sanon ääneen
i hope i couldn't feel anything
i hope i would be empty
toinen sanoo i thought you were happy person
i guess you were wrong.
seemed right that night and
i don't know what
takes hold
out there in the
desert cold
these guys think they must
try and just get over on us
ja lopulta heistä kukaan
ei tunne minua yhtään
ei tiedä minusta mitään
ja eniten se joka on kaukanakaukana
jaksaako sitä edes
päästää ketään toista ihmistä yhtä lähelle
miten paljon
neljässä vuodessa
niin paljon
että toinen näkee heti
mitä minä
ajattelen
että voimme kirjoittaa
sana sanalta.
ja minun piti olla tänään iloinen
piti olla iloinen vain.
voiko sellaista päättää
voiko päättää etukäteen mitä aikoo
tuntea?
niin kuin sanat
että harjoittelee islanninkielisen runon ulkoa
ja sitten kokeessa
vain muistista
sana sanalta
kaikki tuntuu aina väärältä
ja sitten kävelisi takaperin
luistelisi kentän ympäri
mutta en ole koskaan oppinut sitä
kovin hyvin
ja kuitenkin
kun sateessa pistää hupun päähän
ja lapset
protestoivat tupakointia vastaan
hymyilee vain sille
ajatukselle
että on täällä.
laulunsanat on Tori Amoksen kappaleesta nimeltä A Sorta Fairytale
ei yhtään kylmä enää
ensin ei sada ja sitten sataa
ja kulkee etsimässä kauppaa josta voisi kysyä miksi villa ei huovu
sitten kulkee pankkiin ja pankkiirinainen on iloinen
kun antaa viisikymmeneurosen
joka kuukausi enemmän miehiä
pulloineen
läikät housuissa
työttömyysprosentti alle kahdesta jo lähelle kymmentä
eikä se todentotta ole menossa alaspäin.
way up north i took my day
all in all was a pretty nice
day and i put the hood
right back where
you could taste heaven
perfectly
tänään minä
aloitan opiskelemisen
ajattelemisen mitä suomessa.
tänään
feel out the summer breeze
didn't know when we'd be back
and i, i don't
didn't think
we'd end up like
like this
joinain päivinä minun on ajateltava
pidemmälle kuin vain sitä mihin voin hypätä
että kuinka korkealle
ja kuinka kauas
ja missä meri alkaa se aina päättyy
and i'm so sad
like a good book
i can't put this
day back
a sorta fairytale
with you
a sorta fairytale
with you
ja
mistä minäkään mitään tiedän
esitän niin
että tietäisin kaiken
i don't know i don't know
minä sanon
ja silti minun silmät
ja on helppo kirjoittaa minulle kaikki on selvää
on helppo kirjoittaa suomeksi
helppo kuulla että olen onnellinen sinusta
itsenäinen
ja sitten on aina
sellaisia hetkiä kun
ehkä mieluiten vain
lakkaisi olemasta
ja kun sanon ääneen
i hope i couldn't feel anything
i hope i would be empty
toinen sanoo i thought you were happy person
i guess you were wrong.
seemed right that night and
i don't know what
takes hold
out there in the
desert cold
these guys think they must
try and just get over on us
ja lopulta heistä kukaan
ei tunne minua yhtään
ei tiedä minusta mitään
ja eniten se joka on kaukanakaukana
jaksaako sitä edes
päästää ketään toista ihmistä yhtä lähelle
miten paljon
neljässä vuodessa
niin paljon
että toinen näkee heti
mitä minä
ajattelen
että voimme kirjoittaa
sana sanalta.
ja minun piti olla tänään iloinen
piti olla iloinen vain.
voiko sellaista päättää
voiko päättää etukäteen mitä aikoo
tuntea?
niin kuin sanat
että harjoittelee islanninkielisen runon ulkoa
ja sitten kokeessa
vain muistista
sana sanalta
kaikki tuntuu aina väärältä
ja sitten kävelisi takaperin
luistelisi kentän ympäri
mutta en ole koskaan oppinut sitä
kovin hyvin
ja kuitenkin
kun sateessa pistää hupun päähän
ja lapset
protestoivat tupakointia vastaan
hymyilee vain sille
ajatukselle
että on täällä.
laulunsanat on Tori Amoksen kappaleesta nimeltä A Sorta Fairytale
tiistaina, maaliskuuta 17, 2009
islantilainen musiikki
äsken kuuntelin laulua
josssa laulaja laulaa vähän epävireisellä äänellä
yksinkertaisia sanoja
ja taustalla on aika yksinkertainen musiikki
ja tykkään siitä kappaleesta
nimeltä Johanna - ja esittäjä on Sam Amidon feat. Bedroom Community
se on se levy-yhtiö
jossa kaikki hyvät on täällä
ja nyt kuuntelen múmia
ja sitten näen sen 10 -11.4 Isafjörðurissa
jonne matkaan musiikkiin.
mutta taivas on ollut tänään harmaa
ja minä olen vaellellut Maijan ja Maijan äitien kanssa
kaupungilla
kunnes oli vihdoin aika lopettaa tehtävien lykkäys
ja niin
täällä minä edelleen istun
koneella
ja muistan juuri nyt että pyykit ovat pyörineet sillä kello on jo yli tunnin
mutta pieni alhalla käyminen riittikin että pyykit oli vasta kakkosvaiheesa
miksi niissä kestää näin kauan
enkä ole edes aloittanut
antamaan palautetta joka pitää antaa tänään
tai lukemaan kirjoja
jotka pitää palauttaa viikonsisällä
ja elokuva huomenna
ja voi
ajatukset vain ihan toisaalla
siellä missä harmaat pilvet missä kadut joita yksi nainen käveli
minun kengillä
ja tekisi mieli vain roikkua tässä
levottomuuden ja tekemättömyyden ristikohdassa
tekisi mieli jäädä tähän
ratkaisemattomaan
vain niin ettei koskaan tarttis palata
maan pinnalle
islannin tahtiin vaan.
josssa laulaja laulaa vähän epävireisellä äänellä
yksinkertaisia sanoja
ja taustalla on aika yksinkertainen musiikki
ja tykkään siitä kappaleesta
nimeltä Johanna - ja esittäjä on Sam Amidon feat. Bedroom Community
se on se levy-yhtiö
jossa kaikki hyvät on täällä
ja nyt kuuntelen múmia
ja sitten näen sen 10 -11.4 Isafjörðurissa
jonne matkaan musiikkiin.
mutta taivas on ollut tänään harmaa
ja minä olen vaellellut Maijan ja Maijan äitien kanssa
kaupungilla
kunnes oli vihdoin aika lopettaa tehtävien lykkäys
ja niin
täällä minä edelleen istun
koneella
ja muistan juuri nyt että pyykit ovat pyörineet sillä kello on jo yli tunnin
mutta pieni alhalla käyminen riittikin että pyykit oli vasta kakkosvaiheesa
miksi niissä kestää näin kauan
enkä ole edes aloittanut
antamaan palautetta joka pitää antaa tänään
tai lukemaan kirjoja
jotka pitää palauttaa viikonsisällä
ja elokuva huomenna
ja voi
ajatukset vain ihan toisaalla
siellä missä harmaat pilvet missä kadut joita yksi nainen käveli
minun kengillä
ja tekisi mieli vain roikkua tässä
levottomuuden ja tekemättömyyden ristikohdassa
tekisi mieli jäädä tähän
ratkaisemattomaan
vain niin ettei koskaan tarttis palata
maan pinnalle
islannin tahtiin vaan.
maanantaina, maaliskuuta 16, 2009
if you don't like weather in Iceland wait one minute
suuren suuria hiutaleita
hiljakseen alas
ja kirjastoon 1600 kruunua sakkoja
koska luuli että elokuvat ovat viikon mutta täällä vain kaksi päivää
ja kirjastokorttikin maksaa
mutta on hyvä kävellä lunta pitkin lunta taivasta pitkin
ja kolme metriä rakeita
sitten aurinko melkein sinisestä nurkasta
ja nyt
taas suuren suuria lumihiutaleita
sitä pehmeää mitä voi kurottaa kielen kärjellä.
ja vaikka on puolenyön aika ja vaikka on sanonut ei
pistetään taksimittari päälle eikä muista miten sanotaan þingholtsstræti
mutta muistaa punaisen kupolin ja ainiin taksikuskit ei puhu mutta ei ne jää poiskaan silloin kun
ollaan perillä ja kaikista tärkeintähän on ajatella ympäristöä
ne jotka ovat ajaneet kaksi päivää autolla
lumihiutaleita
kotimatkalla ja opettaja sanoi että lausuu vokaalit oikein ja intonaatio
lunta koko taivas
ja on veli
on naurua naurua
eikä kukaan voi tietää miltä tuntuu
saada veli takaisin
kun on ollut niin kauan pimeässä pimeässä
mutta kai se on aina niin
että kun jotain menettää
otetta
laskee irti putoaa
niin kuin tuo lumi minun ikkunassa ikkunalaudan
jonka simpukoita ja kiviä en ylety katsomaan
takana
sitten tulee tilalle
ohikulkijoita
ja takaisin niitä joiden tietää olevan olemassa
ja pitäisi kiinni pitäisi kiinni vain
i hope some day we will have mornings too
ja lumeensopimattomilla kengillä hän kävelee joutsenten ohi.
hiljakseen alas
ja kirjastoon 1600 kruunua sakkoja
koska luuli että elokuvat ovat viikon mutta täällä vain kaksi päivää
ja kirjastokorttikin maksaa
mutta on hyvä kävellä lunta pitkin lunta taivasta pitkin
ja kolme metriä rakeita
sitten aurinko melkein sinisestä nurkasta
ja nyt
taas suuren suuria lumihiutaleita
sitä pehmeää mitä voi kurottaa kielen kärjellä.
ja vaikka on puolenyön aika ja vaikka on sanonut ei
pistetään taksimittari päälle eikä muista miten sanotaan þingholtsstræti
mutta muistaa punaisen kupolin ja ainiin taksikuskit ei puhu mutta ei ne jää poiskaan silloin kun
ollaan perillä ja kaikista tärkeintähän on ajatella ympäristöä
ne jotka ovat ajaneet kaksi päivää autolla
lumihiutaleita
kotimatkalla ja opettaja sanoi että lausuu vokaalit oikein ja intonaatio
lunta koko taivas
ja on veli
on naurua naurua
eikä kukaan voi tietää miltä tuntuu
saada veli takaisin
kun on ollut niin kauan pimeässä pimeässä
mutta kai se on aina niin
että kun jotain menettää
otetta
laskee irti putoaa
niin kuin tuo lumi minun ikkunassa ikkunalaudan
jonka simpukoita ja kiviä en ylety katsomaan
takana
sitten tulee tilalle
ohikulkijoita
ja takaisin niitä joiden tietää olevan olemassa
ja pitäisi kiinni pitäisi kiinni vain
i hope some day we will have mornings too
ja lumeensopimattomilla kengillä hän kävelee joutsenten ohi.
sunnuntaina, maaliskuuta 15, 2009
Sateenkaari kulki mukanamme. Islannissa niitä on jokaisessa päivässä ja ne saattaa alkaa tehtaan yltä ja päätyä mereen tai sitten vain keskellä autoja tai putouksissa tai silloin vain kun kaipaa jotain mitä pitkin kiivetä onneen.
Ja sitten on leija, jonka idea oli tullut tekstistä josta minun piti kirjoittaa palautetta
se näyttikin samalta. Leija meidän sadetaivaalla.
Ja minun jalanjäljet kun kulkee rantaa yksikseen ennen kuin lähdetään. Kulkee tuulta pitkin ja kerää mustat kivet ja yhden jota luulee aarteeksi mutta onkin lasia
ja sitten on vielä vaaleanpunainen sydän vaaleanpunaisella kivellä
ja sen antaa lahjaksi
Ja minun kaunis heppa. Vaikka tämä ei tullut suukkoa niin kuin ruskeat. Tämä valkoinen siellä vaan. Niin kuin hevoset Islannissa aina. Ja miten hieno eläin. Katsoo silmiin.
Ja puut. Miten ikävöin niitä vaikken ikävöikään mitään. Ja mitkä värit kuuman höyryn keskeltä.
Ja kuvat vain kuvia eikä niissä mitään nyt vesiputouksista, tuulesta tai aalloista. Sillä niissä pitää olla. Niistä ei voi laittaa kuvaa koska kuvassa tuuli ei liiku ja vesiputouskin on vain vettä.
voi mikä kauneus maassa. voi mikä kauneus siinä että näkee aamuvarhaisella hevoslauman mikä riemu kun heittää lunta kurkistaa mustan kiven reunalta kuohuavaa vettä ja kun valot sammuu vedessä johon saa kuplia ja jonka lämpö jäähtynyt kymmenen ihmisen ihosta
voi nähdä revontulet
i think they are just lights of the city
i think it too
shhh.
valot sammuksissa.
Ja sitten on leija, jonka idea oli tullut tekstistä josta minun piti kirjoittaa palautetta
se näyttikin samalta. Leija meidän sadetaivaalla.
Ja minun jalanjäljet kun kulkee rantaa yksikseen ennen kuin lähdetään. Kulkee tuulta pitkin ja kerää mustat kivet ja yhden jota luulee aarteeksi mutta onkin lasiaja sitten on vielä vaaleanpunainen sydän vaaleanpunaisella kivellä
ja sen antaa lahjaksi
Ja minun kaunis heppa. Vaikka tämä ei tullut suukkoa niin kuin ruskeat. Tämä valkoinen siellä vaan. Niin kuin hevoset Islannissa aina. Ja miten hieno eläin. Katsoo silmiin.
Ja puut. Miten ikävöin niitä vaikken ikävöikään mitään. Ja mitkä värit kuuman höyryn keskeltä.Ja kuvat vain kuvia eikä niissä mitään nyt vesiputouksista, tuulesta tai aalloista. Sillä niissä pitää olla. Niistä ei voi laittaa kuvaa koska kuvassa tuuli ei liiku ja vesiputouskin on vain vettä.
voi mikä kauneus maassa. voi mikä kauneus siinä että näkee aamuvarhaisella hevoslauman mikä riemu kun heittää lunta kurkistaa mustan kiven reunalta kuohuavaa vettä ja kun valot sammuu vedessä johon saa kuplia ja jonka lämpö jäähtynyt kymmenen ihmisen ihosta
voi nähdä revontulet
i think they are just lights of the city
i think it too
shhh.
valot sammuksissa.
matka
Snæfelsnesiin
oo.
minä pistän kuvia
heti kun netti on edes
sen verran nopeutta että saa tämän päivän aikana.
ja voi kauneutta voi kauneutta
metsäkin
johon ei yrittämälläkään eksy
vaan törmää ranskalaiseen turistiin
joka
huoltoasemalla kävelee pokkana tiskille
raakojen kroisanttejen kanssa
ja kysyy jos voitais paistaa ne siellä uunissa
ja kyllähän se onnistuu
ollaan Islannissa hei
ja sitten me syödään huoltsikan pyöreän pöydän ääressä
kymmenen me
kroisantteja
joista velotettiin viisi siitä hyvästä että saatiin paistaa
oo.
oo.
Snæfelsnesiin
oo.
minä pistän kuvia
heti kun netti on edes
sen verran nopeutta että saa tämän päivän aikana.
ja voi kauneutta voi kauneutta
metsäkin
johon ei yrittämälläkään eksy
vaan törmää ranskalaiseen turistiin
joka
huoltoasemalla kävelee pokkana tiskille
raakojen kroisanttejen kanssa
ja kysyy jos voitais paistaa ne siellä uunissa
ja kyllähän se onnistuu
ollaan Islannissa hei
ja sitten me syödään huoltsikan pyöreän pöydän ääressä
kymmenen me
kroisantteja
joista velotettiin viisi siitä hyvästä että saatiin paistaa
oo.
oo.
lauantaina, maaliskuuta 14, 2009
ilta
eilen teepaidassa ulkona syöneet tytöt
ja kesämekko päällä kulkenut tyttö
ovat varmaan takeissa
mutta ilman sukkia niin kuin pakkasella
loskassa
kuin marraskuu
räntäsadetta ja loskaiset kadut
takkia tiukemmin kiinni kun kävelee kotiin tuulta vasten
mutta kuulin kaunista musiikkia
niin kaunista että teki mieli päästää ääneen ääni
Ólafur Arnalds
melkein kuin Ólöf Arnalds
mutta ne on kaksi eri
joista kummastakin pidän
ja sitten ostin levyn yhdeltä toiselta
ja se maksoi tuhannen
ja myyjä halusi antaa kuusikymmentäyhdeksän
mutta ei ollut jäljellä niin sain kahdeksankymmentäkaksi
ne oli numeroidut
ja oli avattava kone vain
jotta kuulisi mitä tuli ostaneeksi
ja on aivan liian hyvä
kävelläkseen kotiin loskassa
aivan liian hyvä
pestäkseen naamaa vessassa
ruotsalaisen naapurin huoneeseen tulee tyttö
eikä ole varma kuuluuko nauru sieltä vai nauhalta
ja sitä voi hymyillä pöytien yli
ilman viittomakieltäkin voi kertoa mitä kautta kulkee
niin kuin merkit eilen
pelissä jonka voitimme
ja viulut ja sellot tyttö joka soittaa niin keskittyneesti
miten jotain niin kaunista. miten niin kaunista että viulut ja sellot
suoraan läpi
muistaa miksi musiikkia.
ja viimeinen laulu tälle illalle
Helgi Hrafn Jonsson
Ashes Away
sanatonta
vain ääni
ääni
eilen teepaidassa ulkona syöneet tytöt
ja kesämekko päällä kulkenut tyttö
ovat varmaan takeissa
mutta ilman sukkia niin kuin pakkasella
loskassa
kuin marraskuu
räntäsadetta ja loskaiset kadut
takkia tiukemmin kiinni kun kävelee kotiin tuulta vasten
mutta kuulin kaunista musiikkia
niin kaunista että teki mieli päästää ääneen ääni
Ólafur Arnalds
melkein kuin Ólöf Arnalds
mutta ne on kaksi eri
joista kummastakin pidän
ja sitten ostin levyn yhdeltä toiselta
ja se maksoi tuhannen
ja myyjä halusi antaa kuusikymmentäyhdeksän
mutta ei ollut jäljellä niin sain kahdeksankymmentäkaksi
ne oli numeroidut
ja oli avattava kone vain
jotta kuulisi mitä tuli ostaneeksi
ja on aivan liian hyvä
kävelläkseen kotiin loskassa
aivan liian hyvä
pestäkseen naamaa vessassa
ruotsalaisen naapurin huoneeseen tulee tyttö
eikä ole varma kuuluuko nauru sieltä vai nauhalta
ja sitä voi hymyillä pöytien yli
ilman viittomakieltäkin voi kertoa mitä kautta kulkee
niin kuin merkit eilen
pelissä jonka voitimme
ja viulut ja sellot tyttö joka soittaa niin keskittyneesti
miten jotain niin kaunista. miten niin kaunista että viulut ja sellot
suoraan läpi
muistaa miksi musiikkia.
ja viimeinen laulu tälle illalle
Helgi Hrafn Jonsson
Ashes Away
sanatonta
vain ääni
ääni
perjantaina, maaliskuuta 13, 2009
päivästä
on jäljellä vielä puolet
ja kevään tuoksu mutta valo on syksyn
raskas pilvikerros kaikkien katujen yllä
kun kävelee
ja kaupat aukeavat perjantaisin aikaisemmin
islantilaisten rytmi valon mukaan
sen jälkeen kun on syöty
neljän lajin illallinen
ranskalainen tyttö muistaa sanoa no pancaces
koska ne ovat ohuita
ja pelattu peliä jossa pitää olla merkki
ja me menemme ranskalaisen pojan kanssa miinukselle kunnes voitamme kaikki
revontulet Reykjavíkin yllä
koko taivas tanssissa
koko taivas pitkiä vihreitä tansseja täynnä
ja me kiipeämme kukkulalle
ja kiinalainen tyttö katoaa
ja juuri kun olemme katsomassa taivalle
kuulemme humalaisen huudon
ja kuinka ollakaan
tunnemme sen jo Grönlannista
ja pelkästään katse riittää
että naurattaa ja kävelemme pois
emmekä tiedä mikä on tragikomiikkaa
mutta teemme sellaisia tilanteita silti
ja minä kuuntelen seabearia
Lately I've been feeling like the day has come
You'll walk up to me and erase my memory
Can't wait to feel brand new
I cant wait to meet you again,
friend
mutta minä olenkin vahva.
olen sittenkin. minä kävelen katua pitkin ja ihmisiä on jo enemmän kuin kaksi kuukautta tai kuukausi sitten tai kolme viikkoa sitten
aika menee aika menee
mutta minä olenkin vahva. minä ajattelen kun kävelen. heilutan bonúksen keltaista kassia ranteeni ympäri ja kiristän takin hupun nyörejä. kävelen läpi kaupungin kun on aamu.
olen.
olenolen.
I think I must have known you
in another life
I think our rocking chairs used to rock together
All night
on jäljellä vielä puolet
ja kevään tuoksu mutta valo on syksyn
raskas pilvikerros kaikkien katujen yllä
kun kävelee
ja kaupat aukeavat perjantaisin aikaisemmin
islantilaisten rytmi valon mukaan
sen jälkeen kun on syöty
neljän lajin illallinen
ranskalainen tyttö muistaa sanoa no pancaces
koska ne ovat ohuita
ja pelattu peliä jossa pitää olla merkki
ja me menemme ranskalaisen pojan kanssa miinukselle kunnes voitamme kaikki
revontulet Reykjavíkin yllä
koko taivas tanssissa
koko taivas pitkiä vihreitä tansseja täynnä
ja me kiipeämme kukkulalle
ja kiinalainen tyttö katoaa
ja juuri kun olemme katsomassa taivalle
kuulemme humalaisen huudon
ja kuinka ollakaan
tunnemme sen jo Grönlannista
ja pelkästään katse riittää
että naurattaa ja kävelemme pois
emmekä tiedä mikä on tragikomiikkaa
mutta teemme sellaisia tilanteita silti
ja minä kuuntelen seabearia
Lately I've been feeling like the day has come
You'll walk up to me and erase my memory
Can't wait to feel brand new
I cant wait to meet you again,
friend
mutta minä olenkin vahva.
olen sittenkin. minä kävelen katua pitkin ja ihmisiä on jo enemmän kuin kaksi kuukautta tai kuukausi sitten tai kolme viikkoa sitten
aika menee aika menee
mutta minä olenkin vahva. minä ajattelen kun kävelen. heilutan bonúksen keltaista kassia ranteeni ympäri ja kiristän takin hupun nyörejä. kävelen läpi kaupungin kun on aamu.
olen.
olenolen.
I think I must have known you
in another life
I think our rocking chairs used to rock together
All night
torstaina, maaliskuuta 12, 2009
Nyt ulos
ulos aurinkoo
kun vielä on vähän valoa
ennen kun se menee talojen taakse
ja tänään sain ystävältä paketin
kirjan jonka luin kylläkin jo syksyllä
mutta on aina ihana saada postia
voi miten hyppii jalalta jalalle
ja sitten tekee äkkiä kaikki tehtävät joita on tehnyt jo koulussa koko päivän
mutta kun on jutellut aina uudelle ja uudelle ihmiselle
niin lopulta saa paremmin kotona
mutta ennen kuin valo menee talojen taakse pitää istua vielä auringossa
ja sitten on jooga ja sitten tehdään ruokaa yhdessä meitä on kuusi
ja
sitten en tiedäkään mitä
koska huomenna ei tarvitse herätä kouluun.
mun vapaa perjantai.
ennen kuin viikonloppuna sataa taas lunta
ja kevät olikin feikki.
ja ystävä nosti mulle kortteja
ja ne oli hyviä
vaikka se etäisyyksien päästä
ja minua hymyilytti
ja hymyilytti siinäkin
kun seistiin roskisten luona ennen kuin toinen lähti alas portaita ja toinen takaisin pöytään tekemään töitä ja kysyy miksi sanoi i have to know few things before ja minä sillä tavalla niin kuin aina katsoo ohi ja sivulle ja äh ja ei ja unohda ja en minä mitään ja äh ja äh ja äh
ja sitten naurattaa kun tajuaa miten hassusti
ja sitten kuljetaan liukuovista taas hei
ja pihalla ilmaista ruokaa taas megafonilla kuulutettu
ja auringossa ihmiset
ja auringossa istuvat taas hei
ja jotkut heittävät palloa ja tyttö kesämekossa
talvipakkasessa ilman sukkia
ja kävellään kotiin minä näytän tien koska minä olen kävellyt
ja punatukkainen tyttö takaisin tunneille ja me suomalaiset
joka päivä suomalaisia
ja turistit tunnistaa coretex kengistä tai takista
ja minä kävelen kadun reunaa turistijoukon ohi
koska pah
minä asun täällä mokomat turistit
luulkaa, oi luulkaa että olen islantilainen
mutta islantilainen mies arvaa että olen suomesta tai ruotsista
hän osaa sanoa sen siitä miten käyttäydyn
ja minä kun olen istunut omalla koneellani koko aamun viereisessä pöydässä
miten niin käyttäytynyt
mitä hän on oikein katsonut
minun kirjoittamaani tekstiäkö
ja hän sanoo että me emme puhu paljon että puhumme niin vähän
mutta ajattelemme syvällisesti
ja hänellä on punainen tukka
ja toinen islantilainen mies kysyy kolme kertaa islanniksi että kirjoitammeko nimemme
mutta me sanomme ég tala ekki islensku
ja hän kysyy kolmesti mistä me olemme
ja aina me olemme suomesta vain
mutta siinä olikin viinan haju ja siksi muisti ei pitkä
mutta nyt aurinkoon ennen kuin se taas talveksi poissa.
ulos aurinkoo
kun vielä on vähän valoa
ennen kun se menee talojen taakse
ja tänään sain ystävältä paketin
kirjan jonka luin kylläkin jo syksyllä
mutta on aina ihana saada postia
voi miten hyppii jalalta jalalle
ja sitten tekee äkkiä kaikki tehtävät joita on tehnyt jo koulussa koko päivän
mutta kun on jutellut aina uudelle ja uudelle ihmiselle
niin lopulta saa paremmin kotona
mutta ennen kuin valo menee talojen taakse pitää istua vielä auringossa
ja sitten on jooga ja sitten tehdään ruokaa yhdessä meitä on kuusi
ja
sitten en tiedäkään mitä
koska huomenna ei tarvitse herätä kouluun.
mun vapaa perjantai.
ennen kuin viikonloppuna sataa taas lunta
ja kevät olikin feikki.
ja ystävä nosti mulle kortteja
ja ne oli hyviä
vaikka se etäisyyksien päästä
ja minua hymyilytti
ja hymyilytti siinäkin
kun seistiin roskisten luona ennen kuin toinen lähti alas portaita ja toinen takaisin pöytään tekemään töitä ja kysyy miksi sanoi i have to know few things before ja minä sillä tavalla niin kuin aina katsoo ohi ja sivulle ja äh ja ei ja unohda ja en minä mitään ja äh ja äh ja äh
ja sitten naurattaa kun tajuaa miten hassusti
ja sitten kuljetaan liukuovista taas hei
ja pihalla ilmaista ruokaa taas megafonilla kuulutettu
ja auringossa ihmiset
ja auringossa istuvat taas hei
ja jotkut heittävät palloa ja tyttö kesämekossa
talvipakkasessa ilman sukkia
ja kävellään kotiin minä näytän tien koska minä olen kävellyt
ja punatukkainen tyttö takaisin tunneille ja me suomalaiset
joka päivä suomalaisia
ja turistit tunnistaa coretex kengistä tai takista
ja minä kävelen kadun reunaa turistijoukon ohi
koska pah
minä asun täällä mokomat turistit
luulkaa, oi luulkaa että olen islantilainen
mutta islantilainen mies arvaa että olen suomesta tai ruotsista
hän osaa sanoa sen siitä miten käyttäydyn
ja minä kun olen istunut omalla koneellani koko aamun viereisessä pöydässä
miten niin käyttäytynyt
mitä hän on oikein katsonut
minun kirjoittamaani tekstiäkö
ja hän sanoo että me emme puhu paljon että puhumme niin vähän
mutta ajattelemme syvällisesti
ja hänellä on punainen tukka
ja toinen islantilainen mies kysyy kolme kertaa islanniksi että kirjoitammeko nimemme
mutta me sanomme ég tala ekki islensku
ja hän kysyy kolmesti mistä me olemme
ja aina me olemme suomesta vain
mutta siinä olikin viinan haju ja siksi muisti ei pitkä
mutta nyt aurinkoon ennen kuin se taas talveksi poissa.
keskiviikkona, maaliskuuta 11, 2009
taas uusi ammuskelu koulussa
keskustelua saksalaisen pojan kanssa aseista
ja siitä millaista keskustelu on maissamme tällaisten tapahtumien jälkeen
ja minun pitäisi vain tehdä hirvittävä kasa islannin läksyjä. hirvittävä hirvittävä.
aineita ja kotikokeita ja kirjeitä ja plaah.
ensin opettelemme kolme viikkoa góðan daginn
(hah enkä vieläkään osaa kirjoittaa sitä oikein)
ja sitten menemme verbit ja adjektiivit ja sijamuodot ja substanttiivit ja suvut ja epämääräiset muodot kaikki samassa syssyssä. huoh.
mutta tänään on vuorossa zombie elokuva ystävien kanssa
Elina, Charlotta ja Jan ja zombilampaat Uudesta-Seelannista.
enkä ole ihan varma miksi on näin pimeää. huoneessa jossa on ollut päivän valo ikkunasta.
ja kappale kestää viisitoistaminuuttia huoh.
mutta tämä on normaalia.
tuntuu hyvältä että on näin normaalia.
kaikkien uutistenkin keskellä.
keskustelua saksalaisen pojan kanssa aseista
ja siitä millaista keskustelu on maissamme tällaisten tapahtumien jälkeen
ja minun pitäisi vain tehdä hirvittävä kasa islannin läksyjä. hirvittävä hirvittävä.
aineita ja kotikokeita ja kirjeitä ja plaah.
ensin opettelemme kolme viikkoa góðan daginn
(hah enkä vieläkään osaa kirjoittaa sitä oikein)
ja sitten menemme verbit ja adjektiivit ja sijamuodot ja substanttiivit ja suvut ja epämääräiset muodot kaikki samassa syssyssä. huoh.
mutta tänään on vuorossa zombie elokuva ystävien kanssa
Elina, Charlotta ja Jan ja zombilampaat Uudesta-Seelannista.
enkä ole ihan varma miksi on näin pimeää. huoneessa jossa on ollut päivän valo ikkunasta.
ja kappale kestää viisitoistaminuuttia huoh.
mutta tämä on normaalia.
tuntuu hyvältä että on näin normaalia.
kaikkien uutistenkin keskellä.
dead things
"You're like me
We're both alone
What's the problem
I don't know
With the same high
The same eyes
But you can't borrow my clothes all the time
Bad things
Dead things
Sad things have to happen
Sometimes
I let the snow
Melt in my mouth
Until my head hurts
Until I'm out
Makes me laugh a bit
Makes me cry
Same way you confuse me all the time
Bad things
Dead things
Sad things have to happen
Bad things
Dead things
Sad things have to happen
Bad things
Dead things
Sad things have to happen
Sometimes "
- Emiliana Torrini -
We're both alone
What's the problem
I don't know
With the same high
The same eyes
But you can't borrow my clothes all the time
Bad things
Dead things
Sad things have to happen
Sometimes
I let the snow
Melt in my mouth
Until my head hurts
Until I'm out
Makes me laugh a bit
Makes me cry
Same way you confuse me all the time
Bad things
Dead things
Sad things have to happen
Bad things
Dead things
Sad things have to happen
Bad things
Dead things
Sad things have to happen
Sometimes "
- Emiliana Torrini -
minulle tulee töitä kotiin
toisten tekstejä
ja missä on omani?
minun piti tehdä täällä niin monia asoita
annan vihjeen
älkää ottako mitään ylimääräistä MITÄÄN kun lähdette vaihtoon
se vaihto on jo ylimääräinen. tarpeeksi.
mutta aamulla on hyvä kävellä
sateesta märkiä katuja
se tuoksu tiedättekö
kun on kevät ja märät tiet
sellainen siellä
ja Islannissa ei herätä vielä kahdeksalta
vain joitain autoja ja bussit melkein tyhjät
ei mitään siitä millaista Helsingissä
aamuruuhkat
kuin sunnuntai aamuyö.
ja hengitystä
kuinka sitä voisi estää.
toisten tekstejä
ja missä on omani?
minun piti tehdä täällä niin monia asoita
annan vihjeen
älkää ottako mitään ylimääräistä MITÄÄN kun lähdette vaihtoon
se vaihto on jo ylimääräinen. tarpeeksi.
mutta aamulla on hyvä kävellä
sateesta märkiä katuja
se tuoksu tiedättekö
kun on kevät ja märät tiet
sellainen siellä
ja Islannissa ei herätä vielä kahdeksalta
vain joitain autoja ja bussit melkein tyhjät
ei mitään siitä millaista Helsingissä
aamuruuhkat
kuin sunnuntai aamuyö.
ja hengitystä
kuinka sitä voisi estää.
tiistaina, maaliskuuta 10, 2009
Täällä voi olla kevät
mutta pessimistit sanovat että tulee vielä talvi
ja valkotukkainen geologi
että vuonna 18jotain kylmin kuukausi oli maaliskuu
mutta minä tunnen veden
pitkästä aikaa
ja sitten on omena jota haukataan
kun toinen puhuu puhuu puhuu
omena jota voi vain haukata vihreä omena
ja kävellä
minä olen tottunut kävelemään
ja tuttu tapa katsoa talojen ohi ihmisiä ei silmiin
omena jonka rangan heittää
saastuneista saastunein järvi
ja kuulee poikansa äänen
sen äänen joka ei tahdo mitään
tai tahtoo
mutta se mitä tahtoo
on sama kuin ei mitään
koska sitten kun kuolee kaikki loppuu
ja on tyhmää kirjoittaa tänne tällaisia asoita.
ja maha on kipeä
mutta se on saanut omenan
sen pitäisi olla tyytyväinen
jo siihenkin
mutta en punninnut itseäni uimapaikassa
minua nolottaa mennä vaalle. se on sellaista. että heti miettii mitä muut miettii.
enkä osaa yhtään olla vahva vahva. vahva vahva.
en osaa yhtään olla.
olen aina ihan pieni ja heikko vain. pieni kimpale murenevaa kiveä. sulavaa lunta ehkäpä. kunpa sittenkin puu.
mutta pessimistit sanovat että tulee vielä talvi
ja valkotukkainen geologi
että vuonna 18jotain kylmin kuukausi oli maaliskuu
mutta minä tunnen veden
pitkästä aikaa
ja sitten on omena jota haukataan
kun toinen puhuu puhuu puhuu
omena jota voi vain haukata vihreä omena
ja kävellä
minä olen tottunut kävelemään
ja tuttu tapa katsoa talojen ohi ihmisiä ei silmiin
omena jonka rangan heittää
saastuneista saastunein järvi
ja kuulee poikansa äänen
sen äänen joka ei tahdo mitään
tai tahtoo
mutta se mitä tahtoo
on sama kuin ei mitään
koska sitten kun kuolee kaikki loppuu
ja on tyhmää kirjoittaa tänne tällaisia asoita.
ja maha on kipeä
mutta se on saanut omenan
sen pitäisi olla tyytyväinen
jo siihenkin
mutta en punninnut itseäni uimapaikassa
minua nolottaa mennä vaalle. se on sellaista. että heti miettii mitä muut miettii.
enkä osaa yhtään olla vahva vahva. vahva vahva.
en osaa yhtään olla.
olen aina ihan pieni ja heikko vain. pieni kimpale murenevaa kiveä. sulavaa lunta ehkäpä. kunpa sittenkin puu.
sunnuntaina, maaliskuuta 08, 2009
en oikein saanut unta
ja sitten Maija pakottaa syömään ja minä sanon että syönhän minä
älkää huolehtiko
ja kirjoitan islanniksi henkilöhahmoa
kirjoitan niin kuin tavallisina päivinä.
ulkona kirkas taivas
yhä
mutta tuuli on yltynyt
hiukset spiraaliksi sanoo maija
ja minun laulussa
minä vain sateessa seison
satehessa suloisessa
sanna-kurki suonion laulussa
eniten kuuntelin silloin kun olin vielä siellä kodissa
jonka parvekkeelta näkee veden
jonka pihalta pääsi metsään jossa kivi
on paikkoja
ja sitten on uusia. jäävuori joka on ikkunan ulkopuolella kun tulee
ja on siellä vielä myrskyn jälkeenkin.
ja sitten Maija pakottaa syömään ja minä sanon että syönhän minä
älkää huolehtiko
ja kirjoitan islanniksi henkilöhahmoa
kirjoitan niin kuin tavallisina päivinä.
ulkona kirkas taivas
yhä
mutta tuuli on yltynyt
hiukset spiraaliksi sanoo maija
ja minun laulussa
minä vain sateessa seison
satehessa suloisessa
sanna-kurki suonion laulussa
eniten kuuntelin silloin kun olin vielä siellä kodissa
jonka parvekkeelta näkee veden
jonka pihalta pääsi metsään jossa kivi
on paikkoja
ja sitten on uusia. jäävuori joka on ikkunan ulkopuolella kun tulee
ja on siellä vielä myrskyn jälkeenkin.
mahaan sattuu
en tiedä onko se auringossa syöty salaatti
vaiko vain kaikki viime päivien tapahtumat
joista osa on kaukana kaukana
ja sitten minun mahassa kuitenkin
sellaista se on
olen kirjaimellisesti kävellyt koko päivän
olen kulkenut aikalailla lävitse Reykjavikin
auringonvalossa ja iltaa kun on jo pimeämpää
puistonvalot päällä ettei tiedä onko patsas elävä ja seisooko se valossa vai pimeässä
vai sillä rajalla
ja minulle hän sanoo
että näytän onnelliselta ja että se on hyvä
ja me puristamme käsistä kiinni
lupaus Grönlannissa
että me ystäviä.
ja kuinka helppoa on sanoa fine thanks
kuinka helppoa nojata oveen fine, ok, fine, ok
everything is ok
everything is fine
thank you
ja sitten kun pistää oven kiinni
istuukin sängyn reunalla tuijottaen minuutteja
istuu istuu ja sitten taas itkee
ja maha kramppaa
ja kuulee ja lukee ja kuulee tuhanteen kertaan samat sanat
että ei sinun syysi ei sinun ja sinä olet ansainnut ja ei ole syntiä ei ole
sanat sanoja vain.
ottaa kuvan pois seinältä
ainoan valokuvan joka on
kairasti kairasta
ja siinä kuvassa hän kaunis
silloin istuttiin metsässä
syntymäpäivänään
oli mukana kuumaa kaakaota vai oliko se teetä
ja ehkä evästä
ja siellä oli meidän yhteinen kivi ja kiviä
ja sitten sitä suudeltiin
ja kumpikin halusi rakastella metsässä
silloin ei ollut mitään muuta
kuin minä ja sinä ja minä ja sinä ja me ja ihanaa ja vain sellainen kupla
jonka ulkopuolella todellisuus todellisineen
mutta sen me tajusimme sitten ihan paljon myöhemmin
ja tänään
minä sanon ääneen
että meillä ei ole yhteistä tulevaisuutta.
