tag:blogger.com,1999:blog-241417722012-02-20T11:18:08.969+02:00" uni on totta ja totuus on harhaa se usvaksi muuttuu ja käsistä karkaa" yöllä täytyy herätä monta kertaa ja katsoaUnnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.comBlogger7951100tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-78505408639494743652012-02-20T11:15:00.000+02:002012-02-20T11:15:41.354+02:00Eilen<br />loppui 1800-luvun romantiikka. Tänään on pakkanen nollassa<br />ja yöt tuntuvat loputtomilta<br />ettei uniltaan muista miltä tuntuu oikea kesä.<br /><br />katsoin videon, jossa oli kaunis laulu ja Islanti<br />ja nyt meillä kummallakin on unelma palata siihen maahan, jossa on mustaa hiekkaa<br />loputtomuuden tuntuista tyhjyyttä.<br />Enkä ole koskaan missään muualla tuntenut niin paljon taikaa<br />ehkä sen tähden haluan sinne aina takaisin<br />kun kuitenkaan nämä uutiset eurokriisistä eivät riitä.<br /><br />En välittäisi siitä ettei olisi enää metsää<br />olisi kuitenkin meri ja taivas ja kivet kaikenmuotoiset<br /><br />ja kieli,<br />joka jostain syystä on kaikista kauneinta ja kaikki ne ihmiset, jotka elävät samasta sadusta<br /><br />jos ajattelen kaikkia maita, joissa olen ollut<br />on se vuosi Islannissa kuitenkin kauneinta. Minun oli niin hyvä, että lakkasin näkemästä unia.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-7850540863949474365?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-61911503653029554802012-02-18T16:15:00.001+02:002012-02-20T11:18:08.978+02:00on keltaisia villalankoja<br />mutta ei tule villaa kohta enää kun kevät<br /><br />tilannut kuvasanakirjan, passin kokoisen<br />ja koirankarkottimen<br />niin<br />semmoisen hongkongista että lähtee korkea ääni ja sitten ei hyökkisi koirat.<br />Jotenkin huvittavaa.<br /><br />ja on oppinut monta pyöräsanaa. Venäjänkieliset aakkoset kirjoitettuna näppäimiin siniseksi värjäytyvällä tussilla<br />kirjoittanut postikortin kummipojalleen kirjamessuilta<br />semmoista jutustelua<br />ja lumi<br /><br />öisin Jane Austen ja Darcy ja Elisabeth ja suuret kartanopuutarhat<br />" It may be easily believed that however little of novelity could be added to their fears, hopes and conjectures on this interesting subject by its repeated discussion..."<br />ah<br /><br />maailma tosiaan on paljon kauniimpi<br />ja yhteys selvempi,<br />kun yrittää olla tässä<br />ja nyt<br />eikä koko ajan muistella sitä mitä oli tai odottaa sitä mitä tuleman pitää.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-6191150365302955480?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-17109405511220922092012-02-09T13:03:00.000+02:002012-02-09T13:03:24.243+02:00Tänään kävelin jäällä. Seurasin vanhoja jälkiä ja kuulin rekka-autot kaukaa tieltä. Lumi kimmelsi auringosta ja puille tuli varjot. Se lämmittää jo, aurinko.<br /><br />Yöllä minulla ei ollut kenkiä, ja valokuvasin suurta vaaleanpunaista lintua, joka osasi puhua ja halusi liittyä siihen kuoroon, jossa minäkin lauloin. Yksikään valokuvista ei onnistunut, lintu oli kaikissa liian suuri, silmät olivat kiinni tai valotus oli väärin.<br />Ja me olimme matkalla.<br /><br />Edellisinä öinä olen yrittänyt pitää lapsista huolta, kontannut jäällä kunnes se on ollut pelkkää vettä ja olen ruvennut uimaan. Löytänyt entisen kapteenini kääriytyneenä peittoihin kuin muumio, liikkumatta ja puhunut veljeni kanssa.<br /><br />Tänään soitti nainen, joka oli isosiskoni silloin, kun nukuimme vieretysten isovanhempieni vierashuoneen sängyssä pelikortit levällään ja istuimme tuntikausia bussissa, minä ensimmäistä kertaa.<br /><br />On vaikeaa, jos on asioita joita ei saa sanoa.<br />Jänikset tekevät jälkiä lumeen ja taivas on yhtä sininen kuin kaksi vuotta sitten. Kaksi vuotta. Me laskemme isosiskoni kanssa vuosia siitä kun viimeksi tapasimme, toiseksi nuorin lapsista oli silloin vauva, nyt hän täyttää kuusi. Puhetapa, jolla päivitellään on aikuisten.<br />Ei ole jäljellä mitään siitä kun lähettelimme toisillemme pitkiä kirjeitä kaupungista toiseen vaaleansinisille ja vaaleanpunaisille ja vaaleankeltaisille papereille kirjoitettuna, tarrakuvia liitteenä.<br /><br />Ajattelen heitä paljon<br />niin paljon että energia alkaa virrata,<br />se virtaa auringosta maahan ja maasta puihin ja puunoksista lintuihin,<br />linnuista taivaalle ja taivaasta mieliin.<br /><br />Jos päivä jaettaisiin prosentteihin sen mukaan kuinka paljon ajattelee<br />niitä, jotka ovat joskus olleet<br />minun päiväni olisi yli yhdeksänkymmentäprosenttisesti täyteen buukattu. En koskaan lakkaa pitämästä heistä, vaikka olisin pitänyt heistä vain yhden kesän<br />kolme vuotta<br />tai sanonut lakanneeni pitämästä ollenkaan.<br />Niin kuin senkin tytön kanssa kävi, joka kerta toisensa jälkeen tuli meidän ovellemme, mutta minä en tullut edes alakertaan.<br /><br />En muista koskaan otsikoita,<br />mutta pidän henkilöhahmoista. Ja kun on istunut kahvilassa tunteja vain odottaakseen tuntematonta miestä saapuvaksi esittelemään kuvasuunnitelmiaan, ja kävelee ulos, ja näkee sellaisen pojan, jonka kanssa tuskin koskaan silloin aikaisemminkaan vaihtoi paria sanaa enempää, ymmärtää miksi ihmiset pitävät toisistaan kiinni.<br />Seuraavallakin viikolla hän näkee saman pojan. Ja miehen, jolle on keksinyt islantityttönsä kanssa tarinan intialaisesta vaimosta tai vaihtoehtoisesti historiantutkijan elämästä, alkaa uskoa siihen että me kaikki tunnemme toisemme jostain.<br /><br />Ehkä on sieluja.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-1710940551122092209?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-51099447929415215412012-02-02T14:30:00.003+02:002012-02-02T14:30:27.767+02:00kaksi.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-5109944792941521541?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-36254078407280709662012-01-26T18:54:00.000+02:002012-01-26T18:54:13.041+02:00En ole pitkään aikaan<br />kirjoittanut mitään päivistä.<br />Olen kirjoittanut päivisin. On kummallista<br />että voi mennä hihtämään isän kanssa niin että tulee hiki<br />kävellä metsää, kävellä tuttua metsää, olla ainoat jäljet upottavassa hangessa<br />seisoa tähtitaivaan alla vartoen revontulia, joita ei koskaan tule ennen kuin pilvet <br /><br />on kummallista, että päivät kuluvat niin kuin vesi<br />aamulla seisten<br />ja lehti<br />ja rutiinit, ne samat, joka päivä ja on vain sanoja<br />niin paljon, että kun vihdoin olisi aika kirjoittaa siitä mistä tahtoo<br />on istunut koneella jo niin kauan<br />että haaveilee vain pyörästä polkimista kännykättömyydestä skypettömyydestä ja kaikesta siitä myydestä<br /><br />mutta nyt<br />on presidentinvaalien aika ja kaikista on tullut poliittisesti aktiivisia<br />ja minulla kuvat islannista ja tunne grönlannista kun astun takapihan halki<br />ja onni samalla tavalla rinnassa kun tytöllä, joka joskus leikki minun kanssani vaimoa ja miestä<br /><br />ja minä kaipaan. kaipaan niin valtavasti että en saa nukutuksi en saa ajatelluksi vaikka olen pistänyt simpukat puiseen rasiaan jossa on lasinen kansi<br /><br />Maapallon toisella puolella on yö<br />ja minä kirjoitan englanniksi, ja yhtäkkiä pidänkin niistä sanoista<br />uusista, joita en tiennyt olevan olemassakaan<br />kaikista niistä kielistä, joista en tiedä edes sointia<br />unista, jotka nähdään kielittä.<br />Maapallon toisella puolella on pian aamu,<br />aurinko nousee, niin kuin se on laskenut täällä jo tunteja sitten<br />on päiviä, päiviä, päiviä<br />ja viikkoja ja kuukausia<br /><br />ja sitten yhtäkkiä<br />kaikki on jälleen tässä.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-3625407840728070966?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-55813000645650592172012-01-08T15:15:00.000+02:002012-01-08T15:15:43.931+02:00on tullut. Jää on puoliksi jäätynyttä, kettu on uskaltautunut, isi sanoo<br />mutta minä yritän kuvata lumihiutaleita. Kuten tavallista.<br /><br />Pesen pitkää hametta ja vesi tulee punaiseksi kuten alushousuni Itä-Timorin hiostuksessa, ja kesti tovin ennen kuin tajusin, että Thaimaassa vaatteet värjätään sillä tavalla, että väri lähtee pesussa pois.<br />Muistan intialaiset tyynynpäällisetkin.<br /><br />Me nukumme vierekkäin joka yö. Joka yö miltei kolme viikkoa ja sitten se on ohi<br />mies sanoo kuin ikuisuus ja minusta tuntuu ettei mitään muuta aikaa tarvisi ollakaan. Miinus yhdeksän astetta pakkasta, eikä tunnu tuuli<br />äiti sanoo on tuuli tyyntynyt ja on helppo toistaa lauseita, jotta ei jäisi tyhjää väliä sanoa jotakin muuta. Puhutaan lentokapteenien eläkeiästä ja minä mittaan aikaa liittymästä liittymään niin kuin se kiinnostaisi minua tippaakaan.<br /><br />Olisipa jo huhtikuu.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-5581300064565059217?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-65030487455989113142011-12-16T18:11:00.000+02:002011-12-16T18:11:46.997+02:00Huomenna hän tulee.<br /><br />Meillä oli teatterimuseon pukuvarastosta vaatteet ja peruukit.<br />Niistä kuvista tuli mainioita. Tänään katsoin sellaista, joka oli ennen Myrskyä. Minulle oli maalattu parta ja nojasin sekä Arieliin että Mirandaan.<br /><br /><br />En saanut työtä teatterista.Tiesin sen jo kirjeen muodosta. On hassua miten sen tietää aina, että mistä kirje on, vaikkei siinä olisikaan mitään leimaa.<br /><br />Tänään sain tietää, että joku asuu muurahaispesässä.<br /><br />Ja yöllä kävelin ilman kenkiä. Ehkä se oli vihje. Että jotain epämukavaa jaloissa. Oppineena otin vaihtokengät töihin.<br /><br />Meillä on purkillinen pipareita. Niistä ei tullut kovin kauniita, mutta eivät sentään palaneet. Enkä ymmärrä miksi vanhan ajan joulumyyjäisissä kotitalousopettajat myyvät kaupan esanssiglögiä ja vuosikausia pakkauksissaan säilyviä piparkakkuja.<br /><br />viime vuonna minä paistoin pipareita siellä<br />missä satoi vettä ja minulla oli valkoviiniä lasissa<br />ja James soitti kitaraa ja Lydia istui lattialla<br />ja jauhoa oli kaikkialla ja pipareissa dyykattua rasvaa<br /><br />huomenna hän tulee<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-6503048745598911314?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-87701562544323693812011-12-14T18:46:00.000+02:002011-12-14T18:46:07.070+02:00tulee hämärää<br />hämärämpää<br />pimeää jo kun kävelee toiselle rannalle<br />astuu tahallaan kaikista mutaisempiin lätäköihin<br />mitä väliä, kun on saappaat.<br /><br />yöllä lukee alkoholistirunoilijasta ja hänen vaimostaan<br />ajattelee tuula kakkoseksi kutsutun naisen sanoja siitä kuinka<br />tulee tyypillinen<br />miten yhtäkkiä kaikki muuttuukin juuri tietyn viitekehyksen kautta nähdyksi<br /><br />peilit<br />yksi tyttö ei uskaltanut nukkua peilihuoneessa<br />ja minä ihmettelen miten me toisen tytön kanssa saatoimme heitellä kortteja kuusitoista tuntia putkeen,<br />kello aamu viidestä yhdeksään illalla. pimeästä pimeään.<br />enää ei ole kumihanskoja, mutta sormet on.<br /><br />perunasalaatti ei maistu yhtään siltä kuin Uudessa-Seelannissa<br />ja sämpylöistä tulee lättänät. me suomalaiset istumme hiljaa kahvisalongissa<br />paitsi tietysti ne vanhemmat naiset, jotka puhuvat kissoista.<br />minua punastuttaa ja joku pojista haisee hieltä, toisen hengitys haisee vastenmieliselle, mutta me kaikki olemme kuin emme haistaisi, kuin emme huomaisikaan. anteeksi anteeksi, he joutuvat hienhajuisina ja pahanhajuisina kurkottelemaan käsiemme, neniemme, polviemme ja polvitaititteittemme yli ohi ja ali. minä ajattelen miten jakautunutta<br />että vanhemmat naiset istuvat kolmisin kolmihyllyisillä paikoilla ja pojat sen kun kärräävät ja me valitamme etteivät he ole tarpeeksi ripeitä<br />sitten on yksi pulska, joka lukee kirjaa! lihakeittotyttö vierestäni kuiskaa, kato, tolla on kirja. ja minua hihityttää vielä tunteja myöhemmin<br />miten jollekulle tulisi edes mieleen lukea nyt kirjaa keskellä joulukorttitoimitusta!<br /><br />tulostelen karttoja keski-aasian maista. sellaisista kuin uzbekistan tai tajikistan tai azerbaijan.<br />äidin työkaverit vitsailevat että milloinkas taas lähden<br />mutta he eivät aavista<br />että seuraavaksi en ole tyynellä merellä<br />vaan aavikoilla armeija-asuisten miesten vartioimien rajojen sisällä<br />pyörällä.<br /><br />olen päättänyt lähteä. me lähdemme huhtikuussa.<br />mies ei tiedä<br />tietenkään<br />että olen päättänyt<br />eihän hän edes tiedä rakastaako enää<br />ylipäätään<br />mutta eihän hän koskaan tiedä. eikä hänen tarvitsekaan<br />koska minähän olen jo päättänyt hänen puolestaan<br />tehnyt suunnitelman<br />että ensin me pyöräilemme ja sitten me menemme naimisiin ja teemme vauvoja ja muutamme indonesiaan. niin.<br /><br />ei tietenkään.<br /><br />ennustukset ovat siitä hauskoja<br />etteivät ne koskaan toteudu<br />eivät koskaan<br />sellaisina kuin ne kirjoitti<br /><br />ja siksi ne voi kirjoittaa aina uudestaan<br />jo kuukauden välein<br />koska kaikki on kuitenkin muuttunutta<br /><br />ei talvikaan ole aina talvi<br />nytkin joulukussa<br />voisin puhua säästä ikuisesti<br /><br />mutta oikea puoli hartio(ista) vai harti (joista) on jumissa<br />ja chai tulee läpi<br />ja elokuva jostain avaruusolioista on kesken<br />sain sen sellaiselta ihmeelliseltä suomalaiselta pojalta aasian miljoonakaupungin esikaupungissa kaksikymmenkerroksisessa talossa jonka parvekkeelta näki parvekkeelle, jossa liehui palestinan lippu ja pojat leikkivät ampuvansa meidän israelilaisen ystävämme, vaikka hän huusi peace, peace ja oli laulanut ainoastaan my heart will go onia ja sitä ennen bryan adamsin please forgive meeta libyalaisen pojan kanssa yhdessä, jonka lempilaulu se oli, ja minunkin, kun olin seitsemän,&nbsp; ja nyt sade ropisee ikkunaan, valuu ränneistä sulattaen kaiken valon.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-8770156254432369381?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-61794722957168927922011-12-09T17:33:00.000+02:002011-12-09T17:33:17.392+02:00Lunta.<br />Luntalunta. Tänään jo sellaista, että kumisaappaat litsuu, sulavaa. Ja tuuli pyörittää jäätä ja kaisloja ja puut humisevat ja havuilla jää. Ne kallistuvat kaikki samaan suuntaan. Eikä ääni tule autoista.<br />Isi tulee ja sanoo, että nyt sataa lunta. Etelässä enemmän, minä ajattelen<br />toisella puolella hellettä.<br />Ja rakastan Anna Ternheimin uutta levyä. Seilaajan levy. Sellainen se on. Ja nyt tietää sen merimiestunteen. Minä, merimies. Minäkö?<br /><br />Unessa ahdistavia työtilanteita ja ryövätyksi tulemista.<br />Ja kun lataan kuvat, katson pitkään kuvia meistä kaikista paitsi veljestä, joka kuvat otti. Tärähtänyt kuva lasista.<br />&nbsp;- I guess it's true what people say, we never really change -<br /><br />ja ensi viikolla. Pääsen taas joulukorttimeren keskelle. Mummokin soitti. Ei ollut vielä laittanut joulukortteja ja oli siitä huolestunut. Ja minun ideani verstaan rakentamisesta kummipojalleni joululahjaksi ei ottanut tuulta purjeittensa alle, koska kukaan muu ei usko siihen, että poika oikeasti käyttäisi verstasta.<br /><br />Miten sitä sitten kuitenkin muuttuu ymmärtämään.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-6179472295716892792?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-68126877126810597712011-12-03T23:25:00.000+02:002011-12-03T23:25:42.561+02:00On uni, jossa pieni poikavauva lakkaa hengittämästä<br />enkä minä osaa antaa tekohengitystä, koska sen suu on niin pieni, enkä uskalla painaa rinnastakaan, kun se on nukenluinen. Mutta ystäväni on sairaanhoitaja, ja hän tietää. Minä yritän soittaa hätänumeroon, mutta en pysty näkemään numeroita ruudulla, vaikka kuinka yritän 1 1 2 1 1 2 <br />lopussa poika alkaa hengittää itse, puhallan vielä hänen suuhunsa, mutta ei se auta, eikä haittaa.<br />Hän on elossa jo.<br />Muistan miten hän lakkasi hengittämästä. Miten on lapsuuden autokatos ja asvaltti ja poika<br />se ei enää nukkunut, ei enää nukkunut, minä vakuutan myöhemmin,<br />jaloillaan ja sitten<br />kun henki lakkaisi liikkumasta hänen sisällään<br />yhtäkkiä.<br /><br />Toisessa unessa toisena yönä<br />on varastettu pakettiauto, kirkkoja, kellareita ja japanilainen hotelli.<br />Pakettiauto on vuokrafirmasta, jonka omistaja joutuu mielisairaalaan, eikä onneksi muista meitä, joita stasilaisetkin etsivät. Yksi etsijöistä on mielisairaanhoitaja, joka kuuntelee vuokrafirmamiehen raamatunlukua, kunnes ottaa tämän syliinsä satuhetkeen. He katselevat sänkyjen kuvia, ja olen varma että hänen muistinsa palautuu juuri silloin, ja he löytävät meidät japanilaisista eriparipussilakanoista.<br />Minä kuitenkin haluaisin ennen kiinnijäämistä käydä vuorilla,<br />siellä kasvaa keltainen suuri kukka, joka soi kuin lintu. Kuiskaan miehelle, kappelissa, kello kymmenen. Mutta sen jälkeen sukupuoleni vaihtuu yhtä monta kertaa kuin hahmokin. Eikä unen lopussa ole tietoakaan mielisairaasta pakettiauton vuokraajasta. <br /><br />Tänään ajoin autolla niin, että pitkin jatkuvasti vilkun sijasta pyyhkimet viuhumaan,&nbsp; kävelimme metsän läpi, jonne kuului autojen äänet. Tein suppilovahveropyöryköitä ja joululahjoja, keitimme omatekoista glögiä äitin kanssa, katsoimme Avaran luonnon ja menin saunaan.<br />Miten tavallista.<br />niin kuin lumisade joulukuussa, paitsi ettei sitä ole vielä<br />ja minä pelkään, että nyt juuri tänä jouluna<br />kaikki on mustaa.<br /><br />Viime joulu oli auringossa. Minä en kehdannut pitää uutta tunikaa ilman legginssejä, ja ne hiosti. Joulun jälkeen satoi niin, että rinteet vierivät tielle ja me ajettiin lopulta kaksikymmentäneljätuntia yhteen menoon, melkein, ja nukuttiin ei-niin-kovin-pitkään,<br />siellä missä oli pieni sänky ja aina ne samat sinivihreät pussilakanat<br />ja seuraavana päivänä oli markkinatori<br />ja minulla oli se toinen uusi mekko<br />mustat olkaimet ja musta silkkinen reunus, kukkia, avonainen<br />se sama, joka minulla oli sinä yönä<br />kun kaikki taas kerran muuttui<br />oh but you look so beautiful<br />ja minä nauran<br />niin kuin aina kun joku sanoo jotakin sellaista<br />niin kuin kuuluu<br />sanoa ja naura<br />htaa<br /><br />minä mietin tarinoita<br />niitä jotka eivät tule uniin<br />miten niistä saisi yhden<br />ja ettei kukaan ehtisi kertoa ensin<br />ajattelen kaiken jättämistä<br />ja kuinka tulee vihaiseksi kun näkee jotain kaunista<br />jota ei ole itse koskaan oppinut tekemään<br /><br />miten tyhmää kateus<br />ja sitten muistaa mitä teatterityttö sanoi<br /><br />että sitten hän rupesi klovniksi itsekin<br /><br />on kaikista pelottavinta tietää tarkalleen mitä haluaa<br />&nbsp;koska paljastamalla menettää kokonaan,<br />jos saa tietää, ettei voikaan saada<br />ja sitten ei ole enää mitä tavoitella.<br /><br />yhdestäkään hakemastani työpaikasta ei ole tullut kutsua edes haastatteluun<br />paitsi postilta, sinne menen heittämään joulukortteja viikoksi. ties monettako kertaa. tosin tällä kertaa kaupunki on eri:<br />ah ihana Lahti.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-6812687712681059771?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-32290442043765391162011-11-30T17:35:00.000+02:002011-11-30T17:35:22.283+02:00On ollut pimeää<br />ihan kuin olisi tullut sade, mutta ei edes lunta.<br />Paketteja Malesiasta harvasepäivä. Harva. Se. Päivä.<br />Ja tilastoja, että 30% suomalaisista ei saa tarpeeksi d-vitaminia. Ajattelen aurinkoa,<br />jota piti väistää.<br /><br />Olen alkanut ajatella jo uutta matkaa<br />muuttaminen tuntuu toivottomalta<br />tuntuu toivottomalta löytää paikkaa, jossa voisi aloittaa<br />on kummallista, miten sitä tietää että paikanvaihdos on illuusio<br />mutta silti<br />sitä kuvittelee, että se auttaisi<br />että kotiin<br />että pois<br /><br />tuulikellot<br /><br />sitä kaipasi mustikoita ja vadelmia ja kanttarelleja ja suppilovahveroita<br />mutta nyt<br />ostaa mandariineja tai satsumia tai mitä ne nyt on<br />ja haikailee avokadojen, mangojen ja tahinin perään<br /><br />miksei sitä voi vain olla sillä tavalla tyytyväinen<br />että jaksaisi kävellä järvellä pimeässä<br />söisi mielellään päivästä toiseen punajuuria, lanttuja ja porkkanoita<br />kaalipiirakkaa.<br /><br />mutta haaveilee jo<br />muusta maasta<br />ehkä minun sielu liikkuu.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-3229044204376539116?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-24809028065004499572011-11-13T22:16:00.000+02:002011-11-13T22:16:47.542+02:00Olen koko viikonlopun ollut koneella menemättä edes ulos<br />minusta tuntuu, että on vaara<br />työnteonvaara. rupean vain tekemään niin kamalasti kun en ole niin pitkään aikaan<br /><br />mutta oikeastaan pidän tällaisesta että voin tehdä omaan tahtiin<br /><br />viime yönä<br />nukuin vain aamusta ja näin rappusiltani jyrkänteeltä kallistuneen rekan<br />ja pyöräilijät sateesta märkinä sen alla suojassa<br />mutta minä en mennyt ulos katsoin vain ikkunasta kun ihmiset juoksentelivat hädissään<br />edestakaisin<br /><br />ja toisetkin olivat nähneet painajaisia<br />ja mies oli vienyt pienen pojan sairaalaan<br /><br />ja me katsoimme ikkunasta myyränkoloja<br />ja ylihuomenna<br />on kulunut kaksi kuukautta siitä kun<br />vene jäi satamaan<br />kun minä kannoin rinkkaa ja reppua<br />pitkästä aikaa<br /><br />ja joskus jouluun oli vielä niin pitkä aika.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-2480902806500449957?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-55604798128799298162011-10-31T18:55:00.000+02:002011-10-31T18:55:56.076+02:00Pyöräilee punaisella pyörällä jo pimeässä. Näkee oman varjonsa. Katsoo jokaista vastaantulijaa sillä silmällä,<br />että olisiko joku heistä<br />joku sellainen joka asui täällä jo silloin kuin itse<br />joku joka olisi tunnistettavissa<br /><br />Hymyilee samalla tavalla. Työvoimatoimiston aulassa on kolme alkoholistia, tai siltä ne ainakin haisevat. Pissalta. Isi odottaa pyöreän pöydän ääressä, kun minä sanon että tulin ilmoittautumaan työttömäksi.<br /><br />Muta tarttuu kenkiin ja minä mietin onko koivussa kasvava sieni pakurikääpä. Vedestä kuuluu ääni, mutta en nauhoita sitä. Yksikään paketti ei ole vielä tullut.<br />Opetusministeriöstä vastataan, virallisesti, kuten arvata saattaa, toisen ihmisen nimi.<br />Kuinka virallista kaikki on.<br />Ei yhtään sellaista, että valokuvausliikkeen aulassa vielä tuntematon mies tarjoaa käyntikorttiaan.<br /><br />virallista, virallista. Katson kuvia Islannista.<br />Kohta kaikki on taas samaa. Ensin vielä muistaa kuinka saarella pideltiin sadetta kirkossa<br />muistaa metron ihmiset toisissaan kiinni ja minä tunnen kättä pitkin toisen käden<br />muistaa sateen kun sulkee kattoikkunoita ja pysähdytään hämärässä<br />juuri niin kuin oli suunniteltu<br />hämmästyneet silmät kun kysyy what should we do next<br />ja<br />suuret lehdet, joiden alla voi odottaa sateen taukoamista<br />pölyn ja hait<br />kun lumi loppuu ja alkaa sumu<br />ensimmäinen kevätpäivä<br />Helsingin kattojen yllä.<br /><br />pian ehkä muistaa<br />vaan.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-5560479812879929816?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-38397787976165230282011-10-25T16:04:00.000+03:002011-10-25T16:04:37.807+03:00Olen ollut eksynyt koko päivän.<br />En halunnut kävellä samoja katuja ja en ajatellut<br />että en ole vielä tottunut hollannin arkitehtuuriin niin, että todella erottaisin kolmiokattoiset tiilitalot toisistaan<br />ja minulla oli leipä<br />ja vihannekset ja puistot tulivat tutuiksi<br />ympyrä<br />kunnes istuin penkille, hanhet ja keltaiset lehdet ja koirat ja mies, joka ei löytänyt tennispalloa, mutta<br />minä tiesin missä se oli ja it's here<br />väsyneenä<br />istuin ja avasin sateenvarjon ja istuin lisää<br />ja sitten päätin kävellä kotiin<br />ja kävelinkin<br /><br />tunnin päästä rupean laittamaan ruokaa,<br />Sanneni tulee siitä tunnin päästä<br />ja siitä kahden tunnin päästä lähtee junani.<br /><br />Eilen kävelin museon käytäviä ja pysähtelin niin kuin kaikki muutkin turistit.<br />Otin kuvan kolmesta nuoresta kirjaimiin nojaten<br />kävelin katuja kävelin auringossa tuulessa uusi takki<br /><br />on ollut kirkas syysää kaikki päivät<br />mutta tänään sataa<br /><br />ja minä ajattelen<br />miten eri tavalla ihmiset puhuvat ja kirjoittavat<br />suurin osa<br />ja mietin onko minunkin rytmini eri<br />tuntuuko se erilaiselta lukea kuin kuunnella<br />olla<br />ajattelen yötä<br />kun tulee tekstiviestejä että voin laittaa rahaa tililille<br />(niin mikä se oli se taloudellinen tasapaino, josta ennustaja mainitsi, pankkikortti on mennyt vanhaksi ja visakortti ei toimi, onneksi en ole yksin!)<br />ei se ole rahasta kiinni, minä vastaan, se on kortti<br />mutta aikaero on kolmetoistatuntia<br />ja poika kysyy unissaan tytöltä että mitä hänen pitäisi tehdä<br />ja ajattelen elokuvaa,<br />jossa he ovat 35-vuotiaita mutta eivät oikein tiedä mitä ovat tekemässä, mitä haluavat<br />ja toinen alkaa myydä puita ja toinen<br />löytää paljon vanhemman miehen<br />ajattelen meidän suunnattomuuksiamme<br />ajattelen sitä kuinka me pukeudumme silti samalla tavalla<br />vaikka muka eri tavalla mutta kuitenkin on villasukat ja kaulahuivit ja kivannäköiset vanhanmalliset takit ja kaikki haluu kasvattaa kasviksia tai ainakin basilikaa ja kaikilla on äidin vanha pyörä tai helmet tai hattu tai huivi tai kengät tai laukku<br />ja unia<br />jossa minä olen alasti ja tyttö käy läpi vartaloani<br />ja hänen untaan<br />jossa on huoneita<br />minä sanon huoneet ovat sinä.<br /><br />ajattelen miten nopeasti me katoamme. ja sitten palaamme takaisin. seitsemän vuotta. joku sanoi seitsemän vuotta on raja. ei tai ikuisesti. kohtaamisia.<br /><br />elokuvateatteri on pieni. meitä on siellä kymmenen. minä olen pyöräillyt liian suurella pyörällä mutta en yhtä kookkaalla kuin saksalaisen pojan pyörä. hän on islannissa. ja me puhumme paljon islannista. on mahdotonta muistaa niin kuin se on, koska aina tulee kuva. valittu.<br />ja niin on tulevienkin maiden kanssa. ja menetettyjen. niin on heidän kaikkien kanssa, minä ajattelen. lumi on kinoksina ulkona ja me keräännymme saman pöydän ääreen. kynttilät valot<br />ja sitä unohtaa<br />miten ei osannut ajaa pyörällä<br />miten vaikeaa oli piirtää sormet<br />miten oli varma että ei koskaan menisi kouluun<br />koskaan suutelisi<br /><br />yhtäkkiä olen täällä<br />missä on sade keltaiset lehdet<br />ei sade mustien pilvien kanssa sekunnissa<br />keskipäivällä<br />ihmiset ostoskeskuksen katoksen alla ja minä kävelemässä edestakaisin<br />vihreävalkoinen sateenvarjo<br />unohtuneena Pariisiin<br />yhtäkkiä<br />kääriytyneenä kaikkiin pitkiin vaatteisiin eikä<br />hakeutumassa ilmastoinnin alle hikipisarat jatkuvasti iholla<br />kuin vettä<br />yhtäkkiä mahdollisuutena ostaa luomutomaatteja<br />mantelimaitoa<br />ja soija kalliimpaa kuin juusto<br />yhtäkkiä kadut täynnä pyöriä niin kuin autoja pitää katsoa kumpaankin suuntaan ja liikennevalot vaihtavat väriä, ne ihan totta toimivat, ei intialaisia miehiä tarttumassa kädestä juoksemassa tien yli<br />yhtäkkiä tieto siitä että joku odottaa<br />jo<br />että tulisin kotiin.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-3839778797616523028?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-41700755552677085872011-10-19T18:14:00.000+03:002011-10-19T18:14:39.845+03:00Kaksi tuntia lähtöön. Tajusin etten ole päässyt Malesiaa pidemmälle. Että tänne rantauduin ja täältä lennän kuitenkin. Mihin aika on kadonnut?<br />Voisin etsiä osoitteen Pariisista. Intialaisen miehen käyntikortti lensi portaita alas<br />Husky Rescue.<br />Äiti haluaa olla ystävä naamakirjassa. Entinen sotilaspoika jäi seisomaan metroasemalle. Me ei suudeltu, mutta minä annoin kirjelappusen. Kaikillehan minä annan<br />kirjeitä siis.<br /><br />Olen katsonut ihmisiä tänään. Istuin tunnin ostoskeskuksessa ja kuvittelin, että minulla on potrettilinssi. Oli huivipäisiä tyttöjä, brasilaistyylisiä naisia, kiinalaisia, korealaisia, perheitä, pariskuntia, lapsia, nuoria, vanhus juomassa pepsiä.<br /><br />Tapasin siis taas intialaisen miehen tänään. Halusin printata boarding passini ja siellä liikkeessä oli tämä mies joka sanoi että hän voi auttaa minua pääsemään opeksi kansainväliseen kouluun. Hän oli vähän liian auttavainen, sanoisin. Hän maksoi printtinikin.<br />Sitten olin syömässä ja sielläkin intialainen mies ja kiinalainen mies liittyivät seuraani, koska hymyilin heille niin avoimesti, ilman ennakkoluuloja. Puhuimme paljon Malesiasta ja eri ryhmien välillä olevasta jännitteestä. He varoittivat minua, että ei pitäisi olla niin luottavainen miesten suhteen.<br />Sanoin, niin niin.<br /><br />Minulle on sanottu tänään kolmesti että näytän hyvin nuorelta<br />kahdesti on viitattu pieneen kokooni, kerran että skandinaavithan ovat isokokoisia<br /><br />Olen ostanut tänään ja toissapäivänä enemmän tavaroita kuin koko viime vuonna yhteensä.<br /><br />Olen väsynyt. Haluaisin olla jo<br />siellä<br /><br />me istuttiin hiljaa. Minä söin gadogadoa enkä jaksanut kaikkea. Me ei puhuttu paljon. Muuta kuin tavallista. Että satoiko päivällä ja että miten puhelu meni. Ja mies on poiminut kukkia johonkin juomaan ja maailma on pieni, niinhän se on.<br />Minä ajattelen, että ihan kohta minä voin nukkua omissa lakanoissa! Tämä on totaalisen kummallista, mutta olen kaivannut toisinaan lakanoitani! Mummin lakanoita itseasiassa! Muistan kaikkien kukkien kuviot.