keskiviikkona, huhtikuuta 22, 2009

sadesadesade

eilen oli auringonlasku
meditaation jälkeen
me ajoimme Sollan kanssa majakkarantaan
mutta aurinko oli jo laskenut
ja simpukoita aina vain simpukoita
violetteina.

ja minä odotanodotanodotan
kunnes pakko nukkua koska koe

ja kokeesta selvittyä
selvyyttä

kävelen ystävänä
kirkon takaa katua
huppu sateesta huolimatta valahtaa pois

enkä ole enää surullinen

Make way for the simple hours
No finding the time its ours
A fate or it's a desire
I know


olen itkenyt tarpeekseni
eilen Didien luona puhuimme
itkemisestä
ja kuinka minulla tämä herkkyys vain kestää ja kestää
tahtoisin jo takaisin sinne
kun on vahva
vaan onko sitä?

So let the sunshine
So let the sunshine
So let the sunshine let it come

ja mitä sitä on itkemistä
missään lopultakaan.
mitä sitä hyödyttää
ulkona vaan sataa ja sataa siitä huolimatta
aika menee
siitä huolimatta
ihmiset
lähtevät ja palaavat

ja kaikki on vain kiintymistä
niin kuin Didi sanoi
että jooga on asenne
osaa laskea irti
niistä asioita
joita ei voikaan omistaa
eikä yritä
kiinnittää

huomenna menen allekirjoittamaan
sopimukset
työstä
enkä murehdi sitä että lennän
sinne ja takaisin
enkä murehdi

nothing emotional.

So let the sunshine
So let the sunshine
So let the sunshine let it come
-Au Revoir Simone -

Ei kommentteja: