unieni saari

viime yönä näin melkein koko unen kestävän unen. Tai kaikki palaset ainakin jollain tasolla liittyivät toisiinsa.
Taas unieni saari. virtaavaa vettä, putouksia ja jäätä.

erityisesti kiehtoo
miten unessa voi muistaa
miten unessa voi olla muistoja?
se on niin kummallista
se tunne, että unessa
että unista on tullut oma maailmansa niin
että siellä, unien maailmassa, on tapahtunut tapahtumia, toisissa unissa,
ja toisissa muistaa niiden toisten unien tapahtumat
niin kuin minun saareni
että minä voin kertoa unessani toisille ihmisille saaresta,
koska olen käynyt siellä aiemminkin
useasti aiemminkin

koko päivän minun sisälläni tulee olemaan tunne
että minulla on saari
se on ihan oikeasti jo
on.
eihän muuta vaihtoehtoa enää ole.

uniani

painajaisessa poikani yrittii tappaa minua. puristi kasvojani vartaloani niin kovasti etta minuun sattui ja yritin rimpuilla pois huusin mutta hanesta oli tullut ehka hullu

toinen uni oli ensimmainen painvastoin. olimme siina veljeni kanssa kotona ja isi sanoi eiko olisikin kiva tulla taas kotiin. mina pinosin paivakirjojani ja veli halusi lukea niita yritin estaa koska eihan se kay, sanoin etta paivakirjat ovat salaisia ja yksityisia, nauroimme ja veli puhui nettipaivakirjoista entas ne, mina sanoin ne ovat eri juttu, ja han kysyi kirjoitanko mina ja mina sanoin kirjoitan ja han pyysi osoitetta sanoin etten uskalla mutta han sanoi etsivansa sen han halusi tietaa mita minulle kuuluu
nauroimme ja oli niin lamminta, han naytti samalta kuin lapsena eika ollut mitaan mita olisi tarvinnut pelata

yhdessa unessa lensin helikopterilla
yhdessa oli vetta joka jaatyi
ja tuhat muuta joisa juhlia lapsia unohtamisia ihmisia

ja nyt mina koitan olla menematta enaa nukkumaan ja ehka jatkan siivousta
silla eilen tuli jo puhdas koti aika paljon puhdas

hui kun vasyttaa
ja tama ei taas tanaan tunnista aata jossa on siis kaksi pistetta paalla.

käännöstyöhön!

uskomatonta
eilen selvitin Innocence elokuvan pohjalla olleen kirjan
ja tajusin että kirjailija Frank Wedekind
onkin jo vanha tuttuni teatterista

mutta
en voi uskoa että yhtäkään hänen teostaan ei ole lainattavissa jyväskylän alueen kirjastoista
ja yliopistonkirjastosta ainoastaan yksi näytelmä ruotsiksi (!) ja kaksi jotakin teosta ilmeisesti saksaksi.

täytyy varmaan toden teolla alkaa miettiä sitä saksan kielen opiskelua
ja samalla kaikkien muidenkin kielien
että voisi sitten vaikka alkaa suomentaa sellaisia teoksia joita ei jostain ihmeen ja kumman syystä ole kukaan vielä tajunnut suomentaa
ja joskin on suomennettu joku niin sitä ei ole mistään saatavilla.

käsittämätöntä.

sitä vain tajuaa aina välillä että tosiaan. tässä kaikki heti tänne mulle nyt maailmassa kaikkea ei voikaan saadaa...
niin kurjaa :(

olen kirjoittanut nyt joka päivä.
tuntuu hyvältä
ja olen innoissani
mutta ehkä ei pitäisi sanoa omasta kirjoittamisestaan mitään jos se katoaa
katoaa samalla tavalla kuin ihastukset unet kun ne kertoo
rakastetut maailmat kauneus
jos kääntyy katsomaan

suosittelen musiikiksi tällä hetkellä Voltairea
jos haluaa hymyillä
tänään
oli pilviä niin kuin voisi katsella
ja sitten hellettä vuorotellen niin
teki mieli jäätelöä mutta päätyi syömään valkosipulia
ja päivä
äiti tekee mekkoa
ja minä mietin kuka helsingistä ehtisi tavata minua jos tulen vain päiväksi jos olisi päivä
muut eivät ole yhtä työttömiä kuin minä
kukaan

mutta
vielä on aikaa
ajatella miettiä päättää lähteä tulla mennä
takaisin

yhdellä kädellä on vaikea kirjoittaa. jos on oppinut kahteen.

sateessa minä kastuin. tuulikin.
hammaslääkäriin pääsee vasta syksyllä ja vasta elokuussa voi varata syksyksi.

eilen tajusin että päähenkilöni kuolee kirjoitukseni lopussa.
luin tekstini loppuun ja se oli niin selvää.
teksti voi avautua itsellekin uudella tavalla
näköjään.

mutta en aio mitenkään kirjoittaa sitä kuolemaa siihen. en aio muuttaa mitään. se on minulle niin. se kuolema. mutta ei välttämättä
millään tavalla kenellekään toiselle.
avoin. niin kovin avointa
joskus ajattelee että onko mitään järkeä siinä että
ei kirjoita lause lauseelta
vaan jättää taukoja
alkavatko aukot ärsyttää
jos ei osaakaan täydentää jos ei osaa pistää pistettä paikkoihin joihin
ja toisaalta
ei yhtään ymmärrä mitä sanat

tapasin aiemmin keväällä tytön joka vihasi lyriikkaa ja lyyristä kieltä. hän oli sitä mieltä että jos asian voi sanoa suoraan niin miksi
ja hän haukkui esimerkiksi maria peuran kirjaa valon reunalla
sanoi että se on niin kauhea ettei voinut lukea loppuun
niin
ihmiset lukevat eri tavalla.
siksi on mahdotonta
minun mielestäni
tehdä kaikenkattavia kaanoneita
koska
ei ole mitään ylhäällä olevia tulevia kriteerejä
mikä on hyvä
minun mielestäni
jokaisella ihmisellä on omansa
oma kirjansa joka jostain syystä
(sitä voi olla mahdottoman vaikea määritellä miksi)
on juuri se oma kirja

minulla rajatapaukset.
minulla suurpyytäjä
aallot
poltettu oranssi
kävelymusiikkia
manner
märta peter ja virginia

jostain syystä
minä tärisin enkä voinut sanoa kuin hej
kun kirjamessuilla seisoin märtan edessä ja minun piti esittää niin monta kysymystä ja

en tiedä. kirjat menevät myös vaiheittain.
manner tuli yläasteella
peter ja virginia lukion alussa
märta lukion puolivälissä

mutta kuka minun sinäni on nyt
kenen luokse muuttaisin asumaan?

joskus tuntuu mahdottoman vaikealta rakastua
lukee liian analyyttisesti liian tarkasti liian paljon liian vähän
en tiedä
joskus ikävöin sitä että lukemisesta nauttii
nykyään se on vain niin paljon pelkkää lukemista

ehkä runot vielä
ääneen luettuina
kuultuina

ja eilen löysin kuusi vuotta sitten kirjoittamiani lauluja
niissä oli jotain kovin aitoa viisitoistavuotiasta hannea
jotain sellaista mitä ei enää ole mutta jonka voin etäisesti muistaa

sitä huomaa kasvaneensa
ja silti säilyttäneensä jotakin
niin
samaa

Ollut siellä missä isä missä äiti
ollut siellä missä auto missä huoneita missä jääkaappi ruokaa missä mökki
tehnyt salaattia ja kuullut murheita sellaisia
ja ahdistunut niistä niin ettei saanut unta yöllä herännyt päänsärkyyn nähnyt unia

nyt unesta vielä uninen koska nukkui nukkui aina vain
niinkin voi tehdä. kun toinen lähtee töihin jää itse nukkumaan
ja vasta huomenna kun on viimeinen mahdollisuus menee verikokeisiin ja sen sellaisiin sitten käsi kipeänä
ja nyt on kaappi täynnä särkylääkkeitä niin paljon ettei ole eläissään
pitänyt niin paljon
nyt olisi sellainen lääkekaappi jolla amerikkalaisten leffojen teinit voisivat käydä

musiikkina Nicole Willis
ei tämä kuuntele sellaista musiikkia sanoo, nauraa
ystävältä sai ja sitten ajattelee annaa. tanssimista. kuinka jonkun vartalo voi
tahtoa niin kovasti liikkua ja liikkua

yritin pysyä erossa televisiosta
yritin
katsoin vesikauhudokumentin
kirjaohjelman jossa puhuttiin pepistä
veneläistä saippuaoopperaa
jotain animaatiota vähän jossa flow oli käännetty luistoksi!

tänään on herkuttelupäivä
kun poika osallistui tutkimukseen josta sai kymmenen euron lahjakortin sokokseen
eihän sitä voi käyttää ruokaan
tietenkään

ja nyt on sigur ros

erikoista
miten tuulet menevät
miten ne muuttavat suuntaa ja musiikki
ihmiset
meillä ei olekaan luokkakokousta
sinne ei olisi tullut kuin kymmenkunta
puolet.
ei minua haittaa. yhtään. olisi ahdistanut vastata
muidenkin puolesta
niiden jotka minun pitäisi tuntea

olen öisin ajatellut
tulevaa graduani (sitten joskus tulevaa)
kirjoittamista, kaikkea mitä kirjoittaisi mitä sitten tapahtuu ja sitten
kuunnelmaa, olen ajatellut yrittää tienata rahaa

olen ajatellut jos syksyllä pyrkisin ylioppilasteatteriin
en tiedä
se muuttuu nyt yhteisöksi ja ehkä
en tiedä
sitä vain kaipaa joskus niin paljon

bussissa mietin etten ole sittenkään teoreettinen ihminen
mutta samalla tajusin etten todellakaan myöskään käytännöllinen
ehkä työkkäripsykologi oli muinoin oikeassa
etten sovellu mihinkään alalle

minulla ei ole mitään taitoa
eikä kutsumusta
sillä tavalla yhteen
selkeää
en osaa omaksua yksityiskohtia
ihmettelin miten jotkut ovat voineet oppia jo kaikki lajit niin että he opettelevat nyt jo alalajeja. samperin voikukkia. ja minä, jonka äiti ja isä ovat toitottaneet koko lapsuuteni mikä mikin on ja kaikki mahdolliset bilsan kurssit ja kaikki
minä en ole oppinut yhden yhtä nimeä.
mutta kun
minua ei ole kiinnostanut nimet
ei pätkääkään
minua on kyllä kiinnostanut ottaa kuva
mistä tahansa kauniista mistä tahansa mikä liikkuu pysyy
mutta ovatko ne siemenet joita rakastan ja kerään purkkeihin kesä toisensa jälkeen koska ne tuntuvat ihanilta ja niistä voi tehdä leikkiruokia nuokkuhelmikän siemeniä. sillä ei ole ollut väliä. mitään.

tai että mikä lintu pelastetaan.

mutta nyt. opiskellessa sillä alkaakin olla väliä. pitäisi tietää. vain niin voi osoittaa pätevyytensä. jopa lasten luontoleireillä pitäisi tietää. kun lapset kysyy ja lapset tietää enemmän.
enkä minä vain opi. opin ne juuri niin että osaan ne hyvin tentissä mutta sitten. sen jälkeen.

nyt soi bach

ja kirjallisuus. ei minua kiinnosta analysoida teoretisoida ei minua kiinnosta käyttää mitään viitekehyksiä minua kiinnostaa maailmat
minua kiinnostaa mitä siinä sanotaan

ja kun kirjoitan
minä en todellakaan kirjoita kenellekään tietylle minä en kirjoita ajatellen hmmm. laitanpa tähän nyt tällaisen rakenteellisen jipon ja hmmm. kylläpä tämä intertekstuaalinen viittaus kuulostaa hyvältä.

ja plaah.
ehkä minä sittenkin voisin vain istua suuressa valkoisessa huoneessa. taustalla bach. ja kädessä pensseli ja värejä niin paljon kun maailmassa voi olla ja aloittaisin yhdestä seinästä tekisin huoneen
ja siinä olisi minun elämäni sitten.

pian tulee tyttö
pian pitää mennä vastaan
jännää
ei nähnyt sitten sen kun lähti ranskaan
nyt
näkee

näin unta yöllä jossa
omituisia asioita
herättyäni muistin mutta herättyäni aamulla en muistanut
jotakin tippui taivaalta
pilviä?
jotakin niin että meidän piti äitini kanssa väistää
ja lopulta me hyppäsimme kalliolta kuin kuiluun ja väistelimme kallioiden alle putosimme ja taivaalta putosi se oli kuin kaatosadetta salamoita mutta se oli niin selkeä silloin nyt vain utua nyt vain tunnetiloja siitä
kun putoaa ja pitää väistää taivasta.

ja kirjastotäti sanoi maksa neljä euroa kolmekymmentäsenttiä en muuten lainaa kun en saanut enää lainata kun olin jo viisi kertaa uusinut
mutta
sitten oli vain kaikista kolikoista euro ja kolmekymmentä ja suostui ja kolme euroa vielä
mutta ystävällä olikin neljäkymmentäeuroa
ja minä en pidä typeristä hyväksikäyttäjä miekkosista jotka olivat joskus turkkilaisia (turkkilaiset tupakoi) mutta se ei tupakoinut eikä ollut turkista mutta sen takia juhannus alkaa vasta juhannusaattona monen tunnin jälkeen illasta ehkä mökillä vasta yöllä. plaah. bussissakin on kiva viettää juhannusta.
onhan se kiva että saa kaksikymmentäeuroa palkkaa juhannusaatonpäivältä ihanan päivärahan jos sitäkään.
en siis minä. vaan se jonka kanssa asun. jonka kanssa lähden juhannukseksi minun kotiin.
ja kerätä kasveja. taas. ahdistaa jo valmiiksi lääkäri sanoi että pitää välttää riskitilanteita ettei tule minä sanoin ettei stressiä voi välttää ja sain reseptejä ainakin neljälle eri lääkkeelle jos joku sitten
ja ystävä kertoi että heille opetettu menetelmää joka auttaa sekä migreeniin että astmaan rentoutusta vain että osaisi milloin vain rentouttaa itsensä
että psykologisia menetelmiä pitäisi enemmän hyödyntää lääketieteessä mutta eihän
eihän mitään sellaista mikä ei ole aivan
eihän muihin kuin lääkkeisiin voi luottaa
ja koti on sotkuinen niin kovasti

ja minä olen miettinyt ihmisiä paljon ihmisiä ja sitten he eivät kuitenkaan tiedä että olen miettinyt heitä.
ukkospilvet. ukkospilvet.

ja minä minun kirjoitusteni maailmassa lukenut niin etten juuri nyt voi kuin sanoja. vain toistensa perään. alleviivannut.

ja ei malta odottaa että pääsee kirjoittamaan! mutta kun ensin pitää tehdä tylsä työ. ja sitten vasta.
sitten vasta ehkä.

heräämistä.

juuri sellainen aamu että kirjaimet
mutta
sitten on pöytä sitten on pöytä ja lasipurkit ja peltipurkit paperit
ja musiikki.

liian paljon väsymystä.
ja siirrettyjä päiviä

juuri sellainen aamu että jos haluaisi jos viitsisi jos
voisi kirjoittaa

nyt minä tiedän miltä tuntuu kun ei voi kirjoittaa. ei vaikka voisi. kirjoittamisen esteet. ennen kaikkea sitä ettei vain kirjoita. ei saa itseään siihen. pyörittää pyörittää mutta aloittaminen.
pääni sisällä sanat. pääni sisällä kirjat. pääni sisällä
mutta paperille
niin.

juuri.

leirit on ohi
onnellisesti
jo eilen
nyt on palapeli parvekkeella
ja tänään lomapäivä
yhteinen loma päivä ei mitään tehdä päivä

ensi viikolla
minä aloittaa
siivoamaan kirjoittamaan opiskelemaan lukemaan esseitä

mutta tänään
yritän unohtaa unet joissa murhaaja muuttui limaiseksi karkiksi
joissa sekoitin kassakoneen
joissa taas mummin talo ja piilot
vanhoja luokkakavereita ja viisi tuopillista olutta

katsokaas
minulla on B vitamiinin puute huulissani

levotonta minun vatsani sisällä ja kaulani sisällä
ei enää lapsia jotka soittavat ukkonoaa niin monta kertaa että
ei enää sitä joka hokee sitä simpsonien tou
niin monta kertaa että
ei enää vuoleskelua ja vaarallisen näköisesti puukkoja ikkunasta ulos
autistista poikaa joka puhaltelee päälleni sanoo päivällinen
ei adhd poikia ei sitä joka sanoo kaikkeen ei ei kiinnosta ja kolme ja puoli tuntia ennen kuin suostuu pyytämään ensimmäisen kerran elämässään anteeksi
ei ampiaisia hämähäkkejä lukkeja korentoja pistiäisiä kovakuoriaisia itikoita
ei kikatusta hysteriaa ruisrääkkää satakieltä pullohaikaraa hihasta repimistä kaatosadetta hävittäjäkoneita eläinleikkejä mafioosoa iltasatuja aamusatuja soijaa uintivalvontaa tiellä kävelemistä jonossa koska päästään kauppaan matojen laittamista kalan irrottamista komentamista väsymystä palelemista hikeä siivoamista siivoamista
niin
nyt on niin hiljaista niin hiljaista ja lapset yhä niin että minä puhun niistä vielä niin pitkään ja paljon ja aina uusia

ja niin paljon että ehkä menen talvileireillekin ehkä haluaisin

ja syksyllä alkaa uusi koulu
tai pääaine
kirjoittaminen
ja sitä ennen pitäisi ehkä taas vähän kirjoittaa
että voisi sanoa kirjoittavansa
että voisi sanoa minä
oikeassa paikassa minä
että voisi

hyvä mieli kun tänään soitti minulle
tyttö
ja pyysi jos lukisin hänen tekstinsä
minulle. minua pyydetty. aina yhtä hyvä mieli.
luottamusta.

olemassa on. ihmisiä.
ja kaikesta katkeruudesta huolimatta sitä töytäisee itseään ja sanoo
höpsö
kyllä kaikki ovat olemassa
kaikki ovat nyt vain kesälomilla ja töissä ja kotipaikkakunnillaan
mutta olemassa
eikä ketään unohdeta
ei ketään unohdeta noin vain
ei edes unissa
joissa autoja ja teitä ja matkoja ja etäisyyksiä

hmmm. niin totta.

hyttysenpuremia
nilkoissa ja
missä ei olisi
talviturkkia ei enää ole
ja unta että lapset tulivat viikonlopuksikin mukaan
kotiin
kun piti olla muutama päivä hiljaista
nukkunut putkeen yli kaksitoistatuntia
ja nyt vasta kakku uunissa
synttärikakku sille jota rakastaa

ja kuumuus
kuumuus kaupungissa kuumuus kuumempaa
sisällä
ei sinistä taloa jonne voi mennä kylmyyteen hiljaisuuteen hetkeksi

nähnyt lehmiä
jotka isompia kuin olisi voinut muistaa
vasikatkin
karitsoja ja niiden äidit kanat kalkkunat possut

oppinut sietämään ötököitä ja itikoita
ampiaisia viideltä aamulla teltassa

ja olemaan itkemättä vaikka punastuu

kesä. tullut.

tänään lääkärissä kurkun kanssa.
sanoppas ää ja täällähän on ainakin afta
ovakos ne tuttuja
no kyllähän ne ovat.

kurkussa. afta. se ei kysele paikkaa. ja nieleminen tuskaa puhuminen suun aukaiseminen.
hengittäminen suun kiinni pitäminen.

mutta onneksi ei tulehdusta. onneksi ei kuumetta ja flunssaa.

pakkaaminen on kauheaa. mistä tietää paistaako aurinko vai sataako ja montako paitaa

mutta silittänyt tänään
ja sitten on kissa jolla mairea hymy
ja suuvettä jota saa purskuttaa tarvittaessa

kriik kriik

kuulin tänään että pääsin.

ruohon leikkaaminen tuoksuu kesältä. sen olen huomannut. ja linnut
niitä on kaksi erilaista meidän puussa. varisten pulujen ja lokkien lisäksi. ja oravien. kuuli että ehkä voisi liito-oravakin. niillä on pesiä yliopiston puissa.

ja pannukakkua.

tämä ei ole kirjoittanut pitkään aikaan koska
on ollut muka kiirettä
kun ei ole kuitenkaan ehtinyt mitään muutakaan
ja aika vain menee

mutta on istunut junissa ja busseissa ja kirjoittanut veeärrälle korvausvaatimuksia

ja ajatellut
ja ajatellut

nähnyt unia
nähnyt todellakin unia

maailmanloppuja ystäviä vettä autoja sumuja gangstereita ja viime yönä labyrintin
jonka jälkeen ihmeellisen tuntuinen jälleennäkeminen ystävän kanssa
jonka luokse uuteen ei pääse mutta lupasimme nähdä

pahaenteinen kuusi kaikkien talojen takana
ei lakkaa vaikka ei tuulisi

miltä tuntuu kävellä kärpässienisaappaissa vesilätäköissä

eilen katsoi kukkia ja sidontaa ja siellä oli entinen ohjaaja ja tuntui niin ikävä
ja muistanut olevansa joskus myös partiossa
aloittanut kirjoja joita on aloittanut kauan aiemmin ei muista niistä mitään kuin ei olisi koskaan

kaikki vesi houkuttelevalta
ja taivas niin sininen pilvetön oli ja heijastui
ja ihmiset ovat alkaneet nauraa kovaäänisesti
junissa kaupoissa kaduilla puiden välissä
eilen puisto typötyhjä

kortti mummilta kun ajatteli

ja kurkku niin kipeä ettei tämä saa tulla kipeäksi

mutta tuuli
se ei laannu tänä keväänä

mahtavaa.
poika on tänään juhlissa ja yön
ja minun piti
piti siis
kirjoittaa
tehdä kotityöt
aloittaa koulutehtäviä
kirjoittaa ystävilleni
ulkoilla
shoppailla

no. olin järjestämässä järjestön juhlia
ja siellä meni joitain tunteja
poljin pyörällä hirmuista vauhtia
ja nyt olen istunut ehkä kolme tuntia koneella
en kirjoittamassa enkä tekemässä koulua
vaan pelaamassa

pakotin pojan lataamaan minulle lapsuuteni huvipuistopelin
ja niin
nyt en ole muuta tehnytkään kuin nostanut lippujen hintoja
ja käskenyt siivojien siivota asiakkaiden roskia
pilipali musiikki ja laitteet rikki pellejen mielenosoituksia ja sen sellaista

niin.
aivan mahtavaa ajan hukkaa siis.
tiskit ovat likaisina altaassa ja minun pääni ihanan tyhjä tehdäkseen enää mitään.

huomenna olisi lähde ja sammalretki
toivottavasti on kaunista ja jaksan lähteä

vaahtera kukkii.

lauseet tulevat töks töks
kuin pääni kuin niskani

minä olisin vanhana ehdottomasti niitä
jotka siellä peliautomaateilla pitkät tunnit rahansa kuluttaisivat
tosin minä olen niin säästeliäs että vararikkoani ei tarvitse pelätä
ja ehkä sitten kun minä olen vanha
ei enää edes ole sellaisia peliautomaatteja
sillä kaikki mummot pelaavat kotikoneellaan nettipelejä

ja joskus tulee onnenpuuska
sellainen. että hoh hoh. onpas tässä hyvä olla.
niin kuin aamulla. kerrankin minä olin se joka sai jäädä nukkumaan
huusin minäkin tulen suihkuun
mutta pehmeässä oli hyvä laittaa silmät kiinni
sitten kuuluu ääni sinä myöhästyit ja ihan pieni silitys
olin kuulemma ihana uninen
joskus ei voi olla muuta ihanampaa kuin että on toiselle kaikkea ällösöpöä ja lällyä

ja järjestössäkin oli tänään kivaa. ihmisetkin. aina välillä ujostelen niitä luonnontieteilijöitä ja sen sellaisia mutta oli hauska olla humanisti tietovisassa jossa tiesin tasan sen miksi juhlimme tänään. ja oli hauska että vieras muisti mitä minä opiskelin ja että siinä oli hänen mielestään positiivista
naurua

ja sitten tietysti yksi jota voi vain ihailla
sellainen kun haluaisi
niin
mutta jo nyt tietää että on aivan eri suunnassa
ja että he tietävät niin paljon että hän näyttääkin
juuri siltä kuin smilla
vaikka joskus se toinen tyttö se jota myös ihailen sanoi että minä
tulen mieleen

mutta minäpä tiedän heistä
että kuvia kokonaisuudesta
ja ehkä
ehkä minä tosiaan kadehdin heidän tiettyjä ominaisuuksiaan taitojaan ja elämänsä osia
mutta lopulta
ottaisinko minä heidän haavansa
niin kuin sen tanssivan tytön jalat
jotka eivät jonain päivänä enää liiku

joskus olisin valmis ottamaan
mutta sitten en enää olisi sama
enkä sitten enää tahtoisikaan
sitten ihailisin jotakuta toista sitten katsoisin ylös jonnekin

mutta paljain varpain me kuljimme hiekkateitä
ja ehkä minä itkinkin sitä
etteivät he tunteneet minua
eikä meistä koskaan tullut, vaikka itkinkin.

joskus olen ajatellut että ne joille itken saavat minusta
ja sitten minäkin heistä
en tiedä onko se sittenkään
sillä ei se riitä
tietenkään se ei riitä että itkee
pitää uskaltaa olla sen jälkeenkin eikä pyyhkiä pois sillä tavalla kuin ei olisi ollut sitä hetkeä
ja se on vaikeinta
sillä helpointa olisi pysyä etäällä

varikset pesivät edelleen
en tiedä onko siellä poikaset mutta ainakin munat

kerran minä päätin kirjoittaa kirjeet kaikille niille
jotka ovat olleet minun suurimmat vaikuttajani

mutta en tiedä

nyt minusta tuntuu että pitäisi kirjoittaa kaikille niille joita kadehtii
ei välttämättä niin että lähettäisi
kunhan pistäisi kaiken muistiin

ja kyllä minä olen edelleen katkera
kaikesta siitä mitä olen menettänyt kun olen valinnut mitä olen valinnut ja jättänyt valitsematta
edelleen minä jään.
kun muut tarttuvat kädestä suojatien yli. se oli minun suklaapalloni vaikka ei sitä ymmärtänyt kovin moni.
suklaapallo. se tulee muistaakseni Runar Schildtin novellista. Että jokaisella on jokin sellainen ikään kuin tapahtuma, joka toistuu. aina vain toistuu elämässä. tapa reagoida. siinä novellissa se oli suklaapallo. jokainen henkilö reagoi eritavalla saatuun suklaapalloon ja se miten siihen reagoi kuvasti koko henkilön elämää.

mutta minä en ole kirjoittanut suklaapalloani kuin pienelle paperille joka ei ole täällä.
sellainen se on. muodoltaan. paperin reunaan tuherrettu muutama rivi.

sellainen minä olen.

vaikka joskus iltaisin
kiipeilenkin puissa ja huudan kovaan ääneen ho hoi olemme merellä nyt ja täällä lait säätävät valaat
lait, he kysyvät. ei heillä ole lakeja, vastaa toinen.
minä kysyn heillä
ja kaikki ovat hiljaa
kukaan ei selitä mitä tarkoitti
mutta minä näen puun latvasta kauas merien taakse ja syvyyksiin
ja piilotan sinne ketunhäntiä ja pupunnahkakorvia kermasaappaita siilinpesäpuita
ja sitten pitääkin kirjoittaa
mutta minä heitän lyijykynät puusta alas ja otan taskuista punaisia ja vihreitä ja keltaisia teen kuvioita heistä jokaisesta omansa ja heidän pitää arvata kuka on kukin
istuvat ympyrässä ja viivottimilla mittaavat
uskaltavat sanoa ääneen mutta koska on ilta koska voi tulla yö minäkin uskallan
puussani
puussani joka on kivistä tehty eikä kiveksistä
ja lopulta kädelläni huit hait merelle sillä siellä tuulee ja turvallisesti istun kanoottiin ja melon järveni ympäri kaikki järveni jotka ovat minun ne ovat minun minä sanon eikä kukaan voi niitä minulta viedä eikä minun kuviani jotka minä vain näen vain minä
eikä tule koskaan aamu jos minä saan päättää
on vain laineita on vain kiipeilypuita ja mustikoita
on naurua jonka kaikki tuntevat
eikä koskaan nyökyttelyä

mutta aamut tulevat
ja niistäkin voi tehdä
pesiä ja onkaloita luolia ja vesistöjä
pitää vain osata liikkua
pitäisi osata laittaa tikut suoriksi riveiksi tai hajottaa rivit
silmät kiinni silmät auki ja sateessa hymyillä vaikka vastaantulijoilla ei olisi sateenvarjoja
kuvat kuvina ja kuvien kuvat toteen
kattojen katoilla jokaisen talon ikkunaan valo ja sammuksiin
tulitikun puhaltaminen ja päiväpeiton puisteleminen.
kuolleet kasvit jotka maatuvat kasvavat taas uusiksi puiksi

minun veneeni. minun veneeni ja vesi.
aamuisin on sumu.

teinix

Tänään
oli suunnitellut tyttöjen päivä
sellainen
että menee kauppoihin ja ostaa uuden mekon tai uuden paidan
punaista ja pilkullista.
ensimmäistä mekkoa kokeillessa tämä huomasi pienuutensa. pienen pieni hukkui kokoon 34
seuraavista mekoista pienin koko oli 36 tai M
tämä ei edes kokeillut
näki jo heti päältä että ei pysyisi päällä
ja eniten niissä henkareissa roikkui L ja XL ja minua vähän suututti hetken
että kovimpaan ääneen aina valitetaan ettei ole isoja kokoja
ja niillehän on omat kauppansakin
omat vaateosastonsakin ainakin

pienille ei ole mitään.

mutta ehkä minä halusin olla vain hetken ärsyyntynyt ja ärsyttävä.
katselin nenä pystyssä nelikymppisiä naisia jotka hipelöivät nuorten vaatteita ja ajattelin

onneksi en tosiaan käy useammin kaupoissa
luulen että minusta kehittyisi hyvinkin nopeasti bitchtyttö
että tekee mieli sanoa ärsyttävällä äänellä ärsyttäviä sanoja

ehkä olen mielluumin tämä rumilus
ja olen arvostelematta
niitä nelikymppisiäkään
ja pyydän vain äitiäni tekemään minulle pilkullisen mekon. punaisen.

viime yönä
minä sitten avasin sen oven.
tanssin käytävää pitkin koska se oli tyhjä.

olihan niissä toisissa unissa verta.
mutta ne olivat toisia unia.
eikä veri ole koskaan ollut painajainen.

ja menen kesäksi leireille. kahdelle vain ja ei sillä elä. mutta.

ja päiväunetkin. sormet kylmänä. iho unikuuma.

huokaus.

Tänään
en saanut työtä

yhtäkkiä sitä putoaa taas taivaistaan tähän maahan
ja miettii rahaa
yhtäkkiä on taas totta ettei kuukauden jälkeen enää ole
ja nyt

mitä

paniikinomaisesti työpaikkailmoituksien selailua
puhelinmyyntiä. pelkkää puhelinmyyntiä ja sellaista josta ei ole työkokemusta
kaikkea olisi pitänyt jo tehdä pitäisi olla kaiken koulutus
ja sitä hakkaa päätänsä seinään sinä typerä olisit voinut varautua pikkuisen aikaisemmin sitä oli vain niin itsevarma niin typerä kaikki kyllä järjestyy ja nyt on jo toukokuu
kuka hullu enää

työ
ja kun ei saa työtä on yhtäkkiä työtön jo senkin takia ettei ole koskaan saanut työtä
minun työkokemukseni vuosia sitten

pettymysten pettymykset

ja pitäisi soittaa sinne ja tänne ja minä inhoan soittelemista
minä inhoan inhoan inhoan inhoan sitä että aina pitää pitää pitää ja sitten ei koskaan ja sitten itkee pää seinää vasten itkee kaikissa rappukäytävissä ja kulkee ohi kaikkien ohi
juuri kun ei jaksaisi mitään ei edes selittää

mutta niin. ei työtä. ei rahaa. ei rahaa. meillä ei ole kummallakaan. paitsi minulla. kai se on sitten avattava säästötili ja ostettava niillä rahoilla ruokaa. mitä sitä turhia säästelemään. kun elämä ei ole sellaista, että voisi sästää. piru kun minut on opetettu säästämään.
ja niin helvetin itsepäiseksi.

kaikki on aina muiden syytä.

mutta kun en minä ole sellainen, joka osaisi syyttää itseään joka osaisi kävellä pää pystyssä
pah

ja sitten
saan pian kuitenkin kuulla etteivät tekstinikään riitä
edes tyhmään kouluun

täydellisyyden tavoittelu on niin typerää ja silti sille ei mahda mitään. ei mahda mitään että pelkää epäonnistumisia niin paljon. ei kestä edes yhden työpaikan hylkäyspäätöstä. tai viiden.

typerä tyttö itkee.
mutta pääsee ainakin kesällä sitten kulkemaan miten tahtoo. ilman rahaa tietysti. mutta onhan tällä vanhemmat joista toisella on hyvät tulot ja ne voi sitten vaikka lainata. niin. menee sitten mökille uimaan koko kesäksi.

vappu vappen

ilta jo
ja monta päivää mennyt
monta asiaa niin ettei ole kertonut kuin iltasatuja jotta nukahtaisi itse
hyvin

unessa talo joka oli isovanhempieni talo joka oli vanhempieni talo
enkä minä tiennyt mistä laittaa valot päälle
ja löysin pienoismallin talosta. äiti oli rakentanut sen se oli aivan kuin meidän kotimme kun otti yhden kerroksen pois sen alta tuli uusia kerroksia joissa oli uusia huoneita ja me olimme niissä
koko perhe
äiti isä veli minä
ja kolmas lapsi toinen tyttö
minä jäin katsomaan pienoismalli tyttöä ja mietin miten meitä oli siellä kolme

yrittänyt etsiä bergmanista
esitelmä ylihuomenna
huomenna kokous ja pitäisi elokuvaoikeuksista
tämä on laiminlyönyt
nyt vain sigur ros
nyt vain ja sitten suihku ja sitten ehkä nukku
maan

ja pitäisi ilmoittautua luokkakokoukseen kun onhan sinne
varattu paljon kasvisruokaa
ihan vain
minua varten
ko? minun olisi tehnyt mieli kysyä
he olivat ironisia tietämättään minä kuulin äänestä vaikka ei ollut ääntä
ja vieläkin hämmästyn sitä miten toisenlaisia ovat sittenkin ne joita on joskus tuntenut
ja silti niin yllättäviä silti niin ettei olisi voinut kuvitella sanovan vaikka olisi pitänyt tuntea
ja sitten nauraa kun yhä niin sama yhä niin sama kuin silloin
samat suhteet meillä kaikilla kuitenkin

ja vesi on ruvennut houkuttelevaksi
kimaltelee pirulainen
ja silti niin jäinen vielä
ettei uskalla kun vähän koettaa
ja kertoi että joskus ennen kuin jäät olivat vielä lähteneet
eivät edes vielä lähteneet
ja kiivetä jäälautalle

nyt on vain jäävuoret

ja tämä näkee aina puun
joka on talojen takana
se huojuu siitä tietää sen olevan puu mutta muuten
sitä voisi luulla dinosauruksen pääksi

tämän tekisi mieli kirjoittaa. tekisi mutta ei ole kevään lapsi
lainkaan
tajuaa ettei kyllä yhtään
tämä valoisa vuodenaika tekee minut vain levottomaksi
paikasta toiseen ja toisilta toisista
ja sanoa ääneen olisipa jo syksy
hymähtävät
mutta tämä elää silloin
silloin voi tuijottaa ikkunasta ei tarvitse olla päiviä jolloin kaikkien täytyy kerääntyä korit täynnä herkkuja ulos ja hymyillä ja jaksaa kun toiset haluavat juhlia
ja olla niin pirun ulkopuolella juuri silloin koska eihän ole syksy eihän ole sadetakkeja sateenvarjoja kumisaappaita perunoita keitossa tyhjiä katuja lehtiä edestakaisin
on vain tuuli joka on kuiva on vain tuuli joka pöllyttää kaiken pölyn ja ihmiset typerissä päähineissään
ja linnut ovat kuulemma jatkaneet matkaa vaikka tarvitsen lintukirjan

mutta ei sen väliä vaikka ei asu missään ei sen väliä vaikka ei olisi aina ikkunoita kun on vain ovia joita täytyy jatkuvasti avata
vierashuoneisiin laitetaan patjat ja sitten maataan kiinni toisissaan niissäkin joita vasta ensimmäistä kertaa on puhutellut nimeltä ei sen väliä sillä eihän oikeastaan tarvitse muuta
eihän oikeastaan tarvita peilejä koska niistä näkyvät vain unet ja mansikkapaikat
ja sitten on aamuja on aamuja joina herää ja katsoo kattoon katsoo viereen katsoo ohi ja siinä sitä ollaan ja sen on väliä

pitäisi oppia olemaan siinä kun on pitäisi oppia olemaan se mikä on eikä kulkea aina sinne mistä tietää tulevansa kuitenkin takaisin heti kun pimeä alkaa heti kun loppuu valo tai sade

miksi he eivät ymmärtäneet minun onnellisuuttani
he eivät ymmärtäneet eikä minusta sen takia koskaan
tullut kuviani
mutta ne jäivät minuun minä muistan

kun heitimme vesi-ilmapalloja saunan ikkunasta kun kuumassa vedessä ne olivat eläimiä muistan kylmän pihan illan ja kuinka hänellä nälkä kuinka hän katsoi minuun ja kysyi kuinka minun olisi tehnyt mieli mutta hän jäi sitten kuitenkin koska minä olin hiljaa muistan aamun kun ilmapallo puussa isät ja isien kaverit kuuntelemassa lauluja joita laulettiin vuosikymmeniä ennen joita laulettiin edellisenäkin yönä ja sateessa syömään sateessa hevosia minun pakko uskaltaa ja seuraavana päivänä talo ja ihmiset joita ei ikinä omassa hulabaloobalaibalooba paljaat varpaat ensimmäistä kertaa

mutta nyt syntymäpäivät ovat vain nimiä
ja sitä saattaa purra huulta mutta
joskus nauraa ettei ainutkaan nimi sama nimi ettei ainutkaan voi tietää millä tavalla minä laitan kädet iholleni kuinka minä piirrän kasvot joita ei heti näe

nauraa ettei kukaan

onko yksinäisyys sittenkin voitto sittenkin
jos sen tajuaa jos

ja kevät ei sovi minulle
sillä liike täytyisi
on kaupat on hiukset on vaatteet on kasvamassa pitää kehittää uusia jatkuvasti ettei vain pysähdy liikaa valoon

ehkä tämä vielä etsii painajaisuniaan joihin voisi jäädä makaamaan
ettei kääntyisikään ja painaisi ovea lujemmin kiinni
että avaisi ja katsoisi silmiin
lopettaisi murhaamisen lopettaisi turhat tuhottomat iskut jättäisi aseet maahan kävelisi tyynen rauhallisesti ulos ei kääntyisi ei juoksisi
jos katsoisi silmiin eikä kirjoittaisi
enää vain kirjoittaisi

jospa tämä jonain päivänä lakkaisi juoksemasta lakkaisi kulkemasta ylöspäin jossa ei ole muuta kuin hattaroita
niitä joista tehdään pieniä yksinkertaisia tyttöjä jotka luulevat että maailma tulee paremmaksi jos

mikä se oli se onnellisin päivä?
eihän siihen tarvittu muuta kuin ilmainen sisäänpääsy ja muutama kierros maailmanpyörässä. jäätelö ja hattara ja valokuvat.
minä ja minun onnelliset hattarani

hah

tärisin aivan
kun kävelin portaat alas ja olin jättänyt
sen työn
sen työn jota ylihuomenna
ja haluaisin olla kuulematta kyllähän minä tiedän en tahtoisi tietää tahtoisin niin kuin joskus että voisi olla hyvä parempi paras että voisi kokea onnistuvansa

mutta minun on opittava olemaan ei niin hyvä minun on opittava olemaan vain vaikka hyvä mutta ei erinomainen minun on opittava se minä tiedän

ja hakulomakkeet. tehdäänkö pelkästä hakemisesta niin vaikeaa vain siksi ettei kukaan turhan takia
ihan vain huvikseen laittaisi papereita postiin
en jaksaisi millään en millään täyttää papereita

papereista laivat

minua pelottaa minua oikeasti pelottaa en voi kuin vain ajatella koko ajan ajattelen ylihuomista ja en pidä siitä en pidä siitä etten voi nyt huokaista niin hekin sanoivat joilla jo oli ettei se sittenkään helpottanut kun oli tulostanut kopioinut vaikka minä silloin kunhan vain saisi tehtyä aikaansa mennessä mutta nyt
miksi se on niin tärkeää? ja sitten yrittää muka kohauttaa olkapäitään ei sillä väliä ei sillä väliä ja kuitenkin sillä on kuitenkin
pelottaa jos alkaakin vain itkeä jos alkaa itkeä jollei
minä voisin
minä voisin olla juuri sellainen joka alkaa itkeä ja sitten lohdutellaan ja sitten sanotaan että
en pidä yhtään tästä tunteesta
haluaisin jo levähtää enkä uskalla avata sitä minkä tulostin en uskalla se tuntuu niin kamalalta en tahdo edes nähdä sitä miten tämä on näin iso juttu?
painava lasti

istutin ruohosipulin tänään. ja on herneetkin.
ja minun tekisi mieli nieleskellä tekisi mieli laittaa kiinni silmät

en ikinä enää tahdo muodostaa lauseita jotka muka kuulostavat hyviltä kuulostavat oikeasti vain tehdyiltä töksähteleviltä huonoilta
ja en olisi halunnut ikinä sanoa mitään olisi helpompi mennä piiloon

sitten näkee että kaikki onkin ollut pelkkää huijausta.

niin. huijarit. me huijarit. toden totta.

ja voi tajuta lauseita vuosikymmenien takaa. yhtäkkiä. ja täysin.

huijari.

eilen voi helpottua
ja sitten tänään vatsa on loputon laiva johon ei auta harmaat taivaat

nukkua nukkua aina nukkua päiväunia
suunnitella kasviretkiä saareen

saareen

ja lukea toisten saarista jotka ovat minunkin saariani.
juosta vastaan näyttää kuvaa ja siinä me istuimme sylikkäin minä ajattelin
minähän vain ajattelin
niin helppo olisi ollut koskettaa koska hän pyysi

ensimmäistä kertaa kylässä
minä soittaa ja sanoo että on kuvannut puita että sopisiko jos tulisi
ja lopuksi me nauramme tiskatessa koska omituinen yhteys omituinen
en muista sanaa
ja tulee seuraava kerta
kun simpukat pöydällä kivet
minä niiden silmissä minun silmäni hänen silmänsä lattialla voit sinäkin minä en minun täytyy ja muistan päivän väärin kun kävelen kevättä kotiin takissa kevättä tuoksu meren tuoksu ja matoja joita keräsimme siilille minä en koskenut minä yritin olla katsomatta koska kuvat

ei koskaan sanoja vain ohi

unessa me tapasimme
minä tiesin että hän on siellä kaupassa
ja hän oli me halasimme ja kaikki oli kuten olisi ollut oikeastikin ja minä sanoin että tiesin hänen olevan mutta hän ei ihmetellyt ei enempää kuin minä

valvottujen öiden jälkeen ihmisten jälkeen niiden joiden nimet vasta oppii ja sen etteivät he enää nuku vierekkäin me katsomme toisiamme toivottamatta toisillemme sanaakaan sanomatta ja minä tiedän

he ovat eri henkilöitä he kaikki
heidän kuvansa minun seinälläni allekkain vierekkäin toisistaan kuin puut

mutta kaikki eivät ole kuvina niin kuvina että voisi ripustaa
on vain sivuja joiden väliin joskus ja sitten
minun kuvani
joista voi kiistellä vaikka tiedän että se on totta

hän sanoo että minun muistini toimii niin
siksi hän on oikeassa koska hänen muistinsa ei koskaan hän ei voisi sekoittaa
samalla tavalla ei koskaan minä nauran mielessäni niin kovaan ääneen sanon kuule ja hän sanoo niin kyllä hän tietää mutta tässä ei ja sinun muistisi minä nauran enkä itke tällä kertaa ei tässä ole mitään itkettävää tämä on vain muisto tämä on hyvä muisto mutta me muistamme vain paikan väärin kumpikin me muistamme ja onko sillä väliä oliko se isompi keittiö vai pienempi onko sillä väliä jos me kuitenkin

ja edelleen pelkää samoja äänenpainoja kuin silloin
kun värikynät olivat jonoina pöydällä että voisi jatkaa
mutta äänenpainoja ei enää tule
enää on vain pyyntöjä ja kysymyksiä kutistuneita kädenojennuksia ei koskaan lukittuja ovia enää tarvitse pelätä tarvitse lukita vaikka

minä en muista
kuitenkaan en muista edes unissani että meistä on tullut
aikuisia
ettemme me enää
lukitse toisiamme viherhuoneeseen ettemme kävele veitset kädessä että
minä olen ollut liian pieni kuulemaan mutta nyt en ole enää ja minun kotini ovi
on hyvin kaukana

ja meri

omituiset vuodenajat jotka eivät koskaan
liiku niin kuin ovet
niin kuin kivet minä liikun
ja pidän

lämmitän ensin käteni sisällä ja ojennan
tule katsomaan
tule katsomaan minä näytän tule katsomaan ja se on lämmin onko se lämmin
mutta valot on sytytetty ja kuula on vierinyt jonnekin sängyn alle kivet liikkumatta pöydän päällä vain minun silmäni vain minun sormeni
tahtoisivat
kivet rannoilla ettei minun tarvitsisi kuulla kuinka he sanoillaan tekevät toisen pikkuhiljaa olemattomaksi koska olemassaoloa on vaikeampi kestää nyt kun hän ei enää ole tässä
rantoja kahlattava ensimmäistä kevättä
ja ajatus ja ajatus niin että minä kuulen vain sen mitä hokea
eikä aikaakaan

kun taas olen liikkumassa ja kivet takana
takana hän joka kysyy takana hän joka avaa ovia minun vierestäni enkä minä tahdo hänelle enkä minä tahdo koska tiedän mitä hän rakastaa tiedän mitä hän minusta miksi miksi ei ja viimeisiksi sanoiksi jäävät ne joita kuulemme toistemme isiltä

he tarjoavat aina lehtiä joissa ei olekaan luettavaa
minä olen eronnut kirkosta minä en tahdo ettekö ymmärrä ja
me nauramme koko kirkkopuiston ympäri mitä älyttömyyksiä mitä ja kuvittele että minun äitini pitäisi huolestua kuvittele tuollaisen kanssa ja kuvittele

minun äitini sanoi lähettävänsä minulle paketin ja yhdessä mietimme lahjaa
ei minulle. ei minulle tällä kertaa on vaikea tietää kenestä he välittävät.

on vaikea tietää miksi

ja aina lähempänä merta vaikka kauemmaksi sisämaahan
en minä ole koskaan
uinut oikeasti valaiden kanssa koskaan nähnyt kuinka jää kuinka
vain kerran kiertänyt vain kerran ja silloin oli kaikki kevättä oli talvea ja oli muita mutta ei minun
yksin minun
niin kuin veneen viertä liikkumatta
ja siinä hetkessä minä olisin voinut

mutta se olikin joku toinen
pitää olla tarkkana ennen kuin rukoilee

ja he nauravat tietysti he nauravat sillä eiväthän kivet elä mitä sinä
ja puut eivät tunne
eiväthän
kysy luontosuhteesta
kysy ja ole hiljaa ja naura ja ole hiljaa ja sillä tavalla

pääsee aina eteenpäin

tai hiihtää
isäänsä kiinni koska
sittenkin
hiihtää koko järven ympäri hiihtää hiihtää pitkin jäätä ja ne jotka koettavat saada alta kaloja huomaavat
huomaavat kuka on mennyt ohi

edistystä

tää on taas noussut
työmiehet
mutta edistystä koska nukkui jopa yhdeksään
eikä ihan hirveän muutaman minuutin välein katsonut kelloa
joskus vain

tehtäviä on tehty
kaikkea
mitä ei ehkä ennen

ja nyt pitäisi
aloittaa vielä ne
jotka ovat jääneet tekemättä
ja tulevat

unissa on ollut painajaisia
taas niitä samoja joista en ikinä pääse
mutta olen tajunnut niistä jo jotain
uutta
ehkä
ja minä tiedän etten pääse unistani ellen
mene niihin
ihan niihin kiinni
oikeasti oikeasti maailmasssa

tekee mieli avata sanoja
katsoa niitä
kääntää kääntää ehkä vähän
ja minä huokaan koska

on helppo jättää kirjoittamatta
helpompi
ainakin kesken

ja isä on soittanut äiti on soittanut ja nyt minun pitäisi soittaa
olen unohtanut kaikki
velvollisuudet
olen vain kulkenut kulkenut pysähtynyt nauranut ja jäätelöä
koti on aivan kamalan näköinen. miksi siivoaminen unohtuu niin helposti? ja miksei kaikilta?
olen aivan ulkona kaikesta
toiminnasta
luen sähköpostiviestejä joihin en ole vastannut ja niihin on vastannut jo monta
ja minunkin pitäisi mutta en
minä en sano mitään ja kerääntyvät
asiat joista pitäisi keskustella
mutta minä pysyttelen turvallisesti ulkona
pyöräilen uudella vanhalla pyörällä helpompaa kuin vanhalla uudella vanhalla jossa ei ollut vaihteita pyöräilen ylämäkeä voin pyöräillä ylämäkeä paitsi viimeistä koska viimeistä ennen tulee pitkä jono autoja ja täytyy pysähtyä ja jyrkkä

ulkona
voi kohta alkaa kerätä kasveja yhden opintopisteen verran.
seitsemänkymmentä.
vähintään.
ja ne pitää nimetä. lajilleen.
ja ne pitää kuivata. sellaisella systeemillä. jota en varmasti osaa rakentaa mutta ehkä isä ehkä äiti
ja ne pitää asetella kauniisti
minä
jonka kädessä ei pysy mikään teippi liima oksansuikale
ja leskenlehtiä on jo
sinivuokkoja
olen nähnyt
ja nyt pitäisi vain
päättää
mistä minä mikä minun alueeni
näin jo untakin
mutta siinä ne kaikki kukat kuihtuivat koska ei ollut muovipusseja

opettajan uni oli muovipussit
pelkät muovipussit koko maailmassa
ja me olimme ensimmäisellä luokalla

nyt me emme ole luokalla enää
unessa poika huusi minun nimeni
ja kysyi tulenko perjantaina
sanoin etten tiedä
ja kuiskasin tytölle että oikeasti en mene en mene koskaan vaikka

joskus tekisi mieli jättäytyä ulkopuolelle
vain jotta
voisi sitten olla keskellä

niin. jättää siihen ruokapöytään aina päätyyn vapaat paikat
että kerääntyvät ympärille
mutta entä jos menevät eri pöytään?

olisin hyvin ehtinyt käydä suihkussa
se huoltomies
se taitaa tulla vasta huomenna.

En tiedä johtuuko
unieni hysteria
ympäröivästä hysteriasta

minusta on tullut rauhallinen. tyyni.
ei paniikkia siitä että proseminaariesitelmä on ihan pian
ei paniikkia siitä että lauantaina pitäisi haastatella kirjailijaa, jonka kirja ei ole vieläkään tullut ja jota en siis ole lukenut
ei paniikkia siitä että minulla on rästissä aika hiton monta kurssia ja tehtävää
ei paniikkia siitä ettei minulla edelleenkään ole kesätöitä ja ei siis edelleenkään tulevalle kesälle rahaa
keine panik

vaikka en osaa enää saksaakaan.

twin peaks ei jätä minua edelleenkään rauhaan
viime yönä olin taas siellä
twin peaksin maailmassa
tai paremminkin
se oli minun maailmassani
ja jälkeenpäin ajatellen uni oli lähinnä huvittava
kuvitelkaa
supermarketti täynnä ihmisiä jotka juoksevat ympäri ympäri
toisiaan jahdaten toisiaan pakoon
huutaen : MY NAME IS BOB! MY NAME IS BOB!

sellaista se oli.
unieni hysteria.
ja minua olisi pelottanut siitä herätessäni
ellei vieressä olisi ollut kuuma poika
joka ei lainkaan näyttänyt bobilta nukkuessaan ja joka nukkuessaankin saattoi kietoa kätensä ympärilleni

lapsena näin painajaisen jossa äidilläni oli haarukka päässä
en muista siitä enää mitään muuta kuin tuon ja sen ettei äiti oikeastaan edes näyttänyt äidiltä vaan oli jotenkin vääristynyt. muistan haarukkapään sen takia että siitä tuli perheemme sisällä vitsi. kaikkien mielestä se oli hauskaa.
miten se ei ollut minusta yhtään hauskaa?

luulen
että minun uniani ei ole koskaan ymmärretty
minua ei ole
unien kanssa
äiti on aina luullut minun keksivän uneni
koska hän ei näe
hän ei voi ymmärtää
että minä saatan oikeasti muistaa samalta yöltä helposti viisikin eri unta
ja yksityiskohdat
ja että minä vielä kerron niitä
kuin tarinoita
hän ei uskonut
enkä ihmettele koska sanoinhan minä että meidän saunassa asuu läpinäkyvävärikäsmies ja soitin pianolla hienoja kappaleita joita olimme opetelleet musiikkileikkikoulussa, katsos minullahan oli niin hyvä sävelkorva että kyllä minä vain noin vain opin ne kuulemalla ja vaikka en ole koskaan aiemmin koskenut tähän meidän antiikkipianoon niin kyllähän minä osaan kuitenkin tällä soittaa
niin
ja kyllähän niitä oli paljon
sellaisia
joista voisi päätellä
etten minä aina ihan erota sitä
mikä on totta ja mikä ei

mutta unet olivat totta

unien tunne voi jäädä päähän soimaan

sitten osaa tuijottaa vain kattoja
silmiin jääviä verhon juovia
ja päättää maalata ne

ja huomannut
että unien väliin voi jäädä yksittäisiä kuvia
niitä
jotka aamulla tuntuvat epäloogisilta
eikä tiedä
mistä ne ovat ja mihin

minulla on unen tunne päässä
mahdotonta selittää kun ei se ole kuva
ainoastaan
mutta minä kävelen autiossa kaupungissa autioiden liikkeiden ohi
ovet auki
ja etsin kivisiä portaita antiikkikauppaa
itken itken itken en mene sisään en istu

ja minä tiedän mitä minä itken
mutta nyt aamulla
minun on mahdotonta muistaa
käsittää
että pelkät kädet
ja minun onneni
ehkä joskus
olisi voinut saada pois tolaltani
mutta siinä oli jotain muutakin
jota voi ymmärtää vain unissa
tunne, joka ei ole koskaan selitettävissä
mutta joka silti on
olemassa

ja yksi yö
minä mietin symboleita
ihmisten
vartiolla on omansa linnut ja tiet kolme puuta ja kuutamouinti
lynchillä on selvästi omansa laulut ja esiintymislavat
smedsillä pölkyt
mannerilla hevoset ja kissat

ja minulla
tajusin että minulla on kivet
olen kyllä tiennyt että ne ovat draamoissani
mutta nyt huomasin että huomaamattani
ne ovat myös muissa
ja hyvinkin keskeisesti
ja sitten
ymmärsin
että minun omassa elämässäni
nehän ovat juuri kivet

ja ne tulevat jo äidiltä.