sanon sen ääneen enkä edes itke. sanon sen ääneen koska olen ajatellut sen.
että me voimme olla toisillemme. että minä tahtoisin hänen olevan. olemassa. itselleen ensin. ihan ensiksi. että hän kohtaisi maailman ilman minua. että miltä se näyttäisi sitten. ja minä voisin sen jälkeen. toivoisin. että voisin vielä pelata hänen kanssaan. voisin vielä hänen kanssaan lukea ääneen. voisin tehdä kävelyretkiä. kirjoittaa kirjain kerrallaan
mutta elämämme
eivät toisissaan kiinni
vierekkäin riippumassa
kutistumassa yhteen.
ostin viime viikolla levyn
Sing Fang Bous
koska myyjä sanoi sen olevan paras viime vuoden islantilainen
ja minä tunnen musiikissa
ja sitten Georg
(se on minun uuden ainakin ystävän nimi josta varmasti ihan varmasti kirjoitan vielä paljonpaljon)
on lähettänyt minulle päivittäin jonkin laulun
lauluja
jotka ajatuksissaan
minusta.
niin minä en ole yksin
koska on musiikkia
ja ihmisiä jotka kirjoittavat minulle kauniita sanoja toisista maista
ja täälläkin on. niin minusta kyllä pidetään huolta. ja minä itsekin pidän.
valoavaloa
kaikesta huolimatta
sitä on
aina
jossakin
edes kaukana mutta sitä on.
sen näkee jo tähdistäkin.
en tiedä onko se auringossa syöty salaatti
vaiko vain kaikki viime päivien tapahtumat
joista osa on kaukana kaukana
ja sitten minun mahassa kuitenkin
sellaista se on
olen kirjaimellisesti kävellyt koko päivän
olen kulkenut aikalailla lävitse Reykjavikin
auringonvalossa ja iltaa kun on jo pimeämpää
puistonvalot päällä ettei tiedä onko patsas elävä ja seisooko se valossa vai pimeässä
vai sillä rajalla
ja minulle hän sanoo
että näytän onnelliselta ja että se on hyvä
ja me puristamme käsistä kiinni
lupaus Grönlannissa
että me ystäviä.
ja kuinka helppoa on sanoa fine thanks
kuinka helppoa nojata oveen fine, ok, fine, ok
everything is ok
everything is fine
thank you
ja sitten kun pistää oven kiinni
istuukin sängyn reunalla tuijottaen minuutteja
istuu istuu ja sitten taas itkee
ja maha kramppaa
ja kuulee ja lukee ja kuulee tuhanteen kertaan samat sanat
että ei sinun syysi ei sinun ja sinä olet ansainnut ja ei ole syntiä ei ole
sanat sanoja vain.
ottaa kuvan pois seinältä
ainoan valokuvan joka on
kairasti kairasta
ja siinä kuvassa hän kaunis
silloin istuttiin metsässä
syntymäpäivänään
oli mukana kuumaa kaakaota vai oliko se teetä
ja ehkä evästä
ja siellä oli meidän yhteinen kivi ja kiviä
ja sitten sitä suudeltiin
ja kumpikin halusi rakastella metsässä
silloin ei ollut mitään muuta
kuin minä ja sinä ja minä ja sinä ja me ja ihanaa ja vain sellainen kupla
jonka ulkopuolella todellisuus todellisineen
mutta sen me tajusimme sitten ihan paljon myöhemmin
ja tänään
minä sanon ääneen
että meillä ei ole yhteistä tulevaisuutta.
sanon sen ääneen enkä edes itke. sanon sen ääneen koska olen ajatellut sen.
että me voimme olla toisillemme. että minä tahtoisin hänen olevan. olemassa. itselleen ensin. ihan ensiksi. että hän kohtaisi maailman ilman minua. että miltä se näyttäisi sitten. ja minä voisin sen jälkeen. toivoisin. että voisin vielä pelata hänen kanssaan. voisin vielä hänen kanssaan lukea ääneen. voisin tehdä kävelyretkiä. kirjoittaa kirjain kerrallaan
mutta elämämme
eivät toisissaan kiinni
vierekkäin riippumassa
kutistumassa yhteen.
ostin viime viikolla levyn
Sing Fang Bous
koska myyjä sanoi sen olevan paras viime vuoden islantilainen
ja minä tunnen musiikissa
ja sitten Georg
(se on minun uuden ainakin ystävän nimi josta varmasti ihan varmasti kirjoitan vielä paljonpaljon)
on lähettänyt minulle päivittäin jonkin laulun
lauluja
jotka ajatuksissaan
minusta.
niin minä en ole yksin
koska on musiikkia
ja ihmisiä jotka kirjoittavat minulle kauniita sanoja toisista maista
ja täälläkin on. niin minusta kyllä pidetään huolta. ja minä itsekin pidän.
valoavaloa
kaikesta huolimatta
sitä on
aina
jossakin
edes kaukana mutta sitä on.
sen näkee jo tähdistäkin.
lauantaina, maaliskuuta 07, 2009
hyppäys
todellisuuteen
unesta
vai oliko se sittenkin totta ja tämä on sitten se painajainen
tosi vai uni uni tosi
mutta illalla on kaksi ystävää
ja toinen kysyy että saako halata saako pitää kättä minun ympärillä
kun ei ole varma miten suomessa
ja sitten näytän grönlannin kuvani
ja me syömme salaattia ja leipää ja mehua
vaikka minun ei tee mieli
mutta on kaksi ystävää
jotka sanovat että pitää
ja tänään
kävellään ympäri
Maijan kanssa
ympäri kaupunkia
meren rantaa pitkin teiden yli juosten autojen välistä
kunnes on punainen puutalo, se on puuta
ja minä jään istumaan metallikaiteelle aurinkoon
silmät kiinni valoon.
ja kirjastosta löydän kirjoja ja elokuvia
Bergmania.
Minulla on sellainen olo.
Että Bergmanin kuvat.
ja kävellään vielä ja kävellään ja kun toisen tulee nälkä päätetään ostaa salaatit mutta ei ostetakaan kun päätetään ostaa keittoa
mutta sitten meitä vastaan tuleekin jokalauantainen ilmainen ruoka
koska ei pommeja vaan mieluummin ruokaa
ja saamme keittoa ja salaattia ja leipää ja suklaata ja otan mukaan kaurakeksejäkin
ja on hyvä kävellä.
on hyvä kävellä ja kävellä
ja yhä selkeämpi mieli
surusta tyhjä mutta selkeämpi
koska se ei ole musta
minulle
elämä nimittäin
silmät väsyneet väsyneet
unesta huolimatta
unesta ja siitä mikä ei ole unta
mutta on hyvä kävellä
hyvä kävellä hiljaakin.
hyvä syödä salaattia auringossa. kirjastosta lainatut kirjat ja elokuvat kassissa.
kun ruotsalainen poika antaa suklaasimpukan lautasen reunalle
että maailma ei olisi niin paha.
todellisuuteen
unesta
vai oliko se sittenkin totta ja tämä on sitten se painajainen
tosi vai uni uni tosi
mutta illalla on kaksi ystävää
ja toinen kysyy että saako halata saako pitää kättä minun ympärillä
kun ei ole varma miten suomessa
ja sitten näytän grönlannin kuvani
ja me syömme salaattia ja leipää ja mehua
vaikka minun ei tee mieli
mutta on kaksi ystävää
jotka sanovat että pitää
ja tänään
kävellään ympäri
Maijan kanssa
ympäri kaupunkia
meren rantaa pitkin teiden yli juosten autojen välistä
kunnes on punainen puutalo, se on puuta
ja minä jään istumaan metallikaiteelle aurinkoon
silmät kiinni valoon.
ja kirjastosta löydän kirjoja ja elokuvia
Bergmania.
Minulla on sellainen olo.
Että Bergmanin kuvat.
ja kävellään vielä ja kävellään ja kun toisen tulee nälkä päätetään ostaa salaatit mutta ei ostetakaan kun päätetään ostaa keittoa
mutta sitten meitä vastaan tuleekin jokalauantainen ilmainen ruoka
koska ei pommeja vaan mieluummin ruokaa
ja saamme keittoa ja salaattia ja leipää ja suklaata ja otan mukaan kaurakeksejäkin
ja on hyvä kävellä.
on hyvä kävellä ja kävellä
ja yhä selkeämpi mieli
surusta tyhjä mutta selkeämpi
koska se ei ole musta
minulle
elämä nimittäin
silmät väsyneet väsyneet
unesta huolimatta
unesta ja siitä mikä ei ole unta
mutta on hyvä kävellä
hyvä kävellä hiljaakin.
hyvä syödä salaattia auringossa. kirjastosta lainatut kirjat ja elokuvat kassissa.
kun ruotsalainen poika antaa suklaasimpukan lautasen reunalle
että maailma ei olisi niin paha.
perjantaina, maaliskuuta 06, 2009
ironia
sinä heräät huoneesta kevääseen
verhot on ohuet
ja siellä on valo
suudella monta kertaa
vaikka tietää
ja sitten kävellä keväistä jäätä pitkin
sitä jäätä joka liukasta
kävellä vaikkei oikein tiedä mihin suuntaan
ja sitten näkee rakennuksen
joka on koulu
ja niin väsyneet silmät että haluaisi nukahtaa vessaan
ja sitten kotimatkalla
ostetaan tuoretta leipää leipomosta
ja ei tiedä ei tiedä
aurinko on niin
lämmittävä
että tytön kanssa mietitään jäätelöä
ja kumpikin kertoo veljestä
ja pojista
ja kun naapuri kävelee pihan poikki ja hymyilee me itkemme ja nauramme samaan aikaan
nauramme sitä että itkemme auringossa
ja minä kerron että sinä päivänä
kun oli viime kevät ja kaikki meni
sillä tavoin sekaisin
että rappuset ja hissit ylöspäin oli aina odotusta painajaisesta
ajattelin sanoa että täytyy aloittaa alusta
ja sitten tyttö sanoo että sinä olet ansainnut uuden alun
ja sitten sinä kysyt luottokorttilaskua
mutta vastaukseksi tuleekin
että on sairaalassa
koska on yrittänyt uudestaan
mutta on soittanut ambulanssin
itse
ja sinä tuijotat viestiä
tuijotat viestiä etkä tunne mitään
et tiedä mitä vastata
ja samaan aikaan kun on viestin ääni
sinä sanot puhelimeen että puhutaan myöhemmin
ja pidät siitä äänestä joka siellä on
ja sitten luet viestin
ja vasta sitten kun on minuutteja
jalat tärisevät
kädet niin että istut paikallasi minuutteja
ja miten monesti tänään
että kaikki menee aina kehää
aina uudestaan ja uudestaan ja uudestaan
ja sinä istut täällä saaressa joka on kylmä joka on
kevät joka on saari saari
istut täällä ja sormin jotka vapisevat kylmästä kirjoitat
sen mitä olet pelännyt
eniten
melkein
ellei lasketa sitä mikä on veli.
ja sinä tiesit
että jos sinä haluat elää
ja toinen ei
voi
ilman että sinä
se miksi hän eläisi
sinä valitsit
sinä villapaita päällä
täriset
vaikka kirkas kirkas taivas.
sumu sumua.
sinä heräät huoneesta kevääseen
verhot on ohuet
ja siellä on valo
suudella monta kertaa
vaikka tietää
ja sitten kävellä keväistä jäätä pitkin
sitä jäätä joka liukasta
kävellä vaikkei oikein tiedä mihin suuntaan
ja sitten näkee rakennuksen
joka on koulu
ja niin väsyneet silmät että haluaisi nukahtaa vessaan
ja sitten kotimatkalla
ostetaan tuoretta leipää leipomosta
ja ei tiedä ei tiedä
aurinko on niin
lämmittävä
että tytön kanssa mietitään jäätelöä
ja kumpikin kertoo veljestä
ja pojista
ja kun naapuri kävelee pihan poikki ja hymyilee me itkemme ja nauramme samaan aikaan
nauramme sitä että itkemme auringossa
ja minä kerron että sinä päivänä
kun oli viime kevät ja kaikki meni
sillä tavoin sekaisin
että rappuset ja hissit ylöspäin oli aina odotusta painajaisesta
ajattelin sanoa että täytyy aloittaa alusta
ja sitten tyttö sanoo että sinä olet ansainnut uuden alun
ja sitten sinä kysyt luottokorttilaskua
mutta vastaukseksi tuleekin
että on sairaalassa
koska on yrittänyt uudestaan
mutta on soittanut ambulanssin
itse
ja sinä tuijotat viestiä
tuijotat viestiä etkä tunne mitään
et tiedä mitä vastata
ja samaan aikaan kun on viestin ääni
sinä sanot puhelimeen että puhutaan myöhemmin
ja pidät siitä äänestä joka siellä on
ja sitten luet viestin
ja vasta sitten kun on minuutteja
jalat tärisevät
kädet niin että istut paikallasi minuutteja
ja miten monesti tänään
että kaikki menee aina kehää
aina uudestaan ja uudestaan ja uudestaan
ja sinä istut täällä saaressa joka on kylmä joka on
kevät joka on saari saari
istut täällä ja sormin jotka vapisevat kylmästä kirjoitat
sen mitä olet pelännyt
eniten
melkein
ellei lasketa sitä mikä on veli.
ja sinä tiesit
että jos sinä haluat elää
ja toinen ei
voi
ilman että sinä
se miksi hän eläisi
sinä valitsit
sinä villapaita päällä
täriset
vaikka kirkas kirkas taivas.
sumu sumua.
torstaina, maaliskuuta 05, 2009
Tanaan alkoi arki
ja mina kirjoitan ensimmaista kertaa koulusta. On kummallista kirjoittaa yleisella koneella yleisella paikalla
ja kummallista olla taalla
jatkuvasti hymyilemassa
eika minulla ole hajuakaan miten asiat ovat
Suomessa
ei lehtia ei uutisia ei puhelinta joka olisi toiminut viikkoon ei nettia
ja kavella sitten lapi kaupungin jo pimeassa
ja aamutkin ovat taalla pimeammat mutta kuitenkin jo paljon enemman valoa kuin
silloin kuin saapui
kaksi kuukautta sitten
ja alkaa tuntua jo normaalimmalta
alkaa muistaa asioita joita pitaisi tehda
ja tietaa etta on asioita joita pitaisi tehda
uusia sellaisia
ja melkein vihaisia siita ettei suostu kertomaan mitaan
etta on niin salaperainen
mutta se ei ole salaperaisyytta
se on vain sita ettei osaa
ettei pysty pistamaan mihinkaan sanaan
eika edes kuvaan. kuvat ovat latteita. eika niissa nay mikaan.
ja millaisia sanoja
niitako etta seisoo pimeassa pimeassa lumen alle hautautuneiden talojen lomassa
katsoo taivalle ja siella tanssii vihrea valo
ketun juoksu
tanssii joka yö
paitsi silloin kun on myrsky
niin kova myrsky etta kaveleminen sattuu silmiin
ja tuuli vie mukana mutta puristaa kasista kiinni
kaikki
yhdella laskettelulasit jotta osaisimme kavella kuusikymmentametria oikeaan suuntaan
niin kova myrsky ettei tieda onko pystysuorassa vai vaakasuorassa
ja katto
natisee ja tuuli ikkunoista ja pöyta tarisee ja talo huojuu
ja silti inuiittipoika osaa kavella koko matkan kylan lapi kotoa tanskalaisen pojan luo. kahdeksan vanha.
ja lumi joka narskuu kenkien alla
hanki
lumi jonka lapi uppoaa jalka polveen asti
viisisataametria korkeat vuoret joiden huipulta lasketaan pyllymakea alas
ei koko matkaa aluksi pitaa kavella kivista tarttuen
kolme metria niin vaikeaa etta poika sanoo ei jatketa mutta me kaksi
tanskalainen tyttö ja mina, suomalainen, me jotka emme ole tottuneet korkeuseroihin koska meilla ei alppeja haluamme jatkaa
ja sitten matka onkin vain ylös
istua lumen reunalla jaavuoret alapuolella
istua niin etta ranskalainen tyttö ei suostu tulemaan koska se on vain lunta
ja lumi voi tipahtaa alas
mereen
jossa jaavuoret
mereen jossa kylmien vesien kalat
kylmien vesien hylkeet joita pyydystetaan
pakataan koiravaljakot
kahdeksan koiraa kaksi vasta opettelemassa
kelkka ja hop
juostaan juostaan
keinu kukkulan paalla
keinu josta nakee koko down town Kulusukin
sen jossa puisia varikkaita taloja puisia maalattuja taloja
mies joka on ne maalannut sanoo ylpeana ja kuusi uutta taloa viela odottamassa maalia
ensimmaisena iltana jaalla
jaalla katsomassa taivasta jossa aurinko laskee
ja valo on pian pois
vierekkain makaamassa jo vaikka tunnettu vasta muutama tunti
mutta minahan sanoin etta rakastun jos joku on lukenut Rajatapaukset ja se on se kirja
ja tietysti Camilla on lukenut
koska Camilla on tanskasta
mutta han on lukenut vain sen ja Lumen tajun
ja Rajatapaukset on hanellekin hanen kirjansa
ja mina sanon saanko sittenkin muuttaa sinun viereesi nukkumaan
ja sitten han kirjoittaa mustaan kirjaan
miten hauskoja me kaikki olemme
ja meilla on kaksi pulloa vanhaa tanskalaista
tehty kahdestakymmenestayhdeksásta yrtista
ja kun kiipeamma vuorille ja lumessa kahlaamme ja nauramme koska kokki voi olla Cooker
vuoronperaan juomme koska sita voi juoda aamulla ruan jalkeen metsastamassa kalastamassa ja nyt kun vaeltamassa.
ja lentokentalla takaisin taalla
kaupungissa me ostamme kaikki pullollisen, Camilla tietysti litran
koska han on tanskasta
ja sitten alkaa kotimatka
minun Grönlannin retkeni
sanon muutamaa tuntia myöhemmin
kun kavelen kotiin
rinkka selassa
ja uusi ystava minun vierella walk you home
jo ilman rinkkaa
ja kotona tyhjennan kaikki suklaat laukusta
suklaat joista canadalaiskiinalainen tyttö ottaa kymmenen kuvaa
koska meilla oli kuusi erilaista makua
ja me nauramme me nauramme ja hymyilemme ja sanomme montamontamonta kertaa oi ou vau ja istumme hiljaa
hiljaa hiljaisuudessa. siella missa on rauha. missa ei tarvitse meditoida koska jo se etta nakee nakyman on meditaatio. se etta on siella. vain koiran haukku. koirien. kuin koirafarmi. tai kukkulalla tai kaupan vieressa generaattorin humina
koska taalla idassa, itaisessa lumisaaressa jaasaareesa ollaan viela kaytannollisia
vesi loppuu kaasu loppuu paskalaatikko on taysi
mutta silti me keitamme keittoja ja leivomme leipaa ja teemme ranskalaista jalkiruokaa
silti me kuuntelemme musiikkia toinen kaiutin toisen korvassa toinen toisen
ja suostittelemme elokuvia kirjoja
katsomme ikkunasta revontulia kun on liian kylma ulos
kylan ainut mekko paalla ala-asteen diskoon koska sinne piti tulla koko kyla palkan maksupaivana ja ei palele kun voi pysahtya katsomaan taivasta
mutta se olikin eri paiva
se oli rumputanssin jalkeen
kun inuiittinainen jo vanha kasvot niin kauniit niin kauniit soittaa rumpua ja tanssii ja sirkustirehtöölilta nayttava isanta kertoo valaista kuinka valas ui hiljaa veneen vierta kun valaanpyytajat toisella puolella sita yrittavat löytaa. nauraa.
se olikin se ilta. kun pysahdytaan kukkulan jalkeen taivasta katsomaan.