<br /><br />Eilen nauroin niin että. Istuttiin pimeässä Svetjan kanssa ja katsottiin amerikkalaisia hääkomedioita. Kukaan ei ollut tullut kotiin, mutta meillä oli venäläistä teetä ja Sandra Bullock.<br />Ja vaikka on kielimuuri kuinka helppoa on olla. Vaikka puhutaankin aina samaan aikaan. Ja sitten, ne jotka tulevat naapurimaista ovat muurien takana toisinaan. Sitä vain seisotaan ja mietitään että niin NII-IN<br /><br />sitten oli bussimatka ja kiinalaismalesialainen mies, jonka mielestä täällä ei toteudu ihmisoikeudet. Vihjasin että ei ne nyt ihan Kiinassakaan taida toteutua. Hän oli hassu. Hän tarjosi suklaata ja sanoi että pitää ottaa kun tarjotaan, että suklaa on hyvästä.<br />ja minä ajattelin<br /><br />kuinka paljon tällaisia ihmisiä<br />minulta jää nyt näkemättä<br />kuinka paljon sattumanvaraisia<br />ja sitten<br /><br />ajattelin kummipoikaani<br />että seisoisin koulun kentän reunalla kun hän pääsee<br />ajattelin mummia<br />kuka tuli<br />isiä ajattelin<br />teitä<br /><br />ja että ehkä ei ole pahasta<br />joskus palata<br />ennen aikojaan.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-4170075555267708587?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-66517210240987649542011-10-17T06:14:00.000+03:002011-10-17T06:14:10.608+03:00Eilen<br />kävelin puutarhassa<br />ja ajattelin että me rakennamme metsää<br />rakennamme vettä niin kuin olisi oikeat aallot tai sade<br />ajattelin kalankasvatusaltaita ankkoja rekan kyydissä häkeissä ohitettaessa bussilla papukaija toistamassa hello hello<br />ajattelin apinoita kiipeämässä sähkökaapeleita ja pilvenpiirtäjiä peili-ikkunoita, mosaikkikuvioita<br />ajattelin raimo sailasta ja että lama tulee olemaan pahempi kuin 90-luvun alussa<br />ajattelin omia työllistymismahdollisuuksiani ajattelin kaikkia uskontoja miten kauniit ideat ja ihmisiä jotka sanovat niin mutta en olekaan hyvä muslimi en olekaan hyvä kristitty en hyvä buddha en<br />ajattelin meitä laskemassa veteen paskaa ja sitten niitä joilla on kompostoiva vessa ajattelin tanskalaista tyttöä ruotsissa kasvattamassa kurpitsoja<br />ajattelin meitä kaikkia jotka sanomme ihmisoikeudet ympäristö vihreä sitä ja tätä me sanomme mutta sitten kuitenkin olemme onnellisia koulussa joka on rahoitettu asekaupoilla onnellisia kulkemaan teitä jotka on nam nam kuuma kaakao<br />ajattelin poikaa joka on tappanut kolme ihmistä ja sitä ettei hän tekisi niin ilman uniformua<br />sitä kuinka kaikki näiden TOISTEN maiden ihmiset haluavat tulla meidänkaltaisiksemme<br />ulkoisesti<br />mutta ajattelumalli on erilainen<br />ajattelin kaikkea sitä roskaa aborginaalien mailla<br />Dilin vettä ja hajua joka tarttui vaatteisiin hiuksiin ja sitten vuoristokyliä jossa ihmiset hymyilivät kasvimaillaan<br />ajattelin miten on monta jotka yrittävät<br />muuttaa<br />jotakin<br />ja monta jotka eivät<br />monta jotka eivät edes voisi muuttaa mitään öljypalmuplantaaseja ja identtisiä taloja intialaiset perheet hymyilemässä ajattelin vettä<br />miten meillä on puhdasta vettä ja ihoja<br />jotka ovat näppyläisiä täällä hiuksia lähteviä ja kasvavia<br />ajattelin he ajattelevat meillä on kylmä ja minä ajattelen heillä on lika<br />ajattelin ruumiita<br />me katsomme kun ne räjähtävät elokuva elokuvan jälkeen ja poika oksentaa aamulla alkoholista<br />minä ajattelen niin<br />ja etsin ravintolaa jossa ei tarvisi syödä lihaa mutta kaikki kasvisruoka tuntuu yhtäkkiä loppuneen<br />sorry its finished already<br />ajattelen onko kasvissyöjiä niin paljon enemmän vai onko sitä ollutkaan kun kukaan ei kuitenkaan sitä ota<br />ajattelen<br />ja sitten olen onnellinen että lähden<br />kun puhun siitä minusta tuntuu että kyllä<br />tätä olen halunnut koko ajan<br />tulla kotiin<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-6651721024098764954?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-37811451393018690652011-10-15T20:04:00.000+03:002011-10-15T20:04:01.741+03:00Nyt se on tehty.<br />Olen ostanut lentolipun. Pariisi.<br />Mikä vaihto. Olen puhunut venäläisen tytön kanssa. On kummallista miten naapurimaissa on niin erilaiset ihmiset. Aiemmin juttelin norjalaiselle pojalle ja oli jotenkin vaikeaa sekin. Aasialainen poika sanoi että meillä suomalaisilla on kaikilla suunnattomuuden ongelma, että ehkä se on meidän yhteiskunta. Suunnattomuus, ollaanko me suunnattomia?<br />Sovin tapaamisesta kenialaisen pojan kanssa huomiseksi, mutta nyt hän tekstasi jee ja että on ikävöinyt minua. Mitä?! Minä en sitten tajua tätä ajatuksenjuoksua. Olen tavannut hänet kerran ja todellakaan en olisi voinut aavistaa että välillämme olisi jotakin sellaista, mikä oikeuttaisi käyttämään lausetta i have missed you.<br />mindset.<br />tähän kaikkeen olen kyllästynyt. vaikka ehkä Suomessa olen kyllästynyt yhtäkkiä siihen, että kukaan ei sano mitään, ei katso silmiin eikä edes hymyile.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-3781145139301869065?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-30137113140239042322011-10-15T13:01:00.001+03:002011-10-15T13:16:30.856+03:00Olen katsellut lentoja.<br />Miksi?<br />Lennot ovat halvempia kuin junat ja nyt minua kyllästyttää. Kyllästyttää koko matka, haluan tehdä jotain repäisevää. Hullua. Heittäytyä. Olen kyllästynyt. Kyllästynyt tähän.<br />Pariisi. 111e. Ei paha. Ensi torstai. Tekisi mieli olla jo hullu. Ostaa se ja sitten ostaa kaikki halvat vaatteet ja kengät ja kameran linssit ja kännykät ja ipodit ja ties mitkä piraatti dvd:t, pakata rinkka ja lentää Pariisiin ja sitten tavata tyttö, joka on Ranskassa ja juoda teetä ja olla kalliissa Euroopassa yhtäkkiä, myöhäissyksyssä ja sitten matkata kotiin ja yhtäkkiä koputtaa mummin oveen yllättäen!<br />Miten ihanaa olisikaan olla hullu niin kuin<br />hullu ja lentää Pariisiin ja tavata kapteeni<br />sanoa noh, minä olen tässä<br />ja mitä ennustaja sanoisi, että oliko se tarkoitettu vai ei ja mikä on matka<br />hän sanoi lokakuu<br />hän sanoi tasapaino<br />hän sanoi sielunkumppani<br />taloudellinen varmuus<br />ha<br />on lokakuu, jo puoliväli<br />ei tasapainoa ei sielunkumppania, rahat huvenneet<br />ja kysymysmerkki<br /><br />viime viikolla oli pyöräilijälegenda ja juoksuseura ja viidakot ja kukkalat ja kalastajakylät ja kiinalaiset miehet juomassa kookosviiniä ja intialiset miehet tyrkyttämässä itseään ja puhelinnumeroitaan ja nyt on poika joka soittaa kitaraa ja sanoo ex-vaimo vaikka on vielä virallisesti naimisissa<br />ja minä nauran nauran nauran kun on sateesta märät kadut ja luutut lattiat ja jukurttia muovipussissa ja mina nauran koska tama on niin absurdia<br />etta kavelen kadulla kavelen punainen pussukka kadessa<br />se jonka tyttö lähetti kun olin vielä australian itäpuolella<br /><br />minä kirjoitan miehelle että<br />varaanko lennot intiaan<br /><br />olen valmis<br />lentämään olen valmis kävelemään ottamaan bussin junan pyörän<br />olen pyöräillyt peräkkäisinä päivinä kilometrejä kuumuudessa<br />ja hymyillyt ja jutellut ja kuunnellut ja katsellut ja ollut valokuvattavana<br />ja sanonut niin monta kertaa kiitos hei kiitos kiitos that's nice<br />mutta nyt olen valmis lähtemään<br />yhtäkkiä<br />ei kiinnostaa enää tehdä tätä matkaa läpi maiden vaikka kaikki ovat että vau että vau vau sinä ja yksin ja rohkeaa ja onpa hienoa ja onnea matkaan ja älä jätä kesken se on sinulle tärkeää mene<br />he sanovat<br />ja sanovat ja minä ajattelen että voisin jäädä tänne ikuisesti<br />ajattelin niin myös Itä-Timorin vuoristoista ajattelin niin Nhulanbuysta ajattelin niin Papua-New-Guineasta, jonne en edes koskaan mennyt ajattelin niin Maewon saaresta Vanuatulla Esperanto Santon länsipuolelta ajattelin niin Erramangossa ajattelin ajattelin niin veneessä Uudessa-Seelannissa Jyväskylässä Helsingissä Turussa Tampereella ajattelin Inarissa Kustavissa<br />Haarajoella<br />minä ajattelin voisin jäädä tänne voisin tehdä kodin<br /><br />eilen kuuntelin Ekkhart Tollea. The power of now. Nyt nyt nyt<br />ja minä niin tunnistan olevani menneessä enemmän menneessä kuin tulevassa mutta enemmän tulevassakin kuin nyt<br />aina kuvittelemassa aina suunnittelemassa<br />aina aina aina<br />ja sitten on kuitenkin nyt. Bangok tulvii. Balilla järisee. Suomi lamassa. Uusi-Seelanti öljyssä.<br />Ja minä kirjoittamassa siitä mitä ehkä tekisin tulevaisuudessa<br />jota ei ole<br />eikä tule koskaan olemaan<br />kaan.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-3013711314023904232?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-76453479519488313972011-10-11T04:32:00.000+03:002011-10-11T04:32:13.436+03:00Pilvet ovat uskomattomia. Melaka strait. Kun kuulen sen nimen, ajattelen veneitä.<br /><br />Talon muuria vasten miehet hississä. Hyvä etten vaihda vaatteita ikkunan takana.<br />Eilen minulta pyydettiin suudelmaa ja ehdotettiin seksiä, otettiin salaa ja tarkoituksella kuvia, opetettiin Hare Krishna mantra, kysyttiin matkustanko yksin ainakin kahteenkymmenen kertaan. Joskus ajattelen, että täällä avun kysyminen (esim. miten pääsen paikasta a paikkaan b tai missä on lähin bussipysäkki) on ehdotus jostakin muusta. <br />Joskus olen kyllästynyt olemaan tyttö, joka hymyilee ja jolla on valkoinen iho.<br />Mietin sitä, kun matkasin ylös Penang kukkulalle kenialaisen pojan kanssa. Mietin, että koska hänellä on tumma iho, hän joutuu aina erityisasemaan. Afrikka. Aina. Se on aina. Ja mietin, että hänestä mahtaa tuntua samalta kuin minusta nyt. Aina tietoisena sukupuolestani ja ihonväristä.<br />Ehkä hän ajatteli samaa.<br /><br />Tänään haluaisin olla jo perillä.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-7645347951948831397?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-83943091425849420292011-10-07T08:30:00.000+03:002011-10-07T08:30:41.528+03:00Edelleen täällä<br />kaipaan liikettä<br />luen profiileja niistä jotka ovat siellä minne olen menossa<br />ajattelen etten enää kuulu<br />että heistä on tullut vararehtoreita ja kirjailijoita ja<br />minun paikkani<br /><br />poika sanoo että haluaa kuuluisaksi, rakentaa hyllyä<br />tyttö surfaa balilla<br />toiset etsivät pieniä muovipusseja<br />aloittavat elämän australiassa<br /><br />täällä ei ole mongolian suurlähetystöä ja sitten on sydäntalvi kuitenkin<br /><br />liikettä, liikettä. haluan olla liikkeesä niin ei tarvitse muistaa ettei ole mitään kun pysähtyy.<br />olen ruvennut juomaan teetä sokerin ja maidon kanssa.<br /><br />on kummallisen irrallista, kuin olisin kaukana omasta elämästäni. mutta olen täällä. tämä on minun. en enää muista millaista on<br />istua laiturilla kuohuviinipullo ja tummat hiukset<br />ja valo ja valo ja valo, vasta alkanut<br />en enää muista millaista on olla se tyttö jolla on pyörä<br />se tyttö joka puhuu samaa kieltä, kun kaikki ymmärretään niin kuin on.<br /><br />olen täällä. täällä vain silti.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-8394309142584942029?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-66694050859462564272011-10-05T09:26:00.000+03:002011-10-05T09:26:03.926+03:00vitun venäjä<br /><br /><br />nyt ymmärrän nyt ymmärrän että tämä meidän naapurimaamme on hankala. että se ei ole vain myytti. olin niin yllättynyt kiinan helppoudesta, joten kuvittelin typerästi venäjänkin olevan nakki. mutta ei.<br />paitsi jos on rahaa.<br /><br />nyt olen täällä. edelleen kuala lumpur. edelleen. sade. edelleen. ihmiset, jotka ovat lähtemässä, jatkamassa, lentämässä.<br />edelleen. suurlähetystöt. paperit. ei matkaa. ei. ei junaa. ei talvea. ei siperiaa. ei mongoliaa. ei minulle. ehkä menen intiaan.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-6669405085946256427?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-18278288762630345282011-10-02T12:49:00.000+03:002011-10-02T12:49:01.210+03:00Olen saapunut pimeässä<br />saapunut niin että hymyilen<br />hymyilly vastaantulijoille passi laukussa<br />passissa viisumi<br />hypännyt liukuportaita<br />nauranut ääneen pitänyt rinkasta kiinni<br />tullut mennyt kävellyt liukkaita rinteitä pitkin pidellyt sadetta suurten lehtien alla<br />kirjoittanut bisneskieltä englanniksi aamuviiteen<br />juonut kuumaa teetä paikallisten miesten ympäröimänä<br />ollut mother mary intialaiselle hullulle<br />istuttanut puutarhassa<br />nauranut ääneen come come come<br />nukkunut autossa ikkunan takana sade kiinalaiset turistit teeplantaasit<br />työläisillä kirkkaankeltaiset kumisaappaat<br />tavannut tytön kiinasta, pojan italiasta annan englannista, saksalaisia, canadalaisia, ranskalaisia, uusi-seelantilaisia<br />vastannut kymmeniä kertoja kysymykseen onko minulla poikaystävää<br />suudellut<br />laillista terroristia<br />nukkunut kolme tuntia<br />juonut mansikkamehua<br />kuunnellut islamin opetuksia<br />kuunnellut<br />kuunnellut<br />muistanut Tobiaksen, joka osasi kuunnella<br />puhunut<br />samat tarinat<br />joka päivä<br />seurannut come come<br />ja maistanut kukkia, nähnyt hyönteisiensyöjäkukkia<br />oppinut mikä on myrkyllistä mikä ei<br />pistänyt pitkikset villapaidan ja hupun<br />palellut palellut palellut, kastunut, liftannut, hymyillyt kaikille, niillekin jotka eivät ole hymyilleet takaisin<br /><br />lokakuu<br />selkeyden aika.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-1827828876263034528?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-17221160732247058332011-09-28T08:27:00.000+03:002011-09-28T08:27:08.543+03:00Eilen oli yö<br />ja tyttö saksasta, koska israelista ei saa tulla tähän maahan<br />laulamassa<br />ain't no sunshine when she's gone<br />ja me nauretaan<br />sen jälkeen ja sen aikana kun buddha antaa meille kirjan ekonomiasta<br />ja ajaa kiiltävällä autolla meitä<br />sen jälkeen kun ollaan kiivetty ylös ja hääpari suukottaa toisiaan jähmettynein huulin<br />uudelleen ja uudelleen<br />ja apinat tahtovat kassini jossa on ydinonnettomuuksien päivämääriä<br />ja kultainen hindujumala ja<br />me ostamme kandalaiselle pojalle housut, jotta pääsemme ravintolaan<br /><br />ja minä nukahdan heti<br /><br />aamulla jonotan haastatteluun, joka on tiski<br />kiinalainen mies katsoo papereitani, oh, from Finland. Visa is ready at Friday.<br />se siitä. haastattelu. ei kysymyksiä. ei mitään. Olemme puhuneet tästä paljon<br />Suomi<br />mikä lottovoitto synnyinmaa. Ovet aukeavat helposti minne tahansa. Kellään ei ole meitä vastaan, meillä ei ole keitään vastaan. Me pohjoiset metsäläiset.<br /><br />On siis talo. Jossa asuu Malesialaisthai-hollantilais-indonesialainen poika, venäläinen nuoripari, saksalainen tyttö, kazhastanilainen tyttö libyalaisen poikaystävänsä kanssa, suomalainen poika ja minä, israelilainen tyttö sekä virolainen pariskunta sohvasurffaamassa. Tullaan ja mennään. Israelilainen illallinen ja salaisen reseptin kakkuja.<br />sade parvekkeen ulkopuolella, mutta pyyhkeet eivät kastu.<br /><br />me matkalaiset. kaikki eri suuntiin eri suunnista. perjantaina minulla on viisumi Kiinaan.<br />Kiinaan.<br />Minun pitää astua rajan yli viimeistään joulukuun 27 päivä. Näillä näkymin olisin junassa joulun<br />olisin joulun Siperian maaperällä<br />olisin tulossa kotiin<br /><br />Kuumuus edelleen mutta sitä ei jaksa valittaa<br />uusia ihmisiä joka päivä joka päivä uusi jolle sanoo hei<br />kertoo mistä on mistä tuli minne menee<br />joka päivä terema kasha<br />pilvenpiirtäjät.<br />valo. yö ja valot.<br /><br />ja me heitämme kolikkoja<br />sen jälkeen kun olen kertonut että ennustaja sanoi lokakuu<br /><br />ja me puhumme tehtävistä. siitä miksi me<br />matkustamme<br />tarkoituksista<br /><br />tarkoittaa<br />koittaa<br />tar<br />jota<br />koita r<br /><br />ylihuomenna minulla on viisumi kiinaan.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-1722116073224705833?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-40118804217195034422011-09-20T09:54:00.000+03:002011-09-20T09:54:32.569+03:00sataa.<br />on satanut koko päivän ja mun kädet haisee kloorille. krooli kroolata kloori<br />seikoitin aina uimatekniikan ja sen miltä iho haisee uimahallin jälkeen.<br /><br />olen edelleen satamassa. rinkka on jo pakattu. makuupussi ei ole vielä. ja pino kirjoja, mun pitää jättää ne tänne. ja vaatteita.<br /><br />sataa. salamoi. thaimaan ja malesian rajalla pommeja. miten en edes tullut ajatelleeksi?<br /><br />joskus tuntuu ettei missään ole turvallisilla vesillä. tänään on yötori.<br /><br />sellainen päivä kun istuisi katselemassa elokuvia ja olisi karkkeja ja patjoja ja tyynyjä ja tyttö jonka pöydällä ei loju papereita tai kyniä mutta sillä on rääväsuu ja tyttö jolla on niin pitkät hiukset että se piilottaa ne aina kiinni<br />olisi elokuvia olisi karkkeja ja teetä ja patjoja ja tyynyjä ja sade ikkunan takana ulottumattomissa<br />märkien omenien tuoksu kun ne on lommoilla ruohikossa<br />kun sade taukoaa tulee linnut<br />madot ja etanat pinnalla<br /><br />muistan sateen<br />vuosi sitten<br />kun oli sadetta ikkunoiden takana jatkuvasti ja minä kirjoittamassa minä sulkemassa ovia ja puhaltamassa tulta takkaan. valokuvaamassa aina sitä samaa maisemaa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-4011880421719503442?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-60655520651796792392011-09-16T15:50:00.000+03:002011-09-16T15:50:11.854+03:00Would you know my name<br />if I saw you in heaven<br />miten kansainvälistä. Hunnutetut naiset ja kiinalaiset miehet.<br />Ja minä, joka muistan koska opeteltiin englantia 15 vuotta sitten tuosta laulusta.<br /><br />Salaatissa on purkitettuja punajuuria ja<br />kaalia<br /><br />ja yläkerrassa on iso pienoismalli ja valokuvia Puterista (tästä paikasta) viisi vuotta sitten. Kun tämä satama ei ollut paskanen lätäkkö vaan luonnollinen joki, metsä ympärillä. Minä ajattelen taas miten paljon&nbsp; me muutamme hymyissä suin. Mies on innoissaan siitä, että metsän tilalle tulee business rakennuksia, paikallisen pojan mielestä on mahtavaa, että hallitus antaa ilmaiseksi talon ja kymmenen aakkeria metsää köyhille kyläläisille, jos he hakkaavat metsän ja istuttavat öljypalmua. Taloudellinen nousu. Jee.<br /><br />Minä ajattelen, että tämä on 14 500 erilaisen kukkivan kasvin koti<br />210&nbsp; nisäkäslajin<br />600 lintulajin<br />150 sammakkolajin<br />80 erilaisen liskon<br />tuhansien hyönteislajien<br />10 erilaisen apinan<br />koti<br /><br />minä ajattelen kuinka Indonesian vesillä kalat loppuivat kuin seinään<br />niin loppuivat että linnut sukelsivat meidän muovista viehettä. Sukelsivat muovista mustekalaa. Sukelsivat niin, että koukkuun jäi, melkein hukkui Booby, nokassa koukku. Niin vähän kalaa, että pyörsivät venettä tunteja. Sukelsivat muovisten kalojen perässä kerta toisensa jälkeen. Viisi lintua, kuusi, seitsemän, kymmenen, viisitoista.<br />Kalastajat rivissä koko yön. Kaksikymmentäkolme venettä rivissä koko illan, yön. Joka yö. Räjäyttävät koralleja, myrkyttävät lahtia, keräävät kalat.<br /><br />ja sitten kun sukellan aikaisemmin<br />on sinisiä keltaisia suuria pieniä mustia jättikokoisia ruskeita valkoisia delfiininnäköisiä kaloja. On meritähtiä on simpukoita<br /><br />pistän silmät kiinni. Palmuplantaasit. muovipullot tupakka-askit öljyt mutterit ja paskat kaikki kellumassa. Lokki muovipullon päällä seilaamassa.<br /><br />Malesia.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-6065552065179679239?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-12485850947786846182011-09-03T05:27:00.000+03:002011-09-03T05:27:22.940+03:00On kuumuus. Ja kaikki kavely on huomiota<br />sita etta seniorita<br />ja kuumuus<br />odotan jo merta joka paiva sen pitaisi alkaa huomenna<br />meren ja veneen mutta sitten<br />annamme pyykit miehelle joka sanoo kylla mina voin pesta ne teille, ei huolta, viidelta valmista<br />mutta sitten tietysti kay ilmi etta ensinakaan mies ei olisi tietenkaan pessyt pyykkejamme itse<br />vaan antanut ne aidilleen ja kun viidelta tulemme han on viela veneessa, pyykkilaukkumme siina mihin me ne jatimme<br />ei ei, ei tanaan, huomenna, han sanoo<br />mutta me emme ole taalla enaa huomenna<br />ja sitten kavelemme lapi hotelleita jos jossain olisi kone<br />ja lopulta he sanovat huomenna kello kaksitoista<br />ja nyt odotan odotan<br />olen jo kahdesti kaynyt siella tanaan, eika ole vielakaan valmista<br /><br />tama aika.<br />ja kuumuus<br />&nbsp;ja miehet viheltelemassa<br /><br />mutta vuoret olivat toista. ihmiset kaariytyneina huopiin kun mina juuri pystyin hengittamaan ja laukkasin ympariinsa niin kuin aina, kun kavelen, liian nopeasti toisten tahtiin.<br />onneksi oli vuoret. buffalot rauhallisesti ruohikossa, lapset riisipelloilla mies pesemassa pyykkia vuorenharjanteella hevoslauma myytavana. kahvi. kahvi. kahvi. ja punaiset syljet torilla maassa kuin marjat.<br /><br />seuraavaksi Malesia. Viikinkielokuva, ehka. Kuumuus jatkuu taatusti.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-1248585094778684618?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-86474466131044396752011-08-22T04:01:00.000+03:002011-08-22T04:01:49.208+03:00En ole talvessa, en siellä mikä on meidän talvi<br />tämä talvi on kuiva, punaista hiekkaa laivankansi<br />kuuma niin että täytyy kastella kasvot, kastella kastella, ei haittaa että suolainen vesi läikkyy vaatteet märäksi, ja muta köysissä klimppeinä, merilevä, kalat pyöreänä parvena ja illalla kun auringonlasku tulee juuri ruotsalaisen miehen veneen taakse delfiinit niiden evät<br />joka ilta, he sanovat<br />ja me puhumme krokotiileista, joihin en usko<br />koska mutaiset joet, mangrovemetsät kaikki käyty läpi eikä yhtään<br />ei edes nelimetristä saati kahdeksanmetrinen<br /><br />mutta on merikilpikkonia ja niitten kilvistä koverretaan liha<br />ja merilehmä suurella veitsellä halki lihan palat läiskymässä asfalttiin<br />kun täyttää 21 vuotta ja saa avaimet elämään, täytyy juhlia<br />niin että jokainen mies menee veneellään merelle ja tuo mukanaan<br />kilpikonnan merilehmän<br />veri virtaa takaisin mereen ja minä sanon minun täytyy mennä<br />on tuuli ja pöly ja kuiva tuuli ja kuiva pöly ja mies tulee<br />ja ottaa minut käsiensä väliin ja sanoo sinä pieni tyttö<br />ja minä katson lintuja<br />katson mielummin lintuja kuin kaikkea sitä verta<br />olkoon kuinka perinteikästä tahansa<br />he silti menevät supermarkettiin ja ostavat lehmän lihat he silti heittävät purkit ja purnukat ja muovit ojaan jossa on jossa oli (kukaan ei tiedä) krokotiili<br />neljäkymmentävuotta<br />mutta se karkasi eilen, kaksi vuotta sitten<br />mikä ero lieneekään päivällä ja vuodella<br /><br />ja kahvi nousee päähän kuin shamppanja. pilvetön taivas, kaikki ruoho keltaista ja puut eivät syvän vihreitä niin kuin meillä. kuuma kuuma kuuma. he kaikki sanovat, mahtaa olla sinulle kuuma, kylmän maan tyttö ja minä ajattelen että he kaikki kuvittelevat että siellä on aina talvi, pohjoisessa<br />he eivät muista että kolmena kuukautena aurinko ei laske ollenkaan että on jatkuva valo ja meillä on ohuet valkoiset mekot ja valo ei ole raaka vaan tekee ihon kullankeltaiseksi, silmät kirkkaaksi,vesi tyyntä ja raikasta.<br /><br />ja kun ei ole tuulta ja minä istun verkon päällä aallot alla minä laulan tuuli tuo minulle<br />niin kuin tyttö sävelsi minun sanoistani ja minulla on rumpu, käärmeen nahkaa<br />ja minulla on didgeridoo, sisältä termiittien kovertama<br />ja minä laulan tuuli tuuli tuo<br /><br />ja nyt on tyttö käärmeen kanssa, valokuvia<br />ja eilen käveli lisko, keinutti takapuoltaan<br />ja sitä ennen kun istuin varjossa penkillä kaksi senttimetriä pitkä lisko kiipesi reppuni päälle kiipesi jalkaani pitkin, pieni<br /><br />ja nyt<br />ei ole enää aikaa<br />on museo<br />ja sitten pitää pyyhkiä veneen lattiat kantaa vettä kantaa vettä<br />laskea moottori<br />kääntää rattia<br />sammuttaa moottori nostaa,<br />nostaa purjeet, kääntää kääntää<br />tuuleen tuulesta pois<br />ja odottaa jos linnut tulevat takaisin<br />syövät käsistä. kalat, kalat metrien mittaiset sätkimässä kannella<br />värikkäät.<br /><br />minun matkani jatkuu vielä. vielä ennen kuin isoäiti ennen kuin lumi puut ja pakastetut marjat.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-8647446613104439675?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-32015923592377746942011-06-29T06:37:00.000+03:002011-06-29T06:37:02.361+03:00Päivitys.<br />Meri. Alloot, tähdet maat ruohotalohökkelit<br />lapset hiuksissa kiinni, heillä kiharat ja pienellä vaaleat tummaa ihoa vasten<br />papaijat banaanit kookospalmut<br />kylmä joki ja vesiputoukset<br />kalat veden alla<br />veneet veneet veneet<br />viski ja yöt<br />ja miehet<br />ja laulut joita voi soittaa kitaralla<br />ja matka<br />joka jatkuu vuoden ainakin<br />ennen kuin perillä<br />siellä mitä kuvaa<br />kaukana kaukana pohjoisessa<br />lunta jäätä pohjoisnapa<br />siellä<br />täällä<br /><br />mutta olen tulossa<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-3201592359237774694?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-84466228268288484942011-05-04T02:38:00.000+03:002011-05-04T02:38:28.838+03:00Menen.<br />En vielä tarkkaan tiedä minä päivänä, mutta pian. Kaikki on toisinaan sekavaa. Miehistön jäsenet vaihtuvat ja minä elän pakokauhussa että kapteeni sanoo: Ei. Hei.<br />Ja sitten minulla ei ole viisumia<br />tänne<br />eikä minnekään muualle<br />ja minun on pakko lentää.<br /><br />Mutta vielä olen siinä uskossa, että meri on<br />ja laiva on<br />ja saarivaltiot ovat. Ja ehkä jonain päivänä koti<br />jossain<br /><br />"still too young to fail<br />&nbsp;too scare to sail away but<br />one of these days I grow old and I grow brave<br />and I'll go<br />one of these days"<br />- Angus &amp; Julia Stone -<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-8446622826828848494?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-29983071283168187952011-04-14T07:04:00.002+03:002011-04-14T07:13:37.508+03:00Tein ehkä hyvin yllättävän myöhäisiltapäivän lounaan!<br />Muussasin kumaroita (bataatin sukuinen) leipää varten ja jäi yksi lautasellinen yli, joten:<br /><br />- kumara(baattatti tai peruna käy myös)muussia<br />- avokadon puolikas<br />- aurinkokuivattuja tomaatteja<br />- oliiveja<br />-kevätsipuli silputtuna<br />ripaus suolaa ja pippuria<br /><br />sekoita aineet (avokado sillei kypsää että menee mössöks)<br /><br />Ulkonäkö ei ehkä ole mitä herkullisin kun muoto on mössö, mutta maistuu ainakin mun makuun taivaalliselta. Ehkä mulla on aina outoja ruokamieltymyksiä tiettyyn aikaan kuukaudesta tai jotain, mutta joskus kai sattumanvaraisten ainesten yhdisteleminen kannattaa :) Suosittelen kokeilemaan.<br /><br />Tosin ehkä tää ei oikein sovellu Suomen oloihin kun olis liian paljon tuontitavaraa....kaikki.<br />Mutta lupaan tehdä tätä jos joku tulee vierailulle Uuteen-Seelantiin!<br /><br />Ehkä mun tulevaisuus onkin kokkina.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-2998307128316818795?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-28544176874681290242011-04-12T04:45:00.003+03:002011-04-12T05:00:44.648+03:00Sellainen arkisten asioiden päivä.<br /><br />Herätä ja ei herätä. Suihku. Tanssi sille kuka saa kuumaa vettä. Paistaa lettuja.<br />Vihreä tee. Kiire. Kengät kädessä autoon. Kävely kirjastoon vessaan. Sähköpostin kirjoittaminen. Second hand kirjakauppa ja kirja, johon juuri ja juuri kolikot riittivät. Työkuvan esittelytilaisuus. Minä ja lihava nainen, joka ei aja autoa. Ja esittelijä puhui nopeasti ja sillä oli päänsärky ettei voinut istua silmät valoon päin. Papereita. Kävely hotellin kulmalle. Mies ja koira pysähtyvät. Istun koira sylissä. Saat laittaa ikkunan kiinni. Puhumme hänet jättäneistä naisista ja hänen lapsistaan. Hän sanoo hankkiudu raskaaksi äläkä kysy mieheltä mitään, sillä tavalla saat pitää miehen. kysyn niinkö hänelle kävi ja niin. ja nyt hän on kolmen lapsen yksinhuoltaja. Esikoinen on laivaston kapteeni, nuorin sellainen. Jään pois ennen kuin hän kääntyy rantatontilleen. Maoripariskunta ajaa takaisin. Ja he puhuvat niin kuin maorit ja polttavat pientä sätkäänsä ja juovat tölkistä. Ja nauravat. Ovat menossa kotiin. Mies kertoo suomalaisesta sedästään<br />sillä kaikki sukuun naidutkin ovat sukulaisia.<br />Mutta setä kuoli syöpään ja on haudattuna sinne<br />mutta sedällä ja tädillä oli lapsia,<br />minun näköisiäni.<br />Sitten on vielä yksi mies. Hän ei puhu paljon, mutta on menossa kalaan. Ja kääntyy ympäri kun ollaan minun kotini kohdalla. ehkä kääntää vain auton.<br />ja minä teen salaatin ja<br />pesen tomaatit ja halkaisen ja pistän ne ulos mustalle pellille aurinkoon kuivamaan<br />ja kaivan papereita ja soitan puhelimella vastaanotoille<br />ja yritän kuulostaa siltä kuin olisi luonnollista soittaa<br />vaikka todellisuudessa<br />arkisuuden päivät eivät ole<br />minulle luonnollisia<br /><br />koska eilen<br />istuin kirjastossa punaisilla sohvilla ja kuuntelin kun lapset liikkuivat wiin tahtiin<br />ja minulla oli kirja<br />jossa ihmisten haavat alkoivat loistaa<br />ja mies oli kirjoittanut vaimolleen joka päivä syyn miksi rakastaa tätä<br />ja<br /><br />minä niin rakastaisin työskentelyä kirjastossa<br />en ymmärrä ihmisiä (kuten mies) joiden mielestä kirjasto olisi vihoviimeinen työpaikka<br /><br />mutta kirjastossa täällä on töissä vain kummallisia ihmisiä. sellaisia jotka kuvittelevat olevansa tärkeitä niin kuin nainen siellä missä kävin äänestämässä<br />niin tärkeänä niin tärkeänä ettei voinut ottaa kuin yhden asiakkaan kerrallaan<br />kun menee sekaisin<br />ja käytävillä hortoilevia puolijalkaisia<br />en usko että heille maksetaan palkkaa<br />joskus tuntuu että heillä ei ole muutakaan tekemistä kuin laittaa kirjoja hyllyyn<br /><br />mutta nyt<br />minun arkisuuteni loppuu. on iltapäivä. ja minä haen porakoneen autotallista. jatkojohdon makuuhuoneesta. ja rupean poraamaan ajopuita. pieniä ajopuun palasia kiinni isompaan laatikkoon, jonka mies on aiemmin tehnyt vanhoista laudoista. sinne pistetään mansikoita kasvamaan. ja yrttejä ja salaattia. ja sitten<br />sitten<br />jos vaikka tulisi eteen muutto<br />voi ne laatikot ottaa mukaan<br />ja sitten on mansikoita ja basilikaa ja salaatinlehtiä<br />uudessakin kodissa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-2854417687468129024?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-49966125706638653052011-03-23T05:25:00.004+02:002011-03-23T05:37:07.424+02:00Yhtäkkiä tajusin että näytän ihan veljeltäni.<br />tietokonepäivä. olen ollut kirjaimellisesti saman pöydän ääressä samalla tuolilla kuusi tuntia. ylikin. no taisin pestä uuden mekkoni yhdessä välissä ja ripustaa sen sateeseen kuivumaan.<br />mutta.<br />olen tehnyt kaikkia pieniä töitä jotka ovat vaan roikkuneet.<br />tietokonetöitä.<br />ajatella jos tämä olisi työ<br />elämä<br />koneella<br />koko päivä. kirjoittamista. kirjoittamista. kirjoittamista.<br /><br />ulkona sataa. ja minä koko ajan vilkuilen kasvavaa mahaani. se näyttää sillä tavalla pyöreältä kuin sen sisällä olisi joku. mutta eihän siellä ole. mutta se vaan näyttää siltä.<br />näin unta että olin tullut kamalan lihavaksi.<br /><br />ulkona on tuuli. aikaisemmin oli lintu puussa. nuori. mietin niitä värejä joita lapset laittoi lintuihin ja mitkä oli oikeat värit. ja miten piti leikata paperi ja miten liimata.<br /><br />minulla on intohimo. on sittenkin<br />minulla on tällä hetkellä intohimona muuttaa kaikki. tekisi mieli karjua kaikille opettajille ja opetusministeriöläisille. olen kyllästynyt siihen mitä on<br />että minä sanon<br />anteeksi mutta se ei nyt ihan onnistu<br />ai miten niin<br />no kun se on aika vaikeaa kun sitä väriä pitää laittaa aika tarkasti ja varsinkin lasten kanssa<br />niin<br />ja siis kun lastenhan on tarkoitus painaa omat paitansa?<br />ei ei ei, ne on niin kalliita ne paidat. parempi on kun sinä teet. ne voi vaikka seistä siinä vieressä ja katsoa vaan.<br />ah<br />ja sitten ne tulee yksitellen<br />ja jotkut haluaa mennä yläkertaan, jotkut katsoo toisten paitoja jotkut seisoo hiljaa<br />jotkut ojentaa käsiä haluan haluan minäkin tehdä<br />jotkut sanoo no thank you miss hanne<br />kun kysyn haluatko sinä kokeilla tehdä itse<br /><br />no thank you miss hanne<br /><br />niin. mitäpä siihen on sanomista. jos lapset on opetettu niin kohteliaaksi etteivät he halua enää tehdä mitään itse. parempi kun seisovat taustalla ja odottavat että kaikki tehdään heille valmiiksi. niin on parempi. mitä sitä suotta sorkkimaan omilla käsillä kun joku toinen osaa kuitenkin paremmin.<br /><br />minulla on intohimo<br />muuttaa tämä kaikki.<br />haluan olla tekemättä enää mitään heille<br />haluan sanoa ja vittuako minä teille mitään paitoja printtaan<br />tyttö ottaa nyt sienen käteen ja alkaa tuputtamaan<br /><br />mutta sitten ne olisivat vain peloissaan<br />kauhuissaan<br />että joutuvat<br />että mitä jos menee pieleen<br /><br />entä sitten jos menee pieleen<br />minä harjoittelin sitä hemmetin täydellistä kiwilintua viiteen kertaan ennen kuin se onnistui. miksi lapsille ei anneta mahdollisuutta harjoitella yhtään mitään<br />niitten pitäisi onnistua heti ensimmäisellä kerralla tai sitten ei yrittää ollenkaan.<br /><br />tässä maailmassa ei saa epäonnistua.<br />ainakaan jos se maksaa jotain.<br /><br />argh<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-4996612570663865305?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-77244653188189587572011-03-11T06:42:00.005+02:002011-03-11T06:47:52.304+02:00tajusin<br />lukiessani suomesta lähetettyä (kiits mun ihana J!) esseekokoelmaa<br />että<br />taide<br />että ehkä taide onkin vain pakokeino niin kuin lääke<br />että ehkä taide toimii samalla tavalla kuin lääke, hoitaa oireita muttei itse asiassa paranna<br />tai muuta mitään<br /><br />että taiteilijat usein<br />kärsivät tästä maailmasta mikä se nyt kunakin aikakautena on<br />ja taiteensa avulla maailmasta tulee siedettävämpi<br />taiteen avulla voi ilmaista tyytymättömyytensä ja kärsimyksensä ja tehdä todellisuudesta toisenlaisen<br />ainakin hetkeksi<br />todellisuuspakoisuus<br /><br />mutta todellisen muutoksen tekee aina joku toinen<br />ehkä se<br />joka lukee sen kirjan<br />tai kuuntelee sen laulun tai katsoo sen elokuvan tai teatterin tai tanssin<br />tai kuvan<br />mutta taitelija itse ei vielä muuta mitään.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-7724465318818958757?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-86443624050699920302011-03-10T03:01:00.002+02:002011-03-10T03:04:23.132+02:00Sade raja kulkee aina Kamossa. on hassua, että täällä vain sataa. Ja aurinko ei ehdi kuivattaa tomaatteja kun ne pitää aina välissä tuoda sisään. Olen purkittanut jo neljä purkkia aurinkokuivattuja tomaatteja! En malttaisi odottaa kun niitä voi maistaa!<br /><br />Olen katsonut veneitä. Nyt odotan vastausta yhdeltä, joka purjehtisi koko matkan täältä Ranskaan. Olisi perillä syyskuussa. Mikä seikkailu se olisikaan!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-8644362405069992030?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-87888943889682497032011-03-06T23:46:00.003+02:002011-03-06T23:51:29.149+02:00Täälläkin on tuuli. Luin juuri kevättuulesta. Ja täällä on niin kova tuuli, että se on syksy.<br />Pitkästä aikaa pitkähihainen paita, villatakki ja vielä paksu miehen huppari päällä. Ja vihreääminttuteetä. Nyt olisi hyvä sää mennä ulos puutarhatöihin, kun ei ole liian kuuma.<br /><br />Eilen käveltiin sinapinvärisiä kallioita. Minä sanoin Islanti.<br />Ja oli meri ja toinen saari ja niin korkeat kaislat että se oli kuin viidakko.<br />Ja aallot, ne tuli kivien yli ja kasteli housunlahkeet ja hiekka oli kovaa, saattoi juosta<br />ja minä löysin ämpärin, ovenkahvaksi sopivan puukalikan ja hopeisen simpukan.<br /><br />Ja silti minä tykkään tuulen äänestä. Se on erilainen täällä. Se oli erilainen Islannissa. Islannissa ei ollut lehtiä humista, tuuli tuli suoraan. Täällä on aallot, joiden ääni tulee tuulen ääneksi. Ja yöllä minä ajattelen että joku kävelee, mutta ehkä se on vain tomaattikeppi joka keinuu tuulessa puolelta toiselle ja seinää vasten.<br /><br />Miten nopeasti vuosi on mennyt.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-8788894388968249703?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-66491334519278916582011-03-01T02:45:00.003+02:002011-03-01T03:07:35.312+02:00Kuuntelen Junon soundtrackia<br />sitä ennen kuuntelin Lauraa ja täyttänyt työhakemuksia.<br />Huokaus.<br /><br />Aamu oli merenrantaa. Ensin oli kuppi vihreääteetä ja merinäköala ja sitten pyöräilin vastarannalle ja odotin kun kaksi saksalaista couch surffaria ja mies tulivat autolla. Ja tytöt poseerasivat kukkulan päällä. On hauska katsoa ihmisten kasvoja, kun heitä kuvataan.<br /><br />Ja joku oli unohtanut pyyhkeensä ja takkinsa rannalle<br />ja minä, jolla ei ollut pyyhettä tai uimapukua ajattelin<br />voisinkohan lainata<br />ja mitä jos nousen merestä alastomana ja kalastajat ovat juuri tulleet rannalle<br />en koskaan ajattele moisia järviemme rannoilla.<br /><br />Me odotamme jotakin. Ja toivomme<br />"The flower said, "I wish I was a tree,"<br />The tree said, "I wish I could be<br />A different kind of tree,<br />The cat wished that it was a bee,<br />The turtle wished that it could fly<br />Really high into the sky,<br />Over rooftops and then dive<br />Deep into the sea.<br /><br />And in the sea there is a fish,<br />A fish that has a secret wish,<br />A wish to be a big cactus<br />With a pink flower on it."<br />(-Kimya Dawson, tree hugger- )<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-6649133451927891658?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-73419796998318412642011-02-28T01:19:00.004+02:002011-02-28T01:26:18.535+02:00Aloin kirjoittaa ravintopäiväkirjaa.<br />Se on aika mielenkiintoista. Seurata, että kuinka säännöllisesti sitä syö ja mitä itse asiassa. Ja sitten tietysti jos on jotain vaivoja. Tänään olen vain väsynyt.<br />Ja pohdin<br />pohdin<br />että pitäisikö minun vielä yrittää viisumia pidentää<br />vai ei<br />pitäisikö ostaa laivaliput jo Australiaan<br />jos viisumia haluan, täytyy ottaa röntgenkuvat sydämestä<br />ja sellaisia, maksaa jotain 200 euroa<br />siinä menisi viimeiset pennoset<br />mutta sitten saisin tehdä töitä<br />jos nyt saisin sen viisumin<br />työtä on luvattu toukokuulle<br />ja luomukaupasta varmasti saisin vaikka huomenna, ehkä.<br />laivalippu olisi "halpa" kesäkuussa.<br /><br />mutta sitten tyttö on lähettänyt mainoksen työstä länsirannikolta<br />ja talon<br />ja minua jotenkin kiinnostaisi<br />mutta ei yksin<br />ketään halukkaita muuttamaan Kustaviin?!<br /><br />ja tomaatit on auringossa kuivamassa<br />ja oli niin paljon unia<br />yhdessä olin Venäjällä<br />neuvostoajan kerrostaloissa<br />etsimässä tyttöä, jolla oli kaksi lasta<br /><br />ja kaikki uutiset ja radiot ovat täynnä maanjäristyksestä. mietin kuinka kauan sitä kestää<br /><br />pitäisi tehdä päätöksiä. nyt.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-7341979699831841264?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-23317982073265394292011-02-17T03:18:00.002+02:002011-02-17T03:24:58.209+02:00mä en taho mitään. sellainen olo<br />kun kävelee tämän suburbin keskustaan<br />jossa on bin in<br />ja second hand kirjakauppa<br />ostaa spelttijauhoa kun luomuruis ei ole vieläkään tullut<br />sinne kauppaan jossa oli töissä<br />kun vielä sai<br />ja kaikki tulee halaamaan ja sanoo että ne kaipaa mua sinne<br />ja sitten ostaa yhden runokirjankin<br />se aikoo mennä pakettiin kaikkien muitten yllätysten kanssa<br />joita kerää<br />lähetettäväksi<br /><br />ja talo on taas tyhjä kolme viikkoa<br />vasta toissapäivänä me istuttiin terassilla ja soitettiin rumpuja kitaraa bassoa<br />ja meillä oli dyykattua valkkaria<br />ja salmiakkeja suomesta<br />(kiittttttttooooss JENNI super!)<br /><br />ja on <a href="http://www.bugbitten.com/blogs/kyles/my_webpage.html">blogi</a> tytöstä joka pyöräili Lontoosta Uuteen-Seelantiin (ja pari laivaa merten välissä), eikä ees huippupyörä tai mitään<br />ja sitten ajattelee että voisinko minäkin<br />vaikka oon ihan tavallinen ja pieni suomalainen tyttö.<br />ja haluaisi aloittaa matkansa jo heti<br />on kyllästynyt ajelehtimiseen<br />siihen että vaan on ja ei tiedä<br /><br />ja kaikki mitä haluaa on aina jossain muualla ja joskus muulloin<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-2331798207326539429?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-33603938275379127492011-02-09T21:15:00.002+02:002011-02-09T21:22:45.299+02:00Tänään on esseenkirjoituspäivä. Minun täytyy saada Suomesta tänne asti lentänyt kirja takaisin postiin. Olen uusinut sen jo neljästi ja se menee taas vanhaksi.<br />OI lapsuuden sosiologia, miten oletkaan laaja aihe.<br /><br />Silmät ovat väsyneet<br />unissa opetin lapsia ystäväni kanssa<br />oli kummallista puhua hänen kanssaan, kun oikeasti<br />emme ole kuulleet toisistamme kuukausiin.<br />on sadetta ilmassa<br />ja minä olen tehnyt listan ostoksista<br />on sellainen päivä<br />että tahtoisi vain olla kävelyetäisyydellä kaikesta<br /><br />kävelyetäisyydellä<br />sieltä<br />että voisi pistäytyä teelle<br />ja sitten katsottaisi ikkunasta kun sataa<br />ja kun on jo pimeää<br />juoksisi kotiin ettei kastuisi<br />mutta kastuisi kuitenkin<br /><br />mutta siellä se sade olisi lunta<br />eikä se tule talvitakista läpi,<br />vihreästä<br />ja on pipot ja kaulaliinat ja lapaset ja punaiset lapikkaat<br />ja hiutaleet on suuria<br />ja kaupassa appelsiineja tarjouksessa<br />mutta minä päätänkin leipoa mustikkapiirakan<br />niistä mustikoista, jotka keräsimme kun olin kesä<br /><br />toissapäivänä minulle selvisi että mustikka ei olekaan blueberry!<br />olen koko elämäni puhunut blueberryistä mutta mustikka onkin bilberry!<br />mikä järkytys. ne on ihan eri kasvit.<br />joten täältä ostamani marjat<br />eivät ole mitään siitä mitä omissa metsissä.<br /><br />eilen suunnittelin vähän<br />että tekisin paluuni laivalla. ensin australiaan ja sieltä sitten indonesiaan ja aasiaan<br />ja sitten junin ym. kohti kohtia.<br />tosin<br />viisumiasiat ovat aina ongelma numero yksi.<br />pitäisi olla tuhat viisumia ja kaikki sellainen byrokratia.<br />mutta<br />yrittänyttä ei laiteta.<br />se on kaunis ajatus,<br />ilman lentokoneita.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-3360393827537912749?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-34462666435116893912011-01-31T21:49:00.003+02:002011-01-31T21:57:21.266+02:00minä elän ajassa, jossa ei ole kieltä<br />ja kuva on pakkasesta, edelleen<br />jo vuoden takaa<br />ja ampiainen, ehkä, pistää jalkapohjaan<br />ja istun jääpalat pyyhkeen sisällä leikkaamassa puutarha-artikkeleja<br />avaamassa auringonkukan siemeniä<br />ja illalla selkä on ihan punainen<br /><br />ja on pimeää kun on aamu<br />ja muistaa ne aamut, kun käveltiin bussipysäkille käsikädessä ja paluumatka oli yksin<br />ja kerrostalon rappukäytävät ja hiljalleen sytytettävät valot, asunto asunnolta<br />ja sänky niin lämmin mennä takaisin nukkumaan<br /><br />mutta tänä aamuna ei kävellä käsikädessä bussipysäkille<br />mutta katsellaan merta kun on vielä pimeää<br />ja katulamput palamassa<br />see you when i see you<br />ja kauniilla käsialalla kirjoitetut viestilaput<br />maalata ruuveja hopealla<br /><br />tänä aamuna laittaa ensin leipätaikinan kohoamaan<br />ja sitten maalaa ruuvit hopealla,<br />tarkastaa tomaatit, poimii kurkut, sateen tuntu<br />aina silloin tällöin hiljalleen<br />ei niin kuin perjantaina<br />kun koko kaupunki tulvi<br />pihat, kadut, tiet, tienvarret, puutarhat<br />ja maat vyöryivät alas teille<br />ja puut lähtivät irti juurineen,<br />sähköt katkolla, maa velliä, varastot kastuneita ja merenrannat eristyksissä<br />ei tuule niin kuin eilen<br />että mikään ei pysy paikoillaan<br /><br />mutta ilta on listojen aika<br />ja aamulla yksi kerrallaan voi alkaa tehdä ja viivata yli<br />huokaista<br />koska jotkut asiat vaativaat niin paljon enemmän aikaa kuin toiset<br />ja ne<br />ne pitkät haluaisi jättää viimeiseksi, vaikka ne ovat aina niitä, jotka pitäisi tehdä ensin<br />ja tämä<br />kirjoittaminen tänne<br />ei ole edes listalla.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-3446266643511689391?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-27969873417310815622011-01-15T22:46:00.003+02:002011-01-15T23:13:13.828+02:00En ole pitkään aikaan<br />kirjoittanut.<br />Kädet on olleet vain mullassa ja kivissä ja rikkaruohoissa ja meressä. On jo kesä<br />mutta kesäyöt ei ole niin kuin meidän kesäyöt. Täällä ne on samanlaisia kuin syysyöt tai talviyöt tai kevätyöt. Pimeät ja viileät.<br /><br />Eilen oli sellaiset aallot etten melkein uskaltanut<br />kun en silti vielä tottunut että on olemassa sellaisia kuin aallot, jotka huuhtovat mukanaan<br /><br />vuoden kuvat on otettu<br />ja tänä vuonna<br />en ole ottanut yhtään kuvaa.<br />mikä on kummallista. ehkä tarvitsen tauon<br />kaikesta muusta paitsi maasta ja vedestä ja ilmasta ja tulesta<br />ja siitä että koskettaa käsin ja kävelee paljain varpain<br />ehkä olen saanut tarpeekseni sanoista, joita ymmärtävät vain ne samat<br />ihmiset, jotka niitä itsekin kirjoittavat<br />saanut tarpeekseni siitä että kaikki tapahtuu sisällä<br />ja minun käteni niin sileät<br />kaupunkitytön kädet<br />sellaiset kädet, joilla ei ole koskaan tehty mitään<br />ja silkkiset jalat, kenkien sisällä lämpimässä puolet vuodesta<br />koko iho kuin paketista<br />muuttuu hiljalleen auringossa niin kuin hiukset<br />kasvavat ja äiti sanoo näytät hippitytöltä koska minä olen ostanut ketunpunaisen mekon, jossa on kukallinen huppu ja sen on tehnyt uusiseelantilainen nainen.<br /><br />muutos. muutos muutos. haluaa tehdä listoja<br />listan<br />mitä haluaa tehdä :<br /> - maata yhden kokonaisen päivän kuunnellen vain sadetta, syödä kuivattuja hedelmiä ja marjoja ja pähkinöitä, lukea kirjaa ääneen.<br />- kasvattaa kokonaisen puutarhan ja hedelmätarhan siemenistä.<br />- kävellä etelänavalla<br />- oppia uusia kieliä<br />- matkustaa halki siperian<br />- matkata Mongoliassa<br />- opetella purjehtimaan ja purjehtia<br />- vuolla puusta<br />- julkaista kirjan<br />- rakastaa<br />- asettaa valokuvanäyttelyn<br />- oppia korjaamaan ja huoltamaan oman polkypyöräni<br />- kasvattaa oman ruokani<br />- elää ilman rahaa<br />- maalata, maalata, maalata<br />- valmistaa näytelmiä alusta loppuun<br />- katsella revontulia<br />- rakentaa jotain pysyvää ja kaunista<br />- tehdä keramiikka/savitöitä<br />- tehdä itse paperia<br />- tehdä saippuaa<br />- tehdä kynttilöitä<br />- joogata säännöllisesti<br />- tehdä pitkän vaelluksen<br />- omistaa kodin<br />- kiivetä puuhun<br />- uida valaiden kanssa<br />- kutoa kangasta<br />- huovuttaa<br />- lukea kaikki lukematta olevat kirjat<br />- olla yhdessä kaikkien merkityksellisten ja ihmeellisten ihmisten kanssa<br />- tehdä tempauksia ja hauskoja hulluja performansseja<br />- yllättää sattumanvaraisia ihmisiä<br />- maalta toisen ihoon<br />- tehdä simpukoista ja kivistä koruja<br />- viettää aikaa isoäitini kanssa<br />- uida järvessä<br />- avontouida<br />- luistella järven ympäri<br />- hiihtää kuutamossa<br />- rakentaa lumilinnan ja pistää sinne sisälle kynttilöitä ja pitää talvipiknik siellä!<br /><br />ja lista on lopulta loputon.<br />joten on paras aloittaa,<br />niistä asioista joita PITÄÄ tehdä<br />jotta voisi päästä tekemään näitä toisia.<br /><br />aurinko taas.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-2796987341731081562?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-36264816109689079542010-12-08T21:03:00.003+02:002010-12-08T21:08:27.699+02:00tyttö tiskaa tiskejä ja sanoo ettei ole koskaan puhunut niin paljon<br />ja niin pitkään ja kiinnostavasti<br />kuin minun kanssani<br />ja me teemme salaatteja<br />kumarabanaani, minttuquinoa ja vihreän salaatin jossa punajuuri näyttää ihanan punaiselta<br />ja kummallakin hapanjuuri<br />ja kefabakteerijuomaa ja ituja<br />ja käsityöpäivä ja reiki<br />ja minulla niin pieni huone, jossa sänky täyttää kaiken ja vaatteet lattian<br />ja kohta poljen töihin<br />ihana taas pitkästä aikaa asua näin<br />että pitää polkea töihin<br />niin kuin vuosi sitten syksyllä omakotitalossa siellä missä oli puita<br />piti polkea töihin<br />mutta se oli mukavampi reitti<br />koska oli järveä ja rantaa ja sellaisia teitä joita eivät autot ajaneet<br />täällä<br />kaikki autot omistavat kaikki tiet<br />ja pyöräilijöiden päälle ajellaan milloin sattuu<br />ja varmasti sattuu kun niin tapahtuu.<br /><br />mutta minä olen nyt täällä.<br />kahden uuden ihmisen kodissa<br /><br />ja minä yritän opetella olemaan nyt<br />olemaan murehtimattta olemaan analysoimatta olemaan odottamatta<br />vaan nyt<br /><br />on hyvä.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-3626481610968907954?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-12428046376053080372010-12-04T09:44:00.003+02:002010-12-04T10:07:08.465+02:00laulaa emiliana surullisista asioista<br />ja minulla on matkalaukku pakattuna<br />ja rasiassa kiviä ja simpukoita<br />joista en ole varma, olinko se minä, joka ne keräsi<br />ja onko itsekästä ottaa sellainen josta ei ole varma<br /><br />onko epänormaalia että teen salaatin ja ajattelen että teen mainoksia<br />ja korjauksia graduun ja että<br />istun tässä vain koneella salaattilautanen vierellä oliiveissa kiviä<br />ja viime yö oli uudessa huoneessa<br />talossa jossa on puiset seinät ja autojen äänet kuuluu<br />tieltä<br />ja kompostoiva vessa ja tyttö joka sanoo "just like that" ja me nauramme<br />ennen kuin minä poljen liian isolla pyörällä ylämäkiä jotka eivät ole niin kuin nämä<br />täällä kauempana<br />ja on arkkitehtimies joka kysyy kuinka minä voin tänään ja että saan soittaa milloin tahansa<br />ja on kaikki toisella puolella maailmaa<br />jotka sanovat että olen aina tervetullut takaisin<br />ja<br /><br />Years go by<br />Will I still be waiting<br />For somebody else to understand<br />Years go by<br />If I'm stripped of my beauty<br />And the orange clouds<br />Raining in head<br />Years go by<br />Will I choke on my tears<br />Till finally there is nothing left<br /><br />laulaa tori<br />ja mies lähti autolla sanottuaan i never forget your smell<br />enkä minä koskaan ymmärtänyt<br />toiselta puolelta<br />miten keskittynyt omiin pianorantoihini<br /><br />minä sanon onnellinen minä sanon onnellinen ja tiet ovat kapeita ja mutkikkaita<br />ja minulla on märät hiukset ja hame joka muistuttaa 50-luvusta<br />ja tiet ovat kapeita ja me laulamme että<br />all the freaky people make the beauty of the world<br /><br />mutta kun olen täällä,<br />meren rannassa ja aurinko laskee minä<br />laulan toista laulua<br /><br />Helsinki tule mut hakemaan<br />tule, nyt mennään<br />mennään<br /><br />sitä samaa kuin toisessa saaressa<br />josta on tullut myös monta muuta laulua<br />kielillä joita ei ole ja kielellä joka on, mutta alan unohtaa.<br /><br /><br />mutta kaiketi olen oman onneni valinnut, mitä ikinä se lieneekään.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-1242804637605308037?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-87253462032160016612010-11-27T21:49:00.002+02:002010-11-27T21:56:27.179+02:00Hei lukekaapa <a href="http://www.justfortheloveofit.org/blog-3854%7Ein-your-name?&amp;PHPSESSID=d0f15716f5e11b5bdd7f132767f03238">tämä</a> Mark Boylen kirjoitus<br />ja kertokaa ketkä on valmiita perustamaan free-economy pohjaisen yhteisön Suomeen!<br /><br />Yritän saada kaikille halukkaille hänen kirjansa "Moneyless man", mutta suunnitelmissa on suomen kielinen käännös, kunhan kustantaja löytyy. Ehdotuksia tai kontakteja kustantajaksi? Olen luvannut kyseiselle jo miltei Jeesuksen maineesen Briteissä kirinneelle miehelle selvitellä mahdollisuuksia.<br /><br />Ja muuten, 7.12 taitaa olla kansainvälinen "rahat pois pankista päivä". Ongelma tässä protestissa taitaa olla se, että meillä, jotka tämänkaltaiseen protestiin ottaisimme mielellämme osaa, ei paljon pennejä tileillä pyöri muutenkaan :D<br /><br />Toivottavasti vietitte onnistunutta "älä osta mitään" - päivää.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-8725346203216001661?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-53898203765183036232010-11-27T08:28:00.003+02:002010-11-27T08:56:15.772+02:00tajusin että minun kuva on pakkasesta<br />siitä kun oli miinuksia niin paljon että vain karvahattuiset uskaltautuivat ulos<br />ja minä<br />villamekossani<br /><br />tämä kuumuus<br />jota ei tunne kun seisoo kassakoneen takana ja miehet sanovat<br />you have a beautiful smile<br />ja sitä hymyilee vaan thanks thanks<br />sillä tavalla pitää kun on asiakkaita ja<br />sitä katsoo itseään peilistä ja<br />ei oikeastaan ymmärrä miten niin monet ovat sanoneet hymyä<br />kauniiksi<br />minulla ei ole sellaiset huulet ei sellainen suu<br />jota voi kääntää ylöspäin<br />niin kuin yhdellä tytöllä joka osaa ottaa minkä tahansa roolin ja äänen<br />hänen huulensa ovat aina ylöspäin<br />niin kuin kissan<br /><br />mutta kuumuus<br />on sisällä ja yksi huoneista on tukahduttava<br />ja minä<br />teen aurinkokuivatuista tomaateista ja basilikasta hummusta<br />ja olen ostanut mustikkasorbettiakin<br />ja istun terassilla ja<br />autossa minä selitän että minun geenini<br />ovat kylmiin maihin<br /><br />ja maalaan<br />ja maalaan<br />ja maalaan niin että punaista on sormissa on puhelimessa on poskessa<br /><br />ja ilta alkaa<br />ja talo on autio<br />ja minä näen unta<br />jossa veli antaa minulle lahjan ja kysyy missä hänen lahjansa on<br />ja minä alan itkeä koska minulla ei ole<br />yritän selittää että yritin tehdä hänelle puisen laatikon<br />mutta se ei onnistunut<br />ja hän on ihan vieressäni ja halaa ja lohduttaa<br />ja minä kysyn mitä olisit laittanut laatikkoon?<br />ei enää unia joissa me lukitsemme toistemme ovet. nyt me tulemme toistemme huoneeseen ja haluamme antaa lahjan. avaamme. avaamme.<br /><br />ja olen katsonut kuvia kylmästä maasta<br />olen kaivannut sinne mistä äiti sanoo lunta järvi jäässä<br />ajattelen teitä siellä<br />joiden kanssa tahtoisin pidellä kuumaa teekuppia<br />ja olen kyllästynyt vastaamaan kysymykseen mistä olen ja kuinka kauan olen ollut ja kuinka kauan aion olla<br /><br />ja yhtäkkiä alkaa laulu<br />joka soi jatkuvasti kun luuttusin lattioita erään saarivaltion pohjoisosassa<br />i never wanted your sympathy<br />i never wanted your trust<br />i only wanted your everything<br />- - -<br />you break down<br />at my feet<br /><br />ja minä tein sielläkin taikaa. me kuljimme laavakivillä tytön kanssa<br />kuljimme ja olimme varmoja että vesiputous pitäisi meidät. minä muistan hänen kätensä. pitkät sormet. hänen kätensä, pitkät. suomessa on sana kaikelle mikä on kättä. täällä ne pitää aina erotella. niin kuin sukupuoletkin.<br /><br />ystävä kysyy miten minun elämäni on kuin piano<br />en ole vielä kirjoittanut hänelle<br />en ole kirjoittanut valkoisista rannoista<br />joilla ei ole pianoa odottamassa<br />mutta joissa voi silti piirtää simpukoilla kuvioita<br />ja<br />Ada tarvitsi pianonsa, koska se oli hänen äänensä<br />vapaus.<br /><br />vaikka emme elä samalla aikakaudella ja talot ovat muuttuneet ja metsien tilalle tullut kaupunkeja<br />voi olla sama uni<br /><br />minä kuiskasin miehelle eilen<br />kuiskasin sellaisia, mitä en ole edes itselleni<br />ja suuret painavat painot laskeutuivat ja tekivät minusta keveän<br />kuin kuumeessa<br />kun kerroin että minun täytyy aina kulkea jotakin kohti<br />etten ole varma mitä se on<br />mutta en vain voi pysähtyä ja ruveta elämään niin kuin ihmiset yleensä tekevät<br />että minä en halua mitään todellista<br />etten tahdo mitään todellisuudesta<br />vaikka tykkäänkin puutarhasta, vaikka tykkäänkin ajatuksesta että olisi koti<br />ja puulattiat ja tuli ja puita<br />jokin osa minussa on kaikkea sitä vastaan<br />kieltäytyy uskomasta<br />että nuo ovat todella sitä mitä tahdon, mitä minun pitää<br />että minä olen sillä tavalla haaveellinen<br />että kuvittelen unien olevan parempia<br />kuvittelen kaikille toiset kasvot<br />ja minulle ja meidät kaikki johonkin sellaiseen metsään<br />jonka läpi ei voi kulkea<br />päästä päähän<br /><br />kuvittelen että täysikuu voi tulla aina<br />kun toivoo tähdenlennosta<br />että täysikuussa on taikaa kun meretkin liikkuu<br />kuvittelen että voi vain kulkea, väsymättä, lakkaamatta<br />ja kantaa lasta<br />että voi kantaa vaikka kuutta lasta eikä ole olemassa sellaista<br />kuin arki<br />kuvittelen ettemme tarvitse mitään<br />muuta kuin toisemme ja unen ja sen että on halu ottaa kädestä kiinni<br />ja olla koskaan palaamatta<br />että niin kuin nuuskamuikkunen muumipeikolle aina keväisin jätti,<br />vain viesti, eikä me koskaan saada tietää missä hän itse asiassa kulki<br /><br />kuvittelen<br />että jossain merenalaisessa maailmassa<br />voi piirtää valaiden ihoon ja kuulla niiden hengityksen<br />että voi sukeltaa koskaan tarvitsematta pintaa<br />ja että on kaikkia maanalaisia paikkoja<br />pieniä taloja tienvarsilla, joita rekkakuski ei ole koskaan huomannut<br /><br />että istuu ja istuu ja odottaa<br />istuu istuu ja odottaa ja joka vuosi tajuaa ettei ole taikaa<br />ettei taikaa ole<br />ja he sanovat että on, että katso tuota vuorta, katso tuota merta, tuota lintua tai tuota kukkaa<br />mutta ei se ole sama<br />kuin piirtää valaan pintaan sormella kuvioita tai jatkaa matkaa<br />loputtomasti.<br />ei ole mitään siitä jos istuu hetken ja tuijottaa sitä mitä kaikki muutkin näkevät, jos haluavat.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-5389820376518303623?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-88152073535689132992010-11-23T03:29:00.002+02:002010-11-23T03:45:56.852+02:00Olen tullut takaisin<br />villistä idästä. Yhteensä 17 eri autossa, 22 eri ihmisen kanssa. Ja sitten oli niitä muutamia, joita tapasi vain tiellä, tien laidalla.<br /><br />Ja rannat olivat aaltoisia<br />ja puut silottuneet kivien muotoon<br />ja jättikokoisen ajopuun takana oli kuollut kalkkuna<br />ja minä lauloin lauloin lauloin sinä päivänä kun synnyin ja tuuli vei äänen ja meri ja aallot<br /><br />mutta eniten minä nautin kyydeistä, ihmisistä, joita en olisi koskaan muuten kohdannut ja heidän tarinoistaan ja siitä että saatoin olla millainen tyttö tahansa. tarinani kenellekään tuttu.<br /><br />tänään pitäisi tulla amerikkalainen tyttö. sillä ei ole puhelinta ja se liftaa tänne. on mustia pilviä ja tuuli. ja minä olen istunut koko päivän koneella. viikko ilman ja huomaan elämäni olevan täällä. aamu meni tyttöni kanssa puhellessa ja sitten oli poikakin, unista, kuinka pitää työntää seinää. ja minä nauroin niin etten. ja sitten oli poika islannista ja minä nauroin hänenkin kanssaan ja hänen aksenttinsa kuulosti niin voimakkaalta, olen kai jo tottunut tähän paikalliseen tapaan, siihen että englanti on jonkun äidinkieli.