unelmat joita ei unelmoitu. niin. eihän hän. mutta oli kivet.
ja niistä minun on pitänyt pitää kiinni.

ja setä päättäjä näkee mielessään vain kivekset
minua nauratti
minua nauratti vaikka olin vakava ja vain vähän hymyilin
alistuva mutta sanoin suoraan ehei
ja hän varmasti kuvitteli
hämmentävänsä näin pienikokoista kiltinnäköistä tyttöä
että mitäs siellä alitajunnassasi oikein liikkuu
ehei
minä sanoin
sinä et tiedä minusta ja minun kivistäni mitään
etkä minun perheestäni jos luulet

joskus ihmisten tuntuu olevan vaikea käsittää
ettei kaikki
mitä kirjoittaa
tarkoita
ole totta minussa
että jos he näkevät minun piirrustukseni ja tietävät että olen laskenut viiten
he luulevat että myös kaikki muu

ja juuri siksi
minä kirjoitan
nauraen kirjoitan
koska voin sanoa mitä tahansa
luulkoot, minä voin nauraa
eikä minun edes tarvitse
ajatella mitä ehkä muut
ainut kun ei tarvitse
ainkaan vielä

mutta eikö se ole myös sitä
että kaikista voi tehdä uuden kuvan
kuin näyttelemistä mutta ei tarvitse itse mennä näyttämölle
ei tarvitse muistaa ulkoa koska voi muistella jatkuvasti

ja ehkä minä vapaudun myös unista
samalla kun teen niistä osan
kirjoitusta kirjoituksesta

täällä on kesä.

PIKKU HAN

1.
Pikku Han,
älä pujahda pakoon,
kun kadehtijat astuvat
majasi ovesta sisään.
Laula heille unista,
joita mietit,
ja he jättävät sinut.

Pikku Han,
kun lakkaat nyhtämästä lankaa
etkä enää puhaltele pilviin,
lähdetkö silloin niinkuin hekin.

2.
Tänään puu
loi itsensä sinussa
Pikku Han
ja sinä piirsit sen
hiekkaan.

Aamulla
kuulet lintujen
laulavan sisälläsi.
Älä silloin
hävitä kuvaasi
Pikku Han.

- Mirkka Rekola, Pikku Han -

eilen
oli aika huikea päivä
ensimmäiset prosemma esitelmät.
ja heillä meni hyvin
suurimmaksi osaksi
todella hyvin
ja minullakin oli helpottunut olo

viimeinen jakso twin peaksia
eilen
illalla
ja arvasin näkeväni unia
sillä eiväthän tuollaiset kuvat voi jättää minua rauhaan niin pian
mutta ei painajaisia
varsinaisesti

olin surullinen koska minulla ei ollut rahaa
söimme cooperin kanssa suklaakakkua
cooper kysyi haluaisinko että hän lainaa minulle rahaa
sanoin en
entä jos käymme tankkaamassa huoltoasemalla, hän voi maksaa
sanoin ettei minulla ole autoa
ja cooper kysyi tahdonko mennä huoltoasemalle jäätelölle
suostuin ehdottomasti ja kerroin eräästä huoltoasemasta josta saa erinomaista jäätelöä
tai joskus sai sillä en ollut enää varma oliko se vielä olemassa
cooper nauroi ja sanoi katso ympärillesi
olimme heinolan torilla ja kaikki oli hyvin autioita, yksittäisiä kojuja siellä täällä ja myyjät näyttivät apaattisilta, liikkumattomilta, jotenkin omituisen värittömiltä
jatkoimme matkaa ja tulimme perille
cooper toi pöytään suuren lautasellisen punaista sorbettia
hän jakoi jäätelön osiin ja teki yhdestä shakkilaudan
seriffi ja cooper alkoivat pelata
minä söin jäätelöä
se muuttui pelin aikana ruskeaksi ja maistui pähkinältä mutta raikkaalta
väkeä tuli enemmänkin
tuttuja (mutta en enää muista kasvoja)
cooperin piti lähteä ja hän kysyi onko meillä nyt rahaa maksaa jäätelö
joku mies joukosta vastasi myöntävästi

ravintolassa ei ollut oikeastaan tarjoilijoita tai myyjiä
siellä oli siellä täällä sotilaspukuisia nuoria miehiä seisomassa hyvin suorana
ja yksi hienosti, vanhanaikaisen sotilaallisesti (kuin ne englannissa seisovat ukkelit) pukeutunut nainen ikkunalaudalla, hän oli pomo ja tiesimme että hän tietäisi maksoimmeko vai emme
mies, joka oli vastannut meillä olevan rahaa viritti omituisen viritelmän pöydälle
hieno sotilasnainen hymyili meille, ei kovin ystävällisesti
ja lähdimme juoksemaan
olin varma että sotilasnainen siirtyisi jotenkin yhtäkkiä eteemme että jotenkin hän saa meidät kiinni
mutta jatkoin silti juoksemista. ensin oli kauhean paljon portaita ravintolan sisällä ja joka mutkan takana seisomassa sotilaspukuinen mies

juoksimme kadulla. kaikki huusivat. en uskaltanut katsoa taakse. juoksin vain.
tuli ylämäkiä. ne olivat tosi raskaita juosta
oli pakko kävellä vähän
aloin tajuta että tämä on unta
että en oikeasti jaksaisi juosta näin pitkää ja edes tämän vertaa ylämäkiä
päätin siis lähteä juoksemaan uudelleen ja voimistaa vauhtiani
mutta kaikki hidastui
yritin kuvitella että olen perillä kotona (se oli yliopistonkadun kotini) että nyt avaan oven
mutta olin vasta puolimatkassa. ja liikkumiseni hidastui edelleen.
otin kaiteesta kiinni. yritin hivuttaa itseäni liikkeelle. liikuin enää hyvin vähän.
ei kuulunut mitään ääniä enää takaa.

lumessa

ja vesi ikkunaa vasten
vaikea sanoa onko kevät talvi vai syksy

uneni elokuvia
murhia hirviöitä
veitsi jolla mätä pois paprikasta
veitsi

ja untaan voi hallita
jos
joskus

olen alkanut uneksia niin
että unessa ymmärrän uneksi
ja alan muuttaa
hei minähän voin eihän minun tarvitse
nyt käykin näin
sittenkin käy näin

miksi en ole vielä ymmärtänyt
että voisin vaikka
lentää grönlantiin tai islantiin tai inariin
meren alle valaiden joukkoon katsomaan kuinka suuri kieli

unet ovat arkipäiväistyneet
ja vaikka ymmärtäisin
että niitä voi ohjailla
en
osaa nähdä kuin sen alueen
jossa seison

unia unia
voiko niitä koskaan laskea

käsistään

ilo

olen ollut kotona
siellä kotona jossa
asuu isä ja äiti
enää kahdestaan
suuren suuressa talossa
jossa on monta televisiota ja monia huoneita ja tietokoneita ja ikkunoita ja piha ja metsä
ihan lähellä

mutta oli tuuli
edelleen tuuli joka ei näytä tuulevan enää

ja pahvisia laatikoita
joita on täytetty tavaroilla joita ei enää tarvita tai
jotka halutaan säilyttää
kuten vanhat kouluvihot kuten vanhat päiväkirjat ja muistikirjat ja piirrustukset
avasimme poikani kanssa yhden laatikkoni
ja voi sitä tyttöjen määrää
minä tosiaan piirsin niitä aikalailla
ja tekstejä
muistikirjan johon olin kirjoittanut jo ennen kuin osasin
eessä oli monen monta hakasta ja ässät olivat aina väärinpäin
käsittämättömiä sanoja
ja sitten oli lauseita
kaksi lausetta peräkkäin
jotka olivat niin uskomattomia että nauratti
jotain olemisesta ja ajasta. ja tämä pieni tyttö joka on ollut vielä ennen koulua.

kummaa huomata
että on kirjoittanut jo kauan
kovin kauan ennen kuin on alkanut muistaa kirjoittavansa

hirvittäviä runoja niin hirvittäviä etten kehdannut näyttää mutta poika näytä näytä nyt ja voi mitä roskaa
mutta hei
minä olen ollut niin pieni. ehkä juuri oppinut ensimmäisen englanninkielisen sanani love
ja kuullut ensimmäisen englannin kielisen laulun jossa sanotaan love
ja sitten siitä tehdään suomenkielinen versio
tietysti

luin myös kirjeitä
vanhoja kirjeitä joita minulle on kirjoitettu
monissa niissä mainittiin koira

olen todellakin ollut joskus koirahullu. kirjaimellisesti.
onko kaikki pienet tytöt olleet?

ja uskomaton oli myös vuonna -93 kirjoitettu "jos minä saisin päättää"
jossa päätin ettei luontoa saa liata ja turkistarhaus on lopetettava ja eläimille on järjestettävä hoitopaikkoja jos ne on haavoittunut eikä mikään sellainen "eläintarha jonne tyhmät ihmiset tulee pällistelemään" ja huvittava tummaihoisia ihmisiä ei saa syrjiä kun ne on ihan samanlaisia kuin mekin
toisaalta piirsinhän minä joskus lihapullia ja sanoin äitille että lähetetään nämä niille afrikan lapsille.

ja tänään
bussin ikkunasta minä näin liikuttavan eron
ensin tyttö ja poika suutelivat. suutelivat. oikein pitkään. ja sitten. sitten tyttö alkoi vähitellen itkeä ja poika tarttui tyttöä leuasta ja suuteli uudestaan. ja sitten. tyttö itki silti. ja lopulta pojan oli noustava bussiin. ja tyttö laittoi kädet ympärilleen ja itki ja tuijotti. ja kun bussi lähti liikkeelle tyttö yritti etsiä katseellaan poikaa mutta poika oli tullut toiselle puolelle bussia ja tytön katse kohtasi ehkä vain minun katseeni joka uteliaana mietti miksi
niin kova ikävä
ja tyttö niin surullinen. silmät.

ja tosiaan
minulla on isin ensimmäiset kiikarit nyt
uskalsi antaa
ja uskalsin ajaa
edestakaisin
ja pelkään etten kohta uskalla ja en kohta enää muista miten ajetaan

ja herneet on jo versoja!

ja
ja

ja minä olen oikeastaan
oikeastaan aikalailla
hyvillä mielin
kun äitikin opetti miten tehdään sisällysluettelo
ja sain tänään "suklaakuorutteisen vaahtopallon"

unessa nenästäni tuli vihreää limaa
tuli tuli vaan
mutta ystävänikin nenästä tuli

oikeasti ei tule
ja varis hautoo

ja
ja

minun opettaja oli kirjoittanut minusta
neljännellä luokalla
että
luonnetta viehkeää aitoa
ja laulun taitoa
ja että tulen luomaan maailmoja värein tai sanoillaan

:)

voiko oikeasti vieläkin tulla iloiseksi
sellaisista sanoista joita joku muinainen auktoriteetti on joskus sanonut?

ilmeisesti voi.

en tykkää tuulesta
en tykkää siitä silloin kun ollaan veneessä

ja nyt olen sisällä
sisällä minussa en tykkää siitä
en pidä
pitäisi sanoa
perusteella näkökulma tulkintani

en pidä epäonnistumisista
en pidä keitetyistä kylmistä juureksista

pidän tuulesta kun olen sisällä ja ikkunasta
näkyy
kuinka puut liikkuvat edestakaisin
pidän tuulesta hiuksissa
veden alla ja alloista selkää vasten

pidän siitä kun unohdan olla olemassa
näin
kun sanat
eivät ole enää minusta kun kirjoitan
mutta ne eivät ole sivistyssanoja

pidän veneistä

viime yönä oli vankila
vankilaan oli joutunut tosi pieni poika
sitä ei kerrottu miksi
ja siellä oli toinenkin, sen pienen pojan veli
ja niiden poikien isä tuli vankilaan vierailemaan, katsomaan poikiaan,
kai
en oikein muista
kunnes minä olinkin se isä
ja olimme karanneet vankilasta
tai he olivat
ja sitten minäkin karkasin
ja yritin juosta heitä kiinni
ja lopulta heillä oli kassit täynnä pesuaineita ja kaikkia sellaisia naisille tarkoitettuja
ja he olivatkin ystäviäni
ja lähdimme takaisin
että ehtisimme vankilaan ennen kuin kukaan ehtisi huomata
että olimme räjäyttäneet vankilan pohjatiilet jotta pääsimme ulos
kaivautumaan
ja kysyin pienestä tytöstä
siitä vähän omistuisesta
että missä se on
sillä sekin oli karannut heidän kanssaan
ja ystäväni selittivät
jotakin jota en muista enkä silloin ymmärtänyt
mutta kun tulimme lähelle vankilaa
olivat kaikki pihalla taskulamppujen kanssa
koko asuinalue oli piiritetty
emmekä enää voineet painautua vasten maata, piiloon, odottamaan
että autot menisivät ohi
koska he liikkuivat jo metsässäkin
taskulamppuineen
ajoivat edestakaisin teitä
käännyimme takaisin
mitä me teemme mitä me teemme

ja herää on jo valoisaa

toiset voivat nukkua koko päiviä
toiset ovat surullisia
kääriytyvät peittoihin ja jos heille sanoo ei saa mennä päivävaatteissa he eivät ymmärrä ja lopulta suostuvat surullisin suin ja laittavat ylleen likaisen viltin

ja ruokakaupassa ei ole hajuakaan siitä
mitä laittaisi ruaksi
saa ostoskoriin kaksi porkkanaa.

ja puut huojuvat
ne huojuvat niin

ja isä tulee vihaiseksi siitä
että minä en aina jaksa olla se joka liikkuu
että minullakin on
tekemistä
oikeaa tekemistä
että voi tulla vihaiseksi siitä ettei elämä ole sama elämä kuin toisella
ettei kaikki toiselle tärkeä ole tärkeää toiselle
niin tärkeää samalla tavalla että pitäisi olla paikalla
ja veljeä ei ole pakotettuaneltupyydettyraahattuloukkaannuttu enää sen jälkeen kun hän täytti viisitoista.
sitten saa katsos itse jo päättää.
mutta
ymmäräthän sinä tyttö kulta että sinä olet eri asia
olet niin pirun eri asia
olet niin saatanan eri asia
joka ikisessä asiassa

enkä minä edes koskaan kiroa
koska olenhan minä hyvänen aika siinäkin eri asia

eihän meitä voi mainita edes samassa lauseessa

kun sinä olet kulta rakas terve
ymmärräthän sinä

niin.
juuri niin.

päiväunia

minä olen ihan sininen.
en ihon alta. vaikka on sielläkin viivoja.
ja papereilla
kulmasta lähti aina ne keltaiset säteet
pitkät viivat alas maailmaan

ja yhtäkkiä on viikko vapaata
tai siis
itsenäistä työskentelyä
joten

olen alkanut suunnitella matkaa
ihan vain
että kävelisi rantaa pitkin kävelisi kivelle
kiipeäisi
ja voisi syödä miettimättä mitä

sunnuntaina ei ollut tähtitaivasta
vaikka reitti tähtitornille oli selvä.

maanantaina en ollut muistanut
mitään kalenteriini merkitä

tänään en tiedä olisiko minun pitänyt
ja tässä

on niin täynnä oleva pöytä
niin täynnä oleva maha

piirtäisi pisteitä toisten naamaan
jäljet maassa siinä kohtaa johon kuollut

varis ehkä hautoo jo
ehkä
en minä tiedä niistä
ne ovat lintuja

pingviinit eivät lennä.
milloin ne kadottivat taitonsa vai onko niillä edes
ollut
mahdollisuutta yrittää

kirjoitin eilen elämäni huonoimmat esseet
mitä muuta voi odottaa
jos aikaa on enää
ja koko kurssi
olisi pitänyt

minäkin tahtoisin kävellä vanhojen talojen katuja
tahtoisin osoitella värikäitä ikkunankarmeja
ja ovia joissa on kolkuttimet
siellä ihan alhaallakin asuu, ihan alimmassa ikkunat katua alempana
tahtoisin osata reitin kadulta kadulle
kaupungissa

mutta kun tulee ulos ostoskeskuksesta tai ravintolasta tai peilisalista
ei tiedä mihin suuntaan pitikään lähteä
pyörii pyörryttää pyörii
ja menee ovesta sisään joka on ensimmäinen
ja huomaa vasta sisällä
että on tullut takaisin siihen suuntaan
mistä jo lähti

minäkin tahtoisin istua junassa taas monta tuntia ja sitten metsät

tahtoisin odottaa lentokentällä
että
kiinnittäkää turvavyönne

illalla tulee valo
pistää ikkunasta läpi
pistää vaatteet viivoiksi
siniseksi siniseksi
turhautua
turhaa utua

minulla on kirjekuoressa rahaa. lähdössä. jo monta viikkoa.
minulla on pöytä täynnä tavaroita ja roskia. banaaninkuoret.
ajatuksia vain öisin
niitä joista voi kirjoittaa sadunkin

ja niin hyviä nimiä
että niille on pakko nauraa
kun tulee
uusi valo

ja matkalle

unessa
ystäväni kasvattivat kotonaan puuta
josta kasvoi sipuleita (minun mielestäni ja oikeasti kaikkien mielestä). mutta ystävät sanoivat että ne ovat persikoita. en uskonut. ystävä alkoi kuoria yhtä sipulia, ja se oli sisältäkin ihan sipuli. punasipuli. mutta ystävä sanoi, että katso nyt, tämä on tällainen kerroksellinen, niin kuin persikka. minä selitin että juuri sellainenhan sipulikin on. että minulla on kotona punasipuleita, voin näyttää teille ihan hyvin. ystävät eivät oikeastaan uskoneet minua vaan maistoivat sipulipersikkaansa. minua epäilytti maistaa. mutta se maistui persikalta. ihan makea. olin ihmeissäni.
unen loppupuolella tarjosin ystävilleni sipulia. ystäväni söi koko sipulin sanaakaan sanomatta.

joskus olisi mukava mennä naamiaisiin.
sellaisiin. että olisi oikeat naamarit. niin kuin joissain hienoissa aateliselokuvissa. että kaikilla on sellaiset hienot pikkunaamarit. tai ainakin ihan oikeasti
jotain
eikä vain vappuhattu

eikä mikään vappunaamiainen.
vaan tanssiaiset!

hienot mekot ja minä voisin laittaa kissanaamarini jonka äiti on tuonnut roomeon ja juulian kaupungista.

naamiaiset.
matka.
ja ihana punainen mekko.

ei kannata vaivautua lukemaan

plaah plaah plaah.

on ollut pakko laittaa verhot kiinni
että voi nähdä

lattialla on kaksi paperia tai enemmän paperia
ja kahteen on piirretty on maalattu eikä piirretty
toisessa on tarina ja toisessa on mieliala joka jo oli

aurinko välkkyy ärsyttävästi

ja minähän kirjoitan parasta aikaa tietellistä tekstiä

miksi minua ei huvita?

tekisi mieli pomppia ja heitellä tavaroita sikin sokin
säkkiin sakkiin

tekisi mieli availla ovia ja huhuilla

sellainen möykky vaan eikä valo tyhmä kevät tunnu yhtään kivalta kun ei siitä voi edes pitää kun ei siitä saa nauttia kun aina on huono omatunto jos vaikka syö jo kolmannen kerran jätskiä tai vaikka vaan kävelee tai seisoo tai istuu tai liikkuu tai on liikkumatta jos mitä tahansa muuta kuin mitä

minkä mukaan on juuri nyt määritelty.

teen ruotsinläksyt.

nekin tuntuu hauskoilta. niitä voi tehdä vaikka parvekkeella! paskat. olisi edes kannettava tietokone niin

ja turha valittaa. turha mitään valittaa. en osaa kuin valittaa.

miksi muut osaavat
kaikkea muuta

muu muu ammuu ammuu
ammun.
kohta. ellen. saa. itseäni. ellen. saa. tehdä. mitä. minä. haluan.
ja miksi en saisi?

niin. tyhmä taas valittaa ja istuu vankilassa kun ovet on auki. plaah plaah plaah.

huomatkaa tämä tekstini taso. niin tiedätte millainen on ajatusteni taso tällä hetkellä

ja ajatelkaa
että tällaisena päivänä
kun ajatusten taso on tämä
teidän pitäisi istua koneen äärellä ja kirjoittaa, kirjoittaa kirjoittaa jotakin hyvin tärkeää ja tieteellistä ja hyvää tekstiä
tai vähintäänkin pitäisi tuottaa jotakin ymmärrettävää
tekstiä
koska piditte jo eilen vapaapäivän
koska
ajatustenne taso oli eilenkin aivan samanlainen
paitsi että se oli ihan erilainen mutta
kuitenkin sellainen ettette kyenneet kirjoittamaan

kuvitelkaa hetki


niin.
niinpä.

ne ruotsinläksyt.

tänään on ollut alakulon päivä

ei tunnu että olisi missään
kävelee ja kävelee istuu ja syö ja hississä ja käytävillä ja
tyttö soittaa pianolla Pianoa

tänään ei tekisi mieli tehdä mitään.

hiljaa autolla edes takaisin, ehkä
pitkiä matkoja kyydissä nähdä ikkunasta maisemat nopeasti ohi
pysähtyä huoltoasemalle jäätelöä
jatkaa matkaa

tekisi mieli hypätä junaan kuulutukset se ja se asema se ja se asema

olisinpa taas huomenna kevät
nukahtaisinpa aikaisin ja olisin ahkera aamusta ja osaisin kutoa neuloa ommella

tekisi mieli kotiin

isi sanoi että se on ainoa oikea koti eikö niin
minä sanoin ei

ei ehkä ainoa mutta on myös

silmät niin unta
niin unta
ja valoja pinnoilla pitkin pintoja minun ihoani silmissä
puolukoita pöydillä lattioilla kerätä niitä kuin kiviä
ikkunalaudalle aarteet joita löytänyt ja sitten matka
valhe on peili ja peilissä sataa sadetta nyt kun ei ole taivasta peitossa
kasoja lattialla kasoja ja niiden alla kasoja
valoja yöllä mutta yöllä vain sen verran että kuulee jos ovella joku jos eivät kuule
silmät silmät ei se ole aina niin että vain ruskea tai sininen pikku s pikku s
ehkä hetken voi olla se mitä näkee ikkunasta ehkä hetken kun valo taas tulee
mutta
minä haluan grönlantiin.

alakulon päivä.

minusta on tullut tyhjä.
sitten ei osaa sanoa mitään.

ajattelin yöllä vettä. kuinka sittenkään
en ole sitä
lainkaan
että minähän pelkään vettä
ja tulta
ja että metsässä voi olla vapaat jalat

jotakin jää aina
puuttumaan
kun yrittää muistaa
kirjoittaa uniaan tai tauluja sanoa sanoja
joissa muka pitäisi olla merkityksiä

poika on vesipoika. ja paskat. minä sanon niin koska olen luonut kuvan.
olen luonut kuvan kaikista
yhtä kauniin yhtä kauniin kunnes astutaan vieretysten katuja kunnes on korkeita taloja ja toiset menevät edellä
se että minulle sanotaan onnellinen oli minun onneni ei sen toisen ja mihin se katosi sinä yönä kun kuuntelin seinän takaa

mutta en minä enää muista
muuten kuin yhtenä yönä
kun kattoon tulee valon varjot
puiden lävitse
toisten asuntojen ikkunoista
kaukana kulkevista autoista

en minä edes muista miltä tuntui maata mökin yläsängyssä ja kurottautua alapuolelle pääalaspäin kuiskata nimiä ja kuinka paljon
en minä muista miltä tuntui täristä laiturilla tuntui kuin ilman vaatteita katsellessa
katsoa muualle katsoa jonnekin pois ja yöllä kuvitella kuinka hiipiä hiljaa

ja sitten tulivat hiljaiset käytävät kun nukutaan greipit ja vesimelonit
kaikki samanlaiset valkoiset ovet
ja kevätpäivä
niin
pojilla sikarit ja tytöt niitä saippuakuplia
hyvin sanottu. ystäväni niin hyvin sanottu.

ja lopulta on kulunut vuosia.
yhä me nauramme mutta
onko meidän äänemme eri?

kuka soittaa pianoa kerrostalon yläkerrassa?

enkä minä oikeasti muista tasaista tikitystä ja puolentunnin odotusta
niitä puisia huoneita
en minä
miltä kädet tuntuvat kun osaa kuljettaa niitä edestakaisin ajattelematta
katsomatta nuotteja

opettaja luki meille kirjoja säveltäjälapsineroista

ja lauluja joita kuulee laulettavan muttei ole ehkä koskaan itse
paitsi keinuissa
kuulee nyt
keväällä
ja niitä ei tunne niitä jotka laulavat

eikä pitäisi koskaan jättää lausetta kesken
ei koskaan kysymystä esittämättä tai esittää jos
ei halua kuulla tai jos
sittenkin tahtoisi tietää

pääsemmekö me koskaan yli
jos ei ole rajoja?

minä kirjoitin että hän on ihminen
ja se oli totta
se oli totta viime viikolla ja silloin
kolme vuotta sitten
kauemmin
viisikymmentäluvulla neljäkymmentäluvulla
me tiedämme sen
kun katsomme peiliin
eikä ole lettejä ei ole mitään mikä on tehty untuvasta eikä mitään talvitakkeja eikä minkäänlaisia höyhenpukuja ei mitään mikä voisi muistuttaa siipiä tai taikinaa me emme ole

makaamme lattialla ja tyttö sanoo että hän ei ole tästä ajasta
että minä olen ajatellut tytön vihaavan häntä mutta ei sittenkään
tyttö vain tietää ettei hän ole tästä ajasta

ja minä riipun heissä kaikissa kuin nukke
jota voi pitää kädestä tai hameenhelmasta
kuljettaa taskussa
taskukokoinen minulle sanotaan
rutistetaan mutta ei koskaan niin kuin
niitä
joista sanotaan kaunis

ja miltä tuntuu istua ja odottaa että hän tulee
miltä tuntuu kiertää kuvia kiertää niitä ja tajuta että onnistuneet kuvat eivät sittenkään
ja kun hän vihdoin saapuu menee toiseen huoneeseen kulkee edestakaisin ja silloin minä
ja kaikki katoavat kunnes
minut tehdään näkyväksi mutta
eihän silloin enää mikään ole mahdollista
sillä huoneessa olen enää minä ja
muut

ja miltä tuntuu istua suuren pöydän ympärillä kuulematta ainuttakaan lausetta
te tylsistytte kuoliaaksi älkää jatkako menkää kotiinne sammuttakaa ruudut ja pistäkää peitto päällenne ei teidän tarvitse minä sanon tämän ihan oikeasti
ja sitten
huoneeseen tulee hän
joka ei sytytä yhtään valoa ei sano yhtään sanaa kenessäkään ei herätä mitään paitsi silmät ja silloin minulle sanotaan että kappas silloin minua töytäistään ja naamalla on sellainen virne että

minä juoksen kaikki pellot minä tapaan ihmisiä teiden varsilla otan omenan puusta koska niin saa tehdä ja silloin minä kuvittelin että tahtoisin kuvan

kuvittelin että kerran minä istun näin
kerran minä
ja silloin minä kuulen
silloin minua ei enää niin kuin taskuun

mutta metsästä tehdään kesämökkitontteja rivitalotontteja moottoritietä
mansikoita heinän päässä
haluatko kuulla kun puhun kielillä

ja minä en tiedä haluanko enää nähdä sitä kuvaa jossa minä olen ihan samannäköinen haluanko
sanovat anteeksi ja sitten on parit ja sitten on juuri sellainen kun on haluttu juuri
ja kysyvät milloin
ja minun tekisi mieli olla se joka ei ole
enää
yhtään samanlainen

ja juuri eniten minä en ole
koska he eivät ole koskaan yrittäneetkään
tuijottaa silmiin niin pitkään
kunnes kääntää pään he eivät ole tienneet että minä pystyn

eikä sanottavaa
sillä on tyhjä
kaikesta

ei voi uida jos tuulee
jos tuulee kovasti
pistää vetoketjun kiinni
ja he kysyvät mikä on
jatkaa matkaa

liikkumattomana liikkumattoman niin kauan että on aamu ja aamu ja aamu niin että
puut
ovat kasvaneet uudelleen
ja järvet
taas jäässä peilipintaa