eika ne vihreat nayta kuvissa yhtaan niin kuin siella. taivaalla.
niin kirkkaalla ja pimealla. nakyy kaikki tahdet. samat tahdet kuin taalla kuin siella ja Venus.
ja sanoo ettei halua palata
etta ei halua palata koskaan kaupunkiin
sanoo sen ajattelee sen
lentokone yli jaatikoiden yli loputtoman maan
lumen auringonlaskun meren nakyykö jaakarhuja
lapi ja yli ja ohi
takaisin
eika tieda mistaan mitaan.
se on ainut mita osaa sanoa.
koska on nahnyt miten voi elaa.
mutta ei yhtaan romanttista kuvaa
alkaa kuvitelko etta se on kauneus ilman
alkoholia ilman surullisia vanhoja miehia hapaattomina istumassa kaljatölkki kadessa pakkasessa
jonoa saamaan rahaa
aseet kaupassa
se ja se ja se on ampunut
ihmista
se ja se ja se puhuu pahaa siita ja tasta ja alkaa laittako pulloja ikkunoille ja lukitkaa ovi ja ala jata rahaa tahan kassiin ja kuusitoistavuotiaana keski-ika synnyttaa ja insestia eniten maailmassa. murhien varkaiden eparehellisyyden saari. teinipoika hoippumassa aluskalsareissa. yksivuotiaan isa kehuskelemassa ryyppyputkestaan. hampaaton vanhus hakemassa ovelta tanssiin. kuusi inuuttilasta alushoususillaan eteisessa ulko-ovi auki pakkaseen taynna lunta ja hylkeen nyljetty raato. aiti ja isi on kaupassa. seuraavana aamuna kello seitseman isa hoippuu kotiin vaikka onhan siella tuulistakin.
en kuvittele kuvaa enaa.
ja silti
kaikki oli niin kuin postikortissa
paitsi etta siella ei myyty postikorttia joka olisi ollut talvi ja kuva
postikortit rumia postin tiskilla ja vain tanskan kruunut kelpaavat ei kortteja
niin kuin islannissa
mutta sanat
mita on sanat oikeastaan
se on vaan sellainen sisalla
se hetki kun istut siina lumessa
tai kotikivella
naet sen kotijaavuoren
vaaleanpunaisen tai sinisen tai oranssin tai valkean tai harmaan tai mustan taivaan
pyykit liehumassa pakkasessa
jollain asukkaalla vain vaaleanpunaisia lakanoita
mita on ymparilla
mita on ymparilla.
ja mina kirjoitan ensimmaista kertaa koulusta. On kummallista kirjoittaa yleisella koneella yleisella paikalla
ja kummallista olla taalla
jatkuvasti hymyilemassa
eika minulla ole hajuakaan miten asiat ovat
Suomessa
ei lehtia ei uutisia ei puhelinta joka olisi toiminut viikkoon ei nettia
ja kavella sitten lapi kaupungin jo pimeassa
ja aamutkin ovat taalla pimeammat mutta kuitenkin jo paljon enemman valoa kuin
silloin kuin saapui
kaksi kuukautta sitten
ja alkaa tuntua jo normaalimmalta
alkaa muistaa asioita joita pitaisi tehda
ja tietaa etta on asioita joita pitaisi tehda
uusia sellaisia
ja melkein vihaisia siita ettei suostu kertomaan mitaan
etta on niin salaperainen
mutta se ei ole salaperaisyytta
se on vain sita ettei osaa
ettei pysty pistamaan mihinkaan sanaan
eika edes kuvaan. kuvat ovat latteita. eika niissa nay mikaan.
ja millaisia sanoja
niitako etta seisoo pimeassa pimeassa lumen alle hautautuneiden talojen lomassa
katsoo taivalle ja siella tanssii vihrea valo
ketun juoksu
tanssii joka yö
paitsi silloin kun on myrsky
niin kova myrsky etta kaveleminen sattuu silmiin
ja tuuli vie mukana mutta puristaa kasista kiinni
kaikki
yhdella laskettelulasit jotta osaisimme kavella kuusikymmentametria oikeaan suuntaan
niin kova myrsky ettei tieda onko pystysuorassa vai vaakasuorassa
ja katto
natisee ja tuuli ikkunoista ja pöyta tarisee ja talo huojuu
ja silti inuiittipoika osaa kavella koko matkan kylan lapi kotoa tanskalaisen pojan luo. kahdeksan vanha.
ja lumi joka narskuu kenkien alla
hanki
lumi jonka lapi uppoaa jalka polveen asti
viisisataametria korkeat vuoret joiden huipulta lasketaan pyllymakea alas
ei koko matkaa aluksi pitaa kavella kivista tarttuen
kolme metria niin vaikeaa etta poika sanoo ei jatketa mutta me kaksi
tanskalainen tyttö ja mina, suomalainen, me jotka emme ole tottuneet korkeuseroihin koska meilla ei alppeja haluamme jatkaa
ja sitten matka onkin vain ylös
istua lumen reunalla jaavuoret alapuolella
istua niin etta ranskalainen tyttö ei suostu tulemaan koska se on vain lunta
ja lumi voi tipahtaa alas
mereen
jossa jaavuoret
mereen jossa kylmien vesien kalat
kylmien vesien hylkeet joita pyydystetaan
pakataan koiravaljakot
kahdeksan koiraa kaksi vasta opettelemassa
kelkka ja hop
juostaan juostaan
keinu kukkulan paalla
keinu josta nakee koko down town Kulusukin
sen jossa puisia varikkaita taloja puisia maalattuja taloja
mies joka on ne maalannut sanoo ylpeana ja kuusi uutta taloa viela odottamassa maalia
ensimmaisena iltana jaalla
jaalla katsomassa taivasta jossa aurinko laskee
ja valo on pian pois
vierekkain makaamassa jo vaikka tunnettu vasta muutama tunti
mutta minahan sanoin etta rakastun jos joku on lukenut Rajatapaukset ja se on se kirja
ja tietysti Camilla on lukenut
koska Camilla on tanskasta
mutta han on lukenut vain sen ja Lumen tajun
ja Rajatapaukset on hanellekin hanen kirjansa
ja mina sanon saanko sittenkin muuttaa sinun viereesi nukkumaan
ja sitten han kirjoittaa mustaan kirjaan
miten hauskoja me kaikki olemme
ja meilla on kaksi pulloa vanhaa tanskalaista
tehty kahdestakymmenestayhdeksásta yrtista
ja kun kiipeamma vuorille ja lumessa kahlaamme ja nauramme koska kokki voi olla Cooker
vuoronperaan juomme koska sita voi juoda aamulla ruan jalkeen metsastamassa kalastamassa ja nyt kun vaeltamassa.
ja lentokentalla takaisin taalla
kaupungissa me ostamme kaikki pullollisen, Camilla tietysti litran
koska han on tanskasta
ja sitten alkaa kotimatka
minun Grönlannin retkeni
sanon muutamaa tuntia myöhemmin
kun kavelen kotiin
rinkka selassa
ja uusi ystava minun vierella walk you home
jo ilman rinkkaa
ja kotona tyhjennan kaikki suklaat laukusta
suklaat joista canadalaiskiinalainen tyttö ottaa kymmenen kuvaa
koska meilla oli kuusi erilaista makua
ja me nauramme me nauramme ja hymyilemme ja sanomme montamontamonta kertaa oi ou vau ja istumme hiljaa
hiljaa hiljaisuudessa. siella missa on rauha. missa ei tarvitse meditoida koska jo se etta nakee nakyman on meditaatio. se etta on siella. vain koiran haukku. koirien. kuin koirafarmi. tai kukkulalla tai kaupan vieressa generaattorin humina
koska taalla idassa, itaisessa lumisaaressa jaasaareesa ollaan viela kaytannollisia
vesi loppuu kaasu loppuu paskalaatikko on taysi
mutta silti me keitamme keittoja ja leivomme leipaa ja teemme ranskalaista jalkiruokaa
silti me kuuntelemme musiikkia toinen kaiutin toisen korvassa toinen toisen
ja suostittelemme elokuvia kirjoja
katsomme ikkunasta revontulia kun on liian kylma ulos
kylan ainut mekko paalla ala-asteen diskoon koska sinne piti tulla koko kyla palkan maksupaivana ja ei palele kun voi pysahtya katsomaan taivasta
mutta se olikin eri paiva
se oli rumputanssin jalkeen
kun inuiittinainen jo vanha kasvot niin kauniit niin kauniit soittaa rumpua ja tanssii ja sirkustirehtöölilta nayttava isanta kertoo valaista kuinka valas ui hiljaa veneen vierta kun valaanpyytajat toisella puolella sita yrittavat löytaa. nauraa.
se olikin se ilta. kun pysahdytaan kukkulan jalkeen taivasta katsomaan.
eika ne vihreat nayta kuvissa yhtaan niin kuin siella. taivaalla.
niin kirkkaalla ja pimealla. nakyy kaikki tahdet. samat tahdet kuin taalla kuin siella ja Venus.
ja sanoo ettei halua palata
etta ei halua palata koskaan kaupunkiin
sanoo sen ajattelee sen
lentokone yli jaatikoiden yli loputtoman maan
lumen auringonlaskun meren nakyykö jaakarhuja
lapi ja yli ja ohi
takaisin
eika tieda mistaan mitaan.
se on ainut mita osaa sanoa.
koska on nahnyt miten voi elaa.
mutta ei yhtaan romanttista kuvaa
alkaa kuvitelko etta se on kauneus ilman
alkoholia ilman surullisia vanhoja miehia hapaattomina istumassa kaljatölkki kadessa pakkasessa
jonoa saamaan rahaa
aseet kaupassa
se ja se ja se on ampunut
ihmista
se ja se ja se puhuu pahaa siita ja tasta ja alkaa laittako pulloja ikkunoille ja lukitkaa ovi ja ala jata rahaa tahan kassiin ja kuusitoistavuotiaana keski-ika synnyttaa ja insestia eniten maailmassa. murhien varkaiden eparehellisyyden saari. teinipoika hoippumassa aluskalsareissa. yksivuotiaan isa kehuskelemassa ryyppyputkestaan. hampaaton vanhus hakemassa ovelta tanssiin. kuusi inuuttilasta alushoususillaan eteisessa ulko-ovi auki pakkaseen taynna lunta ja hylkeen nyljetty raato. aiti ja isi on kaupassa. seuraavana aamuna kello seitseman isa hoippuu kotiin vaikka onhan siella tuulistakin.
en kuvittele kuvaa enaa.
ja silti
kaikki oli niin kuin postikortissa
paitsi etta siella ei myyty postikorttia joka olisi ollut talvi ja kuva
postikortit rumia postin tiskilla ja vain tanskan kruunut kelpaavat ei kortteja
niin kuin islannissa
mutta sanat
mita on sanat oikeastaan
se on vaan sellainen sisalla
se hetki kun istut siina lumessa
tai kotikivella
naet sen kotijaavuoren
vaaleanpunaisen tai sinisen tai oranssin tai valkean tai harmaan tai mustan taivaan
pyykit liehumassa pakkasessa
jollain asukkaalla vain vaaleanpunaisia lakanoita
mita on ymparilla
mita on ymparilla.
Mikään ei ole enää ennallaan
tää on just tullut takaisin
ja voi olla sellainen tyhjä ja täysi samaan aikaan
tää on tullut just takaisin
mutta ei oikein tiedä
että halusiko tulla
että jos uni jatkuu
jos tulee saduksi
eikä koskaan loppua tai vain onnellinen loppu
lentokone joka pääsee lentoon mutta lentää toiseen kaupunkiin
ja sitten kerrotaan tarinaa tytöstä joka ei tullut takaisin
mutta tämä tuli
eikä osaa sanoa mitään
muuta kuin ettei voi kuvata ei voi sanoa mitään
siitä maasta joka on vihreä muka
ei mitään
eikä halua
koska haluaa vain itsellään
kokonaisena
kokokokonaisena sen koko
mikään sana ei voi riittää
eikä postikortti näyttämään että se maa tosiaan on postikortti
jokainen katse.
ja voi olla sellainen tyhjä ja täysi samaan aikaan
tää on tullut just takaisin
mutta ei oikein tiedä
että halusiko tulla
että jos uni jatkuu
jos tulee saduksi
eikä koskaan loppua tai vain onnellinen loppu
lentokone joka pääsee lentoon mutta lentää toiseen kaupunkiin
ja sitten kerrotaan tarinaa tytöstä joka ei tullut takaisin
mutta tämä tuli
eikä osaa sanoa mitään
muuta kuin ettei voi kuvata ei voi sanoa mitään
siitä maasta joka on vihreä muka
ei mitään
eikä halua
koska haluaa vain itsellään
kokonaisena
kokokokonaisena sen koko
mikään sana ei voi riittää
eikä postikortti näyttämään että se maa tosiaan on postikortti
jokainen katse.
tiistaina, helmikuuta 24, 2009
tänään meillä oli täällä laskiastiistai
leivoimme "down hill cookies"
eli laskiaispullia.
ja mua väsyttää. hyvä että päätin jättää elokuvat väliin ja pakata ja nyt vähän rauhoittua ennen huomista.
Kulusukissa on tällä hetkellä -17 astetta pakkasta. Hui.
Ostin tosiaan tänään fleecehousutkin mun lämpökerraston ja coretexin väliin
mikä on hassua
sillä olenhan mä monet kerrat Suomessakin ollut pakkasessa.
Mutta Grönlannin tuulesta ei oikein tiedä.
Ei tiedä miten kylmä on kylmä kun on tottunut tähän Islannin lämpöön
tänäänkin tuntui ihan keväältä ilman pipoa bussipysäkille
plus kuus tai jotain
ja mulla on enemmän ruokaa kun vaatteita, luulenpa
ja oudointa on olla ehkä viikko pois
että mitä muuta kaikki täällä tekevät sillävälin
mitä täällä tapahtuu sillä välin
Sannekin ihmetteli että on outoa etten yhtäkkiä ole
ja Maija.
ja on monta sotkuakin liittyen opiskeluihin
jotka jäävät muiden ratkaistaviksi
minä senkun livistän Grönlantiin. Livistelen.
Pieni Ella sanoi minulle tänään, että Hanne aiotko sä nähdä siellä jääkarhuja.
leivoimme "down hill cookies"
eli laskiaispullia.
ja mua väsyttää. hyvä että päätin jättää elokuvat väliin ja pakata ja nyt vähän rauhoittua ennen huomista.
Kulusukissa on tällä hetkellä -17 astetta pakkasta. Hui.
Ostin tosiaan tänään fleecehousutkin mun lämpökerraston ja coretexin väliin
mikä on hassua
sillä olenhan mä monet kerrat Suomessakin ollut pakkasessa.
Mutta Grönlannin tuulesta ei oikein tiedä.
Ei tiedä miten kylmä on kylmä kun on tottunut tähän Islannin lämpöön
tänäänkin tuntui ihan keväältä ilman pipoa bussipysäkille
plus kuus tai jotain
ja mulla on enemmän ruokaa kun vaatteita, luulenpa
ja oudointa on olla ehkä viikko pois
että mitä muuta kaikki täällä tekevät sillävälin
mitä täällä tapahtuu sillä välin
Sannekin ihmetteli että on outoa etten yhtäkkiä ole
ja Maija.
ja on monta sotkuakin liittyen opiskeluihin
jotka jäävät muiden ratkaistaviksi
minä senkun livistän Grönlantiin. Livistelen.
Pieni Ella sanoi minulle tänään, että Hanne aiotko sä nähdä siellä jääkarhuja.
tänään oli laavaretki
retki laavakentälle
ja Eggert
on niin hupsu
meidän opettajamme.
ja kävin uimassa Sannen kanssa
ja sitten kikattelimme kuvia ja söimme äitini lähettämiä ruisnappeja
ja ylihuomenna olen jo Grönlannissa
huomenna jo huomenna!
Kertokaa yksityiskohtaisesti mitä pakkaisin.
Heidi, sä oot hyvä tietämään mitä kannattaa ottaa. Olen siellä 7 päivää ja yötä. Joten mikä olisi minimum jonka tarvitsen. Me osallistutaan ainakin yhtenä iltana johonkin Inuiittien iltarientoon, joten sinne en luultavasti halua mennä coretex housuissa. Tahtoisin ottaa mun villamekon, mutta se on niin painava ja paljon tilaa vievä! Pitäiskö tyytyä henkkamaukan mustaan leninkiin?
hui. huomenna ostan sinne ruoan.
koska siellähän luonnollisesti syödään eläimiä, joita minä en syö.
joten tuon omat nokkoskeitot muassani.
hullua. muiden rinkat on täynnä vaatteita ja mulla ruokaa!
hullua. hullua että lähden matkalta matkalle.
retki laavakentälle
ja Eggert
on niin hupsu
meidän opettajamme.
ja kävin uimassa Sannen kanssa
ja sitten kikattelimme kuvia ja söimme äitini lähettämiä ruisnappeja
ja ylihuomenna olen jo Grönlannissa
huomenna jo huomenna!
Kertokaa yksityiskohtaisesti mitä pakkaisin.
Heidi, sä oot hyvä tietämään mitä kannattaa ottaa. Olen siellä 7 päivää ja yötä. Joten mikä olisi minimum jonka tarvitsen. Me osallistutaan ainakin yhtenä iltana johonkin Inuiittien iltarientoon, joten sinne en luultavasti halua mennä coretex housuissa. Tahtoisin ottaa mun villamekon, mutta se on niin painava ja paljon tilaa vievä! Pitäiskö tyytyä henkkamaukan mustaan leninkiin?
hui. huomenna ostan sinne ruoan.
koska siellähän luonnollisesti syödään eläimiä, joita minä en syö.
joten tuon omat nokkoskeitot muassani.
hullua. muiden rinkat on täynnä vaatteita ja mulla ruokaa!
hullua. hullua että lähden matkalta matkalle.
maanantaina, helmikuuta 23, 2009
Meksikotyttö menee ehkä naimisiin
ja minä oon innoissani
vaikka vain jo ajatuksesta.
rakkaudesta. voi.
niin monet alkaa mennä naimisiin
ja monien isovanhemmat ovat sairastamassa kuolemassa
ja minä tulen olemaan pian kaksikymmentäneljä.
en oikein tajua sitä. muistan aina että olen 21. olen jämähtänyt siihen
mutta bussissa neljän teinipojan piirittämänä
kun yksi tuijottaa ikkunan heijastamana minua yksi yrittää hiplata jalkaani jalalla
ja yksi muuten vaan tosi kiinni
ja he puhuvat islanniksi olevansa seitsemäntoista
minä ajattelen että pienet pojat ettekö te tajua että en ole viisitoista vaan kaksikymmentäviisi melkein! että olen vanha muija! jättäkää minut rauhaan!
hassua. niin hassua.
ja ahdistavaa. että olen jo niin vanha.
mutta kuitenkin näytän pieneltä.
haluaisin toisinaan näyttääkin sitten vanhalta.
enkä ikuisesti teiniltä. en haluaa enää yhtään noita tilanteita että typerät seiskatoistakesäiset finninaamat yrittää flirtata mulle.
huomenna on laavakenttä
ja minä ajattelen ainoastaan ystävieni häitä
oikeasti toteutuvia häitä
ja mahdollisia häitä
pakon edessä häitä
haluttuja häitä
mäkin haluun naimisiin. vapaaehtoisia sulhasia?
ja minä oon innoissani
vaikka vain jo ajatuksesta.
rakkaudesta. voi.
niin monet alkaa mennä naimisiin
ja monien isovanhemmat ovat sairastamassa kuolemassa
ja minä tulen olemaan pian kaksikymmentäneljä.
en oikein tajua sitä. muistan aina että olen 21. olen jämähtänyt siihen
mutta bussissa neljän teinipojan piirittämänä
kun yksi tuijottaa ikkunan heijastamana minua yksi yrittää hiplata jalkaani jalalla
ja yksi muuten vaan tosi kiinni
ja he puhuvat islanniksi olevansa seitsemäntoista
minä ajattelen että pienet pojat ettekö te tajua että en ole viisitoista vaan kaksikymmentäviisi melkein! että olen vanha muija! jättäkää minut rauhaan!
hassua. niin hassua.
ja ahdistavaa. että olen jo niin vanha.
mutta kuitenkin näytän pieneltä.
haluaisin toisinaan näyttääkin sitten vanhalta.
enkä ikuisesti teiniltä. en haluaa enää yhtään noita tilanteita että typerät seiskatoistakesäiset finninaamat yrittää flirtata mulle.
huomenna on laavakenttä
ja minä ajattelen ainoastaan ystävieni häitä
oikeasti toteutuvia häitä
ja mahdollisia häitä
pakon edessä häitä
haluttuja häitä
mäkin haluun naimisiin. vapaaehtoisia sulhasia?
sunnuntaina, helmikuuta 22, 2009
huominen
On ilta
ja sitten on yö
ja sitten on aina seuraava aamu
ja päivä ja seuraava ilta ja yö
ja taas huominen
viikot menevät kauhean nopeasti. Olen ollut täällä jo seitsemän viikkoa.
seitsemän. ja seuraava viikko on Grönlannissa.