<br />olen tottunut, tottunut jo.<br /><br />tuohon ääneen, joka on meri<br />ja lintuihin jotka laulavat korkealta<br />ja täysikuuhun en ole tottunut,<br />en siihen että se tulee silmiin kuin taskulampun valokeila ja minä pidätän hengitystä.<br /><br />tuuli tuuli, miksi minä aina karkaan tuulisiin saariin.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-8815207353568913299?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-32786667835008538422010-11-09T03:13:00.004+02:002010-11-09T03:24:07.334+02:00Olen kirjastossa.<br />Nykyään minulla on epämukava olo kirjastossa, koska olen hakenut työpaikkaa, jota en saanut, mutta nyt ne mainostavat samaa työpaikkaa kuitenkin uudestaan. Toisissa paikoissa tuntee olonsa heti kotoisaksi<br />niin kuin luomukaupassa, jonne kävelee sisään ja työskentelee ilmaiseksi ja sitten yhtäkkiä onkin siellä palkkalistoilla. Ehkä se on minun tapani selvitä maailmassa<br />kävellä sisään ja ryhtyä töihin.<br /><br />Tänään olen istunut nurmella. Olen istunut puron reunalla ja krikettikentän reunalla. Olen ajanut kaupungin halki neljästi. Ja havainnut, että keskustaan ei voi jättää minnekään pyörää. Kirjaston edessä on ainut sopiva parkki pyörille.<br /><br />Olen leikannut avokadon halki. Olen ojentanut mansikoita kahdelle eri ihmiselle. Olen jättänyt leivän viestin kanssa kauppaan. Olen avannut kirjan. Olen lukenut autossa. Olen kirjoittanut kirjeitä. Olen kirjoittanut päiväkirjaa, sähköposteja ja nyt tänne. Olen ostanut vihreää paperia ja sulkia. Olen silittänyt koiraa, koiran pää sylissäni. Olen herännyt unesta, jossa pitelin ensimmäistä kertaa kädestä kiinni ja ollut onnellinen, unessa ja herättyäni. Olen ollut levoton, niin levoton etten ole voinut istua paikallani<br />olen nähnyt että silmissä on pettymystä, jota ei voi näyttää<br />kahden eri ihmisen silmissä<br />ja olen tiennyt, että kummallakin vääristä syistä.<br /><br />Olen tehnyt päätöksen. Olen tehnyt sen eilen<br />kun kävelin takaisin enkä katsonut puhelintani,<br />että siihen oli soitettu kolmesti.<br />Kun seisoin kassakoneen takana ja hymyilin vanhoille ihmisille ja nuorille ja katsoin kelloa ja puhuin suomalaisesta kirjallisuudesta ja kieltäydyin juustosta. Kun oli jo pimeää ja ulkona linnut, ne vieraat, joita ei ole minun maassani, ja minulla leipä uunissa, kaksi leipää, ja heikko valo ja päiväkirjan sivu, josta tulee kirjepaperia.<br />Ja aamuyöllä, kun herään unestani, olen täysin varma. Kaikki on kirkasta. Ja yhtäkkiä en haluakaan enää mennä.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-3278666783500853842?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-86173857083895517002010-11-02T03:27:00.003+02:002010-11-02T03:39:19.730+02:00Ruisleipätaikina kohoamassa,<br />taas<br />olen tehnyt jo viisi leipää! Tosin kaksi niistä oli ruisspelttiä<br />ja lisäksi eilen maailman vegaanipäivän kunniaksi päätin aloittaa vegaanisen ruokavalion.<br />Luultavasti syön vielä jonkinaikaa maidollisiakin tuotteita, joita meillä on kotona, mutta tästä lähtien en osta mitään eläinkuntaa<br /><br />paitsi hunajaa, koska ajattelen että se on kuitenkin ekologisempaa kuin rahdata sokeria kaukomailta, nyt kun olen täällä, jossa ei jostain syystä kasvateta juuri lainkaan sokeria.<br /><br />Ja tein itse kauramaitoa eilen illalla ja tänään muunsin sen yosan tapaiseksi "kaurajukurtiksi" ja nam!<br /><br />ja meillä on makademiapähkinöitä, joita pitää vasaroida rikki,<br />yhden metsän salaisessa paikassa on villejä makademiapuita<br />ja aurinko on joka päivä kuumempi<br />ja minun vartalo kaipaa karpaloita<br />äiti kertoo että he poimivat neljä litraa ja kaunis suo<br />pappa ei edelleenkään muista että on kotona<br />ja minä kyselen töitä sieltä<br />sieltä pohjoisesta<br />ja huomenna aloitan täällä<br />minun oman, viisi lasta ja värikyniä ja papereita ja paikkoja joissa voi sulkea silmät<br />pelottaa<br />entä jos kukaan lapsi ei tykkääkään olla minun kanssa! jos ne menee itkien kotiin!<br /><br />ja olen ollut myös venekurssilla<br />oppimissa merisääntöjä ja alkeita siihen jos seilaa<br /><br />ja minun lintuystävä tulee joka aamu terassille eikä pelkää enää ollenkan. ja minusta tuntuu että tämä on koti. kun ajan kaikkia mutkia ja ajattelen että olen istunut kyydissä niin monta kertaa ja nyt<br /><br />yöllä näen unta että on sade sisällä<br />niin kuin eilen lasipurkissa mutta suuremmassa<br />ja siellä on harmaa sadepilvikin<br />näen unia joita ei pitäisi ja näen unia joista voi keskustella<br />näen unia tulevista töistä ja kursseista<br /><br />ja me ostetaan lauttaliput jouluksi. me ajetaan koko saari ja toiselle saarelle<br />ja se on sitten lyöty lukkoon. että ei paluuta ennen sitä. mitä ikinä tapahtuukin.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-8617385708389551700?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-32443434886722895352010-10-15T01:15:00.003+03:002010-10-15T01:23:01.466+03:00Eilisessä tiedotuslehtisessä oli mun taidekerhon ilmoitus<br />ja jo kaksi lasta on ilmoittautunut! Jos saan 6 lasta niin aloitan!<br />Voi kunpa saisin!!!<br /><br />Olen niin innoissani ja jännittynyt tästä mahdollisuudesta. Nyt minua ei sido mikään opetussuunnitelma tai mikään, me ollaan lasten kanssa ihan vapaita tekemään ihan mitä tahansa ihan ihan mitä tahansa taidetta!<br /><br />Minun pitää vielä lähettää toiseen paikkaan suunnitelmani ja katsoa millaisen vastaanoton siellä saan. Jeiks!<br /><br />Ja eilen aallot oli valtavat merestä, mutta rannalla ne olivat ihan pienet<br />ja oli aurinko aurinko ja minä pelkäsin palavani ja ystävä siinä viltillä vieressä ja kirja nobelkirjalijoiden novelleista ja minulla avokado laukussa.<br /><br />niin uskomatonta, että avokadot vain kasvavat täällä. ja kohta ne on tosi halpoja. nyt voi jo saada 50 us sntillä yhden, eli n. 25 euron sentillä! miten loistavaa!<br /><br />ja minä hinnoittelin luomukaupassa eilen neljä tuntia palkatta! tosin sain ihanan lounaan ja sitten omistaja antoi minulle vielä raakasuklaapatukan. jam. ja ystäväni pääsi lähtemään kolme tuntia aikaisemmin, jei!<br /><br />ja me puhutaan onnellisuudesta. ja minä olen onnellinen. vihdoin.<br />ruisleipätaikinakin on kohoamassa, ihan perinteistä juurta ilman hiivaa! on hyvä tutustua ihmisiin, on hyvä että löytää ihmisiä joilla on hapanjuurta säilössä ja sitten kun jaksaa vaan hymyillä ja yrittää ja yrittää ja yrittää niin yhtäkkiä saakin mahdollisuuksia vaikka tehdä taidetta lasten kanssa.<br /><br />miin onnellinen. niin onnellinen, vihdoin.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-3244343488672289535?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-64649227560722538492010-10-13T04:55:00.004+03:002010-10-13T05:11:19.226+03:00Tänään on vaan tuuli<br />tuulituuli ja sade<br />tuuli niin että kaikki puut ja ruohot ja pensaat ja talot ja ikkunat ja tulet huojuu ja rämisee.<br /><br />Minä olen lukenut omaa tekstiäni ja korjannut kielioppia. Olen lukenut kirjaa miehestä, joka elää ilman rahaa. Haluaisin hankkia sen kirjan kaikille ystävilleni. Haluaisin, että kaikki lukisivat sen. Haluaisin että me kaikki rupeaisimme elämään ilman rahaa ja opettaisimme toisillemme kaikkia elämisentaitoja.<br /><br />Olen avannut oven miehelle, joka ajoi autolla talomme eteen ja kantoi käsissään kaljalaatikkoa.<br />Hän etsi miestä nimeltä Greg. Minä sanoin että valitettavasti täällä ei asu Greg. Hän kysyi olenko ihan varma. Minä sanoin, luulisin olevani aikalailla varma.<br /><br />Olen kävellyt edes takaisin ja liittynyt verkostoon "Just for the love of it".<br />Haluaisin, että kaikki ystäväni liittyisivät sinne. Haluaisin oppia kaikki uusia taitoja. ja miten huomasin siellä taitojani listatessa että minulla on itse asiassa aika vähän jaettavaa. että loppuen lopuksi, yliopisto tai mikään elämässäni, ei ole tehnyt minua kamalan käytännölliseksi. mikään ei ole auttanut minua selviytymään omavaraisesti.<br /><br />Haluaisin, että maailma voisi olla sellainen, että se olisi normi.<br /><br />Mutta niin kuin joskus ystäväni eräällä mökillä kirjoittivat ennustuksiin,<br />minä olen se joka hurahtaa<br />että juuri minä olen se josta voi kuvitella että hurahdan johonkin lahkoon<br />sen ei tarvitse olla uskonnollinen lahko<br />mutta ekologinenkin yhteisö tai vastaava sopii hurahtamiskuvaan hyvin<br />ja minusta se tuntui loukkaavalta,<br />että minäkö,<br />että minäkö se joka hurahdan, minä!<br /><br />Mutta<br />lopulta näen yhä selvemmin<br />että minäpä minä,<br />minähän se olen joka vuoroin minnekin maailman kolkkaan kääntyy<br />koska innostun niin. Motivoidun. Mistä milloinkin.<br /><br />Jotenkin vain tämän pennittömän miehen (Mark Boyle, voitte googlettaa)<br />ajatukset ovat kaikessa niin samat<br />ja hän kirjoittaa myös juuri niistä asioista, joita ihmiset yleensä kritisoivat<br />kun he kritisoivat ihmisiä, jotka haluavat pennittömän maailman<br />ja hän kirjoittaa niin rehellisesti kaikista niistä ongelmista, joita on kohdannut<br />ei yhtään kaunistellen. Ja minulle tulee olo<br />miten paljon voisinkaan tehdä<br />miten paljon enemmän kuin nyt<br /><br />vaikka meillä ei olekaan pesukonetta tai televisiota<br />ja minä pääasiassa pyöräilen tai kävelen ja kasvisruoat ja kasvimaat<br />mutta silti<br /><br />minulla on tietokone, jota ilman en voi kuvitella eläväni<br />niin paljon kirjoittamista tapahtuu täällä, niin paljon nopeammin niin paljon helpommin<br />en voisi kuvitella kirjoittaneeni graduani käsin! tai<br />miten ikinä pääsisin suomeen ilman lentokonetta<br />miten ikinä olisin päässyt tänne Ramonin luo<br />seilaamalla ehkä<br />jos joku olisi ottanut minut paattinsa<br />ja kuinka pitkä matka se<br />kuinka isoäitini tulee jonkun seilarimiehen paatissa tänne myrskyäviltä meriltä! ja miten kauan siihen pitäisi varata aikaa?<br />ja miten voisin lukea rahattomasta miehestä jos hänen kirjaansa ei olisi julkaistu<br />painettu painokoneilla paperille ja kopioitu satoja ellei tuhansia ellei kymmeniätuhansia kopioita. sitten on paperitehtaat, koneet, metsätalous, koneiden osat, öljy koneita liikuttamassa, energia, sähkö,<br /><br />on vaikea kuvitella maailmaa ilman<br />kun tuonkin miehen pennitön elämä perustuu sille että hänellä oli joskus pennejä<br />perustuu siihen että jollain on vielä<br />perustuu siihen että me olemme jo tuottaneet tätä kaikkea, kaikki on jo.<br /><br />mutta juuri silloin<br />ajattelen<br />että tarvitseeko mitään välttämättä lisää? että eikö voida olla että nyt on jo<br />että okei<br />ollaan tuotettu tätä ja tätä ja tätä<br />mutta tarvitsemmeko enää lisää?<br />(sitten kysyn että entä minun oma kirja? entä kaikki se musiikki, kaikki ne elokuvat, kaikki ne kirjat, joita ei ole vielä kirjoitettu, tuotettu? entä ne? pitääkö taiteentekeminen suurelle yleisölle lakkauttaa myös?)<br /><br />ajateltavaa. täällä tuulessa ja sateessa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-6464922756072253849?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-12112673774050953662010-10-12T05:53:00.004+03:002010-10-12T06:13:35.175+03:00Vyöry. Niin kuin asioilla on tapana.<br />Yhtäkkiä minulla on ystävä, jonka seurasta en saa tarpeekseni<br />ja kirjastosta vapautuu työpaikka<br />ja taidepajoista ollaankin kiinnostuneita<br />ja kansainvälisestä projektistakin kysellään<br />(johon minun on ikäväkseni sanottava ei)<br /><br />ja on tuuli<br />aamuisin kylmä niin kuin talvella<br />tuuli joka kuljettaa pilviä niin että tulee sade niin että tulee aurinko<br />vuoronperään<br />kun hän katsoo ikkunasta ulos<br /><br />ja minä olen kääntynyt ympäri ja hänellä on paljaat varpaat<br />ja hän kysyy miksi minä lakkaan varpaankynnet<br />ja minua naurattaa<br />koska minulla on minun tyttöni ranskassa<br />minä vastaan<br />ja sitten kerron siitäkin yöstä kun oltiin pukeuduttu lyhyisiin hameisiin ja tiukkoihin paitoihin ja sitten lopulta istuttiin keittiössä ja syötiin pitsaa. ja kukaan ei voi tietää<br />miten me nauroimme<br />kävellessä takaisin yön katuja kun miehet huusivat takana ja me saatoimme nojata vain toisiimme<br />punaiset varpaankynnet on paljon enemmän<br />kuin kynsilakkaa, minä ajattelen<br /><br />enkä kuitenkaan osaa selittää miltä vesi tuntuu jalkoja vasten<br />hän sanoo odotti runoa<br />ja minä nauran<br /><br />luola on pimeä<br />niin pimeä ettei näe eteen<br />kun olemme tulleet luolan perälle<br />minä sanon en näe sinua<br />ja hän tarttuu käteeni ja silmät tottuvat pimeään<br />ja seinillä pitkäjalkaisia heinäsirkan tapaisia eläimiä<br />joita ei näe kun on pimeää<br />nukkuvat ylösalaisin ja pudottavat itsensä alas jos valo<br />eikä koira tiedä mistä suunnasta me sitä kutsumme<br />ja kävelemme valoon<br />takaisin metsään<br /><br />miksi sinä rakastat metsiä<br />hän kysyy<br />ja minä sanon että se olen minä<br /><br />kaikki puut<br />joita ei ole vielä kaadettu<br /><br />ja yöllä minä katson kuinka puut kääntyvät tuulesta<br />taipuvat mutta eivät katkea<br />emmekä ole varmoja<br />onko se vene joka kolisee seinää vasten, ovi vai esineet joita emme edes tarvitse<br /><br />ja meritähdillä on tuhansia pieniä jalkoja tai käsiä<br />ja ne kulkevat laskuveden aikaan sinne missä on lätäköitynyttä vettä<br />ja ne hautaavat itsensä hiekkaan<br /><br />ja lapset esittelevät minulle särkynyttä posliinia luokkahuoneen eteisessä<br />ja sanovat että hoitopaikassa on tylsää<br />ja kun iltapäivällä näen ne naiset<br />ajattelen etten koskaan jättäisi lapsiani heille<br /><br />opettajanhuoneessa<br />he puhuvat tavaroista, joita tahtovat ostaa<br />ja minä palautunut siksi mikä olen ollut<br />ja tuuli niin voimakkaana, ravisuttaa taloa,<br />taivuttaa pyörää, hiljentää vauhdin<br />aina siinä merenpoukaman kohdalla<br />ja tarina joka lasten täytyy muistaa<br />on kadonneesta salamista<br />ja kuinka tärkeä aines se on kaikille pitsassa<br />minä mietin niin<br />miten pienillä asioilla koulussa tuetaan tiettyjä ideologioita<br />opettaja kysyy kuinka moni tykkää salamista<br />ja kun kaikki viittaavat minä minä opettaja hymyilee, hyvä.<br /><br />ensimmäinen asia mitä söin tultuani takaisin uuteen-seelantiin<br />oli kunnon pihvi<br />ha ha ha haa<br />oi kyllä meillä on hyvää lihaa täällä<br />ja minä istun sohvalla ja ajattelen, mutta en koskaan osaa sanoa mitään<br /><br />miten muutetaan maailmaa hiljaisuudella?<br /><br />mutta minä hymyilen ja ajan pyörällä, joka taipuu tuulessa<br />ja halaan tyttöä, joka satuttaa kyynerpäänsä<br />ja korjaan keijujen tekemät korut<br />etsin karttapallosta Tansanian ja luen ääneen lasten valitseman kirjan<br />ja minä hymyilen koko iltapäivän ennen kirjapiiriä<br />hän juoksi nurmen poikki työhaastatteluun<br />ja aurinko tulee hiuksiin ja polttaa poskia ikkunankin läpi<br />vaikka hetki sitten kastuin läpimäräksi sadekuurosta<br />ja minä hymyilen kun istun autossa ja ollaan tulossa kotiin ja hitaasti tulee hämärää<br /><br />ja minä käännän Catharina Gripenbergin runon englanniksi ja lähetän sen eteenpäin.<br />Kun olen lukenut ääneen runon If<br />jostain kaukaa menneiltä vuosikymmeniltä<br /><br />pilvet liikkuvat nopeasti, koska on tuuli.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-1211267377405095366?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-60046158118465944752010-10-06T05:58:00.003+03:002010-10-06T06:16:56.567+03:00Me ajettiin vegaanipojan kanssa Pataua rannalle ja sitten käveltiin kallioita ja kiviä pitkin, kahlattiin rannoille, joilla kumpikaan ei koskaan ollut. Ja koira juoksi ja haukkui aaltoja. Ja poika keräsi merilevää syötäväksi<br />ja sitten syötiin hedelmiä, joiden nimeä en muista<br />ja avokadoa ja kiiwejä<br />ja minä kasasin valkoisista kivistä ja simpukoista kasan<br />ja poika meni uimaan, hyppäsi aaltoihin<br />ja sitten me pumppasimme veneen ja veneilimme joessa ja istuimme rannalla<br />ja puhuimme kaikesta, minä huomasin yhtäkkiä kertovani pojasta<br />joka ei tahtonutkaan elää<br />ja perheestä<br />ja huomenna on elokuvakerho<br />jonne poika houkutteli minut ja miehen<br /><br />ja minä taas huomaan takertuvani jokaiseen ihmiseen, jonka tapaan<br />sanon minä voin kyllä tulla, kyllä minä voisin kyllä kiitos minä mielelläni tulisin sinne<br />ja voi ai purjehditte australiaan kyllä minä siis minä en minä osaa purjehtia mutta<br /><br />ja sitten saan työtarjouksen, joka ei olisi kuin kolmena päivänä viikossa kaksi tuntia kerrallaan<br />lastenvahtimista<br />ja minusta tuntuu etten tahdo uhrata sekä kirjapiiriä että elokuvakerhoa sille että pistän lapsille dvd:n pyörimään. mutta sitten minulla ei ole sitäkään työtä ja voiko työstä noin vain kieltäytyä? että hei ehei, en mä haluukkaan, mä mieluummin meen kirjapiiriin ja elokuvakerhoon.<br /><br />ja vihreäntalon perhe on rikas. niillä on kuusi lasta, lastenhoitaja, miljoona kajakkia ja venettä ja ruohonleikkaajamies, joka tulee ja leikkaa ruohon vaikka koko perhe onkin siellä. ja minä katson kateellisena kuinka kaikki meloo tai soutaa tai veneilee kun meri on peilityyni ja minä hädintuskin saan veneemme käännettyä ympäri ja pumppaan ilmaa ja se valuu koko ajan pois ja kajakki on liian painava ja sitä paitsi Dino vei melan mennessään, joten ei sillä pitkälle ilman melaa pääsisi kuitenkaan.<br /><br />Ja minä nukahdan kunnes mies soittaa ja sanon että nukun sisällä kun on pää kipeä.<br />ja koko päivä menee siinä kun silmät muuratut ja pää. ja koko päivä menee vaikka minun piti kiivetä vuorille ja kulkea reitit ja pyöräilläkin. kaikki minun piti tehdä mutta en. ja paperit ovat pinoissa ja kirjeet postittamatta.<br /><br />ehkä minä menen nyt. kun sade ei ole vielä tullut. pyöräilen pyöräilen tuulettomassa. teillä jotka ovat autoja varten.<br /><br />tämä aurinko.<br />toisinaan minusta tuntuu että olen vain sadetyttö.<br />että olen sellainen kumisaapas villatakki kaulaliinatyttö.<br />että olen kylmien yksinäisten saarten tyttö<br />että nämä eteläiset meret ovat minulle liikaa<br />liikaa valoa liikaa kaikkea sitä mikä on vihreää ja sanotaan kaunista ja upeaa<br />että minua häikäisevät vain yksinäiset vääntyneet puut<br />ja lumi, joka tuiskuaa kasvoille<br />tai tuuli, jolle on enemmän kuin seitsemän sanaa<br />lohkeileva jää<br />mustat pilvet koko taivaan yllä ja liikkumattomuus<br />kun kaikesta tulee pimeää ja kylmää<br />mutta sitten voi pistää ne kumisaappaat ja villapaidan ja kaulaliinan<br />ja kävellä katuja joita ei kävele kukaan muu kuin ne joiden täytyy<br />päästä töistä kotiin tai kauppaan ja minä<br />jolla on kumisaappaat ja villapaita ja kaulaliina<br />ja ehkä sadetakkikin<br />ja minä kävelen koska voin kävellä, koska ei ole pakko<br />ja kaikki vesi ja kaikki puut ovat sateessa, ne eivät voi paeta minnekään<br />ja minä tulen niiden luo<br />eikä haittaa että hiuksista tulee märät<br />ei haittaa vaikka villapaita kastuu tai lapaset<br />kun pääsee kotiin voi heittää märät vaatteet kylpyhuoneen lattialle<br />ja laskea kuumaa vettä kylmän päälle<br />ei haittaa yhtään<br /><br />ehkä minä olen sateen tyttö<br />joka luuli<br />että kun on aurinko on kaikki<br />että kun on valo on kaikki että on helppo hengittää kun iho tummuu ja pisamat<br />tulevat näkyviin ja hiukset vaalenevat ja voi katsoa kuinka mullan alta tulee esiin vihreät versot ja puut ja kukat ja kaikki niin vihreää ja rakastettavaa<br />että kukapa ei olisi onnellinen sellaisessa maassa<br />kun ei ole pimeää paitsi öisin ja aikaisin aikaisin aamulla<br />että kukapa ei hymyilisi päivittäin kun on aina kevät tai kesä tai alkusyksy.<br /><br />mutta ehkä minä olenkin sateen tyttö ja kylmistä maista.<br />ehkä minä tarvitsen vastakohdan<br />jos on vastakohta<br />niin kuin peili<br />niin sitten on toinenkin puoli.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-6004615811846594475?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-633704159901490942010-10-04T08:14:00.003+03:002010-10-04T08:26:58.879+03:00Tänään sohavasurffarit lähti. Talo oli eilen täysi vieraista. Oli kolme saksasta, yksi balleriinatyttö ja kaksi muuta, jotka olivat hiljaisempia ja eivät oikein tienneet miten päin olla. Raukat, juuri lopettaneet koulun ja miettivät nyt mitä tehdä elämällään, hassua, että 19-vuotiaat tuntuu niin nuorilta! Ja sitten oli se mies,<br />se on taas takaisin, mutta tänään hän on katsomassa asuntoja, joten ehkä hän lähtee täältä aikaisemmin kuin minä<br />ja olen niin virkistynyt auringosta ja uusista ihmisistä ja siitä että saan hymyillä ja hoitaa puutarhaa ja veistää veistä Manuka-puusta<br />että en jaksa välittää yhdestä isosta vauvasta, jolla on vitamiinipurkki ja valokuva tyttöystävästään nyt meidän olohuoneessa, patjansa vieressä.<br /><br />Ja minä halusin tänään suurperheen<br />kun katsoin miten isä ja äiti ja kuusi lasta riemuitsivat rannallamme. He ovat vihreän talon asukit, tai lomailijat, kun on kouluilla loma, kevätloma, mikä lie<br />ja lapset olivat niin riehakkaita keskenään ja laittoivat verkkoa ja sellaista<br />ja ajattelin miten paljon niistä lapsista on seuraa toisilleen<br />ja sitten on rotta joka ei koskaan jätä kompostia rauhaan<br />ja pyykit tuulessa kuivumassa<br />ja sotkuiselle paperipöydälle jätetty sydämenmuotoinen suklaarasia. Thank you. siinä lukee kirjoitettuna tussilla. Voi mikä suloinen balleriinatyttö.<br /><br />Ja minulla olo, että olen vanha. En vanhavanha, mutta että täällä minä asun merenrantatalossa miehen kanssa ja hoidan puutarhaa ja majoitan seikkailijanuoria. Nuoria, jotka tulevat tänne ja ihastelevat rantoja ja puita ja maailmaa. Niinhän minäkin, mutta sitten kuitenkin minun pöytä on täynnä papereita ja kirjoittelen sähköposteja Uuden-Seelannin opetusministeriöön!<br /><br />Ja huomenna tulee poika, joka kutsui meidät kasvissyöntifestivaaleille ja tuo koiransa mukanaan. Minä sanoin, ettei se saa sitten tappaa Kiwi lintuja. Ja lampaankin piti tulla, toisesta perheestä, mutta ei se nyt tulekaan. Pieni karitsa, joka on kasvanut kyllä aika muhevaksi.<br />Ja yhtäkkiä on kesä ja tuulista ja kesä ja ihmisiä kaikista maailmoista ja ilta ja tuli ja minä nojaan päätäni toista vasten ja on yö ja me kuiskitaan siitä miten erilaisia vieraita ihmiset on ja se mies, joka etsii omaa taloaan, puhuu niin kovalla äänellä että meitä alkaa naurattaa<br />ja minä näen tähdet ikkunasta<br />ja kuulen aallot<br />ja kirjoitan tuhat sähköpostiviestiä ja suunnitelmaa sinne ja tänne ja sinne ja tänne ja annan puhelinnumeroni sinne ja tänne ja kitken hikipäässä pisteleviä kasveja<br />ja päätän olla tekemättä leipää koska kovat leivät on pehmenneet<br />ja kastelen yrtit ja katselen niitä<br />katselen kaikkea sitä mikä on kasvanut täällä neljän kuukauden aikana<br /><br />neljän kuukauden<br /><br />ja katselen vuolemaani veistä<br />ja lakkaan sen ruokaöljyllä<br />ja katselen sitä uudestaan<br />ja pakkaan kummitädilleni lähtevät lasinaluset moniin muoveihin ja pahveihin ja<br /><br />minä ajattelen että tämäkin voisi olla ammatti<br />että joillakin on<br />tämä<br />että veitsi kädessä vuolee ja sitten katsoo kättensä töitä<br />pakkaa sen muoviin<br />ja aloittaa uuden<br />veitsen lasinalusen tuolin lusikan kupin pöydän sängyn<br /><br />ja minun nenä ja posket on palaneet<br />ei Samoan kuumuudessa vaan ihan vaan veistä vuollessa. Punanaama oon, mutta entäs sitten.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-63370415990149094?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-34745761025079965102010-09-30T23:56:00.003+03:002010-10-01T00:14:36.550+03:00Sade, tuli, päänsärky.<br /><br />Olen ollut saaressa. Toisenlaisissa saarissa. Pienemmissä, kuumemmissa, hiekkarantaisissa, kookospalmuisissa.<br /><br />Ajattelen englanniksi, miten ärsyttävä tunne ajatella puutteellisella kielellä. Kielellä, joka ei ole kokonainen ja silti ajatuksissa. Ei kokonainen minulle.<br /><br />Miekkavalaat olivat taas, mutta en tälläkään kerralla nähnyt niitä niin kuin nainen, joka haki lapsensa äkkiä rantaan. Mutta minä tiedän, että sinä päivänä kun näen, minä iloitsen. Mutta olen nähnyt koralleja, sinisenä hohtavia ja kaloja, kaiken värisiä, kirkkaita, tuhansittain. Ja olen nähnyt tuhoutuneita raunioita, ihmisiä kirein huuliin ja nauravia lapsia kun annan heidän leikkiä nauhurillani. Miten pieni asia voi tehdä iloiseksi: Se, että kuulee oman laulunsa yhä uudestaan ja uudestaan.<br /><br />Joskus oli syksy ja keittiö. Erilaiset keittiöt ja samanlaiset syksyt. Aina vaahterat ikkunoiden takana värikkäinä ja rapisevat lehdet kun niiden päältä kävelee tai juoksee tai hautaa. Ja teetä. Kuppi kupilta teetä. Ja omenoita. Ja sienimetsiä. Puolukkamättäitä. Karpalomättäitä.<br /><br />Nyt yksi on ranskassa, yksi lähtee Meksikoon ja yksi on täällä merien takana. Ja kaikilla niilläkin, jotka ovat jääneet syksyyn, on jotakin omaa. Joku, jonka käteen tarttua. Yliopiston salit, joihin mennä, esseesuoritukset, joita ei kukaan koskaan näe paitsi tentaattori. On susia, joita seurata. Valaita, joita seurata. Metsiä, joita suojella, joita kaataa. Vaaleanpunaisia lankoja. Musiikkia, musiikkia ja pieni tyttö.<br /><br />Me istutaan tulen äärellä ja minä katson tuleen. Pitkätukkainen mies heittää silloin tällöin sinne halon. Ja minä olen kertonut hänen äidilleen kuinka pienet asiat ovat suuria eroja. Ja keskustelu saunoista ja pimeydestä ei ole keskustelua vain keskustelun vuoksi. Minä sanon sinussa on islannin mystisyyttä, hän sanoo ettei se ole islannista, se on täältä. Hän sanoo, että minä löydän sen vielä. Ja me hymyilemme. Nainen, jolla miltei mustat hiukset ja sellaiset pienet viisaat silmät itäeuroopasta.<br /><br />Ja yhtäkkiä kaikki mitä on tehnyt niin pitkään<br />on taas hetken valmista<br />yhtäkkiä voi kirjoittaa opetusministeriölle sähköpostia, noin vain,<br />kun on toisessa maassa, eikä ymmärrä käytäntöjä, voi tehdä mitä huvittaa<br />kävellä suoraan sisään rakennuksiin ja sanoa hei mä haluan töitä terve vaan<br />vaikka sielläkin on samanlaiset hissit ja odotusaulat kuten kaikissa niissä maissa, joissa on ollut.<br /><br />Haluaisin aloittaa jotakin uutta. Tuntuu, että tämä neljä kuukautta, on ollut paikoillaan olemista. Paikoillaan, aloillaan, liikkumattomana. Niin kuin vuodenajatkin pysähtyivät. Kesä oli alkamassa ja sitten tuli talveen, joka ei kuitenkaan muistuttanut yhtään sellaista talvea, jonka minä tunnen. Ja siinä olemme olleet siitä asti. Toisaalla on kesä vaihtunut syksyksi ja kohta on jo talvi. Mutta täällä olen yhä samassa. Sanoja enemmän, papereita, mutta minulla on yhä samat vaatteet. Vain hiustenkasvusta tietää ajan kuluneen, todella kuluneen.<br /><br />Tuli hiipuu ja minä kuuntelen Angus&amp; Julia Stonea:<br /><span style="font-style: italic;">We’re sitting out on the couch</span><br /><span style="font-style: italic;"> A movie plays without the sound</span><br /><span style="font-style: italic;"> Words to say left in my mouth</span><br /><span style="font-style: italic;"> With nothing left to pour.</span><br /><br /><span style="font-style: italic;">You stepped into these days.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-3474576102507996510?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-87297968306789252102010-09-08T08:46:00.004+03:002010-09-08T09:03:13.327+03:00Täällä on sumu. Vesi kolisee kiviä vasten, tai niin minä luulin kunnes näin punatakkisen hullun taiteilijan raahaamassa soutuvenettään.<br />Aamupäivällä kävelin meressä ja kun olin tullut sisälle, hullu taiteilija käveli meressä. Siellä se tepasteli ja minä rupesin maalaamaan häntä. maalasin hänet ja kivet ja meren.<br />Lataisin kuvan maalauksestani tänne, mutta olen hävittänyt sähköjohdon pään. Niin, kun täällä nuo pistokkeet on erilaiset.<br />On sumu ja taiteilijalla on punainen takki.<br /><br />Ehkä me kumpikin tarkkaillaan toisiamme. Se pienikokoista tyttöä kävelemässä merten päällä ja minä isomahaista vanhusta soutamassa.<br />Emme ole vielä keskustelleet. Sanoneet sanaakaan toisillemme.<br /><br />Sumu on niin ettei näe vastapäisiä vuoria. Minä kuvasin valkokauluksista lintua kirsikkapuussa. Kukat on ihan vaaleanpunaiset. Ja sumu. Ja jotenkin hyvin islantilainen ilma.<br /><br />Ja olen levittäytynyt koko taloon. Olen vallannut kaikki pöydät, lattiat, sängyt, sohvat, patjat. Minun papereitani, vesivärimaalauksiani, kyniä, muistiinpanoja, kirjoja ja lehtiöitä, vaatteita, saappaita, taimia ja multaa kaikkialla.<br /><br />Aamulla tallasin kaksi etanaa. Se tuntui aika karmealta. Sitten hain lapion ja lakaisin jäänteet ja viskasin kauas pusikkoon. Yksi rotta oli yhä loukussa. Se oli jäänyt siihen naamastaan kiinni ja ihan vettynyt sateessa. Minä tulin sisään ja sanoin miehelle että se pitää ottaa pois. Että se on litistynyt siihen naamastaan. He olivat nähneet sen jo edellisenä päivänä mutta eivät olleet vaivautuneet irrottamaan sitä. Mokomat. Ja sitten vieras mies menee ja sekunnin päästä sanoo homma hoidettu. Minua kuvottaa.<br />Kuvottaa kuolleet tuhatjalkaiset, tallatut etanat ja naamastaan litistyneet rotat niin paljon että teen niskahartiaseisontaa<br />sen pitäisi tasapainottaa koko kehoa, päälläseisonnan ollessa kuningas asana, niskahartiaseisonta on sinne päin.<br /><br />tulee jo hämärä. mutta vasta muutama viikko sitten oli pilkkopimeää tähän aikaan. joku meloo. on ihan tyyntä ja sumuista. tuntuu että meri herää eri tavalla eloon. minä en jaksa kantaa kanoottia alas<br />joten täällä vain istun ja katselen kun muut menevät<br /><br />joskus toivoisin omaavani vähän enemmän käsilihaksia<br />ei ne ole joogastakaan huolimatta oikein vielä kasvaneet. ja olisihan se vähän hassua, että minulla olisi jättimäiset hauikset.