"Mikä siinä on, että kaikki tunteeni saavat aina samanlaisen mitättömän lpun. Nousen deklamoimaan ja on kuin noustessani miettisin ja kuvittelisin miten sanoisivat nyt draamassa ne ja ne henkilöt tässä tilassa? Kiihdyn ja kiihdyn ja näyttelen kai osani kohtalaisen hyvin kunnes näytös on loppu. Kunnes häpeän vain näytelleeni, vain seuranneeni itse vierestä omaa esiintymistäni, kuin kehoitellen, yllyttäen itseäni. Sano nyt nin ja nyt niin, niin saat oikean maailman välkettä sanoihisi ja tekoihisi"
(- Marja-Liisa Vartio, 1951 -)

hyvää yötä

kaksikymmentäkolme kaksikymmentäkolme

miksi pitää juosta pimeällä?
mies puhuu puhelimeen. etsii aa asuntoa. huitoo käsillään. pitää käsissään.
mies tulee kulman takaa. horjuva. naama punainen. turvonnut. mies ottaa juoksuaskeleita. alaspäin on helpompi tulla nopeasti.
edessä joukko ihmisiä. ainakin kaksi naista. korkokengät. mustat puvut. menevät sisään baariin josta tulee ulos kaksi naista : "siellä oli vaan kännisiä äijiä". horjahtavat lyhtypylvästä päin. lyhyen lyhyet hameet. hiukset kuin kahdeksankymmentäluvulta.
betoni näyttää isokokoisen miehen varjolta. katolta kuuluu ääniä.
avainta ei löydy. valot eivät syty. hissin ovi paukkuu edestakaisin. tuuletin pitää ääntä. valot eteiseen. valot kirjoituspöydälle. valot keittiöön. valot makuuhuoneeseen.

ja matkaa pinjalta minulle on maksimissaan kaksisataa metriä. ehkä kolme.

tähtitorni ei ole enää kovin pitkään auki.
siitä on kauan kun on katsonut niin että tietää nimet

ei ole enää niin suunnaton ikävä.

eikä kuvassa oltu itketty.

minusta tuntuu kuin olisin kirjoittanut koko päivän
vaikka söinhän minä jäätelöä kauppakadulla ja istuin kahvilassa ja kävin vaatekaupoissa toteamassa että olen ruma ja minulle ei löydy sopivia vaatteita

mutta olen yrittänyt olla ahkera
ja olen innostunut
kyllä
mutta valitettavasti vartion monologit ovat myös melko masentavia
hän kun kirjoittaa aikalailla vain silloin kun on masentunut tai ahdistunut
kärsii
tai on tyhjä

niin.

minuun on tarttunut hänen taiteilijamelankoliansa
;)

ja leikkasin hiukseni.
noin vain. niks naks. koska olin ärtyinen.
hyvä purkaa aggresionsa johonkin niinkin näkyvään fyysiseen ominaisuuteensa
mutta minkäs teet
tehty mikä tehty
ja en siis leikannut kaikkia hiuksiani. on minulla vielä.

minulla on ikävä
minulla on hirmuinen ikävä ystäviä

haluaisin mennä teelle ystävän luo
joka asui vastapäätä meidän sisäoppilaitosta
siinä talossa
jossa minäkin vähän aikaa asuin
kesiä
sitten kun ystävä oli muuttanut pois
ja jäljellä oli vain puu

ja minulla on ikävä
ystävää jonka luokse saattoi mennä teelle
jolla oli aina vain ihan muutama muki
ja itse joi siitä pienestä
ja siinä ikkunlaudalla oli niitä posliinieläimiä
jotka eivät olleet ystävän

ja ikävä ystävää
joka halusi aina tehdä voimisteluliikkeitä
aina
ja laittoi eva dahlgrenia tai miten se nyt kirjoitetaan soimaan
joka rakasti vanilijateetä ja katuja joiden varsilla oli vanhoja jugendtaloja

ja ikävä ystävää
jonka kanssa istuimme raitiovaunussa
teimme koko kierroksen
katselimme taloja ja ystävä kertoi katsovansa ikkunoista sisään
ja hänen piti näyttää yksi ikkuna jossa oli mielenkiintoinen

ja ikävä myös ystävää
joka juuri äsken oli kirjoittanut
joka on niin lahjakas että joskus tuntuu kummalliselta miten voin tuntea hänet
joka on niin hyvää
jonka luona minä olin unohtanut sanoa olevani kasvissyöjä
ja kotitalousäiti alkoi tehdä minulle uutta ruokaa
jonka luona nukuimme leikkimökissä

ja oikeastaan ikävä myös ystävää
jonka näin juuri tänään
joka pelaa peliä jota minäkin osaan ja haluaisin olla pelaamassa
joka on niin ihmeellisen rento kaikkialla vaikka ei muka ole
joka ei pelkää kuviaan
yhtään

ja ikävä sitä joka
en tiedä mitä hän tekee nyt
mutta ainakin hänellä on mökki ja varmasti lämmin valo

ikävä ystävää joka on lähtenyt
toiseen maahan
joka on niin älykäs
ja osaa kieliä joita minä en
ikinä pystyisi
ja kuinka me tanssimme
(vaikka minua kuinka nolostuttaa ajatella itseäni tanssimassa niin että kaikki
niin silti
ehkä me olimme kauniita)

ja oikeastaan minun on myös ikävä niitä joita en enää tunne
ikävä heitä sellaisina kun me olimme silloin
ikävä ystävää
jonka eteisessä istuimme valot sammutettuina ja kuvittelimme tulevaisuutemme
millaisia huoneita asunnoissamme olisi

ikävä merta
ikävä meidän mökkiä
sellaisena kun se oli ennen
vaarin kuolemaa ennen kuin mummi ei enää omistanut ennen kuin se jaettiin
niitä iltoja kun oli lämmin ja kuului veden ääni
lintujen
hiljaa utu
ja kuulostaa aina siltä kuin joku kävelisi

ettei olisi etäisyyttä vielä minnekään

päätäynnä

käytännön asiat eivät toimi.

eilen
minä kiinnostuin lapsipornosta
siis en
tietenkään
mutta se ilmiö
koska eräästä ikävästä syystä törmäsin siihen ystäväni luona
mitä tahansa voi tapahtua kun on verkko
ja tykkää vaikka joistakin ranskalaisista artisteista
niin
etsin kauheasti tietoa netistä
ja puhuimme naisista
ja illalla katsoimme uuden ihmisen
häröllä on tarinan ja klassisen rakenteen taju
mutta mitään uutta siinä ei sitten ollutkaan
kauniit haaleat värit ja eihän se huono ollut
yksi lensi yli käenpesän naisnäkökulmasta
tosin en tiedä kuinka paljon loppuen lopuksi naisnäkökulmasta vaikka henkilöt olivatkin suurimmaksi osaksi naisia
niin klassisia henkilöhahmoja
tiettyjä tyyppihahmoja he edustivat
löytyy kaikista samankaltaisista elokuvista
ei siis millään lailla yllättävä
paitsi ehkä yllätyksettömyydessään

ja lisäksi luin naisten päiväkirjoista kahta kirjaa
joita käytän
siinä
p r o s e m i n a a r i s s a n i

vaikka oikeastaan ne olivat naisten elämäkerroista
ja oikeastaan
aika harva asia täsmää minun vartiooni

enkä tahtoisi tehdä yleistyksiä
ja kuitenkin
tavallaan olisi hienoa jos voisi
vetää suoria viivoja tästä t ä n n e

enkä saa silmiäni irti variksista

ja olen jo aloittanut

vein matot ulos
mutta imuri ei toimi

viimeistelin muistiinpanoja
ja olin aikeissa
kirjoittaa
tämän viikonlopun omistan vain kirjoittamiselle, työlle. on tehtävä työtä. kyllä.
heti. nyt.

ja kauhistun sitä kuinka kaunista ulkona on
kuka jaksaa istua koneen ääressä kun voisi mennä seuraamaan kevättä

ja puhuimme myös raskaudesta
kuinka ihmisen elimistö yrittää raskauden alkuaikana eliminoida kehittyvän alkion
puolustusjärjestelmä
mutta sehän on loinen
se alkiosikiövauva

enkä muista unista muuta kuin mustikkajäätelön.

ja pääni on täynnä lauseita ja väittämiä ja ideoita ja käsityksiä ja
kunpa saisin ne paperille
tarkkaan tiettyyn haluttuun muotoon

minulle muoto on niin mahdoton
se on niin mahdoton
ja silti niin yksinkertainen.

en ikinä pärjäisi siellä ranskassa.
onneksi en ole sinne aikeissa ikinä lähteäkään.

kun vain aloittaa

niin.

(MUTTA KEVÄT!)

itsekuria pitäisi harjoitella.

voi näin kummia unia
joissa oli ehkä merkityksiä
niin suoria niin piilossa

ja olen nukkunut omituisesti
herännyt aikaisin mutta sitten nukahdin taas muutamaksi tunniksi,
ei hyvä
sillä olo on nyt kuin olisin nukkunut keskellä päivää

ja ihana kevät
taas!

minulla on paljon tekemistä.

joo.

hölönpölyä

variksilla on jo ihan kivankokoinen pesä.

minä vietin aikaa kirjastolla melkein kaksi tuntia
luin yhtä mikrofilmigradua
ja huh huh
kun urakka oli saatu päätökseen ja laitoin tavarat kassiin huomasin ison keltaisen lapun siinä pöydällä, ihan siinä minua vastapäätä
että mikrofilmeistä saa nopeasti kopiot kirjavitriinistä.
jaahas. ja montakos viikkoa olen päivitellyt kuinka työlästä on niitä lukea siellä sillä laitteella joka on suunniteltu joillekin kaksimetrisille (tai sitten vain ihan normaalimittaisille)

no, ei se mitään. olen ollut tänään vähän aivoton muutenkin.

mutta kotona odotti ihana yllätys
olin saanut mummiltani kirjeen! kirjeen ja valokuvia.
kyllä minun isoäitini on sitten paras :) hym

voi herran jumala. olen alkanut kirjoittaa kuten marja-liisa vartio omissa päiväkirjoissaan. tämä on jo pelottavaa. tuo hym. se käyttää sitä koko ajan. ja juuri tuo lauseenmuodostus. kuin suoraan 40-luvulta!

se on kummaa, mutta totta
että vaikutteet imeytyvät tosi nopeasti
kun lukee tietyn tyyppistä kirjallisuutta
vaikka
tosi paljon. lyhyenkin ajan sisällä, mutta tiiviisti
se tarttuu
siksi ei olisi hyvä kirjoittaa omaa juttua samaan aikaan kun on intensiivisesti lukemassa. minun mielestäni.

minun tarvitsee ainakin rauhoittua aina jokaisen intensiivisen ja tiivin ja vahvan kirjan jälkeen.
samoin kyllä on leffojen suhteen.

täytyy keskittyä aina yhteen kerrallaan.

vastasin heti mummilleni. ikävöin heitä suunnattomasti.

(ja nyt vastapäisessä talossa mies riisuutuu! eikä, se vaan otti päälipaidan pois ja katosi sen jälkeen näkyvistä. olen ihan hirveä! en kehtaa edes kertoa miten minä tarkastelen vieraita ihmisiä heidän puuhiaan ja kotejaan!)

ja en pysty nyt kirjoittamaan tätä. sillä minusta tuntuu että palaan silti koko ajan sinne varhaiselle 40-luvulle.

tekee mieli vain karkkeja.

nam nam

"Älä mene liian liki uniasi:
ne ovat savu ja ne voivat haihtua –
ne ovat vaarallisia ja voivat kestää.

Oletko katsonut uniasi silmiin:
ne ovat sairaita eivätkä ymmärrä mitään –
niillä on vain omat ajatuksensa.

Älä mene liian liki uniasi:
ne ovat valhe, niiden tulisi mennä –
ne ovat hulluus, ne tahtovat jäädä."