En tiedä yhtään siitä matkasta. Sinne minä kuitenkin menen. Tyhjänä tauluna.
Maahan jonka kieli.
Perjantaina näin Salka Valkan
istuin bussissa teinien ympäröimänä
ja kysyin kuskilta monta kertaa milloin
jään pois
ja sitten kävelin merenrantaa menninkäiskaupungin meren rantaa
ohi pitsapaikan jossa oli kymmenen metriä jonoa ulkona ja sisälläki
kunnes olin numeron 100 kohdalla ja teatteri oli 50
sitten ystävällinen mies joka puhui englantia jota oli mahdoton ymmärtää ja meloi kajaakkia myrskylläkin käveli kanssani teatterille ja esitys oli tietysti täynnä
mutta mahduin lopulta kuitenkin
ja se oli tanssia joten ymmärsin kaiken
Salkasta joka tanssi ja hänen äidistään
ja kirjasta oli otettu näin ollen hyvin yksinkertaistetusti rakkaussuhteet
ja loppuen lopuksi
näin jälkein päin heidän kokonaisvaltaisesta tanssistaan huolimatta
esitys oli aika kylmä.
ei siitä voinut nähdä miksi rakastuin kirjaan
silloin
kun Islanti oli saaren nimi. Islanti oli satu vain.
ja sitten minä istuin bussissa miestä vastapäätä joka puhui itskseen ja painoi silmiään ja valitti kipua. Ja minä kävelin postilta majataloon jossa oli syntymäpäivät
ja sitten me pelasimme psykolgipeliä (sitä missä yks menee pois huoneesta ja sen pitää arvata mikä on pelinhenki tavallaan) niin että päivänsankari oli psykologi
ja joimme vodkaa
mutta emme suomalaiseen tapaan
ja lopulta olin puoli seitsemältä aamulla sängyssä
ja seuraavan aamun iltapäivä oli aamiainen
ja koko päivä Sannen luona
opiskelemassa
niin että kikatimme vaan ja
puhuimme puhuimme puhuimme
ja teimme kermaista lohipastaa
ja kun emme olleet saaneet mitään tehtyä lähdimme katsomaan viikinkielokuvaa
islantilaista kuuluisaa vuodelta 1985, jonka nimeä en muista mutta joku kun jotkut korpit lentää
ja voi miten meitä nauratti
musiikki ja se että kolme ihmistä oli änkeytynyt sohvalle, joka sekin oli pieni
kuten kaikki siellä
paitsi se koko rakennus
jossa istui respassa mies jolle sanoin we are just visiting our friend
ja hän sanoi että hänen täytyy tarkastaa ja hän näppäili ruutuun jotain ja sitten sanoi saatte mennä ja minä näin valvontakamerat
sellaisessa paikassa osa täällä asuu
kello yhdentoista jälkeen ei saa olla vieraita
mutta me olimme kello kahdentoista jälkeen
sillä kuuntelimme saksalaista karnevaalimusiikkia
ja myös hyvää musiikkia
ja sitten
elina ja aarno kääntyivät omaan majataloonsa ja minä ja sanne lähdimme omiin koteihimme
katsoen toisiamme silmiin siinä bussiaseman kohdalla ja nauraen
sanoen että edellinen yö
oli edellinen yö
ja tänään
olen siivonnut
imuroinut pessyt koko ensimmäisen kerroksen koska on siivousviikkoni
jyssännyt keittiön pöytää ja hellasta rätti mustaksi
ja omaakin huonetta
ja kohta tulee Sanne
tällä kertaa opiskelemaan.
oikeasti.
ja sitten on yö
ja sitten on aina seuraava aamu
ja päivä ja seuraava ilta ja yö
ja taas huominen
viikot menevät kauhean nopeasti. Olen ollut täällä jo seitsemän viikkoa.
seitsemän. ja seuraava viikko on Grönlannissa.
En tiedä yhtään siitä matkasta. Sinne minä kuitenkin menen. Tyhjänä tauluna.
Maahan jonka kieli.
Perjantaina näin Salka Valkan
istuin bussissa teinien ympäröimänä
ja kysyin kuskilta monta kertaa milloin
jään pois
ja sitten kävelin merenrantaa menninkäiskaupungin meren rantaa
ohi pitsapaikan jossa oli kymmenen metriä jonoa ulkona ja sisälläki
kunnes olin numeron 100 kohdalla ja teatteri oli 50
sitten ystävällinen mies joka puhui englantia jota oli mahdoton ymmärtää ja meloi kajaakkia myrskylläkin käveli kanssani teatterille ja esitys oli tietysti täynnä
mutta mahduin lopulta kuitenkin
ja se oli tanssia joten ymmärsin kaiken
Salkasta joka tanssi ja hänen äidistään
ja kirjasta oli otettu näin ollen hyvin yksinkertaistetusti rakkaussuhteet
ja loppuen lopuksi
näin jälkein päin heidän kokonaisvaltaisesta tanssistaan huolimatta
esitys oli aika kylmä.
ei siitä voinut nähdä miksi rakastuin kirjaan
silloin
kun Islanti oli saaren nimi. Islanti oli satu vain.
ja sitten minä istuin bussissa miestä vastapäätä joka puhui itskseen ja painoi silmiään ja valitti kipua. Ja minä kävelin postilta majataloon jossa oli syntymäpäivät
ja sitten me pelasimme psykolgipeliä (sitä missä yks menee pois huoneesta ja sen pitää arvata mikä on pelinhenki tavallaan) niin että päivänsankari oli psykologi
ja joimme vodkaa
mutta emme suomalaiseen tapaan
ja lopulta olin puoli seitsemältä aamulla sängyssä
ja seuraavan aamun iltapäivä oli aamiainen
ja koko päivä Sannen luona
opiskelemassa
niin että kikatimme vaan ja
puhuimme puhuimme puhuimme
ja teimme kermaista lohipastaa
ja kun emme olleet saaneet mitään tehtyä lähdimme katsomaan viikinkielokuvaa
islantilaista kuuluisaa vuodelta 1985, jonka nimeä en muista mutta joku kun jotkut korpit lentää
ja voi miten meitä nauratti
musiikki ja se että kolme ihmistä oli änkeytynyt sohvalle, joka sekin oli pieni
kuten kaikki siellä
paitsi se koko rakennus
jossa istui respassa mies jolle sanoin we are just visiting our friend
ja hän sanoi että hänen täytyy tarkastaa ja hän näppäili ruutuun jotain ja sitten sanoi saatte mennä ja minä näin valvontakamerat
sellaisessa paikassa osa täällä asuu
kello yhdentoista jälkeen ei saa olla vieraita
mutta me olimme kello kahdentoista jälkeen
sillä kuuntelimme saksalaista karnevaalimusiikkia
ja myös hyvää musiikkia
ja sitten
elina ja aarno kääntyivät omaan majataloonsa ja minä ja sanne lähdimme omiin koteihimme
katsoen toisiamme silmiin siinä bussiaseman kohdalla ja nauraen
sanoen että edellinen yö
oli edellinen yö
ja tänään
olen siivonnut
imuroinut pessyt koko ensimmäisen kerroksen koska on siivousviikkoni
jyssännyt keittiön pöytää ja hellasta rätti mustaksi
ja omaakin huonetta
ja kohta tulee Sanne
tällä kertaa opiskelemaan.
oikeasti.
torstaina, helmikuuta 19, 2009
aamulla oli herättävä
islantiin
jonne opettaja ei koskaan saapunut
ja lähetti 8.35 viestin että tunnit peruttu
kun tunnit olivat jo alkaneet 8.20
ja me kaikki istuimme odottamassa. koko luokka
mutta sitten tulin kotiin
ja kirjoitin
voi
minä taas kirjoitan
kun aloitin
ja olen pahoillani r. en ole ihan varma milloin ehdin lukea sinut
sillä haluan keskittyä siihen tekstiin sitten kun luen
paljonko minulla on aikaa?
koska huomiseksi on luettava opettajantyöhöni liittyviä tekstejä suomeen
ja ensi viikon olen grönlannissa....
mutta kirjoitan.
se tuntuu hyvältä. tuntuu hyvältä löytää sanoja ja tehdä uusia
matematiikkaa
ja sitten jotain ihan muuta.
islantiin
jonne opettaja ei koskaan saapunut
ja lähetti 8.35 viestin että tunnit peruttu
kun tunnit olivat jo alkaneet 8.20
ja me kaikki istuimme odottamassa. koko luokka
mutta sitten tulin kotiin
ja kirjoitin
voi
minä taas kirjoitan
kun aloitin
ja olen pahoillani r. en ole ihan varma milloin ehdin lukea sinut
sillä haluan keskittyä siihen tekstiin sitten kun luen
paljonko minulla on aikaa?
koska huomiseksi on luettava opettajantyöhöni liittyviä tekstejä suomeen
ja ensi viikon olen grönlannissa....
mutta kirjoitan.
se tuntuu hyvältä. tuntuu hyvältä löytää sanoja ja tehdä uusia
matematiikkaa
ja sitten jotain ihan muuta.
kävelin kotiin
sieltä missä pelattiin murhaajapeliä
sitä leikkiä jonka kaikki tietää mutta nyt oli sellaiset hienot kortit
ja se oli hauskaa
mutta en siltikään saanut itseeni sitä tunnetta
että haluan olla niiden ihmisten kanssa
että haluan tutustua niihin jotka puhuvat englantia kuin ranskaa
olin juuri keksinyt että alan opiskella suomen kieltä
olen hyvin innostunut omasta kielestäni tällä hetkellä
innostuin islannin takia koska islannissakin on sijamuotoja, mutta vain neljä.
ja minä tiedän
että kielemme opiskelu käy lopulta tylsäksi, tai jo heti alussa
mutta tällä hetkellä tahtoisin tietää kaiken kielestämme
tehdä tutkimuksia kielen sisään
olen kyllästynyt ihmisiin
olen kyllästynyt kyllästynyt eniten itseeni ihmisenä
sellaisena kuin minä näen itseni
että sovitan mustaa mekkoa kaupassa jonka ikkunassa on kissan kuva
ja otan mekon äkkiä pois näyttämättä kenellekään
että puristan kahvimukia kädessä mutta en uskalla kysyä mieheltä hänen kirjoitustyöstään
vienosti juuri ennen kuin poistumme kiireessä bussipysäkille kysyn haluavatko he ehkä mennä teatteriin joskus että minä ehkä haluaisin että ehkä jos he aikovat he voivat ehkä minutkin
ja minä kävelen kotiin
kolme ihmistä takana
ihmettelemässä miksi kävelen niin nopeasti
inhoan odottamista hitaastikävelemistä onkosetarpeeksihyväsyy?
kävelen hetken hitaammin melkein pysähtyen kun on kissa
kulkunen kaulassa. musta.
mutta lopulta he ovat niin kaukana ettei ole enää mitään mieltä odottaa ja jos odottaisin he kysyisivät miksi en kävellyt heidän kanssaan ja sitten pitäisi keksiä jokin selitys joita olen keksinyt koko ajan mielessäni ja sitten alkaisin ehkä itkeä.
joten kävelin vain koska
pitääkö olla selitys?
onko se hyvä että teitä oli kolme
mihin te minua tarvitsitte?
mikä kakara. tekee itsensä huomatuksi edes niin ettei ole läsnä. että harppoo muka normaalein askelein autojonojen välistä. päättäväisesti. kuin olisi suipot mustat kengät.
mutta kun. oikeasti ei ollut mitään syytä. ei mitään syytä miksi en olisi kävellyt heidän kanssaan. kuunnellut heidän hollantiaan tai ehkä he olisivat puhuneet englantia kohteliaisuudesta. ei ollut yhtään mitään syytä. ilta oli kiva. minua ei itkettänyt. minä en ollut vihainen. minä vain kävelin
ja kun on ryhtynyt kävelemään kävelee.
sellainen minä olen.
saattaisin kulkea ympäri ympäri koko saaren ehkä. jos oikein lähtisin kävelemään.
ja minä arvasin että tummasilmäinen hiuksinen tyttö ajatteli ruotsalaisesta saaripojasta
että hän on vaarallinen koska on niin täydellinen ja koska on kuitenkin juuri sellainen
johon hän ei saisi rakastua
minä arvasin että hän ihastui sillä tavalla
hämmästyttävän hyvin me tunnemme jo toisemme
hämmästyttävän samanlaisia me
ja silti minä olen taas se joka kulkee perässä rinnalla tekee havaintoja ajattelee
vaikka hänkin mutta hän on kuitenkin aina keskiössä. vaikka onkin reunalla. reunalla voi olla eri tavoin
ja sanoin että hän juuri se johon kaikki ihastuvat eikä hän tietenkään uskonut
ei kukaan kaunis koskaan tiedä olevansa
ja minä inhoan että olen hänestä mustasukkainen
koska ajattelen että minä olin ensimmäinen. että hän oli ensimmäinen ihminen jonka tapasin ja minä ensimmäinen jonka hän
täällä
ja että me kuulumme toisillmme
koska oli sattumaa että me tapasimme
kolme kertaa
ja sitten minä pysähdyin ja kysyin puhelinnumeroa
ja yhtäkkiä
me olimmekin kuin siskot.
ihastun aina niin täydesti. niin täydesti ihailen toista. että kutistun olemattomiin.
ihastunko aina heihin joiden kaltainen tahtoisin olla? joissa näen sen joksi tahtoisin muuttua?
ja sitten
kuitenkin
se on juuri niin
niin kuin sanoin
että en tahtoisi muuttua toiseksi. että se on viimeistä. sillä muuttuminen ei muuta mitään ja se muuttaa kaiken
tyhjäksi ennemmin, läpinäkyväksi. kiiltäväksi ehkä mutta sitten ei ole minää.
eikä se jonka haluaisi rakastavan rakasta enää
koska ei ole mitä rakastaa
on joku toinen joka ei ole kukaan
hyvä esimerkki R:n Kim Ki Dukin time. erittäin hyvä esimerkki.
ja
kun tulin suihkusta minun hiukset oli ihan lyhyet
ja vähän väsynyt iho ja silmät ja luut siinä paikoillaan
suupielet alaspäin
mutta olin kaunis. ajattelin. hetken ennen kuin sekoitin hiukset pyyhkeellä ajattelin
että olen kaunis
ja että se että minä voin sanoa niin itselleni
on paljonpaljon enemmän kuin se että joku toinen sanoo
ja ettei sillä pitäisi olla väliä
että sen ei pitäisi tehdä minua kauniiksi kun joku toinen sanoo
vaan sen mitä minä itse
mutta minä inhoan edelleen peilejä
varsinkin julkisilla paikoilla
pukukopeissa ja partureissa
vain omassa peilissä voi joskus
ja se että me kaikki ihmiset täällä
ollaan vain ihmisiä
omien ajatustemme
aina aina aina
kärsimässä ja kuolemassa, tietysti
kuten H sanoi
silti me ollaan myös elämässä
että on niitäkin hetkiä
kun maataan lumihangessa ja tuijotetaan tähtiin jotka on niin kaukana ja niin suuria ja me niin pieniä
kun toinen tarttuu sinun käteen ensimmäistä kertaa ja sinä tunnet sen
katseen se menee alhaalta ylös toisinpäin ja vatsaan ja selkään ja punaiset posket
että pieni tärkein poika tuo sinulle lennokin ja te menette yhdessä ulos heittämään mikä menee kauaksi mikä mihinkin tai pitelette taikakuulaa kämmenen sisässä
hiljaa hiljaa odotetaan jos lintu tulisi ulos pesästä ja saisi kuvan
ja sekin kun on surusurusuru valtava ja on niin itkenyt ja väsynyt mutta siinä ovat he kaksi sinun vierellä tarjoamassa teetä ja nenäliinoja ja ruokaa ja peittoa ja tyynyä ja mikä lämmin syli
että voi olla toista ihmistä lähellä
ja minä nyttenkin tietäisin että jos tässä olisi minun ihmiseni
ja niitä on monta
minun ihmisiäni voisin koskettaa heitä kaikkia
voisin katsoa kaikkia silmiin eikä haittaisi vaikka itkisin tai olisin hiljaa tai minulla olisi likainen tukka tai sotkuinen huone tai rumat housut tai ei mitään sanottavaa tai mitään kiinnostavaa.
se kai
että riittää.
ja siitä kai kaikessa on kyse.
että kaikki ne taikakuulat ja kädestäpitämiset ja ilmaiset maailmanpyörät
on vain että hyväksyy jonkun hetken
riittämisen
että on siinä. että riittää vaan se että on siinä.
sieltä missä pelattiin murhaajapeliä
sitä leikkiä jonka kaikki tietää mutta nyt oli sellaiset hienot kortit
ja se oli hauskaa
mutta en siltikään saanut itseeni sitä tunnetta
että haluan olla niiden ihmisten kanssa
että haluan tutustua niihin jotka puhuvat englantia kuin ranskaa
olin juuri keksinyt että alan opiskella suomen kieltä
olen hyvin innostunut omasta kielestäni tällä hetkellä
innostuin islannin takia koska islannissakin on sijamuotoja, mutta vain neljä.
ja minä tiedän
että kielemme opiskelu käy lopulta tylsäksi, tai jo heti alussa
mutta tällä hetkellä tahtoisin tietää kaiken kielestämme
tehdä tutkimuksia kielen sisään
olen kyllästynyt ihmisiin
olen kyllästynyt kyllästynyt eniten itseeni ihmisenä
sellaisena kuin minä näen itseni
että sovitan mustaa mekkoa kaupassa jonka ikkunassa on kissan kuva
ja otan mekon äkkiä pois näyttämättä kenellekään
että puristan kahvimukia kädessä mutta en uskalla kysyä mieheltä hänen kirjoitustyöstään
vienosti juuri ennen kuin poistumme kiireessä bussipysäkille kysyn haluavatko he ehkä mennä teatteriin joskus että minä ehkä haluaisin että ehkä jos he aikovat he voivat ehkä minutkin
ja minä kävelen kotiin
kolme ihmistä takana
ihmettelemässä miksi kävelen niin nopeasti
inhoan odottamista hitaastikävelemistä onkosetarpeeksihyväsyy?
kävelen hetken hitaammin melkein pysähtyen kun on kissa
kulkunen kaulassa. musta.
mutta lopulta he ovat niin kaukana ettei ole enää mitään mieltä odottaa ja jos odottaisin he kysyisivät miksi en kävellyt heidän kanssaan ja sitten pitäisi keksiä jokin selitys joita olen keksinyt koko ajan mielessäni ja sitten alkaisin ehkä itkeä.