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-8729796830678925210?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-52376857195425248382010-09-07T00:06:00.003+03:002010-09-07T00:36:41.358+03:00Eilen<br />olin niin onnellinen että tahdoin tehdä "something little nice" koska vielä ei ole aika juhlaan, mutta vähän kuitenkin on<br />mutta sitten kaikki meni taas niin<br />että minä katson pimeässä huoneessa pimeään ja toivon että olisin ihan yksin<br />suunnittelen mistä ikkunasta mahtuisin ulos ja paljain varpain juoksisin nämä niemet ja lahdet<br />ja sitten kuulen kun ansa napsahtaa ja rotta alkaa ulista<br />avaan ikkunan ja etsin ansaa taskulampulla<br />hey the rat is in the trap<br />ja sitten miehet menevät ulos ja se, joka ei asu täällä tallaa rotan suurella saappaallaan ja heittää jonnekin kauas<br />noin vain<br />ja minä ajattelen että se oli ihan pieni ja siitä lähti ääni<br />ja ajattelen taas kuolleita eläimiä ympärillämme, miten helposti me haluamme eroon kaikista muista koska ne häiritsevät meidän elämänrytmiämme<br /><br />ja me katsomme elokuvan Boy<br />jonka juoni on ennalta-arvattava ja kovin yksinkertainen tarina<br />mutta yksi pieni poika on suloinen, ja minä ajattelen että niin selvästi tuleva taiteilija<br />ja onhan se ihan hauskakin kun lapset menee koulun jälkeen tekemään "puutarhatöitä" ja koko maorikulttuuri 80-luvulla.<br />on hassua myös miten eri tavalla minä näen tämän maan ja vastakkainasettelut kuin he, jotka ovat sisällä. Niin kai se aina on. Että ulkopuolelta näkee eri tavoin.<br /><br />Meri on aika tyyni. piti tulla hurja ilma täänään. Miehet meni kalaan aamulla ennen töitä ja minä paistoin lettuja.<br />Fisherman's wife.<br /><br />olen ollut myös taidenäyttelyn avajaisissa. yrittänyt puhua itselleni töitä, kuunnellut itseään täynnä olevan runoilijan tekohymyisiä kommentteja ja ajatellut että tämä taide täällä ei ole mitään ihmeellistä. että joskus olisin ehkä ajatellut että vau, jotkut ihmiset tekee taidetta ja sitten niillä on taidenäyttelyiden avajaisia mutta nyt minä katsoin niitä valokuvia ja piirroksia ja runoja ja ajattelin miten paljon olisi voinut tehdä toisinkin ja miten saatoin keskustella merkityksistä ja juoda viiniä<br />ja ajatella ettei tämä ole sen kummempaa.<br /><br />ja sitten minä kävelin pimeässä katuja ja odotin kun näyttelystä poistuvat ihmiset ohittivat minut ja hymyilivät niin kuin ihmiset eivät hymyile koskaan Suomessa<br />ja yhtäkkiä minusta tuntui niin kestämättömältä<br /><br />ja otamme myös kaksi saksalaista liftarityttöä kyytiin, jotka eivät vielä tiedä paljosta mitään ja he ovat niin suloisen sinisilmäisiä, mutta he oppivat minä sanon.<br /><br />ja on englantilainen pariskunta, joiden kanssa juodaan ainakin viisi kuppia teetä ja kaikkien tarinat ovat niin kummalliset ja me kutsumme heidät meille, teelle, jos he joskus suuntaavat vielä tänne<br /><br />ja kun tulee yö, mies sanoo suljenko oven<br />ja talo on niin lämmin että me voimme nukahtaa välittämättä siitä että sänkyä ei ole pedattu kunnollisesti, koska se olin minä, joka aloitti katsomaan elokuvaa pimeässä huoneessa<br /><br />ja aamulla vain me syömme pannukakkuja, koska mies joka ei asu täällä<br />ei ole nälkäinen, vaikka minä tiedän<br />että hän tietää<br />että on ylittänyt rajansa<br />Hän ei ole enää tervetullut, ei minun puolestani.<br /><br />Voin sietää niitä ihmisiä, joilla on erilaiset ajatukset kuin minulla,<br />on pakkokin, koska meitä on niin monta, ihmisiä,<br />mutta tällä hetkellä olen kyllästynyt laittamaan ruokaa ja palvelemaan minun kodissani<br />ihmistä, joka puhuu rumasti kaikista niistä ihmisistä jotka olivat hänen maassaan ennen kuin hänen esi-isänsä tulivat, joka puhuu rumasti kaikista niistä ihmisistä, joiden elämä ei ole mennyt samalla tavalla kuin hänen omansa,<br />ja halveksii meitä, jotka emme koskaan tule tekemään elääksemme hänen kaltaisensa töitä.<br />Yhtäkkiä sain hänestä tarpeekseni.<br />Niin kuin joskus kadulla, kun joku humalainen mies huutaa hyvä perse sulla<br />tai joku humalainen setä alkaa paasata ryssistä<br />tai kun kadulla vieras keski-ikäinen mies alkaa huutaa että te olette yhteiskunnan pummeja<br /><br />kääntyykin ympäri ja katsoo silmiin<br />anteeksi mitä?<br /><br />toisinaan on vain vaikea seistä suorassa<br />sen jälkeen kun on isketty maahan monta kertaa ja sanottu ettei tämä ole mitään että asiat joihin uskoo eivät olekaan, että aivan toisenlaiset asiat ovat. on isketty maahan ja sitten pitäisi nousta omin voimin ylös ja sanoa go and fuck yourself.<br />mutta ei ole muuta vaihtoehtoa. paitsi nousta ylös ja olla sanomatta mitään. nousta ylös kerta toisensa jälkeen ja olla ottamatta osaa siihen samaan peliin. ja sitten tulla vahvemmaksi.<br />vahvemmaksi vain. ja päättää<br />että on rajoja, joiden yli ei.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-5237685719542524838?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-37149821316005645982010-09-02T04:45:00.002+03:002010-09-02T05:04:11.895+03:00on ihan kuin sade alkaisi<br />jo aamusta asti ja tunnit ovat kuluneet niin etten ymmärrä mihin<br />koska olen vain pinonnut puita, kulkenut kasvimaita ja ihmetellyt suurta ötökkää. se on ainakin viisitoista senttimetriä pitkä ja sillä on tuhat jalkaa. se näyttää aika hirvittävältä, mutta se ei liiku. se vaan nököttää yrttitarhani vieressä. annoin sen olla.<br />ja yrittänyt saada tulta takkaan<br />nyt vihdoin se naksuu ja roihuaa, mutta talo on savunhajuinen ja minä ihmettelen merellä ajelehtivaa yksinäistä soutuvenettä, jota kukaan ei souda. satunnainen lokki silloin tällöin istuu kyytiin. tiedän että se on naapurin hullun taiteilijan soutuvene. ehkä hän on vain jättänyt sen nousuveden ajaksi kellumaan ja tulee sitten noutamaan kun on laskuvesi. haluaisin kahlata veneeseen ja soutaa soutaa vaan niin kuin olisin järvellä.<br /><br />linnut nukkuvat rannalla. ja vesisade alkoi. se siitä auringon paahtamasta ihosta<br />se siitä auringon kuivattamista haloista. miehet toivat taas lisää puuta eilen. jotenkin riipaisevaa, että me poltamme taivaan tuuliin natiivipuita, yli satavuotta vanhoja<br />niin kuin se eilinen puu<br />mutta siellä se makasi maassa palasina jo valmiiksi, kuulemma.<br />mäntymetsätalousmetsän yksittäiset arvopuut.<br /><br />nyt huomaan että olen unohtanut kuivat pyykit ulos<br />siellä ne kastuvat uudestaan, pyyhkeet ja sukat.<br /><br />ja minä luen toisten ihmisten tekstejä. enkä ole varma olenko koskaan oppinut tarpeksi siihen<br />yhtäkkiä minä rupesin ajattelemaan että onko minulla sittenkään ammattitaitoa siihen mitä luulen tekeväni<br />mistä minä tietäisin mikä on hyvä teksti<br />milloin minä olen oppinut miten tekstiä tuotetaan? yhtäkkiä<br />ettei oikeastaan tiedäkään mistään mitään, ettei olekaan mitään sellaista alaa mistä tietäisi<br /><br />ja meillä on kahden viikon päästä loma<br />en tiedä minne, mutta eilen mies kysyi ääneen että missä menee päivän raja, se raja kun päivä vaihtuu<br />ja minulla on tunne että meidän matkamme liittyy jotenkin siihen.<br /><br />hullua, että päivä tosiaan vaihtuu ihan lähellä. että on lyhyempi matka matkustaa seuraavaan päivään kuin saman päivän sisällä. toisissa paikoissa siis.<br /><br />joskus kaikki tuntuu monimutkaiselta. ajat ja kaikki. toissapäivänä perehdyin pankkien toimintaan, kun mies ei uskonut että pankit tekvät rahaa ikään kuin tyhjästä. eilen perehdyin sikhismiin. ja tänään. tänään ajattelin symmetriaa ja muistelin kultaisia leikkauksia.<br />mun unelmatyö olis vaan perehtyä yhteen asiaan per päivä. voisin selvitellä ihmisille kaikenlaisia asioita, joita ne haluais tietää. tietysti ne asiat, joita muut haluais tietää ei välttämättä olis just niitä joita haluaisin selvittää, mutta ehkä sen voisi hyväksyä kun kyse on töistä kuitenkin.<br />harmi vaan, että asioiden selvitteleminen on internetin aikakaudella niin helppoa, ettei ihmisten tarvitse palkata ketään toista tekemään selvitystyötä. sen kun vaan googlettavat. harmi sinänsä. sillä se olis todellakin mun unelmatyö.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-3714982131600564598?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-44551182724576507212010-09-01T07:27:00.003+03:002010-09-01T07:43:38.401+03:00Täällä on ollut tänään niin kuin kesällä<br />että on paljaat varpaat ja hiekka kuumaa, mutta meri tuntuu vielä jäiseltä<br />sellainen kesä että paljaat varpaat ja riippumatto ja kirja jossa lapset kertovat tarinoita ja kirja jota ei malta aloittaa ja kirja jonka on lukenut loppuun<br />ja sipulia ja minttua ja salaattia omasta maasta<br />ja tahtoisi laittaa kuvia<br />tahtoisi laittaa kaikki kuvat joita on joka päivä ottanut, mutta tämä paikka on niin kaukana siitä<br />maasta jossa tekniikka pelaa pellollakin.<br /><br />täällä mikään ei liiku, minä kirjoitin<br />ja ajattelin että oliko se unta vai todellinen tyttö,<br />joka sanoi että täällä on liikkumattomuuden tuntu<br />kuin aika olisi pysähtynyt<br />ja minä sanoin niin. niin. niin juuri. niin se juuri on.<br /><br />maapallon toisella puolella on jo halla. ja täällä minä yhä kylvän väsymättä pinaatteja ja korianteria.<br /><br />mutta tänään on ollut kesä ja minä asettelin polttopuita kuivamaan<br />ja huomasin että tykkään oikeastaan punaisista varpaankynsistä<br />ja löysin muurahaislauman meidän pyykkikasasta, lienevätkö tulleet marjaisan keittiöpyyhkeen perässä<br />ja talo on niin lämmin ettei tarvisi tulta, mutta tuli on kuitenkin<br />ja nukahtaessaan toistaa puuuukikou<br />se on lintu<br />joka huutaa aika kovalla äänellään yölläkin, eikä se oikein osaa lentää<br />ja sitten on niitä toisia lintuja, joilla on kaulapussit ja ne istuu puussa istuu puussa kaiket päivät<br />ja minä mietin että minä olen kuin ne<br />tekemättömyydessäni<br />vaikka eilen<br />minä naputtelin koneella koko päivän<br />hädintuskin lounastin<br />ja samalla hetkellä kun auton valot heijastui ikkunaan minä painoin send<br />ja sitten ajattelin että tänään saan olla<br />nukkua aamulla kunnes tulee valo<br />ja olla onnellinen siitä että olen täällä<br />että saa olla sellaisiakin päiviä<br /><br />ja ensimmäinen vastauskuori palautui tänään<br />miten häkeltynyt olen lasten käsialasta<br />häkeltynyt siitä että he ovat todellisia<br />heidän lauseensa muuttuneet paperilla niin toisenlaisiksi<br />heidän äänensä, jokainen sana<br />ja sitten yhtäkkiä siinä he taas ovat käsialoineen, niin kuin eivät koskaan olisikaan olleet poissa.<br /><br />ja minun unessani lennän koko maailman yllä<br />se on kuin valtava karttapallo, kuinka hetkessä lennänkin eteläiseltä pallonpuoliskolta pohjoiselle<br />ja meret<br />ja lopulta laskeudumme Pohjois-Amerikkaan<br />ja me kiidämme bussinkaltaisella jyrkkää alamäkeä ja minä huokaan, Tämä on nyt Amerikka. Ja jättipunapuut näyttävät sinisiltä ja ne varjostavat tietä<br />ja ottaa mahasta kaikki mäet ja nainen nukkuu ikkunan edessä<br />ja kaikki tuntuu jollakin tapaa hyvin uskomattomalta.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-4455118272457650721?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-58677733282426966252010-08-30T02:08:00.003+03:002010-08-30T02:26:33.453+03:00Olen lamaantunut<br />laantunut, taantunut<br />eilen sanoin että tänään kirjoitan ensimmäisen version valmiiksi niin että voin lähettää sen graduohjaajalleni, vihdoin,<br />koska on vähän pelottavaa, että olen kirjoittanut lähes sata sivua tekstiä ilman, että kukaan on nähnyt juuri sanaakaan ja tiedän miten paljon siinä on vielä työtä<br />ja luultavasti vielä enemmän ellen vihdoin näytä<br />mutta<br />tekee mieli vaan repiä hiuksia päästä<br />ja mokoma tuli ja tuuli<br /><br />ja lauantaina oli delfiinit<br />ne ui meidän veneen alta ja ympäri ja minä nauroin niin<br />ja olisin voinut katsella niitä koko päivän<br /><br />ja illalla ja yöllä pieni karitsa<br />joka imi tuttipullosta kaikin voimin<br />lapset kurkistelemassa ikkunoista meitä ulkona istujia<br />ja syntymäpäiväjuhlat jotka niin kuin kai monet tämän ajan syntymäpäiväjuhista, joissa päivänsankari täyttää viisi vuotta<br />ja on tilatut keijut taikapölyineen ja kasvomaalauksineen ja paperipilleineen.<br />Mies sanoo, ettei hänen lapsilleen tule kyllä koskaan tuommoisia juhlia<br />ja minä hymyilen<br />vaikka illalla pakkaan matkalaukun, tietokoneenkin koteloon<br />tietämättä mihin suuntaan tietämättä edes<br />ja lopulta me halaamme kun on vettä ja<br />minä ajan punaisella autolla<br />pyydän anteeksi että niin hiljaa<br />mutta en enää ole liikaa väärällä reunalla<br />ja kun on yö hän pyytää minua lupaamaan<br />etten koskaan lähde niin<br />ja minä ymmärrän ensimmäistä kertaa<br />miksi minun poikani ei voinut luvata<br />silloinkaan kun kyse oli elämästä ja kuolemasta.<br /><br />mutta minun pitäisi keskittyä lauserakenteisiin ja sellaisiin<br />pitäisi nyt<br />pitäisi ajatella niin kuin kirjastoissa<br />että nyt teen tätä kunnes kello on numerossa ja sitten menen lounaalle ystävän kanssa sinne missä on keitot ja sitten tulen takaisin pariksi tunniksi ennen kuin pitää polkea koululle tai kokoukseen tai teatterille tai kauppaan sitä ennen koska illalla on jo pimeää<br /><br />tänään aamulla huomasin että valo on jo puoli kuusi aamulla ja eilen illalla ei ollut pimeä vielä kuudelta. valo on enemmän. vaikka muuten vuodenaikojen vaihtumista ei täällä pohjoisessa etelässä huomaa. huomaa jos ajaa viisi tuntia etelämmäksi. huomaa lumihuippuiset vuoret. täällä on vain vihreää. vihreää vihreää ja kevätsipulit, jotka ovat kasvaneet kasvimaan liepeillä koko ajan.<br /><br />mutta nyt minä<br />orientoidun tieteellisesti kunnes kello on yksi<br />ja sitten saan tehdä omista salaateista minulle salaatin ja lukea vähän Siriä ja<br />mennä ulos tekemään puutyöni loppuun<br />ja sitten tieteilen vielä muutaman tunnin ennen kuin miehet tulee töistä<br />ja minä esitän täydellistä tyttöystävää.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-5867773328242696625?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-78262711791910805952010-08-25T06:51:00.004+03:002010-08-25T06:59:25.198+03:00Kävelen ylämäen sateessa postilaatikolle<br />ja juoksen alas<br />takki ja legginssit ja hiukset ja sormet ja kirjekuori<br />kaikki ihan märkiä<br /><br />mutta muumimamma katsoo merelle<br />ja linnutkin on taivaalla<br />ihan niin kuin ne on taivaalla<br />kaikkialla.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-7826271179191080595?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-66469768508570001902010-08-25T01:59:00.004+03:002010-08-25T02:17:35.394+03:00En tiedä.<br />On sellainen olo ettei tiedä. Kiertää ympyröitä. Nojaa lasiin. Leikkaa nurmikkoa, hakee puita. Hieroo päätä toisen niskaan niin kuin kissa. ja tuuli, tulee aina toisinaan, puuskittain, miettii rupeaako satamaan.<br /><br />Istuu lattialla, joka ei ole lattia vaan matto. Ei tykkää lattioista, jotka luulee olevansa lattioita, mutta ovat mattoja. Ihmiset ottavat kengät pois ja miehellä on naisen sukat. Niitä nolottaa.<br />Ja tuli tulee selkään lämmittämään.<br />On sellainen pala<br />koko vartalossa<br />ettei osaa pysähtyä ja pitäisi juosta juosta vaan kunnes tulee vastaan meri ja sen läpi ei voi juosta<br />pitäisi ottaa vene<br />niin kuin unissa<br /><br />ja Siri Hustvedt kirjoittaa niin viisaasti<br />niin monista näkökulmista että tahtoisi kaikkien henkilöiden tiedot tahtoisi kuulla kaikkien puhuvan, loputtomasti<br />unista, joissa paikka on aina sama, mutta ei mikään olemassaoleva<br />ja samanlainen levottomuus<br />kuin lukiessa Märtaa ja suljettuja ovia, äitiä makaamassa pimeässä<br />miten kaipaankaan Märtaani<br />syksyä kun meillä oli sininen huone jaettavana<br />ja me löysimme Märtan. Ensin hän ja sitten minä. Ja kuinka luimme vuoronperään hänen kirjoituksiaan. Me, joiden kirjahyllyssä oli jo Södergrania, Lindgreniä, Janssonia ja Anna Ahmatovaa.<br />Ja siinä keittiössä, sinisen huoneen vieressä istui monta ihmistä, pyöreän pöydän ääressä, kärpässienitaulu seinällä. Riita siitä kun minä laitoin pii-julisteen niin, että se näkyi hänen puolelleen, lopulta revimme kaikki julisteet seinältä, mutta en enää muista itkikö hän, vai itkinkö vain minä.<br /><br />Ruumis muistaa vuodenajat. Muistaa kaikki ne yöt kun nauretaan toisiamme vasten ja katulamput tekee aukkoja loskaan tai lumeen. Muistaa kaikki ne yöt kun oltiin kotiinpaluumatkalta elokuvan jälkeen.<br /><br />On ajatellut paljon elokuvapoikaa<br />ja tyttöä, johon tämä poika rakastui<br />on ajatellut niitä muutamia iltoja kun oli televisio ja vankilasarja ja poika ulko-ovella odottamassa että me hänen tyttönsä lähtisimme.<br />On ikävöinyt juuri tätä tyttöä, paljon.<br /><br />Ikävöinyt ehkä aikaa<br />jota ei enää ole kun ei ole sitä kotiinpaluumatkaakaan. Kukaan ei enää asu niissä taloissa.<br />Missään niistä. Tai asuu. Mutta ei meistä.<br /><br />Tänään tulee vieras. Vieras, joka aikoo olla täällä monta viikkoa. Tietysti hän saa olla, tietysti, tietysti, mutta<br />sitten tuntuu että koko tila kutistuu<br />kaikki pihat vaihtavat muotoaan ja ovet ovat taas lukollisia.<br /><br />en tiedä<br />mistä aloittaisi<br />en tiedä mihin lopettaisi ja milloin ja unet ne vain jatkuvat unesta toiseen<br />ja haihtuvat niin kuin eivät olisi koskaan olleetkaan olemassa ja sitten tulee uusia<br />tulee uusia niin kuin tuuli niin kuin maat niin kuin ihmiset<br />kaikki vaihtuu ja haihtuu ja alkaa ja loppuu<br />enkä tiedä<br />pidänkö sellaisesta vai en.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-6646976850857000190?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-39229717615189151762010-08-20T00:26:00.003+03:002010-08-20T00:45:43.657+03:00En tahdo laittaa tulta. Laitoin sen jo aamulla<br />mutta koska yritin paistaa myös lettuja<br />ennen kuin mies lähtee töihin se sammui<br />ja siksikin koska puut eivät olleet kuivia<br />on satanut taas<br />satanut joka päivä<br /><br />ja minun sormet on kylmät ja nenä niin kuin syksyllä kun ajanut pyörällä moniin suuntiin ja tulee kotiin ja on tuulesta hiukset sekaisin ja posket punaiset ja ikkuna auki koska aurinko yhä lämmittää lasit<br />ja puiset narisevat lattiat ja villasukat ja pimenevät illat<br />näkee jo tähtiä kun on yö<br />ja usva aamulla, kolisevat polkimet ja kaikenmaailman koneita huristelemassa<br />ihmisiä kävelemässä työpaikoilleen<br />kesän jälkeen<br />lapset ja puhtaat, kirkkaat koulureput.<br /><br />eilen minä varastin tunnin opettajalta<br />yhtäkkiä huomasin että opettaja käveli ulos luokasta ja lapset kysyvät ohjeet minulta<br />minulta joka en tiennyt mikä on alkusointu englanniksi<br />miten turhauttavaa yrittää löytää sanoja<br />ja lapset, he eivät koskaan ymmärrä miten englanti ei voi olla kaikkien äidinkieli<br />ja poika joka kuiskaa minulle runonsa ensimmäiset säkeet<br />vaikka opettaja on käskenyt olla hiljaa<br />kuiskaa ne ja me hymyilemme<br />poika joka huijasi nähneensä ampiaisen vaikka näki vain pieniä kärpäsiä<br />ja toinen poika jonka kanssa pelataan korttia koko lopputunti<br />hänen korttipeliään ja hänkin huijaa<br />sanoo kuusisataa vaikka numero oli ihan selvästi viisisataa<br />mutta annan hänen<br />annan heidän huijata minua, en jaksa välittää sellaisesta<br />ja opettajanhuoneessa he kertovat minulle oppilaiden taustoista<br />kenen vanhemmilla on alkoholi tai huumeongelma<br />kenen vanhemmat ovat eronneet<br />kuka on muuten vaan hullu tai välinpitämätön<br />ja lapsista<br />miten he puhuvat heistä<br />että sekin tyttö leikki jotain perhosta välitunnilla<br />että se ei ole vain tavallista hupsuutta, vaan sillä on oikeasti jotain vialla<br />ja minä kuuntelen ja mietin miten paljon heissä vielä on<br />noissa pienikokoisissa pojissa ja tytöissä<br />miten paljon heissä on ja silti he sanovat etteivät osaa etteivät pysty ja minäkin<br />muutun opettajien kaltaiseksi ja sanon<br />if you don't concentrate we will leave all this stuff here and you are not going to have any kind of costumes.<br />ja heti ajattelen miten minustakin on tullut tällainen<br />tiukka katse ja viivasuu ja "Hey. Now. Put that away. We are not touching those. Close that. Come here. Now you concentrate. Didn't you listen what I said. You can't behave like that."<br />Kaikki ne sanat ja minä päätän etten halua tulla sellaiseksi<br />että sittekin olen mieluummin se, jonka kanssa neuvotellaan käytävällä seikkailemisesta. Että sittenkin olen se, jonka ääni ei nouse tai kohoa tai muutu kimittäväksi ja särkyväksi. Sittenkin se joka punastuu ja lapset saa sanoa että hei sä punastut.<br />En kuulu siihen maailmaan.<br />ja muistan taas miksi minä en koskaan halunnut kouluttautua opettajaksi. En halunnut päätyä niihin opettajanhuoneisiin. En halunnut päätyä sinne, missä valitetaan siitä että pitää herätä jo seitsemältä tai että ollaan niin väsyneitä kun on perjantai ja ihanaa kun on loma ja sekin lapsi on niin vaikea ja voi mikähän sitäkin vaivaa ja kyllä on mutta eihän sen kotiolotkaan ole kyllä kummoiset niin niin ja päivitellään päivitellään kahvikupposen ääressä ja kun lapsi tulee kysymään arasti ovelle sanotaan että sinun pitää nyt odottaa koska opettaja juo kahvia ja suljetaan ovi.<br /><br />vaikka ainahan siellä voisi istua hiljaa ja mennä käytävään puhmaan sille lapselle joka odottaa kahvinjuojaa. ainahan sitä voisi sanoa kuuluvalla äänellä että lopettakaa tuo paskanjauhanta ja tehkää työnne, me ollaan täällä lapsia varten. ainahan sitä voisi olla erilainen. sopeutumatta, muuttumatta.<br /><br />ehkä pelottaa että sitä muuttuu huomaamattaan. haluaa kuulua siihen joukkoon joka nauraa kahvikupit kädessä.<br /><br />en tiedä.<br />ja minulla on nyt elämäni ensimmäinen auto.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-3922971761518915176?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-81799004293396862372010-08-13T07:43:00.003+03:002010-08-13T08:06:15.577+03:00"Character building is inefficient, mastery in learning is inefficient, friendships are inefficient, and arts are inefficient. The things we value the most are inefficient. They all develop slowly and over time." (Jensen, Eric)<br /><br />Olen lukenut tänään kirjan aivoista ja taiteesta. Olen aloittanut kirjaa eläinten moraalisesta käyttäytymisestä, koska se on mielenkiintoisempi. Olen lakannut kynnet, varpaankynnet ja sitten vasemman käden sormet, joiden kohdalla päädyin etten tahdokaan kirkkaanpunaisia kynsiä. Että ne on liian punaiset. Ei minun kynteni ja nyt oikea käsi näyttää ihan kalpealta. Olen lähettänyt viestin miehelle, että osta kynsilakan poistoainetta. Olen hakenut kahdesti puita tuulessa. Olen tarkastanut postit ja minulle on pikkukaupassa paketti. Olen nukkunut yhdeksään. Nähnyt unia taas ovista. Olen ajatellut että tahtoisin olla kaunis. Olen vaihtanut nuhruuntuneet housut ja vihreän paidan mekkoon, jossa on jo reikä. Olen keittänyt uutta chaiteetä, jonka ostin eilen itselleni synttärilahjaksi. Olen kirjoittanut lauseen miehen lauseen alle. Olen lukenut sähköpostin jossa sanottiin ettei tekstini ole yhtään hullumpi kustannustoimittajankaan näkökulmasta. Olen nähnyt öljyä kuljettavan laivan saapuvan, minä tiedän kuka sitä ohjaa.<br /><br />Eilen oli syntymäpäivä. Istuin puistossa ja leikkipuiston puolella oli äiti lapsineen, joka koko ajan tuijotti minuun. Sivusilmällä. Tuijotti että mikähän tuotakin vaivaa. Istunut siinä kun vanha nainen kiertää minut kaukaa. Ei kukaan tahdo lähestyä sellaista, jolle saattaisi joutua sanomaan jotain.<br />Minä ajattelin ettei kukaan enää kysy mikä hätänä. Vaikka minulla ei ollut mikään hätänä. Ja kun sain tarpeekseni siitä puistosta minä kävelin vain tietämättä suuntia. Kävelin tietäen silti löytäväni sinne minne pitikin.<br />Ja monta kertaa thai-hieroja kysyi onko kaikki hyvin. Ja minä hymyilin<br />hymyilin niin kuin kiltit tytöt hymyilevät<br />niin kuin hymyilin alakerran ulko-ovilla siivojaatytöille<br />hymyilin ylhäällä miehelle, jolla oli pieni pujottava parta ja joka on ollut yhden kerran meillä yötä.<br />Ja sitten yhtäkkiä en taas tahdokaan mitään. tahdon vain kotiin<br />ja painan kasvot vihreän huivin sisään<br />everything is so<br />minä sanon<br />mutta ei minulla ole tällä kielellä sanoja millekään<br />eikä hän ymmärrä sitä<br />miten paljon kielen sisällä on ja ei ole<br />ja nainen virastosta<br />sellaisesta niin kuin meilläkin on<br />missä pitää odottaa ala-aulassa palkkakuittien kanssa<br />don't give up<br />ja minä hymyilen sielläkin<br />hymyilen teinitytölle joka odottaa äitiään<br />hymyilen miehille jotka raahaavaat laatikoita<br />miehelle jolla on nopea tahti ja kysyy someone taking care of you<br />hymyilen hississä<br />hymyilen kadulla<br />hymyilen espanjalaiselle tytölle joka sai töitä 5kk etsimisen ja yrittämisen jälkeen<br />hymyilen kaikille niille autoissaan istuville ihmisille jotka tuijottavat tienvartta kävelevää tyttöä värikäs kassi olalla keikkuen<br />teillä ei ole edes kävelyteitä<br />ihan kuin islannissa<br /><br />ihan kuin islannissa kun yritti päästä tien yli<br />yritti hemmetti päästä merelle joka oli ihan edessä vaan mutta kaikkien autojen takana<br /><br />mutta sitten me juodaan shamppanjaa ja minua naurattaa vaan kaikki<br />tuli<br />don't you dare to touch my fire<br />ja kuinka mies etsii sanoja pitkään<br />lauseeseen jonka saan lukea aamulla<br /><br />ja taas on viikonloppu<br />ja minun kotimaassa on jo alkaneet koulut, se syksy<br />josta minun tyttö sanoo että ei tahdo laittaa sukkahousuja miten helppo on mekko<br /><br />ja on kirjeitä on sanoja<br />kaikilta niiltä joita rakastaa<br />minun ensimmäinen tyttöni, hänkin, hänen sanansa siitä kuinka me tuijotimme teekuppeja ja minun sanani olivat kulmikkaita ja katkonaisia<br />ne ovat edelleen minä kuiskaan hänelle,<br />se ei ole muuttunut, sinä luulet vaan, minä sanoisin<br />ja heillä on lettukestit<br />sillä välin kun minä nukun<br />painaudun vasten toisen ihoa kun tulee kylmä<br /><br />vielä on tuuli<br />ja vieläkään en osaa sanoa kumpaan suuntaan vesi kulkee<br />rantaan vai pois päin.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-8179900429339686237?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-55121245920806326662010-08-10T02:00:00.003+03:002010-08-10T02:17:09.879+03:00Tänään uin meressä.<br />Kävelin vihreä kylpytakki päällä rantaan ja naapurissa nainen söi mysliä tai puuroa tai jukurttia terassillaan ja huusi "What the hell you did that for!" kun kävelin vettä pitkin takaisin rantaan.<br />Huusin : "It's quite cold. But it does good!"<br />Ja myöhemmin mietin että minun olisi pitänyt pyytää hänetkin uimaan.<br /><br />En halua kirjoittaa tänään gradua. Haluan mennä istua auringossa ja kuvitella kesän.<br />Eilen oli aamu viideltä herätys ja matka kaupunkiin<br />ja kirjoittamista ja työhakemuksia ja arkkitehtimies ja kirjasto ja viiniä ja juustoa ja voileipäkeksejä ja puhetta kirjoista<br />puhetta metsistä, saunasta. puhetta ihmisistä ja erilaisuudesta, maista, matkoista, kulttuureista, puhetta niin helposti ja niin paljon ja kuinka me ymmärsimme ulkopuolisuuden tunteen. hän koska on lähtenyt täältä Suomeen, minä koska olen lähtenyt Suomesta tänne. Ja kun me istumme minun lempikahvilassani ja sanomme kuinka helppoa kaikki lopulta kuitenkin on. Kuinka etuoikeutettuja me kuitenkin lopulta olemme, että voimme lähteä Suomeen tai Uuteen-Seelantiin, minä ymmärrän kaiken valittamisen järjettömyyden, chailasi edessäni, posket punoittaen, ihminen, josta voi tulla ystäväni siinä, ja kaikki se rakkaus, joka jo on olemassa, minulle ja minulta. Niin. Miten onnellista. Ja minä kävelen kirjastoon ja kysyn töitä ja kirjoitan kirjettä ilman kynää ja kynän kanssa ja juon marjasmoothieta. Niin. Miten paljon.<br /><br />ja suuri paketti tungettu postiluukkuun jonka mies piilotti jonnekin ylähyllyille etten avaisi ennen torstaita, sinne missä on pienempikin yksi<br />josta minä jo tiedän että se on puuta<br />minun maastani, koska luin kannen<br /><br />ja tänään minä menin uimaan<br />ja minä näytin niin onnelliselta terassilla kun veri kiersi jaloissa ja käsissä ja vartalossa<br />ja minä näytin niin onnelliselta että olisin tahtonut koskettaa kylmin käsin<br /><br />ja olen kirjoittanut dear mr ja sincerely ja nähnyt unta pimeässä ovesta joka hitaasti alkaa avautua ja me seisomme eteisessä ja minä sanon ovi minä sanon katso ja minä sanon älä avaa mutta minä tiedän että hän avaa sen kuitenkin ja juuri samalla kun hän alkaa avata ovea minä laitan silmät kiinni ja alan ajatella sitä unena ja tajuta että se onkin unta ja minun ei tarvitse katsoa mitä oven takaa tulee<br /><br />ja unessa on kiviä, kallioita, liukkaita mutta kuin kiipeilyseinä<br />ja se on kiipeilyseinä, kun ajattelen niin<br />ja minä pistän käsiä<br />kiipeän, haluan päästä kuivalle kivelle, mutta ne ovat märkiä<br />ja minä olen karannut sieltä<br />missä on pitkätukkainen mies ja puoliksi romuttunut auto<br />ja minun pitäisi lähteä hänen kanssaan harjoittelemaan autolla ajamista<br />mutta hän on tullut sotkutukkaisen maorinaisen kanssa ja heidän silmänsä näyttävät siltä<br />etteivät he ole ajokunnossa<br />ja mies silppuaa pienestä rasiasta vihreitä kuivaneita lehtiä suklaan sekaan, tekee kääryleitä<br />myöhemmin minun mieheni tekee salaattia siskolleen samasta<br />ja minä olen karannut liukkaille kiville, joista näkee meren<br />ja laulan<br />sinä päivänä kun synnyin<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-5512124592080632666?