- Edith Södergran, suom. Uuno Kailas -

joskus
herään yöllä enkä tiedä

onko totta

ja herään
ja herään

se toistuu niin monta kertaa
kunnes tunne on aivan eri
kunnes
minä tiedän

minun elämäni
se miten elän

on samanlaista

("mennään sadusta astu sadusta pois mennään sadusta astu sadusta pois")


en tidä milloin olen totta
milloin minä

ja sitten on katuja
niitäkin on
ja minä ajattelen mitä minun henkilöni ajattelisi
juuri nyt
minä kirjoitan niin kuin minulle tapahtui
silloin kun minä kävelin välittämättä lumihiutaleista
mutta se ei ole yhtään sama

satua satua satua satua

me emme ole sama

emmekä me

emmekä me

minä nauran kun kirjailijani kirjoittaa päiväkirjaansa sielunsisarista
sielunveljistä
naurattaa
koska ne vaihtuvat sivusta toiseen
kuka ei ymmärrä kuka ymmärtää

ja minä
näen itseni aivan samalla tavalla
kun katson toisia
toista toista sitä tätä kaikkia ei ketään sinua sinua sinua toisia

aina toisia

ja lopulta palaa aina siihen pisteeseen että on yksin

("mennän sadusta astu sadusta pois mennään sadusta astu sadusta pois")

ja kuinka monta kertaa täytyy kiertää?
milloin on spiraalissa
vai onko siellä vaikka ei liiku
kuka sanoo mikä minä olen
kuka sanoo

kuka sanoo että on nukuttava
että on laitettava silmät kiinni
eikä saa soittaa ja kysyä
eikä saa mennä kauppaan istumaan juuri silloin
maata likaisella lattialla liikkumatta
koskaan liikkumatta enää

ja he tulevat sanomaan että se olen minä
että he tietävät että olen kertonut
että tämän ja tämän ja tämänkaltainen
että tämä ja tämä näkökulma
että minä

ja paskat

minä sanon ettette te tiedä mitään

he kuivattavat pyyhkeitä ulkona
yhtenä päivänä
oli kaikissa ovissa matto

vanha nainen tulee ovelle ja kertoo kuinka aarapussa oli tippunut naapurin kaikki astiat lattialle kun porattiin sanoo että sydämeen sattuu kun niin kovia vuokria kaksikymmentäkolmeneliötä ja yli neljäsataa euroa

ja milloin minä saan nähdä unen isoäidistäni joka on isoäiti
sellainen unen
milloin
minä saan pitää kädestä kiinni niin että
se on käsi
ja että minä pidän kiinni

("mennään sadusta astu sadusta")

minä en osaa lopettaa kuvittelua.
en osaa
kastaa hiuksia veteen ja jättää niitä sinne
ottaa pois
kuvittelen vain

enkä minä ole silloinkaan
kun katoissa on varjoja
kun ikkunasta ei näe ei vastapäiseen
en koskaan kun painan silmät kiinni

silloin ei ole kun kuvittelee olevansa
kun tunnustelee missä menee rajat
ruumiin
ääriviivat

minua täytyisi töytäistä


"Lapsuuteni puut ovat korkeina ruohikolla
pudistaen päitään: mitä on sinusta tullut?
Pylväsrivit seisovat niinkuin nuhteet: sinä kuljet allamme arvottomana!
Sinä olet lapsi ja sinun pitää pystyä kaikkeen,
miksi olet kahlittu taudin sitein?
Sinusta on tullut ihminen, vieras ja vihattava.
Kun olit lapsi, puhelit meille pitkiä puheita,
katseesi oli viisas.
Nyt me tahdomme sanoa sinulle elämäsi salaisuuden:
kaikkien salaisuuksien avain on ruohossa vaapukkatöyräällä.
Tahtoisimme töytäistä sinua otsaan, nukkuja,
tahtoisimme herättää sinut unestasi, kuollut. "

linnut linnut

hii hii

meidän pihapuuhuun on muuttanut asukkaita, tai muuttamassa!
tai onhan ne tässä aina pyörinyt
ja oikeastaan tuo ei ole ihan se meidän puu
kun tuo on sen takana oleva
mutta siis vankka ja ankka ovat löytäneet toisensa ja rakentavat pesää!
siis varikset.

onpa ihmeellistä miten moisen touhun seuraaminen voi olla mielenkiintoista! ainakin mielenkiintoisempaa kuin harjoitella ruotsinkokeisiin :=(

linnuille on jo kevät.

tää on niin ihmeellistä
että
miten ei voi saada aikaan mitään vaikka herää sitä varten
olen nyt kaksi tuntia istunut koneella ja tehnyt seuraavaa:

lukenut sähköposteja ja vastannut yhteen
lukenut hesarin sivuja ja hesarin keskustelupalstoja
etsinyt ruotsin itseopiskelutehtäviä, tehnyt jopa niitä

ja siinä ne sitten olivatkin

kaksi tuntia!

ja minun pitäisi ihan oikeasti tehdä. ihan muuta. tämä on kuolettava tila. kuolettava tila sikäli ettei minulla olisi aikaa tähän
ja eilen
eilen illalla kulutin kaksi tuntia pelaamalla jotakin typerää addiktoivaa pikkupeliä netissä jossa piti saada samanvärisiä pallukoita yhteen ja sitten sai pisteitä ja niitä tuli lisää

kaksi tuntia!

enkä saanut itseäni lopettamaan ennen kuin vain lopetin.

näin unia.

yhdessä oli taas vettä. järvi. mutta se oli joen tapainen.
jostain syystä meidän kanootti oli karannut. se oli karannut jo aikoja sitten
mutta nyt näin kuinka se lipui vettä pitkin sille saarelle jossa olimme (minä ja perheeni ja joitain ihmisiä )
se tuli ihan lähelle
ja kuvittelin miltä tuntuisi uida se kiinni
mutta en uinut ja kanootti katosi kovaa vauhtia niemen taakse
isäni tuli ja kerroin kanootista
sanoin että se meni tuonne, osoittaen niemen taakse, ihan kuin muka näkisin kanootin, vaikka en oikeasti nähnyt sitä
menimme isäni kanssa hakemaan kanoottia (en tosiaankaan tiedä miten kuljimme vettä pitkin) ja minä kuvittelin koko ajan näkeväni kanootin vaikka en nähnyt sitä ja osoittelin suuntaa
lopulta isänikin näki kanootin ja se oli suuren "merihirviön" kidassa, kolhiintuneena, mutaisena ja aivan kuin se olisi ollut siinä ikuisuuden, se oli ikään kuin paksun sammalen ja ruosteen ja sen sellaisen peitossa
isäni nosti kanootin hartioilleen ja minä kauhistelin sen kuntoa

muistan myös että olimme mökillä. tavallaan. satoi kaatamalla ja minä olin alasti. halusin kovasti uimaan. uimapukuni oli unohtunut sateeseen pitkäksi aikaa ja oli aivan huonossa kunnossa, muistutti vähän sitä kanoottia. enkä siis halunnut laittaa sitä päälleni.

nuo vesikanoottivirtasade uneni toistuvat aika usein. ovat samankaltaisia. ja viime kevään jälkeen olen alkanut nähdä myös unia isommista veneistä ja meristä. olen yhdistänyt sen kreikan matkaamme. kun kuitenkin purjehdimme siellä. ja unissa sukuni on yleensä aina mukana.

välillä on hankalaa kun ei tiedä mitä unet tarkoittavat ja selvästi niillä on joku merkitys
koska ne toistuvat
aivan kuin haluaisivat sanoa jotain eivätkä jätä rauhaan ennen kuin ymmärtää.
hmm. mutta minullahan on nyt se huippuhieno unikirja ;) joten ehkäpä katson sieltä...

" Jos joki sieppaa ja vie mukanaan jotakin unennäkijän omaisuutta, se tietää kaikenlaista vahinkoa. Vielä suurempaa vahinkoa ja samalla vaaraa se ennustaa, jos se samalla sieppaa mukaansa unennäkijän itsensäkin, ja etenkin jos se vie hänet mereen. Pahaksi on myö sseisoa joessa veden huuhtomana voimatta lähteä pois, sillä tätä unta seuraavia onnettomuuksia ei kestäne kukaan, vaikka olisi urheakin"

jaa-a. vahinkoja luvassa ilmeisesti. tällä kertaa en onneksi itse lähtenyt virran vietäväksi, mutta edellisissä unissa olen kyllä usein joutunut hallitsemattoman virran vietäväksi joko kanootin kyydissä tai sitten ihan vain vedessä.

"Joessa tai järvessä uimisesta uneksiminen ennustaa joutumista äärimmäiseen vaaraan (vaara on suurempi jos ui joessa), sillä ihminen kokee tietysti vedessä saman minkä kuivalla maalla. Aina on kuitenkin parempi enne pelastua uimalla rantaan kuin herätä kesken uimistaan"

" Suuri järvi merkitsee samaa kuin joki paitsi matkansa suhteen. Se näet estää matkan, koska vesi ei virtaa siinä, vaan pysyy aina samalla paikalla. Kohtuullisenkokoinen ja pieni järvi tarkoittaa varakasta ja lemmennautintoihin halukasta naista, sillä myös järvi ottaa vastaan kaikki siihen laskeutuvat torjumatta heitä luotaan."

jaahas. tulihan sekin sieltä :)

mutta nyt. ryhdistäytymisen aika.

listoja

pakko saada vähän kevättä.

sade tulee ikkunaan
ja minä olen pitänyt jo taukoa vaikka kuinka

tai se onkin räntää.

olin ihan sekaisin päivistä. olin kovasti lähdössä ruotsintunnille mutta
onneksi en
sillä eihän sitä ollut tänään
pitäisi lukea ruotsinkokeisiin
tehdä rästitehtävät voi kun niitä riittää

en tiedä
mitään
mitä ystäväni tekevät tällä hetkellä
saanko prosemmaa ikinä valmiiksi
onko unilla merkitystä
milloin sade lakkaa

tiedän
rakastavani
joskus mistä pidän ja mitä haluan
mistä olen kotoisin ja monien sukulaisteni nimet
saavani helposti päänsäryn
miltä tuntuu matkustaa migreenissä


pidän
suklaasta ja suklaakakuista ja jäätelöistä
käsistä
vanhoista puista
kiinni
ovia auki

haluan
kirjoittaa
ystäväni tulevan onnelliseksi
osata
onnistua
paremman maailman :)

jos me kirjoitamme saman
niin mistä me kirjoitamme.

satoi räntää
ja me katsoimme kotona elokuvan äsken. ruotsia. itseopiskelua. ja valmistautumista kirjoituksiin.
sain aineesta palautetta että näyttää hyvältä akateemista ruotsia ajatellen.
pahus kun naurattaa.
on helppo kirjoittaa oikein kun voi ajatella rauhassa ja tarkastaa sanoja sanakirjasta
mutta puhuessa unohtuvat kaikki.

minä nukuin päivällä.
yöllä en.

olen nähnyt paljon unia isovanhemmistani.
mummista.

yritän kirjoittaa mummin unia.
yritän kirjoittaa ihmisten unia.
henkilöhahmojen unia.

kirjoitin tänään.
ehkä tyttöni ja minun keskustelun innoittamana.
päädyin vain lukemaan tekstiäni ja lisäämään muutaman lauseen
poistamaan muutaman välilyönnin
kirjoitin myös lauseen prosemmaani
muuten olen ollut tänään tekemättä mitään

muuta
paitsi että kokoustin aamulla peloistani huolimatta
kuuntelin odotellessani kokoomuksen vaalipuheita koska ne huusivat johonkin gramofoniin ja se oli odotuspaikkani edessä ja ahdistuin ja ärsyynnyin ja toisaalta huvituin sillä haastattelijan esitettyä kysymyksen mietin mielessäni vastauksen mitä kansanedustajaehdokas vastaa, mitä vastaisin jos olisin hän ja arvioni osui miltei sanatarkasti oikeaan
ei kai ole kovin vaikea ennustaa vaalipuheita näinä päivinä

eilen luin vartion päiväkirjasta kuinka hän toivoo jonkun tulevan lukijan tuntevan samaa isänmaallisuutta kun hän ja surun
tuli vähän häpeällinen olo sillä me vain nauroimme poikaystäväni kanssa

mietimme myös
että entä sitten jos joku lukee minun päiväkirjojani seitsemänkymmenenvuoden päästä
että ehkä hekin nauravat tälle maailmantuskaruikutukselleni

niin. ja sitten tapasin tyttöni.
sateessa käveltiin eikä jyväskylässä ollut oikein mitään näytettävää.
ja menimme sinne kakkukahvilaan
yllätimme yhteisen ystävämme
ja sitten aika oli jo mennyt

liian nopeasti

ja tuntui hyvältä.
tuntui hyvältä nähdä.
ja tiedän että hän lukee tätä ehkä joskus.
mutta minusta tuntui oikeasti hyvältä nähdä.

ja minun melkein tekee mieli sittenkin lähettää hänelle tekstiäni.
vaikka olen ujostellut niin pitkään. ja ujostelen vieläkin. mutta minusta todella tuntuu että hän on hyvä lukija.
ja ehkä tarvitsisin palautetta.

ja pidän sateesta
vaikka pidin minä keväästäkin

ehkä katsomme vielä yhden twin peaksin.

huomenna olisi retki päivä.
mutta ehkä vain loikoilemme
ja minä luen niitä pirun päiväkirjoja.

" enpä uskalla kun kirjoitat"

(päivän ajatelma ilmeisesti)

päivä on jo niin pitkällä
ennen kuin edes on syönyt aamiaista
pitäisi opetella nukkumaan heräämään aikaisin

ulkona on harmaata
pitkästä aikaa ei paista aurinko
ikkunassa on vesipisaroita
tuulee tuulee

pariisissa on jo ihan kevät. englannissakin oli.

odotan tänä viikonloppuna että tulisi kylään
ihmisiä joita ei ole pitkään aikaan nähnyt
tänään pitäisi tulla tyttö, kaunis ja poikaystävänsä kanssa
vain ohikulkumatkalla mutta
vähän aikaa voivat
ja ehkä tyttöni viikonlopun aikana? en tiedä en tiedä hän ei ole enää mitään sanonut
mutta
olisi niin mukavaa

ja olen löytänyt alanis morissetten uudelleen.
omituista.

eilen ostettiin lettupannu ja kokeiltiin sitä
tuli hyviä
ja minä ostin ruukkuja
basilika voi nyt hyvin ja parveke on täysi multakökkäreitä koska siivoan sitten myöhemmin

uneni ovat nykyään samaa ahdistusta kuin päivälläkin
prosemma ja päivän tapahtumat ja twin peaks ja pelit ja käytännönasiat työt kaikki vuorottelevat ja tekevät epätodelliseksi sen että nukun

nyt tuli posti.

tuulee tuulee
ja pidän siitä
se on syksyn tuntu
syksyn vaikka elämme päinvastaista
sellainen minä olen.