joten kävelin vain koska
pitääkö olla selitys?
onko se hyvä että teitä oli kolme
mihin te minua tarvitsitte?
mikä kakara. tekee itsensä huomatuksi edes niin ettei ole läsnä. että harppoo muka normaalein askelein autojonojen välistä. päättäväisesti. kuin olisi suipot mustat kengät.
mutta kun. oikeasti ei ollut mitään syytä. ei mitään syytä miksi en olisi kävellyt heidän kanssaan. kuunnellut heidän hollantiaan tai ehkä he olisivat puhuneet englantia kohteliaisuudesta. ei ollut yhtään mitään syytä. ilta oli kiva. minua ei itkettänyt. minä en ollut vihainen. minä vain kävelin
ja kun on ryhtynyt kävelemään kävelee.
sellainen minä olen.
saattaisin kulkea ympäri ympäri koko saaren ehkä. jos oikein lähtisin kävelemään.
ja minä arvasin että tummasilmäinen hiuksinen tyttö ajatteli ruotsalaisesta saaripojasta
että hän on vaarallinen koska on niin täydellinen ja koska on kuitenkin juuri sellainen
johon hän ei saisi rakastua
minä arvasin että hän ihastui sillä tavalla
hämmästyttävän hyvin me tunnemme jo toisemme
hämmästyttävän samanlaisia me
ja silti minä olen taas se joka kulkee perässä rinnalla tekee havaintoja ajattelee
vaikka hänkin mutta hän on kuitenkin aina keskiössä. vaikka onkin reunalla. reunalla voi olla eri tavoin
ja sanoin että hän juuri se johon kaikki ihastuvat eikä hän tietenkään uskonut
ei kukaan kaunis koskaan tiedä olevansa
ja minä inhoan että olen hänestä mustasukkainen
koska ajattelen että minä olin ensimmäinen. että hän oli ensimmäinen ihminen jonka tapasin ja minä ensimmäinen jonka hän
täällä
ja että me kuulumme toisillmme
koska oli sattumaa että me tapasimme
kolme kertaa
ja sitten minä pysähdyin ja kysyin puhelinnumeroa
ja yhtäkkiä
me olimmekin kuin siskot.
ihastun aina niin täydesti. niin täydesti ihailen toista. että kutistun olemattomiin.
ihastunko aina heihin joiden kaltainen tahtoisin olla? joissa näen sen joksi tahtoisin muuttua?
ja sitten
kuitenkin
se on juuri niin
niin kuin sanoin
että en tahtoisi muuttua toiseksi. että se on viimeistä. sillä muuttuminen ei muuta mitään ja se muuttaa kaiken
tyhjäksi ennemmin, läpinäkyväksi. kiiltäväksi ehkä mutta sitten ei ole minää.
eikä se jonka haluaisi rakastavan rakasta enää
koska ei ole mitä rakastaa
on joku toinen joka ei ole kukaan
hyvä esimerkki R:n Kim Ki Dukin time. erittäin hyvä esimerkki.
ja
kun tulin suihkusta minun hiukset oli ihan lyhyet
ja vähän väsynyt iho ja silmät ja luut siinä paikoillaan
suupielet alaspäin
mutta olin kaunis. ajattelin. hetken ennen kuin sekoitin hiukset pyyhkeellä ajattelin
että olen kaunis
ja että se että minä voin sanoa niin itselleni
on paljonpaljon enemmän kuin se että joku toinen sanoo
ja ettei sillä pitäisi olla väliä
että sen ei pitäisi tehdä minua kauniiksi kun joku toinen sanoo
vaan sen mitä minä itse
mutta minä inhoan edelleen peilejä
varsinkin julkisilla paikoilla
pukukopeissa ja partureissa
vain omassa peilissä voi joskus
ja se että me kaikki ihmiset täällä
ollaan vain ihmisiä
omien ajatustemme
aina aina aina
kärsimässä ja kuolemassa, tietysti
kuten H sanoi
silti me ollaan myös elämässä
että on niitäkin hetkiä
kun maataan lumihangessa ja tuijotetaan tähtiin jotka on niin kaukana ja niin suuria ja me niin pieniä
kun toinen tarttuu sinun käteen ensimmäistä kertaa ja sinä tunnet sen
katseen se menee alhaalta ylös toisinpäin ja vatsaan ja selkään ja punaiset posket
että pieni tärkein poika tuo sinulle lennokin ja te menette yhdessä ulos heittämään mikä menee kauaksi mikä mihinkin tai pitelette taikakuulaa kämmenen sisässä
hiljaa hiljaa odotetaan jos lintu tulisi ulos pesästä ja saisi kuvan
ja sekin kun on surusurusuru valtava ja on niin itkenyt ja väsynyt mutta siinä ovat he kaksi sinun vierellä tarjoamassa teetä ja nenäliinoja ja ruokaa ja peittoa ja tyynyä ja mikä lämmin syli
että voi olla toista ihmistä lähellä
ja minä nyttenkin tietäisin että jos tässä olisi minun ihmiseni
ja niitä on monta
minun ihmisiäni voisin koskettaa heitä kaikkia
voisin katsoa kaikkia silmiin eikä haittaisi vaikka itkisin tai olisin hiljaa tai minulla olisi likainen tukka tai sotkuinen huone tai rumat housut tai ei mitään sanottavaa tai mitään kiinnostavaa.
se kai
että riittää.
ja siitä kai kaikessa on kyse.
että kaikki ne taikakuulat ja kädestäpitämiset ja ilmaiset maailmanpyörät
on vain että hyväksyy jonkun hetken
riittämisen
että on siinä. että riittää vaan se että on siinä.
keskiviikkona, helmikuuta 18, 2009
kuuntelen ystäväni ääntä
hänen joka on tehnyt sanoistani laulun.
kuuntelen siis omia sanojanikin.
Haluaisin ihan kamalan paljon
mennä konserttiin jossa naiset laulavat voimakkaalla äänellä
kansansa musiikkia ajoilta
kun kaikki elämä oli lähempänä.
ja toisinaan tulee se
ettei olekaan
olemassa niin kuin ollaan
katsoo vain vierestä itseensä niin kuin toiset katsovat
ja vaikka ihmiset
poika, joka asuu saaressa Tukholman edustalla ja meloo aamuisin kouluun kajaakillaan
tyttö joka tumma tumma silmiltään ja hiuksiltaan
ja pipopäinen joka polttaa huoneessaan tupakkaa mutta pitää musiikista niin kuin minäkin
siinä he ovat ja minä keskustelemassa
mutta minä en olekaan
minä seison siellä vähän kauempana
katselen katon läpi kun tahdon aina nähdä kauaksi
jonnekin muualle
ystäväni ääni on muuttunut antony & the johnsoniksi
ja pidän tästäkin
juuri näinä hetkinä
kun en mene language labbiin vaan odotan bussia ensin toisella puolella sitten toisella puolella ja hetkestä toiseen tulee sade ja sitten ei sade ja ihmiset vain vähän läsnä
niin kuin suomessakin
ja kävellä ohi. valkoiset sukat hame joka lyhenee kävellessä
toisinaan sitä haluaisi itsekin tummat silmät
ja hiukset
ja että olisi sillä tavalla salaperäinen ja kiinnostava kun on hiljaa
mutta minulla on ne suomalaisethiukset
hiiret
enkä minä ole koskaan kiinnostava
kun olen hiljaa
ja toisinaan haluaisi olla se
jolle vastataan ja jonka vuoroa odotetaan
hiiret vaan.
toisinaan edes sellainen kuin poika joka tietää runoista ja elokuvista
että edes senkaltainen
että tietäisi ja sanoisi
sen
mutta minä olen tottunut varjoon
kulkemaan perässä vieressä mutta keskipaikka
se on aina jollekulle toiselle
sille joka nauraa kovemmin sille joka tanssii lujemmin
josta on hyvä pitää kiinni
minä vaan luisun
välistä ohi taakse
toisinaan
sitä ei tahtoisi katsoa itseään niin kuin toiset
ei katsoa toisia niin kuin toiset
tahtoisi vain omassa sisässään
ja harmaus kaikkialla ympärillä
tekemistä liiaksi. tekemistä aina liiaksi. ei koskaan vain aikaa maata sängyllä ja yrittää löytää tietä ikkunasta mahdollisimman kauaksi
nuuskamuikkuset
koska minä olen seikkailulla
mutta ei tunnu yhtään että olisin se
en minä pystytä telttaa yksin
vaikka lähdenkin talveksi ja palaan keväällä
mutta minä en ole se jota kaivataan
ehkä vähän
mutta vain tottumuksesta
enkä minä edes vihaa kieltotauluja
vaan pystytän niitä itsekin
enkä koskaan koskaan koskaan voisi kirjoittaa riviäkään niin kuin Tove
yltää mihinkään niin kauniiseen niin viisaaseen
ja kuvani
kuinka tahtoisinkaan osata piirtää maalata pistää kuvaksi mitä näkee
kaikki on jo. ei ole mitään mitä voisi enää päälle.
pínulítill
vain
tai ääni
toisilla sekin on
ja osaavat aina oikeaan aikaan oikeat asiat
voi katsoa ylöspäin äänenkin takia.
mutta sitten on vain niitä
jotka kuin sade ja märkä asfaltti
josta ei kysytä juna-asemalla mitä teet missä asut
josta ei kerrota tarinaa
vaikka enhän minä sitä haluaisi
että minun kuvani olisi jossain seinällä
tai ehkä minä haluan sitä juuri
mutta en vain kehtaa myöntää
että tahdon olla keskiössä että tahdon minä minä minä
että olen, minähän se olenkin, egosentrinen
lopulta
minäminäminä.
mikä ristiriita meissä
ja niin paljon ihmisistä eroon tahtoisin
että ehkä minä liftaankin ihan yksin
ympäri saaren ihan yksin matkustan laivalla ihan yksin yksin
enkä sano sanaakaan kenellekään en sanaakaan paitsi ehkä takk
ehkä minun pitää sanoa ellen esitä mykkää ja puhu viittomakieltä, josta olen unohtanut kaiken
ja joka on suomalaista kaiken lisäksi
ihmiset tekevät olon niin
kuin ei tahtoisikaan elää
että tahtoisi elää
juurikin
mutta ihmiset. ei ihmisten kanssa.
keiden sitten? jääkarhut ovat petoja myös ja valaat meren alla
minä en siellä saata hengittää
aina aseilla alieneja vaikka
juuri se ettei tiedä
että niin kuin eilen sarjassa sanoi Dakota esittäessään tyttöä kiinnitettynä tieteellisiin tarkoituksiin te siis ette ole vihaisia mutta tapatte kuitenkin
ja sotilaat vastaavat että se on meidän työ
ja Dakota vastaa että te aikuiset olette kummallisia.
aseilla tai numeroihin.
miksei voi vain ihmetellä?
olla hiljaa ja ihmetellä.
hänen joka on tehnyt sanoistani laulun.
kuuntelen siis omia sanojanikin.
Haluaisin ihan kamalan paljon
mennä konserttiin jossa naiset laulavat voimakkaalla äänellä
kansansa musiikkia ajoilta
kun kaikki elämä oli lähempänä.
ja toisinaan tulee se
ettei olekaan
olemassa niin kuin ollaan
katsoo vain vierestä itseensä niin kuin toiset katsovat
ja vaikka ihmiset
poika, joka asuu saaressa Tukholman edustalla ja meloo aamuisin kouluun kajaakillaan
tyttö joka tumma tumma silmiltään ja hiuksiltaan
ja pipopäinen joka polttaa huoneessaan tupakkaa mutta pitää musiikista niin kuin minäkin
siinä he ovat ja minä keskustelemassa
mutta minä en olekaan
minä seison siellä vähän kauempana
katselen katon läpi kun tahdon aina nähdä kauaksi
jonnekin muualle
ystäväni ääni on muuttunut antony & the johnsoniksi
ja pidän tästäkin
juuri näinä hetkinä
kun en mene language labbiin vaan odotan bussia ensin toisella puolella sitten toisella puolella ja hetkestä toiseen tulee sade ja sitten ei sade ja ihmiset vain vähän läsnä
niin kuin suomessakin
ja kävellä ohi. valkoiset sukat hame joka lyhenee kävellessä
toisinaan sitä haluaisi itsekin tummat silmät
ja hiukset
ja että olisi sillä tavalla salaperäinen ja kiinnostava kun on hiljaa
mutta minulla on ne suomalaisethiukset
hiiret
enkä minä ole koskaan kiinnostava
kun olen hiljaa
ja toisinaan haluaisi olla se
jolle vastataan ja jonka vuoroa odotetaan
hiiret vaan.
toisinaan edes sellainen kuin poika joka tietää runoista ja elokuvista
että edes senkaltainen
että tietäisi ja sanoisi
sen
mutta minä olen tottunut varjoon
kulkemaan perässä vieressä mutta keskipaikka
se on aina jollekulle toiselle
sille joka nauraa kovemmin sille joka tanssii lujemmin
josta on hyvä pitää kiinni
minä vaan luisun
välistä ohi taakse
toisinaan
sitä ei tahtoisi katsoa itseään niin kuin toiset
ei katsoa toisia niin kuin toiset
tahtoisi vain omassa sisässään
ja harmaus kaikkialla ympärillä
tekemistä liiaksi. tekemistä aina liiaksi. ei koskaan vain aikaa maata sängyllä ja yrittää löytää tietä ikkunasta mahdollisimman kauaksi
nuuskamuikkuset
koska minä olen seikkailulla
mutta ei tunnu yhtään että olisin se
en minä pystytä telttaa yksin
vaikka lähdenkin talveksi ja palaan keväällä
mutta minä en ole se jota kaivataan
ehkä vähän
mutta vain tottumuksesta
enkä minä edes vihaa kieltotauluja
vaan pystytän niitä itsekin
enkä koskaan koskaan koskaan voisi kirjoittaa riviäkään niin kuin Tove
yltää mihinkään niin kauniiseen niin viisaaseen
ja kuvani
kuinka tahtoisinkaan osata piirtää maalata pistää kuvaksi mitä näkee
kaikki on jo. ei ole mitään mitä voisi enää päälle.
pínulítill
vain
tai ääni
toisilla sekin on
ja osaavat aina oikeaan aikaan oikeat asiat
voi katsoa ylöspäin äänenkin takia.
mutta sitten on vain niitä
jotka kuin sade ja märkä asfaltti
josta ei kysytä juna-asemalla mitä teet missä asut
josta ei kerrota tarinaa
vaikka enhän minä sitä haluaisi
että minun kuvani olisi jossain seinällä
tai ehkä minä haluan sitä juuri
mutta en vain kehtaa myöntää
että tahdon olla keskiössä että tahdon minä minä minä
että olen, minähän se olenkin, egosentrinen
lopulta
minäminäminä.
mikä ristiriita meissä
ja niin paljon ihmisistä eroon tahtoisin
että ehkä minä liftaankin ihan yksin
ympäri saaren ihan yksin matkustan laivalla ihan yksin yksin
enkä sano sanaakaan kenellekään en sanaakaan paitsi ehkä takk
ehkä minun pitää sanoa ellen esitä mykkää ja puhu viittomakieltä, josta olen unohtanut kaiken
ja joka on suomalaista kaiken lisäksi
ihmiset tekevät olon niin
kuin ei tahtoisikaan elää
että tahtoisi elää
juurikin
mutta ihmiset. ei ihmisten kanssa.
keiden sitten? jääkarhut ovat petoja myös ja valaat meren alla
minä en siellä saata hengittää
aina aseilla alieneja vaikka
juuri se ettei tiedä
että niin kuin eilen sarjassa sanoi Dakota esittäessään tyttöä kiinnitettynä tieteellisiin tarkoituksiin te siis ette ole vihaisia mutta tapatte kuitenkin
ja sotilaat vastaavat että se on meidän työ
ja Dakota vastaa että te aikuiset olette kummallisia.
aseilla tai numeroihin.
miksei voi vain ihmetellä?
olla hiljaa ja ihmetellä.
maanantaina, helmikuuta 16, 2009
nuha nenässä
nenä nuhassa
pah puh puh pah
sellainen pää että sekin on nuhassa
ja sitten aamulla kännykkäkään ei toimi
ja muuten ihan tiedoksi että mulla ei ole täällä sitten suomen numero suomen simkortti käytössä joten jos ootte laittaneet mulle jotain viestejä joskus niin niitä en ole saanut
koska en saa edes puhelimen kuoria pois jotta voisin vaihtaa kortin
ja islannin korttikin on kohta loppu se 2000 kruunua
kun kaikki on niin kallista
mutta puhelin ei toiminut aamulla
ja sitten oli laitettava kone päälle että näkis kellon
kun mähän unohdin kellon suomeen eikä äitikään lähettänyt sitä
mutta kello olikin sopivasti kolme minuuttia vaille seitsemän ja seitsemältä on hyvä aika herätä kun menee kahdeksaan
ja sitten olin virkeä ja pirteä
vaikka keittiö oli paskainen
ja islannin tunnit alkaa vaikeutua ja
silmiä väsyttää nyt
nenä nuhassa nuha nenässä
ja silmissä
ne on sellaiset vuotavaiset
vaikka ei itketä
ég heiti hanne
ja vaikea kirjoittaa mitään muuta kun kaikissa on islannin aakkoset enkä jaksa laittaa niitä päälle täältlä koneesta
enkä jaksa ajatella kuinka olen jäljessä kaikista asioista joita piti tehdä täällä
kuten omasta kirjoittamisestani
kuten gradustani
kaikesta kaikesta kaikesta
kaikesta
ihan kaikesta
mutta huokaus vain
voisinpa jättää kaiken ja matkustaa niin kuin meksikon tyttö
voisinpa vain olla niin kuin uusi elämä
mutta minä olen kuin vanha
sellainen piimä ja villasukka ja pieni kauhtunut paita
palloja täysi
mustikkakori repeilevä
ja niitäkin pitäisi lukea
joissa ihmiset kirjoittavat ah, itsestään
pitäisi sanoa juu hyvä jatka vain ja oi ja voi ja ah ja
antaa palautetta. opettajana.
niin. niin. mutta huomenna minä herään taas virkeänä ja pirteänä koska menen nyt jo suihkuun ja heti nukkumaan ja nukahdan kuin säkki
nenä nenässä nuha nuhassa.
nenä nuhassa
pah puh puh pah
sellainen pää että sekin on nuhassa
ja sitten aamulla kännykkäkään ei toimi
ja muuten ihan tiedoksi että mulla ei ole täällä sitten suomen numero suomen simkortti käytössä joten jos ootte laittaneet mulle jotain viestejä joskus niin niitä en ole saanut
koska en saa edes puhelimen kuoria pois jotta voisin vaihtaa kortin
ja islannin korttikin on kohta loppu se 2000 kruunua
kun kaikki on niin kallista
mutta puhelin ei toiminut aamulla
ja sitten oli laitettava kone päälle että näkis kellon
kun mähän unohdin kellon suomeen eikä äitikään lähettänyt sitä
mutta kello olikin sopivasti kolme minuuttia vaille seitsemän ja seitsemältä on hyvä aika herätä kun menee kahdeksaan
ja sitten olin virkeä ja pirteä
vaikka keittiö oli paskainen
ja islannin tunnit alkaa vaikeutua ja
silmiä väsyttää nyt
nenä nuhassa nuha nenässä
ja silmissä
ne on sellaiset vuotavaiset
vaikka ei itketä
ég heiti hanne
ja vaikea kirjoittaa mitään muuta kun kaikissa on islannin aakkoset enkä jaksa laittaa niitä päälle täältlä koneesta
enkä jaksa ajatella kuinka olen jäljessä kaikista asioista joita piti tehdä täällä
kuten omasta kirjoittamisestani
kuten gradustani
kaikesta kaikesta kaikesta
kaikesta
ihan kaikesta
mutta huokaus vain
voisinpa jättää kaiken ja matkustaa niin kuin meksikon tyttö
voisinpa vain olla niin kuin uusi elämä
mutta minä olen kuin vanha
sellainen piimä ja villasukka ja pieni kauhtunut paita
palloja täysi
mustikkakori repeilevä
ja niitäkin pitäisi lukea
joissa ihmiset kirjoittavat ah, itsestään
pitäisi sanoa juu hyvä jatka vain ja oi ja voi ja ah ja
antaa palautetta. opettajana.
niin. niin. mutta huomenna minä herään taas virkeänä ja pirteänä koska menen nyt jo suihkuun ja heti nukkumaan ja nukahdan kuin säkki
nenä nenässä nuha nuhassa.
sunnuntaina, helmikuuta 15, 2009
Tää on taas kipeä.
Mitä tämä on? Tasan kuukausi sitten olin.
Kaikki on täällä saarella hullunkurisesti mitä tulee terveyteen.
Mutta toivon tämän vain pikaflunssaksi, sillä se alkoi eilen yhtäkkiä käyden läpi kurkkukivun, flunssan ja kuumeen ja nyt olen vain vuotava ja yskivä.
Ja eilen oli se Golden circle. Kuvia laittamatta niin monesta
mutta kun ne kestää ladata tänne niin paljon aikaa.
ja pitäisi tehdä islannin aine perheestä. Mutta en minä osaa edes suomeksi sanoa mitä äitini tekee. Ehkä minä valehtelen että äiti on kokki. Ja isi. isi voi olla vaikkapa opettaja. Ja veli. Minkähän veljelle keksisin. Hän voisi olla lääkäri. Joo. keksin itselleni uuden perheen, joka on idyllinen ja syö joka sunnuntai päivällistä yhdessä. tai aamupalaa, koska aamupalan sanan minä tiedän. tai en muista juuri nyt mutta voin katsoa sen paperista.
ja koekin on kuulemma torstaina. voi. ja näin unta unia. näin mäistä ja kirjoittamisesta. tuttuja ihmisiä ja niitä joihin vasta tutustuu.
vessassa on lemmikkieläin. hämähäkki joka on ohut jaloistaan. lavuaari vuotaa lattialle ja hämähäkki on aina samassa paikassa paitsi kerran kun se olikin keskellä lattiaa.
eilen oli ystävänpäivä ja ennen matkaa halasimme, kolme, ja Dejan sanoi että tässä voisi olla aina näin. ja sitten me matkasimme autossa kaikkiin vesiputouksiin ja ylöspäin syöksyviin vesiin. ja viimeisen luonnonpuiston kohdalla oli niin pimeää että ajoimme ohi ja minua oksetti niin että tulin eteen istumaan.
ja ilta
pitkällä valotuksella tienpäällä.
perjantaina, helmikuuta 13, 2009
kevät
kuin kevät olisi
sellaiset loskat ja vesilätäköt
aamupalaa pienenpienessä keittiössä. kamomillateetä ja hollantilaista juustoa.
sitten hypätään vesilätäköiden yli
kannetaan painavaapainavaa Bonuksen kassia
katsotaan kun sade lakkaa ja tulee sininen taivas
ja suunnitellaan uimista.
uimista uimista. on niin hassua että olen ruvennut uimaan täällä.
ja tänään ja huomenna täällä on festivaali
Reykjavíkin talven valot
vähän kuin taiteiden yö meillä Suomessa
tai yläkaupungin yö Jyväskylässä
kaikki museot on ilmaisia ja niissä on tapahtumia
ja on näyttelyitä ja konsertteja ja keskusteluja ja kahviloissa taidetta
sellaista oikein kivaa. vaikka onkin liian vaikea valita että mitä tahtoo nähdä. tahtoisi nähdä kaiken mutta on niin paljon ja samaan aikaan.
ja huomenna
ellei sada me menemme taas retkelle. Golden Circle.
kaikki ne perinteiset nähtävyydet Islannissa.
ja melkein viikon päästä on lähtö Grönlantiin. miten minä sinne kylmään oikein tahdon palelemaan?
ja vuokrakin on maksettu.
ja kuuluu veden ääni
kun se valuu räystäistä maahan.
kuin kevät olisi
sellaiset loskat ja vesilätäköt
aamupalaa pienenpienessä keittiössä. kamomillateetä ja hollantilaista juustoa.
sitten hypätään vesilätäköiden yli
kannetaan painavaapainavaa Bonuksen kassia
katsotaan kun sade lakkaa ja tulee sininen taivas
ja suunnitellaan uimista.
uimista uimista. on niin hassua että olen ruvennut uimaan täällä.
ja tänään ja huomenna täällä on festivaali
Reykjavíkin talven valot
vähän kuin taiteiden yö meillä Suomessa
tai yläkaupungin yö Jyväskylässä
kaikki museot on ilmaisia ja niissä on tapahtumia
ja on näyttelyitä ja konsertteja ja keskusteluja ja kahviloissa taidetta
sellaista oikein kivaa. vaikka onkin liian vaikea valita että mitä tahtoo nähdä. tahtoisi nähdä kaiken mutta on niin paljon ja samaan aikaan.
ja huomenna
ellei sada me menemme taas retkelle. Golden Circle.
kaikki ne perinteiset nähtävyydet Islannissa.
ja melkein viikon päästä on lähtö Grönlantiin. miten minä sinne kylmään oikein tahdon palelemaan?
ja vuokrakin on maksettu.
ja kuuluu veden ääni
kun se valuu räystäistä maahan.
torstaina, helmikuuta 12, 2009
itkupäivä
Aamulla on noustava ylös
vaikka onkin nukkunut monta tuntia enemmän kuin tavallisesti
yöllä naapurista kuulunut actionelokuva ja omituinen puhelinsoitto naapurihuoneesta
ja herääminen neljältä aamulla muka aamuun
väsyttävät
ja tuntien jälkeen on parityö
ja parini, Olga, Venäjältä
osoittautuu hirvittäväksi.
Kaikki minun itää rakastavat ystäväni saavat nyt kurittaa minua, mutta en ole vielä kertaakaan tavannut miellyttävää venäläistä. Ei saa yleistää. Tiedän. Enkä ole sen tyyppinen, että ajattelisin ihmisiä hirveästi kansallisuuden perusteella. Paitsi venäläisiä näköjään. Hän oli hirveän tarkka kaikesta ja ei kelpuuttanut mitään ideoitani ja kun yritin tutustua häneen hän vastasi hyvin nopeasti ja ilmeettömästi kysymyksiini ja kiirehti eteenpäin. Ja
kaiken huippu oli, että hän halusi korjata islanninääntämykseni. Hän huomautti jokaikisestä u:sta jonka lausuin uuna enkä yynä ja kirjoitti ne vihkooni. Ja hän on ollut täällä jo kolme vuotta. Opiskellut islantiakin. Voi miksi, voi miksi minä olen saanut hänet parikseni (Koska hän kysyi minua enkä silloin arvannut että hän olisi tuollainen!) ?
No, lounas ja lounasseura aamuisen parityön jälkeen oli mukavaa. Suomalaislounas. Ja sitten oli suunnitelmissa huoneen imurointi, pyykit, vuokranmaksu, kotitehtävät, draama...
mutta
kuinka ollakkaan, jo kaksi viikkoa aikaisemmin valmistamani powerpoint esitelmä Suomesta ei avautunut. Ensimmäisellä kerralla, kun minun piti pitää se ei ollutkaan aikaa ja viime viikolla en saanut sitä avattua koulussa. Luulin sen johtuvan macista, mutta ylläripylläri. Ei se avaa sitä nyt mun omalla macillakaan. Kahden unettoman yön työt hukassa. Suomifaktat, kuvat, yliopistot kaikki. Aloin itkeä. Niin turhauttavaa.
Ja sitten kuulen vielä senkin, että poikani ei pääse vieläkään terapiaan
koska hän on liian masentunut! Hän on liian masentunut jotta voisi saada apua masennukseen! Mikä paradoksi! Mikä käsittämättömyys!
Tekisi mieli ravistella niitä terapeutteja ja lääkäreitä ja kaikkia. Että tätähän se juuri on. Että ihmiset odottavat ja odottavat ja jonottavat ja jonottavat ja syövät lääkkeitä ja yrittävät ja kulkevat luukulta luukulle ja lääkäriltä lääkärille ja mitään ei tapahdu. Ei kai ihme että sitä turhautuu eikä pian jaksa edes yrittää. Silläkö se tyhjyys sitten lievenee että odottelee toiset puolivuotta lisää....jos se vaikka itsestään...
Enkä sitten mennyt edes maksamaan vuokraa ja nyt kurssi on huomenna varmaan taas puolet enemmän rahaa minulta pois.
Mutta joogaan menin ja se oli hyvä. Vaikka pienen hetken meinasin sielläkin itkeä, mutta sitten sain taas mielen keskitettyä. babanam kevalam.
mutta sitten taas keittiössä kaikkien ihmisten ympäröimänä Sanne soittaa ja kysyy onko minulla kaikki hyvin ja onko kaikki hyvin meidän välillämme ja minun on pakko sanoa että kaikki on hyvin että puhutaan huomenna ja sitten laitan puhelimen pois ja alan itkeä ja kuka luulee että itken hänen takiaan ja joku toinen että hänen tai sitä tai tätä ja kaikilla on selitys minun itkuuni
paitsi minulla
joka vaan itken
ja mietin miksi itku on itkupilli ja sitten ilopilleri
miksei itkupilleri ja ilopilli
ja on karpalovadelmasuklaata ja leijonasalmiakkeja (KIITOS Ä!)ja nuuskamuikkuspurkkaa (KIITOS H!) ja itkettää itkettää itkettää vaan eikä sille jaksa keksiä mitään uusia nimiä kun se on itkua ja sitä voi itkeä vaikka keittiössä jossa on kaikki ihmiset ja sitä voi itkeä tässä ja kadulla ja koulussa
mutta koulusta
minä sen verran että olen päättänyt jättää sen koko draamapaskan
en mene sinne huomenna kun ei ole powerpointtia enkä mene sinne enää koskaan ottamaan typeriä kuvia tai tekemään käsinukkeja tai mitään vaikka se onkin hauskaa mutta minä en ole hauska
ja ensi vuonnakaan en voi opiskella enää draamaa jyväskylässä koska meillä on niin kiva yliopisto että se ei halua rahoittaa moista turhaa ainetta näin yksinkertaistettuna mutta totuudenmukaisesti ilmaistuna
joten minä jätän koko paskan. mikä saattaa kuulostaa tyhmältä ja onkin tyhmää
koska sitten minun täytyy taas keksiä uusi sivuaine joka vie taas uudet kolme vuotta (kun minullahan ei ole kun approt naistutkimuksesta, filosofiasta, ekologiasta, draamasta melkein plus tietty kirjallisuus josta on melkein syventävätkin ja mitähän helvettiä niilläkään teen kun en tee gradua sinne ja plaah)
tänään jo ajattelin taloustieteen aloittamista
kun näyttää nuo valuuttakurssit tulevan jokapäivä tutuiksi näinä päivinä.
että sellaista tänne.
vaikka onkin nukkunut monta tuntia enemmän kuin tavallisesti
yöllä naapurista kuulunut actionelokuva ja omituinen puhelinsoitto naapurihuoneesta
ja herääminen neljältä aamulla muka aamuun
väsyttävät
ja tuntien jälkeen on parityö
ja parini, Olga, Venäjältä
osoittautuu hirvittäväksi.
Kaikki minun itää rakastavat ystäväni saavat nyt kurittaa minua, mutta en ole vielä kertaakaan tavannut miellyttävää venäläistä. Ei saa yleistää. Tiedän. Enkä ole sen tyyppinen, että ajattelisin ihmisiä hirveästi kansallisuuden perusteella. Paitsi venäläisiä näköjään. Hän oli hirveän tarkka kaikesta ja ei kelpuuttanut mitään ideoitani ja kun yritin tutustua häneen hän vastasi hyvin nopeasti ja ilmeettömästi kysymyksiini ja kiirehti eteenpäin. Ja
kaiken huippu oli, että hän halusi korjata islanninääntämykseni. Hän huomautti jokaikisestä u:sta jonka lausuin uuna enkä yynä ja kirjoitti ne vihkooni. Ja hän on ollut täällä jo kolme vuotta. Opiskellut islantiakin. Voi miksi, voi miksi minä olen saanut hänet parikseni (Koska hän kysyi minua enkä silloin arvannut että hän olisi tuollainen!) ?
No, lounas ja lounasseura aamuisen parityön jälkeen oli mukavaa. Suomalaislounas. Ja sitten oli suunnitelmissa huoneen imurointi, pyykit, vuokranmaksu, kotitehtävät, draama...
mutta
kuinka ollakkaan, jo kaksi viikkoa aikaisemmin valmistamani powerpoint esitelmä Suomesta ei avautunut. Ensimmäisellä kerralla, kun minun piti pitää se ei ollutkaan aikaa ja viime viikolla en saanut sitä avattua koulussa. Luulin sen johtuvan macista, mutta ylläripylläri. Ei se avaa sitä nyt mun omalla macillakaan. Kahden unettoman yön työt hukassa. Suomifaktat, kuvat, yliopistot kaikki. Aloin itkeä. Niin turhauttavaa.
Ja sitten kuulen vielä senkin, että poikani ei pääse vieläkään terapiaan
koska hän on liian masentunut! Hän on liian masentunut jotta voisi saada apua masennukseen! Mikä paradoksi! Mikä käsittämättömyys!
Tekisi mieli ravistella niitä terapeutteja ja lääkäreitä ja kaikkia. Että tätähän se juuri on. Että ihmiset odottavat ja odottavat ja jonottavat ja jonottavat ja syövät lääkkeitä ja yrittävät ja kulkevat luukulta luukulle ja lääkäriltä lääkärille ja mitään ei tapahdu. Ei kai ihme että sitä turhautuu eikä pian jaksa edes yrittää. Silläkö se tyhjyys sitten lievenee että odottelee toiset puolivuotta lisää....jos se vaikka itsestään...
Enkä sitten mennyt edes maksamaan vuokraa ja nyt kurssi on huomenna varmaan taas puolet enemmän rahaa minulta pois.
Mutta joogaan menin ja se oli hyvä. Vaikka pienen hetken meinasin sielläkin itkeä, mutta sitten sain taas mielen keskitettyä. babanam kevalam.
mutta sitten taas keittiössä kaikkien ihmisten ympäröimänä Sanne soittaa ja kysyy onko minulla kaikki hyvin ja onko kaikki hyvin meidän välillämme ja minun on pakko sanoa että kaikki on hyvin että puhutaan huomenna ja sitten laitan puhelimen pois ja alan itkeä ja kuka luulee että itken hänen takiaan ja joku toinen että hänen tai sitä tai tätä ja kaikilla on selitys minun itkuuni
paitsi minulla
joka vaan itken
ja mietin miksi itku on itkupilli ja sitten ilopilleri
miksei itkupilleri ja ilopilli
ja on karpalovadelmasuklaata ja leijonasalmiakkeja (KIITOS Ä!)ja nuuskamuikkuspurkkaa (KIITOS H!) ja itkettää itkettää itkettää vaan eikä sille jaksa keksiä mitään uusia nimiä kun se on itkua ja sitä voi itkeä vaikka keittiössä jossa on kaikki ihmiset ja sitä voi itkeä tässä ja kadulla ja koulussa
mutta koulusta
minä sen verran että olen päättänyt jättää sen koko draamapaskan
en mene sinne huomenna kun ei ole powerpointtia enkä mene sinne enää koskaan ottamaan typeriä kuvia tai tekemään käsinukkeja tai mitään vaikka se onkin hauskaa mutta minä en ole hauska
ja ensi vuonnakaan en voi opiskella enää draamaa jyväskylässä koska meillä on niin kiva yliopisto että se ei halua rahoittaa moista turhaa ainetta näin yksinkertaistettuna mutta totuudenmukaisesti ilmaistuna
joten minä jätän koko paskan. mikä saattaa kuulostaa tyhmältä ja onkin tyhmää
koska sitten minun täytyy taas keksiä uusi sivuaine joka vie taas uudet kolme vuotta (kun minullahan ei ole kun approt naistutkimuksesta, filosofiasta, ekologiasta, draamasta melkein plus tietty kirjallisuus josta on melkein syventävätkin ja mitähän helvettiä niilläkään teen kun en tee gradua sinne ja plaah)
tänään jo ajattelin taloustieteen aloittamista
kun näyttää nuo valuuttakurssit tulevan jokapäivä tutuiksi näinä päivinä.
että sellaista tänne.
keskiviikkona, helmikuuta 11, 2009
ihmissuhteista
Niitä on täälläkin
ei kai sitä voi välttää
että kun on ihmisiä
on myös suhteita
ja tunteita ja sotkuja ja pahaa mieltä
miten me vältyttiin Orivedellä kaikista isommista riidoista ja kahnauksista? Tai edes että oltais naitu ristiin? Tai että joku olis tosi paljon rakastunut johonkin mutta se joku olikin rakastuut johonkin toiseen joka oli taas toiseen ja
miten meillä olikin kaikki siellä yksinkertaista, muistanko oikein? happy big family
Mutta täällä. Täällä on rakastuneita ja sitten on niitä jotka eivät ole rakastuneet.
Ja minä yritin koputtaa oveen, sen rakastuneen
mutta ehkä hänellä on tänään niin paha mieli. Siitä että eilen se joka ei ollut rakastunut särki hänen sydämensä ja nyt hän ei enää avaa oveaan kellekää
ei edes minulle, joka olen kuin sisko
niin hän oli sanonut.
mutta rehellisyys
miten sen aina oppiikaan
uudestaan
että ennen kaikkea on oltava rehellinen itselleen.
omille tunteilleen. että mitään sotkuja ei tulisi kun olisi auki. olisi rehellinen.
ja aina on mahdollisuus avata
tulla rehelliseksi
sitten kuitenkin
se mahdollisuus on täällä nyt käytetty, ja olen niin iloinen siitä
kumpa vielä loppuun asti
että kaikki muutkin
koska mikään ei ole koskaan vain yksittäistapaus
ja minä
onnellisen ulkopuolella sotkuista
ja kuitenkin sen verran sekaantunut että voin antaa tilaisuuden sille joka ei rakastanut sanoa se sille joka rakastaa ja halata sitten jälkeenpäin. rohkea vahva tyttö.
ja että voin olla sen joka rakastaa sisko. sen joka on nähnyt menninkäisen ja joka näkee unia.
enkä minä ole hyvä ja luotettava ihminen. toisinaan olen inhottava ja paha ja manipuloiva ja laskelmoiva ja epärehellinen.
joskus en kerro mitään
mutta joskus olen ollut rehellinen
ja sitten kaikki on tullut hyväksi
sitten on puhdistanut
rikkonut lumouksen
neulalla poks
koska jos se on vain lumous se täytyy rikkoa
mutta rehellisyyskin on sellainen
että sen hyöty ei ihan kokonainen
ellei kummatkin
kaikki puolet ole rehellisiä
sitten jos toinen kääntääkin selän eikä avaa
yhtään
mitään
on parempi kävellä itsekin
toiseen suuntaan toiseen suuntaan
itse on kuitenkin ollut
siinä, valmiina, avoinna. ja itselleen ennen kaikkea.
kesätöitäkin pitäisi hakea.
kirjoittaa pitäisi. koulu stressaa sillä draamakasvatuksen cumua ei tule ensikään vuonna :(
ja minä olen uinut tänään puolitoista kilometriä. piti uida kaksi mutta en jaksanut. sitten en uinut.
ei kai sitä voi välttää
että kun on ihmisiä
on myös suhteita
ja tunteita ja sotkuja ja pahaa mieltä
miten me vältyttiin Orivedellä kaikista isommista riidoista ja kahnauksista? Tai edes että oltais naitu ristiin? Tai että joku olis tosi paljon rakastunut johonkin mutta se joku olikin rakastuut johonkin toiseen joka oli taas toiseen ja
miten meillä olikin kaikki siellä yksinkertaista, muistanko oikein? happy big family
Mutta täällä. Täällä on rakastuneita ja sitten on niitä jotka eivät ole rakastuneet.
Ja minä yritin koputtaa oveen, sen rakastuneen
mutta ehkä hänellä on tänään niin paha mieli. Siitä että eilen se joka ei ollut rakastunut särki hänen sydämensä ja nyt hän ei enää avaa oveaan kellekää
ei edes minulle, joka olen kuin sisko
niin hän oli sanonut.
mutta rehellisyys
miten sen aina oppiikaan
uudestaan
että ennen kaikkea on oltava rehellinen itselleen.
omille tunteilleen. että mitään sotkuja ei tulisi kun olisi auki. olisi rehellinen.
ja aina on mahdollisuus avata
tulla rehelliseksi
sitten kuitenkin
se mahdollisuus on täällä nyt käytetty, ja olen niin iloinen siitä
kumpa vielä loppuun asti
että kaikki muutkin
koska mikään ei ole koskaan vain yksittäistapaus
ja minä
onnellisen ulkopuolella sotkuista
ja kuitenkin sen verran sekaantunut että voin antaa tilaisuuden sille joka ei rakastanut sanoa se sille joka rakastaa ja halata sitten jälkeenpäin. rohkea vahva tyttö.
ja että voin olla sen joka rakastaa sisko. sen joka on nähnyt menninkäisen ja joka näkee unia.
enkä minä ole hyvä ja luotettava ihminen. toisinaan olen inhottava ja paha ja manipuloiva ja laskelmoiva ja epärehellinen.
joskus en kerro mitään
mutta joskus olen ollut rehellinen
ja sitten kaikki on tullut hyväksi
sitten on puhdistanut
rikkonut lumouksen
neulalla poks
koska jos se on vain lumous se täytyy rikkoa
mutta rehellisyyskin on sellainen
että sen hyöty ei ihan kokonainen
ellei kummatkin
kaikki puolet ole rehellisiä
sitten jos toinen kääntääkin selän eikä avaa
yhtään
mitään
on parempi kävellä itsekin
toiseen suuntaan toiseen suuntaan
itse on kuitenkin ollut
siinä, valmiina, avoinna. ja itselleen ennen kaikkea.
kesätöitäkin pitäisi hakea.
kirjoittaa pitäisi. koulu stressaa sillä draamakasvatuksen cumua ei tule ensikään vuonna :(
ja minä olen uinut tänään puolitoista kilometriä. piti uida kaksi mutta en jaksanut. sitten en uinut.
maanantaina, helmikuuta 09, 2009
Eilen
olimme kotona (kotona!?) kahdeltatoista yöllä.
Lähdimme myöhään jotta näkisimme
revontulet matkalla
siinä kohdassa jossa on pimeää
ja jossa voi nousta autosta pois ottamaan kuvaa
koko taivas
koko taivas täysikuu ja yksi
aivan varmasti planeetta koska se on niin kirkas
mutta pilvet kulkivat edellämme
ja Reykjavik oli ummessa
sitä ennen jo monta tuntia
kettu juoksemassa näkymättömissä.
mutta näin
putoav
a
n tähden
ensimmäistä kertaa elämässäni
ja toivoin
Siglufjörður
ihan pohjoisessa. entinen suurin kaupunki islannissa. sillikaupunki. kunnes silli ylikalastettu
ja koko islannin talous romahti
vuonna -68
pahempi kriisi kuin nyt
mutta nyt sillikannat ovat taas
paremmat
ja me siellä
keskellä islantilaista 1300 asukkaan kaupunkia
katsomassa hevosia silmiin ja puhaltaa turpaan ollaanko ystäviä
maistamassa haita
islantilaista viinaa
minä en syönyt valaanrasvaa enkä pässinkiveksiä enkä pikkukaritsaa
seuraavana aamuna vaatteet kaulahuivi hainhajussa
laskettelurinteessä
minä moottorikelkan kyydillä vuoren huipulle asti
islantilaisten keskellä
40 aikuista plus lapset
kaikki ystävällisiä
kaikille voi sanoa góðan daginn
kaikki niin vieraanvaraisia
sillimuseokin avattiin meitä varten
ja minusta tuntuu
että kaikista autoista huolimatta
kaikista roskista bussipysäkillä huolimatta
islantilaisilla on sydän
jossa on menninkäisiä. toden totta
sekin jonka ulkomuodosta ei uskoisi
on nähnyt menninkäisen
juoksemassa karkuun lampaanpuvussa
ja näkee unia
jotka tulevat toteen
sellaisia he ovat
pöytä täynnä mitä herkullisempia kakkuja ja leivoksia ja pannukakkuja
halaamassa ja suukottamassa
ottamassa vastaan niin kuin olisitte kotonanne
ja lähtiessä Maia - Maiaksi kutsuttu - antaa meidän paketoida lahjat itsellemme
ja sanoo jotta emme unohtaisi
Siglufjörðuria
enkä minä ainakaan unohda.
olimme kotona (kotona!?) kahdeltatoista yöllä.
Lähdimme myöhään jotta näkisimme
revontulet matkalla
siinä kohdassa jossa on pimeää
ja jossa voi nousta autosta pois ottamaan kuvaa
koko taivas
koko taivas täysikuu ja yksi
aivan varmasti planeetta koska se on niin kirkas
mutta pilvet kulkivat edellämme
ja Reykjavik oli ummessa
sitä ennen jo monta tuntia
kettu juoksemassa näkymättömissä.
mutta näin
putoav
a
n tähden
ensimmäistä kertaa elämässäni
ja toivoin
Siglufjörður
ihan pohjoisessa. entinen suurin kaupunki islannissa. sillikaupunki. kunnes silli ylikalastettu
ja koko islannin talous romahti
vuonna -68
pahempi kriisi kuin nyt
mutta nyt sillikannat ovat taas
paremmat
ja me siellä
keskellä islantilaista 1300 asukkaan kaupunkia
katsomassa hevosia silmiin ja puhaltaa turpaan ollaanko ystäviä
maistamassa haita
islantilaista viinaa
minä en syönyt valaanrasvaa enkä pässinkiveksiä enkä pikkukaritsaa
seuraavana aamuna vaatteet kaulahuivi hainhajussa
laskettelurinteessä
minä moottorikelkan kyydillä vuoren huipulle asti
islantilaisten keskellä
40 aikuista plus lapset
kaikki ystävällisiä
kaikille voi sanoa góðan daginn
kaikki niin vieraanvaraisia
sillimuseokin avattiin meitä varten
ja minusta tuntuu
että kaikista autoista huolimatta
kaikista roskista bussipysäkillä huolimatta
islantilaisilla on sydän
jossa on menninkäisiä. toden totta
sekin jonka ulkomuodosta ei uskoisi
on nähnyt menninkäisen
juoksemassa karkuun lampaanpuvussa
ja näkee unia
jotka tulevat toteen
sellaisia he ovat
pöytä täynnä mitä herkullisempia kakkuja ja leivoksia ja pannukakkuja
halaamassa ja suukottamassa
ottamassa vastaan niin kuin olisitte kotonanne
ja lähtiessä Maia - Maiaksi kutsuttu - antaa meidän paketoida lahjat itsellemme
ja sanoo jotta emme unohtaisi
Siglufjörðuria
enkä minä ainakaan unohda.
torstaina, helmikuuta 05, 2009
Kuuntelen
Antony & The Johnsons
sellainen olo nyt
että tuo ääni
joka on välissä
kuulostaa hyvältä.
olen pakkasessa. miinus viisitoista. se tuntuu kylmältä
hah
ja olen minä ollut puolet kylmemmässäkin!
mutta täällä
on ollut niin lämmin
että on tottunut pieneen hameseen ja teepaitaan
nyt on onneksi islannin villaa
ympärillä
aamulla ei jaksa nousta
tekisi jäädä peittojen sisään
tekisi mieli kääriytyä
sillä yöt ovat aina liian lyhyitä
varsinkin
kun eilen
ajoimme bussilla 11 niin pitkälle kuin
valot sammuivat
ja oli majakan valot pellon takana
ja katsoimme taivasta
meitä oli monta monta. liian monta että olisin jaksanut
osallistua laululeikkeihin
mutta taivasta oli katsottava
jos siellä näkyisi se kettu jonka hännästä tuli
mutta vain haileaa haileaa
kunnes
seisoimme jo bussipysäkillä
seisoimme siinä ja kaikki juttelivat
toisilleen miten kovaan ääneen
paitsi minä
joka tuijotin taivasta herkeämättä
silmät kohti taivasta niin kuin
olisi nähnyt
ja sitten sinne vihreä
tanssi
pitkä pitkä niin kuin pyrstö
ja minä sanon Sanne
Sanne ja osoitan taivasta
ja tytöt kääntyvät katsomaan
ja sitten sanon kaikille kovaan ääneen jotta kuuluisi minun ääneni huutaa
look up the sky
ja käännymme ympäri kaikki yhtäaikaa katsovat
ja koko taivas
koko taivas meidän takanamme
vihreää tanssia vihreää ja vähän violettia
bussipysäkillä, jo valoissa
viimeinen bussi tulossa näkyvissä
ja taivas valoista
revontuli
ja kotikadullakin
jatkoi tanssimistaan
ja me yritimme katolle mutta se oli hankalaa
ja niin sohvalta peittojen alta nousee joku poika ja toiset juoksevat käytävää ilman takkia ilman mitään ulkovaatetta pakkaseen
koska
revontulet.
meidän kaunis sanamme sille.
mutta en minä ottanut kuvia
sillä hetki
se on parempi katsoa omin silmin
ja minulla on jo lapista kuvia
niitä vihreitä
silloin kun ei ollut vielä digikameraa
eikä voinut tietää pitääkö valottaa kaksi sekuntia, puoli minuuttia vai viisi minuuttia
ja sitten juomme kaakaota.
eikö se ole sittenkin niin hyvä
että olemme pieniä
pienenpieniä täällä kaiken keskellä
vuorien välissä, merten välissä
mannerlaattojen liikkuessa
taivaan tanssiessa
valoissa ja väreissä
mikään ei ole meidän vallassamme
lopultakaan
paitsi kuvitelmissa
omissamme
unissamme
ne me omistamme
toistaiseksi
Antony & The Johnsons
sellainen olo nyt
että tuo ääni
joka on välissä
kuulostaa hyvältä.
olen pakkasessa. miinus viisitoista. se tuntuu kylmältä
hah
ja olen minä ollut puolet kylmemmässäkin!
mutta täällä
on ollut niin lämmin
että on tottunut pieneen hameseen ja teepaitaan
nyt on onneksi islannin villaa
ympärillä
aamulla ei jaksa nousta
tekisi jäädä peittojen sisään
tekisi mieli kääriytyä
sillä yöt ovat aina liian lyhyitä
varsinkin
kun eilen
ajoimme bussilla 11 niin pitkälle kuin
valot sammuivat
ja oli majakan valot pellon takana
ja katsoimme taivasta
meitä oli monta monta. liian monta että olisin jaksanut
osallistua laululeikkeihin
mutta taivasta oli katsottava
jos siellä näkyisi se kettu jonka hännästä tuli
mutta vain haileaa haileaa
kunnes
seisoimme jo bussipysäkillä
seisoimme siinä ja kaikki juttelivat
toisilleen miten kovaan ääneen
paitsi minä
joka tuijotin taivasta herkeämättä
silmät kohti taivasta niin kuin
olisi nähnyt
ja sitten sinne vihreä
tanssi
pitkä pitkä niin kuin pyrstö
ja minä sanon Sanne
Sanne ja osoitan taivasta
ja tytöt kääntyvät katsomaan
ja sitten sanon kaikille kovaan ääneen jotta kuuluisi minun ääneni huutaa
look up the sky
ja käännymme ympäri kaikki yhtäaikaa katsovat
ja koko taivas
koko taivas meidän takanamme
vihreää tanssia vihreää ja vähän violettia
bussipysäkillä, jo valoissa
viimeinen bussi tulossa näkyvissä
ja taivas valoista
revontuli
ja kotikadullakin
jatkoi tanssimistaan
ja me yritimme katolle mutta se oli hankalaa
ja niin sohvalta peittojen alta nousee joku poika ja toiset juoksevat käytävää ilman takkia ilman mitään ulkovaatetta pakkaseen
koska
revontulet.
meidän kaunis sanamme sille.
mutta en minä ottanut kuvia
sillä hetki
se on parempi katsoa omin silmin
ja minulla on jo lapista kuvia
niitä vihreitä
silloin kun ei ollut vielä digikameraa
eikä voinut tietää pitääkö valottaa kaksi sekuntia, puoli minuuttia vai viisi minuuttia
ja sitten juomme kaakaota.
eikö se ole sittenkin niin hyvä
että olemme pieniä
pienenpieniä täällä kaiken keskellä
vuorien välissä, merten välissä
mannerlaattojen liikkuessa
taivaan tanssiessa
valoissa ja väreissä
mikään ei ole meidän vallassamme
lopultakaan
paitsi kuvitelmissa
omissamme
unissamme
ne me omistamme
toistaiseksi
keskiviikkona, helmikuuta 04, 2009
Uusi harrastus
On parempi uida valoisaan aikaan
sillä silloin jaksaa uida
vaikka uiminen on niiiin paljon hitaampaa
kuin juokseminen
olimme siellä 12-15 melkein
ja uin 1200m
1km ja 200m
ainoastaan!
ja silti se tuntui paljolta
kun allas on pitkä 50m
aika monta kertaa edestakaisin
haluaisin mennä huomennakin
mutta olin eilenkin
ei sitä voi kai kolmea kertaa peräkkäin
varsinkaan kun siellä kuulemma käy aina samat ihmiset joka päivä
ja en aio mennä huomenna aamulla islannin tunneille
kuuntelen ne nauhat mieluiten vaikka kotoa
en jaksa herätä joka aamu seitsemältä
haluan jonkun aamun oman aamun
ja oli tänään niin hyvä Sannen kanssa
laittaa ruokaa ja syödä ja kuunnella musiikkia
meidän lempimusiikkeja
puhua puhua puhua
voi
meillä on niin paljon kaikkia samoja
ajatuksia
ja alfred j kvak
mikä sattuma
että sen luoja, hollantilainen mies
on Sannen suosikki
ja että tämä ihmellinen animaatiosarja
on ollut meidän kummankin suosikki lapsena
ihmeellistä että täällä on ihminen
jo ystävä. kyllä. puhumme jo siitä että hän tulisi käymään suomessa
haluaisin näyttää hänelle niin kovasti maani
sillä olen täällä ollessa alkanut pitää yhä enemmän omastani
voi
suot
katsoin ystävän kuvaa suosta ja naavasta
ja tuli niin voimakas
että kyllä
ne ovat minun maisemiani
eivät nämä vuoret
jotka toki ovat upeita
mutta minua
ne eivät ole
vähääkään
tai meri
ehkä kaunis ja sellainen
mutta kaikista eniten järvet. soutuveneet. puut huojumassa.
kylmä vesi ei tämä kuuma.
vaikka kuuma tuntuukin ihanalta
pakkasessa ja auringonpaisteessa. voi. voi.
ja minulla on sellainen tunne
mahassa
jaloissa käsissä
kaikkialla kehossa
sellainen vain
että tykkään olla täällä, että on hyvä
että on niin hyvä olla poissa kaikesta siitä mikä oli arkea
kaikista sähköposteista ja ajatuksista
jotka olivat lukkiutuneen
ihmisistäkin,
vaikka kaipaankin jokaista
enkä vähiten sitä jota rakastan
mutta silti
minun aikani
minun viisi kuukauttani
vain minun
että minä saan nähdä vuoret ensimmäistä kertaa
minä saan keskustella tunnin kuumassa kylvyssä uskoon hurahtaneen islantilaisen kanssa
vaikka tekisi mieli jo nousta pois vilvoittelemaan muttei kehtaa keskeyttää toista
että minä saan kävellä lumisia katuja jotka eivät ole minun
ja istua keltaisessa kahvilassa joka on minun vain tämän lyhyen ajan
vihreä villapaita päällä
islannin kuviot kauluksena
minun minua minulle
itsekäs tyttö. itsekäs mutta iloinen siitä että on
että otti tämän ajan
eikä pelännyt liikoja
ja että nyt kun olen täällä
minä todella
olen täällä.
sillä silloin jaksaa uida
vaikka uiminen on niiiin paljon hitaampaa
kuin juokseminen
olimme siellä 12-15 melkein
ja uin 1200m
1km ja 200m
ainoastaan!
ja silti se tuntui paljolta
kun allas on pitkä 50m
aika monta kertaa edestakaisin
haluaisin mennä huomennakin
mutta olin eilenkin
ei sitä voi kai kolmea kertaa peräkkäin
varsinkaan kun siellä kuulemma käy aina samat ihmiset joka päivä
ja en aio mennä huomenna aamulla islannin tunneille
kuuntelen ne nauhat mieluiten vaikka kotoa
en jaksa herätä joka aamu seitsemältä
haluan jonkun aamun oman aamun
ja oli tänään niin hyvä Sannen kanssa
laittaa ruokaa ja syödä ja kuunnella musiikkia
meidän lempimusiikkeja
puhua puhua puhua
voi
meillä on niin paljon kaikkia samoja
ajatuksia
ja alfred j kvak
mikä sattuma
että sen luoja, hollantilainen mies
on Sannen suosikki
ja että tämä ihmellinen animaatiosarja
on ollut meidän kummankin suosikki lapsena
ihmeellistä että täällä on ihminen
jo ystävä. kyllä. puhumme jo siitä että hän tulisi käymään suomessa
haluaisin näyttää hänelle niin kovasti maani
sillä olen täällä ollessa alkanut pitää yhä enemmän omastani
voi
suot
katsoin ystävän kuvaa suosta ja naavasta
ja tuli niin voimakas
että kyllä
ne ovat minun maisemiani
eivät nämä vuoret
jotka toki ovat upeita
mutta minua
ne eivät ole
vähääkään
tai meri
ehkä kaunis ja sellainen
mutta kaikista eniten järvet. soutuveneet. puut huojumassa.
kylmä vesi ei tämä kuuma.
vaikka kuuma tuntuukin ihanalta
pakkasessa ja auringonpaisteessa. voi. voi.
ja minulla on sellainen tunne
mahassa
jaloissa käsissä
kaikkialla kehossa
sellainen vain
että tykkään olla täällä, että on hyvä
että on niin hyvä olla poissa kaikesta siitä mikä oli arkea
kaikista sähköposteista ja ajatuksista
jotka olivat lukkiutuneen
ihmisistäkin,
vaikka kaipaankin jokaista
enkä vähiten sitä jota rakastan
mutta silti
minun aikani
minun viisi kuukauttani
vain minun
että minä saan nähdä vuoret ensimmäistä kertaa
minä saan keskustella tunnin kuumassa kylvyssä uskoon hurahtaneen islantilaisen kanssa
vaikka tekisi mieli jo nousta pois vilvoittelemaan muttei kehtaa keskeyttää toista
että minä saan kävellä lumisia katuja jotka eivät ole minun
ja istua keltaisessa kahvilassa joka on minun vain tämän lyhyen ajan
vihreä villapaita päällä
islannin kuviot kauluksena
minun minua minulle
itsekäs tyttö. itsekäs mutta iloinen siitä että on
että otti tämän ajan
eikä pelännyt liikoja
ja että nyt kun olen täällä
minä todella
olen täällä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)