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-53355274330149566862010-08-06T06:19:00.003+03:002010-08-06T06:28:58.012+03:00Tuli ei pala. Olen kyllästynyt savuun ja nokeen ja tuhkaan ja märkiin polttopuihin.<br />Tuijotan vihaisesti takkaa ja laulan kovalla äänellä tule tuli<br />minulle<br />mukanasi valo<br /><br />mutta ei se pala silti.<br />pyöräilen täyttä päätä Ocean beachille<br />kaikki ylämäet ja autot ja tuulet ja pyöräilen vain niin että tulee hiki ja sitten käännyn takaisin enkä välitä vaikka ketjut kolisee ja vaihteet narskuu ja on postia pankista vaan<br />ja mokoma tuli<br /><br />ja pitkä viesti siitä mitä pitäisi kirjoittaa<br />joku on lukenut tekstini niin tarkkaan että osaa sanoa lause lauseelta<br /><br />ja yhtäkkiä syksy on niin lähellä siellä<br />yhtäkkiä kaikki ovat aloittamassa syksyään siellä<br />ja minä vaan yhä istun täällä, yhä vain<br />ja löydän paperiroskiksesta rypistettyjä papereita laskelmista joissa raha<br />ja sanana us<br /><br />that would give us<br /><br />minä luen sen uudelleen ja uudelleen siinä takan edessä<br />jossa ei pala tulta, kuumat hiilet vaan naksuu ja koko yön takkaa ahdistanut pölkky, mustunut.<br /><br />minun piti mennä kouluun tänään<br />mutta halusin olla ahkera ja kirjoittaa sitä mitä minun pitää kirjoittaa<br />kääriydyin makuupussiin ja päätin istua kunnes kiipeäisin vuorelle kirjan kanssa<br /><br />mutta en kiivennyt<br />enkä ottanut kirjaa mukaan koska oli vain polkimet polkimet polkimet<br /><br />yhtäkkiä ymmärrän että olen kadottanut oikeakielisyyden<br />ensin<br />tämä oli vain leikkimistä<br />kokeilemista miten voisi kirjoittaa kun ei välitä pilkuista ja pisteistä ja isoista kirjaimista<br />mutta yhtäkkiä ymmärtää että on kadottanut koko lauseiden tajun<br />ettei enää voikaan palata takaisin sinne<br />kun istuttiin kielenhuollon tunneilla vuosi vuoden perään koska rakastettiin sitä niin<br /><br />linnut istuu rannalla niin kuin ne omistaisi sen. vesi tulee lähemmäksi taas.<br />enkä osaa keskittyä.<br />en sitten yhtään.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-5335527433014956686?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-90010769373993834092010-08-03T23:56:00.004+03:002010-08-04T00:09:12.161+03:00Tänään en ajattele pahoja ajatuksia.<br />Tuuli on niin kova, että lukitsen oven. Vesi virtaa kuin tuuli poispäin rannasta.<br /><br />Minä olin ensimmäistä kertaa meressäni sunnuntaina. Tyttö, joka oli heti tuttu, heti sellainen jonka kanssa saattoi juosta merenrantaan, heittää pyyhkeet rannalle ja sukeltaa kylmään suolaiseen veteen. Mutta flunssa ei lähtenyt sillä. Tai ehkä se tuli takaisin.<br />Ja opettajat ja oppilaatkin ovat sairaina. Flunssa-aalto.<br /><br />Tänään aion katsoa tulta, jota voin katsoa nyt suoraan kun olen raahannut pöytää ja kiviä ja sohvaa, olen tehnyt kotia, tuleen päin.<br /><br />tänään aion kirjoittaa yhden kappaleen loppuun,<br />en voi enää lykätä , väsyneet silmät ja vuotava nenä eivät kelpaa enää tekosyiksi.<br /><br />Olen saanut kirjeitä ja kortteja<br />tarvitsen lisää magneetteja että ne kaikki voivat olla jääkaapin ovessa,<br />minun<br />ystäväni, minun<br />omani<br /><br />tarvitsen omistamista.<br /><br />Unessa minun ystävistäni hupaisin on kauniissa ja rohkeissa<br />hän on vain muutamassa jaksossa, esittää siivoojaa, sellainen sidekick hahmo, joka tulee aina keskeyttämään Brooken ja Ridgen kuhinoinnin<br />ja minä nauran niin, nauran niin paljon<br />että se tulee unenkin läpi<br />hän on niin ihana, hän on vain oma itsensä siellä mutta juuri siksi hän onkin niin hauska<br />koko sarjalta menee pohja ja se muuttuu ihan farssiksi<br />vain koska ystäväni tulee siivoojana sisälle<br />ja nyt<br />koko uni tuntuu ihan absurdilta<br />eikä se tunnu selitettynä yhtään hauskalta<br />mutta unessa minä nauran, niin onnellisena kun näen hänet siellä, kauniissa ja rohkeissa<br />hymyilemässä, huulipunaa huulissaan.<br /><br />ja on myös uni, jossa pakkaan loppumattomia tavaroitani lapsuudenkodistani<br />aina uusia laatikoita leluja, vanhoja vaatteita, sängyn alta, kaapeista<br />joudun ohjeistamaan toisia ihmisiä pakkaamisessa<br />he eivät ymmärrä vaikka sanon että voitteko tyhjentää noiden vaatekaappien vaatteet näihin laatikoihin,<br />kaikki pitää näyttää kädestä pitäen<br />aivan kuten koulussa lapsille, joita ei kannusteta ajattelemaan itse<br /><br />ja on uni, jossa minullakin on rooli<br />vaaleanpunaista huulipunaa, samanvärinen hame<br />ja nenäliinakin on pinkki<br />mutta en enää muista miksi olen pukeutunut niin, en enää muista rooliani<br /><br />unet häipyvät niin kuin meri tuulen mukana ja tuuli omassa kyydissään. Nyt minun pitää ruveta kirjoittamaan tutkimusta. Kirjoittamaan lukua loppuun. Huokaus.<br />Huokaus.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-9001076937399383409?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-14919158740532540102010-07-27T05:27:00.003+03:002010-07-27T05:43:37.605+03:00On jo pimeää kun ajetaan autolla takaisin kotiin<br />pimeää kun lähdetään<br />ja minä päätän kirjoittaa cv:tä tänään<br />takka on palanut koko yön<br />ja ulkona on sellainen tuuli että pyykit ovat tuhannen kierroksella<br />ja etsiessäni englanninkielisiä nimiä kouluille ja työpaikoille<br />alan lukea lukiolaistyttöjen blogeja<br />niiden tyttöjen jotka käyvät nyt samaa koulua kuin me<br />silloin<br /><br />miten minulla oli punaiset sammarit ja punavalkoraitainen villapaita<br />punaiseksi värjätyt hiukset<br />ja kuitenkin ihan samalla tavalla seisoin jalat ristissä kuin nytkin<br /><br />kahvila etsi tarjoilijaa<br />aion hakea sitä työtä<br />kai minun on vain todettava että ihan sama vaikka olisi tohtorin paperit<br />omalta alaltani<br />minun tutkintoni ei merkkaa täällä mitään<br /><br />katson kurssisuorituksia<br />miten turhanpäiväisiä ne ovat<br />miten monia satoja tunteja tuhansia tunteja olen teknisesti istunut opiskelemassa<br />ja yhtäkkiä niillä ei ole mitään merkitystä<br /><br />tuijotan ihmisiä supermarketin parkkipaikalla<br />nuoria miehiä ja autoja<br />lasken kuinka monta toytaa (18/40) ajaa ohitseni<br />millaisia äitejä<br />millaisia lapsia, perheitä, isejä, isovanhempia, sisaruksia<br />tuijotan heitä kaikkia<br />ja mitä he ovat ostaneet<br />nojaan ostoskärryihin<br /><br />ja aamulla valo tulee äkkiä<br />usvassa metsät ja tiet<br />kuin syysaamu<br />silloin kun ajettiin äitin kanssa Orivedelle<br />ja minä tahdoin pysähtyä ottamaan kuvaa<br />alan unohtaa sanoja<br />kaikilla kielillä<br /><br />kurpitsat ovat itäneet<br />en tiennyt että ne kasvavat suurina lehtinä mullan alta<br />nekin alkavat<br />yhtä nopeasti kuin valo<br /><br />he kaikki tuntuvat etäisiltä<br />minä kirjoitan oman suosikkini paperilapulle ja odotan koko päivän virkailijaa paikalle<br />mutta turhaan<br />nukahdan puistoon<br />ja japanilaiset turistit (tai maahanmuuttajat) nauravat minulle<br />ja minä teeskentelen lukevani kirjaa<br /><br />sade on vain kuuro<br />puut yhä paikoillaan<br />ja minun pitäisi kääntää suomenkielisiä sanoja pitäisi pitäisi<br />minä ymmärrän etten koskaan tahtonut istua elämääni koneen ääressä ja kuitenkin<br />olen valinnut kirjoittamisen<br /><br />tässä maailmassa kukaan ei tiedä sinusta mitään<br />ellet kerro<br />sitä paperilla.<br /><br />joten minä rupean tekemään sitä paperia<br />paperia paperia jonka voi jättää kahvilaan ja kouluun ja kirjastoon<br />jättää merkiksi hei olen olemassa<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-1491915874053254010?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-49274658032271837872010-07-21T05:59:00.004+03:002010-07-21T06:10:49.135+03:00Tänänä sataa<br />ja minä päätin yöllä että ryhdyn vain kirjoittamaan<br />että kirjat saavat nyt jäädä<br />hetkeksi ainakin<br />minä hukun niiden paljouteen jos aion lukea kaiken<br />ja otin tavoitteeksi yhden luvun kirjoittamisen<br />ja se sujuikin paljon helpommin kuin kuvittelin<br />yhtäkkiä huomaankin että minulla on jo aika paljon<br />että päivät joina olen vain lukenut ja lukenut ja ne ovat valuneet hukkaan,<br />ajatuksissani<br />eivät olekaan<br />vaan kaikki on tallessa<br />viitteinä<br />ja kirjoittaminen on niin paljon helpompaa.<br /><br />Tänään on satanut<br />ja yöllä oli juhlia<br />yöllä oli sanataideopetusta paikallisessa koulussa<br />mikä on edessä oikeasti huomenna<br />enkä usko että he huomenna ahtautuvat kaikki pieneen koloon pihalla<br />ja me opettajan kanssa katsomme kuinka kymmenenvuotiastyttö suutelee paljon vanhempaa miestä siellä.<br /><br />Toisinaan jään vain tuijottamaan tulta. Toisinaan merta. Toisinaan sadetta.<br />Sellainen päivä. Ja sellainen että tahtoo kuunnella<br /><br /><span style="font-style: italic;">Sometimes I breathe you in</span><br /><span style="font-style: italic;">And I know you know</span><br /><span style="font-style: italic;">And sometimes you take a swim</span><br /><span style="font-style: italic;">Found your writing on my wall</span><br /><span style="font-style: italic;">If my hearts soaking wet</span><br /><span style="font-style: italic;">Boy your boots can leave a mess</span><br /><br />Tori Amosta. pistää sen lujalle.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-4927465803227183787?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-85437680290051767422010-07-20T06:44:00.003+03:002010-07-20T07:02:19.493+03:00Olen kahvilassa,<br />ja käytän kahvilan internettiä<br />tuntuu vähän rikolliselta<br />että istun täällä vain tunti toisensa jälkeen vaikka olen juonut jo kaiken chain ja olen syönyt jo kaiken porkkanakakun.<br /><br />Menin tänään yliopiston kirjastoon, sattuman kaupalla juuri kasvatustieteen laitoksen sivukirjasto sijaitsee täällä pohjoisessa<br />mutta<br />koska en ole kirjoilla täällä yliopistossa minulla ei ole oikeutta lainata heidän kirjojaan<br />itseasiassa<br />en saa edes selata katalogia että mitä kirjoja heillä on<br />tarpeeksi puhuttuani sain luvan selata kirjoja siellä kirjastossa<br />vaikka minun pitää kyllä sitten lähteä jos OIKEAT opiskelijat tarvitsevat tilaa tai kirjoja<br />siellä minä sitten istuin<br />kauimmaisessa nurkassa<br />mutta sain istua viisi tuntia<br />ja yhtäkkiä edessäni seisoi mies<br />jolla oli nahkainen salkku ja pieni parta ja tuikkivat silmät<br />ja hän kysyi ai sinä olet suomesta<br />ja minä sanoin joo ja sitten hän kertoi että on viiden viikon päästä lähdössä Suomeen<br />opettamaan, Aalto yliopistoon arkkitehtuuria<br />että hänet on myös kutsuttu töihin erään kuuluisan arkkitehdin toimistoon<br />ja me puhuimme maidemme samankaltaisuuksista ja hän rakastaa minun kotimaatani<br />eikä piittaa kylmyydestä koska kylmyys on siellä siedettävämpää<br />ja minä hymyilin ja nyökkäilin ja pidin hänestä niin<br />ja hän oli paljon luottavaisempi minun suhteeni kuin opettajat koulussa<br />sen suhteen että saisin töitä täältä nimittäin<br /><br />ja hän tuntee täältä kaksi suomalaista naista<br />ja hän lupasi lähettää minulle heidän puhelinnumeronsa niin voin soittaa että moi<br />ja me nauroimme<br /><br />ja minä ostin lankoja<br />kahdelta vanhalta mummolta<br />jotka antoivat kaikista alennuksia<br />ja hyvin hoiperteleva hädintuskin puhuva pitkätukkainen tärisevä maorinainen<br />löysi alusvaatteet viidenkymmenensentin korista<br />kun muuten ne olisivat olleet kaksi dollaria<br />ja minä sain ilmaiseksi punaiset puikot mutta katkaisin toisen jo heti ulkona<br />ja menin takaisin<br />eivätkä he muistaneet olinko jo ollut siellä ja mitä minä olin ostanut<br />oh what are you going to knit my dear<br /><br />ja lihava mies ajaa pyörällään huutaen kovaa takaani niin että säikähdän<br />ja liikennevaloissa ajattelen<br />että minä tiedän jo nämä kadut<br />tiedän jo nämä kadut<br /><br />yöllä me olemme kesämökilläni<br />yöllä minä haluan että me menemme uimaan<br />kävelemme rantaan, kaikki puut on kaadettu, on vain aukeaa, aivan erilaista<br />ja rannassa on kivikko, jota ei ole koskaan ollut ja minä<br />riisun vaatteet kiville ja vesi on lämmintä, se on niin lämmintä tuulesta huolimatta<br /><br />ja on myös uni<br />päivien takainen<br />kun joudun kävelemään kerta toisensa jälkeen kadun päästä päähän<br />kadun jossa teurastetaan<br />ja siinä teurastamon edessä on suurensuuri sika<br />sätkimässä<br />niin suuri ja sätkimässä että minä en voi katsoa<br />mutta ystäväni ei ole moksiskaan hän ei reagoi mitenkään<br />ja minä ajattelen etten minäkään saa<br />etten minäkään saa reagoida<br />että minunkin pitää olla kova<br />ja kävellä kerta toisensa jälkeen sätkivän sian ohitse<br />ja vielä aamullakin minä muistan sen kuvan<br />vielä silloinkin kun ajetaan polttopuita etsimässä<br />ja suurensuuri sika seisoo erään talon pihalla.<br /><br />Mutta on myös kirje<br />isoäidiltä<br />on<br />aurinko kaiken yllä, sama<br />ja ohut ohut kuu<br />on salmiakkia Suomesta,<br />äiti,<br />joka ottaa kopiot kaikista papereistani vaikka pyysin vain tärkeimmistä<br /><br />tyttö, joka kysyy would you like to have strawberry lipstic<br />ja levittää pienillä sormillaan sitä minun huuliini<br />hetkeä myöhemmin hän myös vaatii minua ottamaan mansikkavitamiiniaan<br />ja minä ajattelen myöhemmin ettei minulla ole lainkaan valtaa lapsiin<br />miten vähän minulla onkaan valtaa heihin<br />että siinä minä istun auringossa ja isla nojaa minuun toiselta puolelta<br />elliot toiselta<br />ja myös rocko tulee lähemmäksi<br />pieniä omenanpalasia kiiwinpalasia juustonpalasia<br />he kysyvät tulenko seuraavanakin päivänä.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-8543768029005176742?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-9765006786786765822010-07-16T07:43:00.006+03:002010-07-16T07:58:33.666+03:00<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://1.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/TD_laKYnU4I/AAAAAAAAAuA/0jYC7ului5s/s1600/IMGP2032.JPG"><img style="cursor: pointer; width: 266px; height: 400px;" src="http://1.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/TD_laKYnU4I/AAAAAAAAAuA/0jYC7ului5s/s400/IMGP2032.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5494362308042249090" border="0" /></a><br />Meidän kirjahyllyn palanen<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://1.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/TD_lZ2uUZQI/AAAAAAAAAt4/ANhcfswlQdY/s1600/IMGP1984.JPG"><img style="cursor: pointer; width: 400px; height: 265px;" src="http://1.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/TD_lZ2uUZQI/AAAAAAAAAt4/ANhcfswlQdY/s400/IMGP1984.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5494362302764573954" border="0" /></a><br /><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://4.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/TD_lZdvhVHI/AAAAAAAAAtw/xq4Y5Hq-zKY/s1600/IMGP1980.JPG"><img style="cursor: pointer; width: 400px; height: 265px;" src="http://4.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/TD_lZdvhVHI/AAAAAAAAAtw/xq4Y5Hq-zKY/s400/IMGP1980.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5494362296058729586" border="0" /></a><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://2.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/TD_kqJ9IaGI/AAAAAAAAAto/Phbw7YcBEkc/s1600/IMGP1955.JPG"><img style="cursor: pointer; width: 268px; height: 400px;" src="http://2.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/TD_kqJ9IaGI/AAAAAAAAAto/Phbw7YcBEkc/s400/IMGP1955.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5494361483293255778" border="0" /></a><br />Perunoiden taimet.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://3.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/TD_kpyNakWI/AAAAAAAAAtg/YcdNtcBCX70/s1600/IMGP1933.JPG"><img style="cursor: pointer; width: 400px; height: 268px;" src="http://3.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/TD_kpyNakWI/AAAAAAAAAtg/YcdNtcBCX70/s400/IMGP1933.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5494361476919103842" border="0" /></a><br />Puumaja.<br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://1.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/TD_kptIdSyI/AAAAAAAAAtY/zADbTHWc8P8/s1600/IMGP1932.JPG"><img style="cursor: pointer; width: 362px; height: 400px;" src="http://1.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/TD_kptIdSyI/AAAAAAAAAtY/zADbTHWc8P8/s400/IMGP1932.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5494361475556133666" border="0" /></a><br />Naapureiden (joita en ole vielä kertaakaan nähnyt talossaan) sitruunapuu.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://1.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/TD_kpOSb88I/AAAAAAAAAtQ/6iJWgmXbfzs/s1600/IMGP1925.JPG"><img style="cursor: pointer; width: 400px; height: 268px;" src="http://1.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/TD_kpOSb88I/AAAAAAAAAtQ/6iJWgmXbfzs/s400/IMGP1925.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5494361467276489666" border="0" /></a><br />Mun tulevat kasvatit! Sipulit, salaatit, korianterit, persiljat, pinaatit!<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://4.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/TD_koyq79YI/AAAAAAAAAtI/Ce-K5dSKyrw/s1600/IMGP1918.JPG"><img style="cursor: pointer; width: 400px; height: 268px;" src="http://4.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/TD_koyq79YI/AAAAAAAAAtI/Ce-K5dSKyrw/s400/IMGP1918.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5494361459863057794" border="0" /></a><br />Kuihtuneet kukkaset.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://2.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/TD_kQDSUnHI/AAAAAAAAAtA/rkpoYzdQaKc/s1600/IMGP1910.JPG"><img style="cursor: pointer; width: 400px; height: 268px;" src="http://2.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/TD_kQDSUnHI/AAAAAAAAAtA/rkpoYzdQaKc/s400/IMGP1910.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5494361034826488946" border="0" /></a><br />Tekemäni kahva takkaan ja tuli.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://4.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/TD_kPZcpzvI/AAAAAAAAAs4/-avY_9lu0wk/s1600/IMGP1908.JPG"><img style="cursor: pointer; width: 400px; height: 140px;" src="http://4.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/TD_kPZcpzvI/AAAAAAAAAs4/-avY_9lu0wk/s400/IMGP1908.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5494361023595532018" border="0" /></a><br /><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://4.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/TD_kOVStNRI/AAAAAAAAAsw/LrWmyB9A-gU/s1600/IMGP1903.JPG"><img style="cursor: pointer; width: 400px; height: 268px;" src="http://4.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/TD_kOVStNRI/AAAAAAAAAsw/LrWmyB9A-gU/s400/IMGP1903.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5494361005300200722" border="0" /></a><br />Aarrelaukku, joka pelastettiin roskalavalta tammikuussa.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://4.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/TD_kNhisnzI/AAAAAAAAAso/leZlIN4fJvM/s1600/IMGP1882.JPG"><img style="cursor: pointer; width: 400px; height: 268px;" src="http://4.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/TD_kNhisnzI/AAAAAAAAAso/leZlIN4fJvM/s400/IMGP1882.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5494360991408627506" border="0" /></a><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://3.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/TD_kM1r-wnI/AAAAAAAAAsg/5fu7epyYMv4/s1600/IMGP1874.JPG"><img style="cursor: pointer; width: 400px; height: 384px;" src="http://3.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/TD_kM1r-wnI/AAAAAAAAAsg/5fu7epyYMv4/s400/IMGP1874.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5494360979636404850" border="0" /></a><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://4.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/TD_jz8DHQ8I/AAAAAAAAAsY/Hyj8y3BFO5Y/s1600/IMGP1795.JPG"><img style="cursor: pointer; width: 400px; height: 268px;" src="http://4.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/TD_jz8DHQ8I/AAAAAAAAAsY/Hyj8y3BFO5Y/s400/IMGP1795.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5494360551847314370" border="0" /></a><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://4.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/TD_jzV85BkI/AAAAAAAAAsQ/eJZC0rKB53U/s1600/IMGP1705.JPG"><img style="cursor: pointer; width: 400px; height: 268px;" src="http://4.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/TD_jzV85BkI/AAAAAAAAAsQ/eJZC0rKB53U/s400/IMGP1705.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5494360541620667970" border="0" /></a><br />Aamun ensimmäinen sateenkaari.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://3.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/TD_jzKQVNBI/AAAAAAAAAsI/rd1CYJPk2VI/s1600/IMGP1688.JPG"><img style="cursor: pointer; width: 400px; height: 268px;" src="http://3.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/TD_jzKQVNBI/AAAAAAAAAsI/rd1CYJPk2VI/s400/IMGP1688.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5494360538480981010" border="0" /></a><br />Meidän on tuo punainen talo, joka tupruttaa hälyttävästi savua...<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://3.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/TD_jy6-yJbI/AAAAAAAAAsA/A0IvOVwg1VM/s1600/IMGP1686.JPG"><img style="cursor: pointer; width: 400px; height: 268px;" src="http://3.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/TD_jy6-yJbI/AAAAAAAAAsA/A0IvOVwg1VM/s400/IMGP1686.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5494360534380848562" border="0" /></a><br />Vastarannalta.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://3.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/TD_jyoEHgcI/AAAAAAAAAr4/L9HdX4rA7OM/s1600/IMGP1684.JPG"><img style="cursor: pointer; width: 400px; height: 268px;" src="http://3.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/TD_jyoEHgcI/AAAAAAAAAr4/L9HdX4rA7OM/s400/IMGP1684.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5494360529302946242" border="0" /></a><br />Paikkani.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-976500678678676582?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-9272527031480529882010-07-16T00:58:00.003+03:002010-07-16T01:12:56.768+03:00Tämä aamu aivan erilainen kuin eilen<br />aurinko ei ole eikä tyyni meri<br />vaan sade joka yltyy tuuleksi joka yltyy ja riepottelee puita ja minä kerään pyykit pois<br />eilisestä jääneet<br />kerään ne ja levittelen sohvien pieluksille<br />ja tuli<br />se kituuttelee pieninä liekkeinä jos suljen oven<br />mikä loistava päivä kirjoittamiselle<br />niille sanoille jotka on kirjoitettava loppuun<br />niin kuin tytöt Suomessa<br />saavat aikaiseksi<br />ja minä<br />minun tuhannet epätäydelliset rivini<br />viitteeni lähteeni<br />katkelmat sieltä ja merkinnät tästä ja tästä kirjasta<br />ja istuu koko päivän lukemassa television ja kulutusyhteiskunnan vaikutuksesta lapsuuteen<br />aivan kuin sillä olisi mitään tekemistä oman aiheeni kanssa<br />ja joka päivä mies sanoo sinun pitää opiskella<br />ei korjata venettä<br />ei<br /><br />Tämä aamu eri kuin eilen<br />unet vaeltavat Islannissa ja vuoroin Suomessa ja jouluissa<br />eivätkä osaa päättää kenen kanssa ja missä ajassa. Iltaisin ei tahdo lähteä tulen äärestä, mutta aamuisin jäisi sinne peittojen ja lakanoiden väliin, jalat koukussa, käpertyneenä<br />kun taivas on vaaleanpunainen<br /><br />ja englanninkielinen sanonta pirusta ja vaaleanpunaisesta taivaasta, joka tarkoittaa sadetta.<br /><br />Ja luen Nadeem Aslamin Wasted Vigiliä. Tahtoisin lukea sitä koko ajan, vaikka siinä onkin omat ärsyttävyytensä. Siinä on paljon ärsyttävyyksiä, läpinäkyvyksiä ja päälleliimauksia.<br />Mutta minä tykkään minun illoista kun on tuli ja vain tulen ääressä lämmin ja minä tai mies kysyy tahdotko teetä<br /><br />ja minä kirjoitan muistikirjaan<br />"Discovery for the first time that there could be something magical about someone's name - a mere word but what power it held, as in a fairy tale.<br />It was after all the first thing one learned about another.<br />A way in and a possibility."<br />- Nadeem Aslam, Wasted Vigil -<br /><br />niin kuin minä olen aina ajatellut nimistä<br />a way in and a possibility.<br /><br />ja muistaa sen syksyn kun kikatettiin käytävän päässä köksän luokan edessä,<br />tyttö, joka ihaili lukiolaispoikia kurkistaa sisään ja painaa mieleensä paikan jossa poika istuu<br />minun poikani<br />ja kun tulee meidän vuoromme mennä opettelemaan kotitaloustaitoja<br />minun sydämeni hakkaa kun tarkastelemme istumajärjestystä.<br />Sen tunnin jälkeen ei ollut enää paluuta siihen että poika olisi ollut pelkkä määre<br />sen tunnin jälkeen oli mahdollisuus.<br /><br />Muutaman tunnin päästä hiekkaa, mutta nyt vihreää merta.<br />Avaan takan oven ja tulesta tulee koko ikkunan mittainen<br /><br />Aion nyt laittaa kuvia meidän kodista.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-927252703148052988?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-64520851448958785342010-07-14T04:43:00.003+03:002010-07-14T04:54:11.060+03:00Minä olen löytänyt sen mitä tahdon sanoa<br />istun takan ääressä ja yhtäkkiä se on siinä<br />sanoissani rivi rivien perään<br />ja minun sydän alkaa hakata lujempaa<br />ja sitten minä kirjoitan ja kirjoitan ja<br />kaikki on yhtäkkiä niin selvää<br />hetken<br />ja minä vien kompostin ulos<br />ja minä katson aurinkoon<br />ja pyykit<br />naapurin rouva sanoo eikö meillä ole pesukonetta ja ojentaa raparperia<br />minä sanon miehelle että hän tarkkailee kaikkea mitä minä teen<br />mutta nyt minulla on suklaakakkuleivoksia<br />hänen raparperiaan välissä ja aion viedä heille muutaman leivoksen<br />ne ovat makeita ja epämuotoisia mutta<br />ehkä he pitävät niistä kuitenkin, kukapa ei nyt makeasta<br /><br />ja minä olen katsonut elokuvia afkanistanista pakistanista iranista irakista tsetseniasta<br />luen kirjaa afkanistanista<br />ja kirjapinoja<br />ja kirjapiirejä ja viiniä ja juustoa<br />ja unia ja unia ja unia<br /><br />ja auringonlasku josta sanotaan ettei unohdeta<br />mutta unohdetaan kuitenkin<br />koska me ajetaan sen ohi eikä kummalakaan ole kameraa<br />mutta sitten on silta ja pimeä jo ja katulamput ja puu jonka kiemuraiset oksat menevät veteen asti<br />ja hän ottaa minut kiinni<br />eikä mikään ole<br /><br />naapurin täti on nähnyt delfiinejä sen jälkeen kun minä olen tullut<br />minä sanon höh poljen jalkaa miksen minä<br /><br />ja minä<br />olen löytänyt sen mitä tahdon sanoa<br />minä<br />ehkä joudun muuttamaan aihettani jonkin verran mutta<br />niinhän se aina on<br /><br />ja meri<br />on kirkas<br />ja taivas<br />on kirkas<br />ja kirkasta kirkasta ja laivat pysyvät paikoillaan<br />taivaat<br /><br />vuosi on kulunut. vuosi. miten kummallista.<br /><br /><span style="font-style: italic;">Good is better than perfect</span><br /><span style="font-style: italic;"> Scrub til your fingers are bleeding</span><br /><span style="font-style: italic;"> And I'm crying for things that I tell others to do without crying</span><br /><br />laulaa Regina juuri nyt. Ja minä menen ja leikkaan leivokset neliöiksi ja kävelen jyrkän ylämäen ja koputan oveen.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-6452085144895878534?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-41649211939049705442010-06-30T07:44:00.004+03:002010-06-30T08:05:43.274+03:00Isla kysyy miten minun nimi kirjoitetaan ja kirjoittaa sitten ikkunaan I love you ja nimeni.<br />Kerron hänelle kun aurinko paistaa ja kaikilla on eväslaatikko auki terassilla<br />että hänen nimensä lausutaan Suomessa ihan eri tavalla. Hän ei oikein ymmärrä, sanoo "but my name is Aila"<br /><br />eilen minun pyörän ketjut jäi niin jumiin etten voinut polkea koululle<br />illalla mies sanoo sinun täytyy polkea taaksepäin<br />minä sanon minä poljin<br />no polje kovempaa mies sanoo ja tänään kun ketjut jäävät jumiin tiedän miten selvitä tilanteesta ilman miehen apua<br /><br />ja me istumme sohvilla ja juomme punaviiniä ja on minun tuli<br />ja miehen pomopomo keskustelee kanssani työehtosopimuksista ja liitoista<br /><br />ja opettaja Etelä-Afrikasta ei tiennyt että Suomi on kuulunut Venäjälle<br />ja toinen opettaja kertoo lapsille että Suomi on se, jossa purkautui se tulivuori<br />minä sanon, se oli Islanti<br />ja kolmas opettaja kuvittelee Suomen olevan Norja<br />ja neljäs epäilee onko Suomen naapurimaa sittenkään Venäjä.<br /><br />Mutta minä otan kaksi poikaa mukaani ja me menemme siivoamaan art shediä<br />ja me ei siivota kunnolla<br />koska ei ole siivousvälineitä ja siellä menisi ikuisuus jos todella tahtoisimme hyvää jälkeä<br />ja minä menen takaisin maalaamaan hirviöitä<br />poika, joka ei ymmärtänyt connecting fourin ideaa yhtään on piirtänyt lumoavan hirviön ja maalaa niin tarkasti ja harkitusti ja kirkkain värein keskittyneesti että minä ajattelen<br />kuinka erilaisia he ovat<br />kun Star maalaa sinne tänne huiskii ja huitoo, värit eivät pysy raameissa, sekoittuvat ja hän haluaisi olla jo toisella puolella luokkaa, ehkä pelaamassa connecting fouria, jossa päihitti kaikki.<br />Little Star.<br /><br />Ja perjantaina on viimeinen koulupäivä ennen lomaa<br />minä kerron että meillä on melkein kolme kuukautta kesälomaa<br />ja ilmainen lounas ja ilmainen koulutus ylipäänsäkin ja lapset eivät aloita koulua 5-vuotiaina. Ja opettajankoulutus kestää viisi vuotta, kyllä he käyvät yliopiston, ovat maistereita.<br />he hämmästelevät. he hämmästelevät miten kaikki se on mahdollista. onko meillä korkeat verot, he kysyvät. He hämmästelevät ja hämmästelevät.<br />Ja me keskustelemme koulutuspolitiikasta.<br /><br />Ja minä, minä senkun luen Maria Montessorin metodeista<br />ja ajattelen vapautta ja itsenäisyyttä<br />ja luovuutta ja itsenäistä ajattelua ja päätöksentekoa.<br />Ajattelen ja ajattelen ja tahtoisin perustaa koulun.<br />Tahtoisin elää sitä aikaa kun uusia ajatuksia tuli ja maailma oli tutkimaton<br />ja tahtoisin mennä viidakkoon, jossa alkuperäiskansa, jonka luolta kukaan ei ole selvinnyt elävänä<br />kukaan ei tiedä siitä mitään<br />voi miten mahtavaa, minä ajattelen<br />että vielä on koskemattomuutta<br />tutkimattomuutta<br />kolonisoimattomuutta<br /><br />ja minä ajattelen<br />että miksi minä aina vain ajattelen<br />että lapsena minä ajattelin lauluja<br />minä ajattelin elokuvia<br />edelleen<br />kuvia<br />minä kirjoitan mielessä ja sitten en oikeasti<br />toteuta mitään niistä<br />että miksi<br />en ostaisi videokameraa ja ryhtyisi kuvaamaan niitä kaikkia putoavia lehtiä ja lumihiutaleita ja ohikiitäviä maisemia ja taloja ja ikkunoita ja ilmeitä<br />miksi en hyppäisi junaan halki siperian<br />ja pysähtyisi sellaiseen kylään jossa ihmiset eivät osaa mitään niistä kielistä mitä minä<br />miksi en<br />hankkiutuisi kalastajalaivaan ja seilaisi ympäri maailmaa<br />miksi en ostaisi värikyniä ja piirtäisi ympyröitä valkoisille papereille<br />miksi en maalaisi suuria tauluja<br />istuttaisi puita<br /><br />toisinaan<br />toisina hetkinä joskus<br />sitä muistaa<br />että asioita voi toteuttaa<br />että maailma ei ole millään lailla<br />se ei ole mikään sellainen mikä vain pysyy ja systeemi<br />ei mitään valtaa ja määräyksiä<br />todellisuudessa me voimme kävellä jos meillä on jalat<br />ja me voimme puhua toisille ihmisille jos meillä on suu ja äänihuulet<br />ja keuhkot<br />ja pallea<br />ja jos meillä on kaikki kohdallaan me voimme ajatella itse<br />eikä meidän tarvitse mitään<br />meidän ei tarvitse mitään, eikä mitään ole ennalta määrätty<br />ei<br />vaikka olisi opiskellut viisi vuotta yliopistossa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-4164921193904970544?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-34372881203344660572010-06-23T06:13:00.005+03:002010-06-23T06:29:00.572+03:00Istun ulkona<br />vaikka jostain syystä tämä iltapäivän aurinko tekee uneliaaksi ja tekisi mieli hautautua kaikkiin peittoihin<br />unohdin ottaa kuvan koululla<br />vaikka se olisi ollut päivän kuva<br /><br />koulu<br />joku opettaja oli leiponut kakkua<br />suklaista ja sitten juustokakkua<br />ja kaikki yrittivät sanoa nimeni oikein<br />että tulee paino ja a:n tai i:n sijasta e, meidän ee.<br /><br />ja olin 6-7-vuotiaiden luokassa, matematiikan tunnilla<br />ja kaikki halusivat oppia suomenkielisiä sanoja ja kuulla revontulista<br />ja minä autoin kolmea tyttöä, oli helmitaulut ja sellainen jota kutsuin käärmeeksi<br />mikä on snake suomeksi, he kysyivät ja he kysyivät kuinka vanha olet<br />näytät kyllä neljätoistavuotiaalta<br /><br />suloiset. annika, jessie ja summer.<br /><br />ja sitten kaaduin pyörälläni, melkein<br />kun tulin takaisin kapeaa polkua metsän läpi. jarrut on ihan kumman tehokkaat ja minua oli varoitettu siitä<br />että ei kannata jarruttaa yhtäkkiä kovasti koska muuten lennät tangon yli ja ei tule kivaa jälkeä<br />mutta sain pyörän pysäytettyä ja luiskahdettua jaloilleni sivuille<br />ja lähikaupan mies ei sanonut edes terve<br />minä katsoin millaisia leffoja niillä on vuokrata<br />koska minun unkarilaiset elokuvani eivät ole saaneet täällä suurta suosiota<br /><br />tänään olisi jooga<br />alkkisnarkkismiehen jooga<br />jossa kaikki on seinää vasten ja miehellä joogakirja mukana<br />ja jostain saarilta tullut mies u can call me cookie<br />u need a drive<br />ja minä hymyilen nätisti niin kuin aina ja kiitän niin kuin aina ja minulla on legginssit ja pitkä paita vaan ja lyhyt matka kävellä<br />ja en tiedä jaksaisinko mennä<br />mies sanoo pitää olla sosiaalinen<br />mies sanoo että totta kai tunnen oloni ulkopuoliseksi kun olen vasta muuttanut että siksi juuri pitää mennä että tutustuisi<br />huokaus<br />joogassa kaikki vaan tekee omia liikkeitään<br />epäkoronologisesti ja epäloogisesti ja liian lyhyen aikaa ja väärin<br />ei siellä sosialisoida<br />mutta ehkä pitäisi antaa toinen mahdollisuus.<br /><br />huomenna menen toistamiseen kouluun<br />david ei halua minua huomenna luokkaansa joten menen jonkun naisen luokkaan, joka ei ole itse siellä<br />mutta se ei haittaa<br />minua kaiketi tarvitaan silti.<br /><br />linnut rapistelee pensaikossa. tekisi mieli varastaa naapureilta sitruunoita. ne ei ole koskaan kotona, luulen että tuo vihreä talo on vain kesämökki. musta lintu oranssi nokka. minä näen talomme läpi ja kuvittelen millaista olisi nähdä revontulet eteläisellä pallonpuoliskolla.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-3437288120334466057?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-9399098289786571442010-06-22T07:14:00.004+03:002010-06-22T07:29:49.841+03:00Tänään hyppäsin tatuoidun miehen autoon, lapset takapenkillä<br />ja ajoimme kouluun kukkulan päälle.<br />Rehtori kierrätti minut siellä ja huomenna menen heidän aamuteellensä sopimaan aikatauluista.<br />Kyllä. Aloitan työt koulussa.<br />Näin aluksi vapaaehtoispohjalta.<br /><br />Linnut lentää matalalla.<br />Harmaat ukkosilta näyttävät pilvet ja sateenkaari.<br />Haluaisin laittaa kuvia jo tänne, mutta tällä netillä ei voi ladata mitään. pitää odottaa toimistopäivää.<br /><br />Meri aaltoilee.<br />Minä olin puutarhassa koko päivän ja sitten mies yhtäkkiä tulikin kotiin<br />tunniksi vain mutta me juotiin chai lattea meidän terassilla ja katseltiin lintuja kun ne sukelsi kaikki yhtä aikaa.<br /><br />Nyt soi Tori Amos ja olen yrittänyt etsiä kaikista kaupoista (mukaan lukien ekokaupat ja luonnontuotekaupat ja punnitse ja säästä tyyliset) soijarouhetta. kukaan ei edes ymmärrä mitä tarkoitan. mutta eilen löysin yhden paketin, jonka kyljessä lukee "vegetarian mince" mikä siis tarkoittaa että kasvis liha. jeah. mutta se on vähän kuin vaaleaa soijarouhetta joten se saa luvan kelvata.<br />Hullua miten pienetkin asiat on erilaisia. Ja tuorehiivaa en myöskään ole löytänyt. Ruisjauhot vihdoin.<br /><br />Nyt sataa. Ei niin lujasti että pitäisi hakea taimet sisälle.<br />Me seisottiin terasilla merelle päin ja naurettiin<br />kun mies sanoo että tämä on niin koti että tekee mieli ajaa tunti matkoja vain ollakseen tunnin kotona<br />minä sanon että koulu oli niin kiva että voisin laittaa lapseni sinne<br />mies sanoo, juuri eilenhän sanoit ettet halua lapsia<br />ja me istumme sylikkäin ja katsomme merelle.<br /><br />ja nyt on taas jo ilta-aurinko. jos islannissa sää vaihteli päivän aikana lumisateesta helteeseen, niin täällä se tapahtuu kymmenen minuutin sisällä kaikki.<br /><br />päivä alkaa taas olla joka päivä pidempi.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-939909828978657144?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-3658961421439968802010-06-18T06:59:00.003+03:002010-06-18T07:19:58.140+03:00Eilen illalla luin Campbellia,<br />siis biologian perusopusta<br />juu, sitä samaa, jota kahlataan yliopiston bilsankursseilla läpi<br />voi voi<br />istuin tulen vieressä ja<br />oh! have you ever thought how complicated the life is?!<br />oh! Did you know that there is a cancer cell which has been dividing since year 1951?!<br />oh! I love biology!<br />ja mies sanoo I know ja pähkäilee omia työjuttujaan<br />sitä kuinka joku on lähettänyt rekan väärään osoitteeseen ja nyt tulee ylimääräisten tuhansien laskut<br />ne sanoo lemon<br />fucking lemons<br />ne sanoo<br />kun me sanottais vitun ääliöt<br />idiootit, tyhjäpäät, muna-aivot<br /><br />ja tänään minä lähetin minun tekstin<br />mutta nyt menee monta kuukautta ennen kuin saan palautetta ja ryhtyä muokkaamaan taas<br />uudestaan<br />ja nyt pitää kaiketi keksiä jotakin muuta tekemistä<br />höh<br />minä sanon<br />höh<br />minunko pitäisi lakata nyt kirjoittamasta<br />että nyt pitäisi taas ruveta lukemaan vieraalla kielellä<br />ja kirjoittamaan lauseita, joissa pitää pistää pilkut ja pisteet ja isot kirjaimet ja<br />lähdeviitteet ja plaa plaa<br /><br />plaa plaa<br /><br />kuuluu vaan vuotavan vesihanan tiputtelu ja tuuli takassa<br />tuli on palanut koko päivän kiltisti<br />kun raivosin sille aamulla<br />huusin fucking fire<br />ja jätin sen yksin kituuttamaan<br />ja sitten se roihahtikin<br />noin vaan kun olin laskemassa vettä kattilaan piparminttuteetä varten<br />katsoin sitä epäluuloisesti ja kohotin kulmiani<br />mitä<br />aiotko oikeasti palaa vai?<br />ja niin se vaan lähti<br />ja se on ollut paljon lämpimämpikin kuin yleensä<br />ja minä poljin<br /><br />poljin vähän eteemmäksi kuin yleensä<br />en tavallista reittiäni rannalle sinne mistä voi kävellä kahteen suuntaan meren rantaan ja vuorien yli ja lehmien läpi<br />poljin kukkulaa ylös ja käännyin takaisin ja ohitin kahdesti saman vanhan pariskunnan<br />ja sitten on ollut sadekuuroja<br />ja minulla veriset naarmut kaulassa<br />huomaan ne kun pesen pyykkiä<br />mistä minä oikein näen unta? minä ajattelen ja ne ovat symmetriassa<br />kummallakin puolella tismalleen samassa kohtaa.<br /><br />me ei lähdetäkään viikonlopuksi etelään<br />me aiotaan kokeilla venettä<br />ja minä tahdon oppia onkimaan niin<br />että voin mennä onkimiesten väliin kivikkoon päivällä kun ne viskaa vavan mereen ja puhuu kovaäänisesti<br />sitten minä en enää kävelisi kumisaappaissa vastapäisiä kiviä ja tähyilisi toisiin suuntiin.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-365896142143996880?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-52471080580618472742010-06-17T05:14:00.003+03:002010-06-17T05:33:12.604+03:00minä olen kirjoittanut<br />olen kirjoittanut valmiiksi nyt<br />mies sanoo mahtaa olla mahtava fiilis<br />minä sanon ei oikeastaan<br />koska ei minusta tunnu että se on vielä valmis<br />luen sitä uudestaan ja uudestaan ja joka kerralla muutan jotain<br />pitääkö lukea niin monta kertaa ettei halua muuttaa enää riviäkään<br /><br />minulla on avonainen kirja<br />ja muistikirja<br />ja toinen avonainen kirja<br />ja tuli<br />ja meri<br />ja puut kiemuraiset<br />joiden nimi onkin Pōhutukawa<br />nyt kun tiedän nyt kun olen lukenut sen kirjasta<br />joka kertoo pelkästään puista<br />mutta se kirja ei ole auki<br /><br />on sanoja sanoja sanoja monta sataa sivua vain omiani<br />ja veneet merellä kulkevat<br />linnut<br />aamulla mies sanoo kuulitko<br />mitä minä kysyn<br />linnun, mies sanoo<br />en, minä sanon ja tulen lähemmäksi, minkä<br />se oli kiwi<br />ai, minä sanon, minä en kuullut<br />se tulee uudestaan<br />ja minä kuuntelen ja vaivun takaisin uneen<br />ja kun mies hetken päästä nousee, kun on yhä pimeää<br />minä sanon etten kuullut<br />ei se enää laulanutkaan, hän sanoo<br />höh, minä sanon,<br />mutta se tulee uudestaan, ihan varmasti<br />millainen ääni sillä on, minä kysyn<br />en minä voi sitä matkia, se on aika erikoinen, mies sanoo<br />mistä minä sitten tiedän että jos kuulen sen, minä sanon<br />ja mies sanoo että se on erilainen kuin muilla, ihan erilainen mutta me kuulemme sen vielä<br />ja minusta tuntuu että hän on suihkussa tunteja ja sitten on hiljaisuus<br />ja minä katson kun valo tulee jo ikkunasta kun taivas alkaa olla vaaleanpunainen vaaleansininen eikä ole varma onko siellä pilvet vai onko ne vain värejä<br />ja miehen parta on märkä kun se suutelee<br />ja minä kasaan peitot takaisin päälleni<br />ja taas minä kuulen ovet ja radiot niin kuin aina rajamailla<br />mutta tällä kertaa en jaksa välittää<br />minun veljeni ei voi olla täällä, missään nimessä minun veljeni ei ainakaan ole tullut ovestamme sisään ja tule minun huoneeseeni, käännän kylkeäni heille<br />kuville<br />ja nousen ylös kun kello on jo puolikymmenen<br />ja tuli<br />on saatava palamaan<br />ja meri tulee lähemmäksi<br />ja odotan että se loittonsi että voisin kävellä kiviä pitkin<br />mustia en tiedä simpukoistako<br />vai linnuista<br /><br />ja sitten minä kirjoitan<br />kaiken taas uudestaan<br />ja sitten on viimeiset sanat<br />ja meri on tyyni ja se loittonee<br />ja yhtäkkiä kaikkien sanojen jälkeen saarista<br />minä olen täällä<br />saaressa, kaukana<br />ja olen ollut niissä toisissakin<br />saarikartta, saarikartta<br />pohjoiset, eteläiset<br /><br />vesi tippuu hiljakseen<br />ja pilvet kuin postikortista<br />vuoret, vihreys<br />tai valkoinen valkoista jää<br />äiti kysyy miten te tarkenitte noin<br />ja minua naurattaa<br />silloinkin kun hypätään ilmaan<br />ranskalainen, tanskalainen ja minä<br />hypätään ilmaan hypätään ilmaan.<br /><br />mutta se oli silloin<br />kun kirjoiteltiin postikortteja vielä suomeen osoitteeseen, jossa itsekin oli asunut<br /><br />nyt sukeltaa lintu<br />kivet paljastuvat meren alta<br />ja minun korianterini kaikki pienillä aluilla<br />persilja, sipulit, salaatit, ne kaikki odottamassa auringonvaloa, postikorttimaisemassa<br /><br />can i call you mine, laulaa Laura Veirs<br /><br />July Flame<br />firey kind<br />will always<br />lead me through the night<br /><br />July Flame<br />sweet summer peace<br />high up in the breath<br />just out of my reach<br /><br />can I call you mine?<br /><br />nämä puut, nämä vedet<br />milloin minä voin sanoa minun?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-5247108058061847274?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-3804738684685601132010-06-14T01:24:00.003+03:002010-06-14T01:44:53.968+03:00Sateenkaaria<br />öljylaivat siniset punaiset mustat<br />tuli ihan pienellä vesisadekuurot rajuina<br />ja minulla on pyörä<br />sellainen jonka ajaminen tuntuu siltä kuin olisi ensimmäistä kertaa pyörän selässä<br />tuntuu kuin en olisi koskaan ajanut pyörällä en koskaan.<br /><br />me lasketaan rahoja autossa<br />ajetaan koko päivä<br />on jo pimeää kun sanotaan moi parkkipaikalla ja etsitään ravintola<br />jossa ei ole kasviruokavaihtoehtoja mutta lankkulattiat ja hirsiseinät<br />minä kerron ettei meillä ole kokolattiamattoja ja kirjoitan äitille että nyt olen valmis pakistanin matkalle<br /><br />postilaatikossa on kirje muumipaperinen<br />kostunut<br />ja minä opetan joogaliikkeitä<br />tuntuu kuin keskellä yötä mutta se on vain pimeys<br />pimeys joka ei ole mitään verrattuna meidän talveemme mutta pimeyttä kuitenkin<br />ihan sama millä pallonpuoliskolla<br />kuin aikaisin alkava yö<br /><br />nenä on aina kylmä ja sormet<br />ja korianterit ovat itäneet, sipulit<br />salaattien ja pinaattien jäännökset pelastin maasta ja istutin tyhjiin maitopulloihin<br />etanat, nuo tuholaiset<br />ja minä rakennan kasveilleni alusia<br />ja ruuvaan käteen<br /><br />ja nyt on tekstipinkka. mutta oikeasti sää on ihana juoksemiseen<br />uuden pyörän harjoittelemiseen<br />meressä kulkemiseen<br />niin kuin eilen kun vuorovesi oli niin matalalla että saattoi kävellä meressä tavallisesti kelluvalle ponttonille asti<br />saappaat upposivat mutaan ja pohjalla olleet simpukat olivat yhtäkkiä kuivalla maalla.<br />Mies sahasi bambuja polttopuiden katokseen ja minä kävelin meressä<br />hullun taiteilijan pihalla oli auto ja autossa mies<br />minulla simpukat kädessä ja tuulenpitävä takki<br /><br />yöllä on tähdet<br />minä mietin voinko tunnistaa niistä yhtäkään kuviota<br />ja kun laittaa silmät kiinni ja avaa ne ovat kadonneet<br />pilvet tilalla ja sade<br />silmät kiinni<br />aamulla vesi kiertäää ympyrää<br />ja linnut, kaikki, lähtevät yhtä aikaa lentoon<br />kirjeen kulmassa hämäkinseittiä<br /><br />mutta nyt minun pitää aloittaa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-380473868468560113?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-3192991376269510932010-06-09T06:00:00.003+03:002010-06-09T06:17:53.338+03:00Koko päivän on ollut sininen taivas<br />se on aina sininen kun tekee mieli istua takan ääressä ja kirjoittaa<br />mutta sitten selaakin kaikkia ruokablogeja vaan etsii jotain ei oikein tiedä mitä ja tekee rahasiirtoja ja yrittää nikkaroida kukille alustaa ja pitää takkaa hengissä ja kasvimaa on tuhoon tuomittu<br />etanat<br />ne ovat syöneet kaikki pinaatit ja salaatit ja minä olen sellainen joka ottaa hanskat heti kädestä<br /><br />mutta ulkona on kylmä tuuli vinkuu katossa ja aallot tulevat lähemmäksi taloa<br />joku aamu täytyy mennä uimaan<br />en ole vielä uskaltautunut<br />enkä kanoottinkaan<br />enkä kalaan<br />enkä kouluihin ja päiväkoteihin en toiseen suuntaan en pyörän selkään en joogaan<br />ihmiset ehdottelevat vuoronperään sinun täytyy mennä sinne sinä voisit sitä oletko käynyt jo siellä oletko nähnyt sitä sinähän voisit voi sinun on pakko voi<br />ja minä vain niin minä joo kuulostaa hienolta ehdottomasti<br />mutta todellisuudessa tahdon nyt vain kirjoittaa<br />kerrankaan en tahdo matkustaa vuorien välistä ja meren halki ja koko ajan ajatella joitain toisia paikkoja ja aikoja<br />pitkästä aikaa olen juuri tässä nyt missä tahdonkin enkä minä niin kovasti kaipaa mitään muuta<br />mies sanoo auto<br />meidän pitää hankkia nyt se auto niin pääset pois<br />ja minä sanon niin<br />vaikka todellisuudessa en tahdo pois en tahdo olla vasemmalla puolella tietä en oikeasti<br />vaikka on niitäkin hetkiä<br />tietysti<br />että ajaisi vain sitten maailman ääreen<br /><br />islannissa oli jotenkin turvallisempi ajaa vaikka ihmisillä olikin kova vauhti eikä väliä kummalla puolella tietä<br />jotenkin sellainen autius<br />kun täällä kaiken pitää olla niin cool<br />jotenkin vain coolisti mennä ohi kaikista tai ajaa kovaa kurveista ja ei yhtään sellainen hei me ollaan landella kun puhutaan englantiakin<br />kaikkien kieltä hei, parasta kieltä<br /><br />ja yhtäkkiä minä olen jotenkin eksoottinen<br />pilkkomassa perunoita, sipuleita hienontamassa yrttejä etsimässä pannua what would you like to drink ja minä sanon etten ehdi nyt mitään juoda ja olen niin eksoottinen ja vastaan samoihin kysymyksiin yhä uudestaan ja uudestaan ja hymyilen niin kuin suomalaistytöt hymyilee<br />ja nainen, päätoimittaja katsoo minua pitkään ja sanoo aaah, no siksi sinulla onkin noin hyvä iho ja että pohjoismaisilla on upea luuston rakenne. ja sitten tarkastellaan minun kasvojeni muotoa, millainen leuka millaiset poskipäät.<br />hei otanko vaatteet pois niin näette muutkin ruumiinosani?<br /><br />ja seuraavana päivänä kysytään nukuitko hyvin<br />mutta minulla on hiukset märät ja kaikki edellisen päivän vaatteet kuivumassa ympäri taloa<br />kengät litimärkinä<br />kävelimme tulvivien jokien yli leijonavuorelle pitelimme kiinni jyrkänteen reunasta tuulesta ja muistelimme millaista islannissa oli kun saattoi nojata tuuleen<br />tämä mitään siihen verrattuna<br />toisinaan tartumme toisiamme kädestä<br />ja pysähdymme porrastasanteille<br />suihkun vesi on ehtinyt vähän lämmetä<br />nukuitko hyvin<br />he kysyvät ja tuijottavat<br />ja sitten selataan häälehtiä<br />hmm, minä sanon. hienoja kuvia minä sanon. mutta katson meren yli.<br />enkä ymmärrä kalastuskaupassa puheesta mitään<br />enkä jaksa keskittyä jatkuvasti keskusteluihin<br />toisinaan on vain ohikiitävät maisemat ja metsät ja vuoret usvan peitossa<br />toisinaan on seinissä humiseva tuuli ikkunalaseja tärisyttävä.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-319299137626951093?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-77132576241302366892010-06-02T02:40:00.002+03:002010-06-02T03:21:58.453+03:00<span style="font-size:100%;"><span style="font-family: courier new;">it's raining cats and dogs </span></span><meta name="Avainsanat" content=""> <meta equiv="Content-Type" content="text/html; charset=utf-8"> <meta name="ProgId" content="Word.Document"> <meta name="Generator" content="Microsoft Word 2008"> <meta name="Originator" content="Microsoft Word 2008"> <link style="font-family: courier new;" rel="File-List" href="file://localhost/Users/hannehonkanen/Library/Caches/TemporaryItems/msoclip/0clip_filelist.xml"> <!--[if gte mso 9]><xml> <o:officedocumentsettings> <o:allowpng/> </o:OfficeDocumentSettings> </xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml> <w:worddocument> <w:zoom>0</w:Zoom> <w:trackmoves>false</w:TrackMoves> <w:trackformatting/> <w:hyphenationzone>21</w:HyphenationZone> <w:punctuationkerning/> <w:drawinggridhorizontalspacing>18 pt</w:DrawingGridHorizontalSpacing> <w:drawinggridverticalspacing>18 pt</w:DrawingGridVerticalSpacing> <w:displayhorizontaldrawinggridevery>0</w:DisplayHorizontalDrawingGridEvery> <w:displayverticaldrawinggridevery>0</w:DisplayVerticalDrawingGridEvery> <w:validateagainstschemas/> <w:saveifxmlinvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid> <w:ignoremixedcontent>false</w:IgnoreMixedContent> <w:alwaysshowplaceholdertext>false</w:AlwaysShowPlaceholderText> <w:compatibility> <w:breakwrappedtables/> <w:dontgrowautofit/> <w:dontautofitconstrainedtables/> <w:dontvertalignintxbx/> </w:Compatibility> </w:WordDocument> </xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml> <w:latentstyles deflockedstate="false" latentstylecount="276"> </w:LatentStyles> </xml><![endif]--> <style> <!-- /* Font Definitions */ @font-face {font-family:Cambria; panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4; mso-font-charset:0; mso-generic-font-family:auto; mso-font-pitch:variable; mso-font-signature:3 0 0 0 1 0;} /* Style Definitions */ p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal {mso-style-parent:""; margin:0cm; margin-bottom:.0001pt; mso-pagination:widow-orphan; font-size:12.0pt; font-family:"Times New Roman"; mso-ascii-font-family:Cambria; mso-ascii-theme-font:minor-latin; mso-fareast-font-family:"Times New Roman"; mso-hansi-font-family:Cambria; mso-hansi-theme-font:minor-latin; mso-bidi-font-family:"Times New Roman"; mso-bidi-theme-font:minor-bidi; mso-fareast-language:EN-US;} h1 {mso-style-link:"Otsikko 1 Merkki"; mso-style-next:Normaali; margin-top:24.0pt; margin-right:0cm; margin-bottom:0cm; margin-left:0cm; margin-bottom:.0001pt; mso-pagination:widow-orphan lines-together; page-break-after:avoid; mso-outline-level:1; font-size:16.0pt; font-family:"Times New Roman"; mso-ascii-font-family:Calibri; mso-ascii-theme-font:major-latin; mso-fareast-font-family:"Times New Roman"; mso-fareast-theme-font:major-fareast; mso-hansi-font-family:Calibri; mso-hansi-theme-font:major-latin; mso-bidi-font-family:"Times New Roman"; mso-bidi-theme-font:major-bidi; mso-font-kerning:0pt; mso-fareast-language:EN-US; mso-bidi-font-weight:bold;} span.Otsikko1Merkki {mso-style-name:"Otsikko 1 Merkki"; mso-style-locked:yes; mso-style-link:"Otsikko 1"; mso-ansi-font-size:16.0pt; mso-bidi-font-size:16.0pt; font-family:Calibri; mso-ascii-font-family:Calibri; mso-ascii-theme-font:major-latin; mso-fareast-font-family:"Times New Roman"; mso-fareast-theme-font:major-fareast; mso-hansi-font-family:Calibri; mso-hansi-theme-font:major-latin; mso-bidi-font-family:"Times New Roman"; mso-bidi-theme-font:major-bidi; font-weight:bold;} span.Kappaleenoletuskirjasin1 {mso-style-name:"Kappaleen oletuskirjasin1"; mso-style-noshow:yes; mso-style-parent:"";} span.Kappaleenoletuskirjasin11 {mso-style-name:"Kappaleen oletuskirjasin11"; mso-style-noshow:yes; mso-style-parent:"";} @page Section1 {size:595.0pt 842.0pt; margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm; mso-header-margin:35.4pt; mso-footer-margin:35.4pt; mso-paper-source:0;} div.Section1 {page:Section1;} --> </style> <!--[if gte mso 10]> <style> /* Style Definitions */ table.MsoNormalTable {mso-style-name:"Normaali taulukko"; mso-tstyle-rowband-size:0; mso-tstyle-colband-size:0; mso-style-noshow:yes; mso-style-parent:""; mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt; mso-para-margin:0cm; mso-para-margin-bottom:.0001pt; mso-pagination:widow-orphan; font-size:12.0pt; font-family:"Times New Roman"; mso-ascii-font-family:Cambria; mso-ascii-theme-font:minor-latin; mso-fareast-font-family:"Times New Roman"; mso-fareast-theme-font:minor-fareast; mso-hansi-font-family:Cambria; mso-hansi-theme-font:minor-latin; mso-bidi-font-family:"Times New Roman"; mso-bidi-theme-font:minor-bidi;} </style> <![endif]--> <!--StartFragment--> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">ja salama aina silloin tällöin ukkosen ääni minulla on satojen sivujen pinkka erivärisiä geelikyniä sohva intialaiskuvioiset tyynyt ja makuupussi, samanlainen kuin edellisellä kerralla kun olin täällä</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;"><o:p> </o:p></span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">mutta nyt on jo aurinko kirjasto johon en vielä saanut korttia kun ei ollut todistetta osoitteesta mutta tunti ja olin vasta kuudennelakymmennennelläkahdeksannella sivulla etsinnöissä, yli tuhat teosta kasvatuksesta</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">minusta tuntuu että tukimuksestani tulee aikalailla kasvatustieteellinen</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">yhtäkkiä olen vain kiinnostunut koko koulusysteemistä ja unohdan että minulla on pääaineena kirjoittaminen </span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;"><o:p> </o:p></span></p><p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;"><o:p>mutta se oli eilen jo <br /></o:p></span></p><p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;"><o:p> <br /></o:p></span></p><p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;"><o:p>ja <br /></o:p></span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">kahvi on aika vahvaa, se on sellaisessa leveässä mukissa lehti keskellä vaahdosta enkä jaksa hakea sokeria vaikka se kuuluisi </span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">vireisessä pöydässä maorinainen opettaa kehitysvammaiselle jostain lastenkirjasta</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">one two three four five six seven great!</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">he etsivät susia.</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;"><o:p> </o:p></span></p><p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;"><o:p>mutta sekin oli eilen jo, eilen.</o:p></span></p><p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;"><o:p> <br /></o:p></span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">kolmantena päivänä kävelin 2,2 kilometriä kukkuloille, vuorille ja merenrannoille, kiertelin siellä tunteja pysähtelin jyrkänteille ja nojailin suuriin puihin, wahuta kaua, se on sen puun nimi. minun puuni. mies tykkää enemmän sellaisista palmuista, suorista linjoista, vahvoista ja notkeista, mutta ei sellaisita niin kuin kaurit, ne on jotenkin liian</span></p><p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">vahvoja, kaikista vahvimpia <br /></span></p><p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;"><o:p> </o:p></span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">kehitysvammainen tyttö hymyilee minulle. sillä on kaakaota huulissa eikä se opettajakaan ollut maori. luulin tatuoinneista päätellen ja painosta. </span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">tyttö sanoo rakastavansa kaakaota. ehkä minäkin voisin </span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">tulla kirjastoon tummatukkaisen tytön kanssa, joka rakastaa kaakaota ja etsii susia kirjasta. </span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;"><o:p> </o:p></span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">ja he lähtevät pois</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">ja aurinko ei enää polta kasvoihin kattoikkunasta kirjaston yläkerrassa, häikäise silmiä ja näyttöpäätettä</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">mustat pilvet ovat tulleet takaisin ja kohta sataa</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">pouring</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">cats and dogs</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;"><o:p> </o:p></span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">ja minulla on sateenvarjo repussa, sateenvarjo ja tietokone ja muistikirja. ostoslista kaikista niistä ruoka-aineista jotka löytäisin suomessa kaupasta helposti mutta täällä</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">minun täytyy katsoa tomusokeri sanakirjasta</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">ja yrittää selittää piimä, mutta eihän näillä piimää olisi</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">hyi yök mies sanoo kun on maistanut islannissa</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">vaikkei se edes ole sama</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">siellä se oli enemmän jugurttimaista. tai me ainakin pistettiin sitä aina aamuisin mysliin. ja esittelin turisteille surmjölkin maustamattomana jugurttina. </span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;"><o:p> </o:p></span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">ja siellä he ovat taas. yksi meistä tytöistä ja islantilainen poika pikkusiskonsa ja pikkusiskon kavereiden kanssa. samat maisemat. sama saari.</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">valo.</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;"><o:p> </o:p></span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">mutta täällä on kokolattiamatot</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">puhelimessa jatkuvasti naurava nainen sanat venyttäen, jiah bro</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">minun pitkät mekkoni, islantilainen villa ja kalpea iho, aksentti josta kukaan ei ole oikein varma</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">kalastajat laiturilla kääntymässä katsomaan</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">mies ruiskuttamassa autoaan puhtaaksi</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">vanhat sedät oluet ja viinit käsissä tuijottamassa</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">ne näkee meidän makuuhuoneeseen</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">meidän vessaan</span></p><p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">vanha nainen ovella muffinsseja liinan alla</span></p><p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">hellouuu welcome dear are you going to find a job oh you like walking don't you dear <br /></span></p><p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">ja hän osoittaa yläpuolellamme olevaa taloa ja kertoo että löydän heidät sieltä jos tunnen oloni yksinäiseksi</span></p><p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">minua alkaa itkettää kun laitan oven kiinni, nainen yritti kurkistella sisään ja kutsuin hänet mutta ei hän tullut ja meillä oli sanomalehti lattialla ja pistin juuri yrtit itämään mitä lie luuli minun kasvattavan oh you like walking don't you dear ja minua alkaa itkettää etten yhtään tiedä mitä pitäisi sanoa vanhalle naiselle joka tulee muffinssien kanssa ovelle eikä halua tulla sisään en yhtään tiedä miten teennäinen hymy täytyy olla sellaiselle vanhalle naiselle joka näkee meidän makuuhuoneeseen ja vessaan ja joka katselee ikkunasta kun minä lähden aamulla juoksemaan</span></p><p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">oh you like walking don't you dear</span></p><p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;"> <br /></span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">postilaatikossa väärä nimi, ei numeroa</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">me kirjoitetaan siihen tussilla</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">pimeän tullen lastataan tien varsilta polttopuiksi katkaistuja puita joita emme omista</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">pimeän tullen puita syttymään</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">lattialla</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">kysyy would you like to have a dining table</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">no, minä vastaan, we shouldn’t get any shit to get rid of</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">ja me nojaamme toisiimme</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">silittää hiuksia kun isä on puhelimessa</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">ja musiikki yhtäkkiä ihan liian kovalla</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">ja me keskustelemme eteläsaaren talvesta</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">ja uudesta asunnosta jonka hän on ostanut</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">noin vain mainitsee sään lomassa</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">kolmas talo</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">ja minua hymyilyttää kun hän sanoo jokaisen lauseen perään nimeni</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">it’s a townhouse, Hanne. It’s lovely to hear, Hanne.</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;"><o:p> </o:p></span></p><p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;"><o:p>ja tänä aamuna minulle on postia. vain minulle! ja yksi joka ei ole meille kummallekaan. ja minä avaan paketin ja kuuntelen laulutyttöäni ja kuinka kaunis hän on ja ääni ja sitten alkaa itkettää kun kaikki on siellä missä on metsät ja ei vuoria eikä merta kuin ihan rannikolla, vain turvallisia järviä</o:p></span></p><p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;"><o:p> <br /></o:p></span></p><p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">ja minua naurattaa kun painaudumme vastatusten jotta ei olisi kylmä.</span><span style=";font-size:100%;" > </span><span style="font-size:100%;">sade sade kaikilta katoilta kuin virta täyttää ämpärit minä mietin minun kasvimaani minun kasvimaaparkani miten paljon vettä se kestääkään näin äkkiä</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;"><o:p> </o:p></span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">ja sitten on pino niitä sivuja</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">ja geelikyniä ja tiedostoja ja katkaisen kaikki sähköt ukkoselta</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">se on vanha tapa</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">kulkea talo läpi ja vetää sähköjohdot seinistä, painaa nappulat alas.</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">seison ikkunoiden edessä</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">kuuntelen sadetta ja taivasta ja ukkosta ja vesi miten voimakkaasti se tulee</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">ja nukahdan nukahtaessa radio alkaa soida täysillä</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">se on usein radio</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">puhe on englanniksi eikä siinä ole mitään järkeä</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">minua alkaa naurattaa enkä ole varma nukahtaisinko radioon vai yritänkö palata takaisin todelliseen huoneeseen</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">ja sitten tulevat miehet, he pitävät kovaa meteliä ja minä ajattelen he ryöstävät kaiken koska minä nukun he eivät näe minua koska kuvittelen sohvan toisin päin</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">yritän nousta, avata silmät, liikuttaa, vilkutan heille, minusta tuntuu että vilkutan</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">näen ohuesti ikkunan karmit</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">yksi miehistä, valtava, tulee ylleni ja hekottaa</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">äänet, äänet, minä tahdon herätä, pyörryttää</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">ja kun vihdoin herään olen niin raskas ja väsynyt että minun pitää nukahtaa uudestaan</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">piru näitä valveunia. ei saisi koskaan ajatella ettei saa nukahtaa. kun alitajuisesti ei halua nukahtaa alkaa alitajunta herättää epämiellyttävällä tavalla. pakottaa hereille.</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">ja se on aina sama. aina radio ja joku tulossa huoneeseen, taloon, kotiin.</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">oli se talo mikä tahansa, koti kenen tahansa huone missä tahansa.</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;"><o:p> </o:p></span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">kahvi tekee pyörryttävän olon. kehitysvammainen tyttö ja maorinainen joka ei ollutkaan maori ovat vaihtuneet nuoreen naiseen ja ehkä hänen äitiinsä he syövät makeaa kakkua, flat white ja kaakao. </span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;"><o:p> </o:p></span></p><p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;"><o:p>ja illalla on tyttö joka haluaa näyttää minulle kaikki korunsa ja tytön isä jonka kanssa en tahtoisi joutua hankaluuksiin ja tytön äiti joka hymyilee niin kuin amerikkalaiset sweet sweet sweet</o:p></span></p><p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;"><o:p> </o:p></span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">itken koko matkan ylös vuorille</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">ja alas merenrantaan itken puiden välistä, lehmien välistä, kivillä ja pienillä puisilla portailla, kuolleen metsän läpi, mustien lintujen välistä, vain silloin lopetan kun kalastajat tulevat vastaan</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">otan kuvia joista huomaan että nenä on palanut, talvella</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">talvella, tämä mikään talvi ole</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">miehen isä puhuu lumesta kuinka kaunista siellä on</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">talvella, nyt</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">ja vanhuksilla on valkoiset hiukset</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">aalloista lähtee ääni</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">minä ajattelen aaltoja</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">Aaltoja jonka nainen Englannista on kirjoittanut vuosikymmeniä sitten</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">kun luen tämän maan naisen sanoja</span></p><p style="font-style: italic; font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;"> <br /></span></p><p style="font-style: italic; font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">the singe on the sleeve is worse than fire</span></p><p style="font-style: italic; font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">the half-place than the knowing where,</span></p><p style="font-style: italic; font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">like seas between to the unhappy sailor.</span></p><p style="font-style: italic; font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">Poor trafficking child, with no treasure.</span></p><p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;"> <br /></span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">niissä on jotain hyvin samaa. Enkä malta odottaa että löydän linkin heidän välilleen</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">vanhukset lähtevät pois</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">uusia tulee tilalle</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;"><o:p> </o:p></span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">ja me suunnittelemme jo joulua.</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">kun on itkenyt vuorille asti ja sieltä alas ja puhunut lauseet moneen kertaan mielessään vieraalla kielellä ei enää harmita yhtään</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">sitä kävelee autotien viertä ja pysähtyy levikille jotta autot pääsevät ohi turvallisesti</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">heittää hupparin pois ja kameran ja pistää saappaat jalkaan ja painelee pinaatteja paremmin maahan, pinaatteja, salaatteja</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">ja puhelin soi</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">sitten avaa ikkunat ja yrittää saada naurulta selvää, leveistä sanoista</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">ja tekee listaa ja yhtäkkiä ei enää harmita</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">ei jaksa välittää heidän tavoistaan jotka eivät ole minun tapojani</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">menee suihkuun ja laittaa mekon päälle</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">heittäytyy sohvalle ja avaa kirjan</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">jossa sanat muistuttavat Aaltoja</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">lukee samoja sanoja uudestaan ja uudestaan ja sydän hakkaa</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">ei voi päästää käsistään, lopettaa, kuin virta kuin tuuli </span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">kuin minä kuin hän sinä minun sinäsi</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">he kaikki</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">ja heidän äänensä ja kirjoittaa lauseita muistiin kirjoittaa muistikirjaansa <br /></span></p><p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;"> <br /></span></p><p style="font-style: italic; font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">"And the childhood is nothing, it is only the wind in the telegraph wire for crying there, the toothache in the cavity of night, the too big body curled up in the cot too small, the grandmother breaking her back in the hot Virginny sun, grandmother what big eyes you have; and the boy in the fox belly, unstitch, unstitch, boy girl or day locked in the suffocating belly of memory."</span></p><p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;"> <br /></span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">täällä on koulupuvut</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">väitellään lastenoikeuksista autossa</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">minun ääneni nousee ja kiihtyy ja suu kiristyy ja silmät</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">silmät silmät minä sanon minä</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">enkä anna periksi en koskaan</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">ja lopulta emme puhu rahasta, työstä, lapsista heidän oikeuksistaan tai maittemme erilaisuudesta vaan minä taputan hänen jalkaansa ja sanon että hänen kykynsä tulla ihmisten kanssa toimeen on erikoislaatuista ja että minä aina katson ihmisiä alaspäin</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">ja hän sanoo me kaikki ja me ajamme kyläkirjaston pihaan ja minä sanon voisin olla töissä täällä koulussa täällä lastentarhassa ja hän sanoo että hänen ystävänsä voisi auttaa minua koska he tuntevat kaikki ja kaikki tuntevat heidät ja</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">me pysähdymme nostamaan puita auton lavalle</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">minä vieritän niitä alas rinteeltä ja mies ottaa vastaan etteivät ne vastaantulevien autojen päälle</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">autossa on kuuma</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">ja minulla uudet kumisaappaat</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;"><o:p> </o:p></span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">koti</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;"><o:p> </o:p></span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">ja minä riisuudun neljästi ennen kuin on seuraava päivä</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">ja valo taas</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">ja merenranta ja hullun taiteilijan talo siellä rannassa</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">simpukoita</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">vuorovesi ja ne kaikki kumisaappaat ja polttopuut ja rinteet ja lehmät, uudet puut ja linnut. </span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;"><o:p> </o:p></span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">tytöillä turkoosit paidat ja tummansiniset lyhyet mekot. koulupuvut. pojilla vihreät hupparit ja tummansiniset shortsit. koulupuvut.</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">osa kävelee paljain varpain. kirjastossakin. kaupoissa. </span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;"><o:p> </o:p></span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">minua kiehtoo yksinkertaiset erot</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">niin kuin koulupuvut</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">mitä pistetään jääkaappiin ja mitä säilytetään huoneenlämmössä</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">suojateiltä puuttuvat viivat</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">valokatkaisijoiden suunta,</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">lämpimän ja kylmän veden suunta hanoissa niin kuin liikenteessä</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">islannissa ovet aukesivat väärään suuntaan, sisään, en muista liittyikö se maanjäristyksiin vai miksi</span></p> <p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;"><o:p> </o:p></span></p><span style="font-size:100%;"><span style="font-family: courier new;">mustat pilvet väistyneet. miekkavalaat tulevat meidän merenlahteemme vain harvoin </span></span><p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">tänään olisi jooga, mutta meillä on myös illallinen ulkona</span></p><p style="font-family: courier new;" class="MsoNormal"><span style="font-size:100%;">jotain työjuttuja, työtuttuja. minä ja minun musta valkopilkullinen mekkoni minä ja minun valkea hikoileva iho ja hymyileekin vain suu kiinni. <br /></span></p><span style="font-size:100%;"><o:p style="font-family: courier new;"> </o:p> <br /><span style="font-family: courier new;">ja sitten pihaan ajaa auto ja mies oranssissa paidassa kävelee alas miedän takapihalle jonnekin sinne tuonne en ole varma kierrän taloa enkä tiedä miksi se tuli tai mitä se teki ja sitten se on jo poissa. menee takaisin autoonsa ja lähtee.</span> <br /> <br /><span style="font-family: courier new;">meri on ihan sininen. punaiset kukat kuin pulloharjoja.</span> <br /><span style="font-family: courier new;">bell bird</span> <br /><span style="font-family: courier new;">kun aurinko lämmittää kalanperkaus altaita ja minä painelen korianterin siemeniä multaan.</span> <br /> <br /></span><span style="font-style: italic; font-family: courier new;font-size:100%;" >"to make her way in the world and get on. And be part of the day that is forever"</span><span style="font-size:100%;"> <br /></span><span style="font-family: courier new;font-size:85%;" >-Janet Frame, Owls Do Cry - (kuten myös kaikki muut lainaukset)</span> <br /><!--EndFragment--> <div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-7713257624130236689?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-65196371070255852742010-05-25T16:22:00.003+03:002010-05-25T16:33:06.973+03:00On pahvilaatikoita käytävässä<br />on huonekaluja huone täynnä alakerrassa<br />kasa silitettäviä vaatteita<br />matkalauku auki matkalaukku kiinni<br />lattialla siististi viikattuja vaatteita odottamassa pääsevätkö mukaan vai<br />eivät<br />lenkkarit kuivumassa ulkona, mustat pilvet sateen ennakointi<br />pesukone pyörimässä<br />kolme kirjaa, kolme kirjaa auki, auki ja kiinni ja kirjoitusohjelma<br />sivunumeroita<br />kirkkaanpunaista kynsilakkaa pullo<br />avaamaton paketti ei muista mihin laatikkoon sen on pistänyt<br />puhelu yöllä, tyttö vielä työvuorossa, ulkona sade<br />toisen katkeileva ääni puoliltapäivin<br />valuutanvaihto-operaatioita<br />liittymien sulkemista, sähkösopimuksen irtisanomista<br />isännöitsijät, isännöitsijät<br />tavaroiden kantamista<br />kakkuja, salaattia, omenapuut kukkimassa, päärynäpuun kukat sateessa pudonneet<br />kostea ruoho, joogamatto ja juuriharja<br />pian, pian, ihan pian<br />tulee pimeää tulee valoa tulee pimeää<br />ja aika päivä toinen päivä kolmas päivä<br />minä sanon neljä yötä, neljä<br />ja mies sanoo pitää huolta ettei maanantaina ole aikainen työvuoro<br />ja me nauramme<br /><br />unessa junaradan viertä juoksemassa taivaalta putoavat linnunmunat jotka ovatkin suklaata karamellia tehty muistuttamaan kaikin tavoin oikeita mutta neste maistuu makealta, kuin kivet kolauttelen niitä yhteen jotta kuori menisi rikki.<br /><br />keskittymiseni varhaiskasvatuksen tutkimusmetodeihin on huipussaan<br /><br />ylihuomenna on lentokenttiä ja lentokoneita ja matkatavaroita ja kuulutuksia ja check in tiskejä ja passintarkastuksia ja sitä ja tätä ja sitä ja tätä ja raahamista ja jännittämistä ja heippa sanomisia ja Suomi ylhäältä päin ja saari merellä alhaalta päin, ei se saari jonne olen matkalla vaan välimatkalta<br />saaret saaret<br />eikä Erla puhunut niistä Islannissa mitään.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-6519637107025585274?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-7309379079716453122010-05-20T20:38:00.003+03:002010-05-20T20:52:06.700+03:00On yö<br />on ollut päivä ja varhaisteinitytttöjä<br />ja poikia ja jumppamiehiä<br />on yö ja sanoja, luulee että tilastoja on helppo tehdä<br />voi - oi<br />ja sitten<br />on päivämääriä, jotka ovat vääriä<br />niin, päivämäärä on väärä, ongelma ei ole se että minä olisin ollut huolimaton<br />tuijottaminen muuttuu paniikiksi ja paniikki vitutukseksi<br />mutta onneksi on mies joka sanoo nothing is slipping away and it will all work out because it will<br />ja kello on neljä aamulla, valoista jo<br />kun sammuttaa tietokoneen ja tuijottaa ohuita kaistaleita valoa ja varjoa<br />kunnes on kulunut neljä tuntia<br />ja unissa on matkustanut autolla uuden tytön kanssa<br />tunnistanut naurusta<br /><br />ja kaikki järjestyy. päivämäärät uusitaan kun soittaa puhelua<br />muutosmaksusta<br />aurinko alkaa laskea joogan jälkeen<br />puistossa on istuttu tietokone sylissä kun viereisellä ollut papparainen<br />kaljapullon kanssa haluaa tietää onko tietokoneeni internet ja voiko sillä maksaa sähkölaskun<br />ja onko keskikoulu vielä olemassa<br /><br />ben kweller<br />sellaista kun istutaan autossa ikkunat auki koska on paahtavan kuuma<br />väärällä puolella tietä<br /><br />pahvilaatikot eivät täyty itsestään<br />niihin voisi mennä sisään<br />yhteen voisi, kaikkein suurimpaan niin kuin meillä oli<br />majat ja avaruusalukset<br />toinen meni sisään ja toinen ravisutti<br />miten suuria niiden laatikoiden täytyikään olla?<br /><br />on ilta<br />niin paljon kello että on pimeää<br />ja me ollaan puhuttu kuolemisesta<br />ruumiista sängyssä ottamassa vastaan hyvästejä<br />viinipullo on kallellaan pensaikossa<br />niin paljon kello että on pimeää<br /><br />kesä kesä, se ei koskaan ole pimeä tällä puolella palloa.<br />ei koskaan.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-730937907971645312?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-162737780638670902010-05-18T16:05:00.002+03:002010-05-18T16:29:31.779+03:00Yhtäkkiä muistaa miltä sade<br />että on litimärät hiukset, valuvat, litsuvat kengät otettu jaloista jo aikoja sitten<br />kylmät kalisevat varpaat<br />yhtäkkiä muistaa sateen<br />kun sitä ei kartettu se ei ollut syy olla menemättä ulos<br />se oli syy<br />menä<br />yhtäkkiä<br />like summer rain, laulaa Sibylle Baier<br />mutta nyt ei ole unohdettavaa<br />kaikki se<br />kuumilta asfalteilta tarttunut pöly jalkapohjissa valdelmapensaiden raapima iho<br />vastasataneet puut<br />litimärkänä suu auki niin kuin crazy icelandic laugh<br />paitsi että<br />islannista ei ollut tietoakaan<br /><br />mutta nyt laulaa Jónsi<br />korkealla äänellään kun on pyöräilty koko päivän kestäneeltä kirjastolta<br />sadetauon aikana<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-16273778063867090?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-32106099601721287992010-05-17T21:17:00.003+03:002010-05-17T21:27:58.662+03:00pitäisi oikeastaan litteroida<br />ei pitäisi laittaa Reginaa soimaan.<br /><br />eikä saisi pitäytyä ensivaikutelmissa<br />mutta joissain ihmisissä vaan on jotain sellaista<br />että ei osaa pitää<br /><br />ja toisissa sellaista<br />että alkaa heti selittää ja nauretaan ja poseerataan kameran edessä niin kuin oltaisi aina<br />vaikka todellisuudessa oltaisi juteltu ensimmäistä kertaa eilen<br /><br />etsinyt monta päivää pakkausteippiä, oli varma että omistaa sellaista mutta ei vain löytänyt<br />ja sitten tänään raahautui vihdoin ostamaan<br />ja kun oli ryhtymässä pakkauspuuhiin löysi<br />sen vanhan<br />ja joku on tunkenut minun häkkivarastoon omia roskiaan<br />raivostuttaa<br />raivostuttaa roskaaminen noin muutenkin<br /><br />eikä postin sivuilla voinut ilmoittaa että haluaa postin silti suomen osoitteeseen<br />ei niitä kannata kääntää<br /><br />ja päivät menee niin nopeasti että aika<br />menee niin nopeasti<br />ja yöt<br />ihan valoisia<br />aamuyöt valoisia<br />valoisia ja lämpimiä päivät<br /><br />tämä on erilaista<br />ihan erilaista<br />ja toivoo että tuhkapilvet että luonnonvoimat että tuuli<br />että se kääntyisi jotenkin niin<br />että kaikki menisi niin kuin suunnitelmat<br /><br />puhutaan perinnöistä<br />jos saisikin viisi miljoonaa<br />ja puut ovat muuttuneet viikossa<br />sääennusteet, tuhkapilviennusteet<br />toiset suunnittelevat kesää<br /><br />minulla kasaamattomat pahvilaatikot<br />litteroimattomat haastattelut<br />katkeilevia lauseita<br />joogamatto<br />valokuvia joissa mallin elkeet.<br /><br />voisi hypätä<br />tän yli<br />jotenkin hypätä vaikka nukkuessa että kun herää olisi jo.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-3210609960172128799?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-34373022782253444552010-05-13T14:42:00.003+03:002010-05-13T14:45:23.803+03:00<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://3.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/S-vl-Dl9OtI/AAAAAAAAAro/nNLNmoVt_88/s1600/IMGP0553.JPG"><img style="cursor: pointer; width: 344px; height: 513px;" src="http://3.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/S-vl-Dl9OtI/AAAAAAAAAro/nNLNmoVt_88/s400/IMGP0553.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5470719026650757842" border="0" /></a><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://4.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/S-vl95Nn5xI/AAAAAAAAArg/kXAyomTi-DQ/s1600/IMGP0541.JPG"><img style="cursor: pointer; width: 531px; height: 355px;" src="http://4.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/S-vl95Nn5xI/AAAAAAAAArg/kXAyomTi-DQ/s400/IMGP0541.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5470719023864342290" border="0" /></a><br /><br /><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://2.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/S-vl9cirWCI/AAAAAAAAArY/6fQPUAAhWS4/s1600/IMGP0534.JPG"><img style="cursor: pointer; width: 473px; height: 316px;" src="http://2.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/S-vl9cirWCI/AAAAAAAAArY/6fQPUAAhWS4/s400/IMGP0534.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5470719016168020002" border="0" /></a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-3437302278225344455?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-6962125203255579822010-05-13T14:23:00.003+03:002010-05-13T14:42:12.241+03:00päivä jolloin kirjastot eivät ole auki<br />mutta onneksi on kirjoja varhaiskasvatuksesta<br />ja aivot<br />keksii oikeastaan sen miksi kaikki on kasvatus/koulutusjärjestelmässämme vinossa<br />mutta<br />eihän tutkimukseen saa koskaan laittaa mitään omaa<br />ilman viittauksia johonkin aikaisempaan<br />pitäisi löytää joku toinenkin joka on ajatellut samalla lailla<br />en ole tarpeeksi pätevä, jotta voisin esittää vain oman tulkintani ja analyysini<br /><br />pilvistä ja aurinko aina toisinaan<br />lämmin<br />vintilläkin kun hakee pinon pahvilaatikoita<br />alkoi taas siivota<br />ja regina aina siivotessa<br /><br /><pre><blockquote>Hey this fire it's burnin'<br />Burnin' us up</blockquote><br /></pre>ja pesukone<br />ja pakastin sulamassa<br /><br />unessa on torneja<br />vuorilla<br />siellä on portaat, joita olen kulkenut aiemminkin<br />torneissa<br />ja ne ovat ihan kapeita, ehkä vain kymmenen senttimetriä leveitä<br />mahtuu aina yksi jalka kerrallaan ja seinässä on syvennystä niin että voi pitää kiinni<br />ja minä kapuan<br />se on vaikeaa ja toisinaan minusta tuntuu että en enää jaksa pitää syvennyksestä kiinni<br />jos rupean ajattelemaan sitä<br />että se vaatii voimaa mutta sitten taas muistan ettei se sittenkään vaadi mitään<br />että käveleminen on aika kepeää ja ettei käsissä tarvitse olla voimia<br />vaan tasapaino<br />ja takana tulee mies<br />joka on eri mies kuin se jonka kanssa kävellään hiekkaista tietä<br />kotiani kohti, joka on se rivitalo siellä josta kaikki uneni tulevat<br />hän haluaa tulla luokseni yöksi, vanha mies, mutta hän on minua ylempänä<br />auktoriteetti jollainlailla, vaikka minä kävelenkin edellä ja tiedän että hän haluaa minua<br />oi kyllä.<br />he kumpikin, vanhat miehet, joilla ei ole tunnistettavia kasvoja, mutta jotka edustavat kaikkea sellaista mitä olen tahtonut saavuttaa, taitelijat, syvät,<br />ja me kävelemme<br />portaita torniin hiekkatietä lapsuudenkotiini.<br /><br />ja sitten kaikkien tietokirjojen, linkoamisen, pohjaanpalavan pastakastikkeen, pyykkikasojen, pahvilaatikoiden, lapsilähtöisten teorioiden ja pankkitunnusten keskellä<br />mies, joka ei ole unistani<br />ajattelee minua omissaan.<br />ja kaksi viikkoa niin olen jo maailman yhdellä vilkkaimmista lentokentistä<br />odottamassa jatkolentoa<br />muistikirjoineni, nauhrineni, kameroineni, tietokoneineini ja nuhruisine mekkoineni.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-696212520325557982?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-50229624276003129102010-05-12T22:37:00.003+03:002010-05-12T22:59:28.397+03:00minun pitäisi olla nukkumassa<br />pitäisi olla makuuasennossa<br />niin että selkä on aamulla kipeä<br />koska ei ole vielä sitä sänkyä, jonka joku on tehnyt<br />itse<br />sellaisesta puusta, joita ei kasva täällä<br /><br />mutta minua naurattaa<br />kun on nuoria tyttöjä<br />joita naurattaa ja joissa on sellaista virtaa<br />että jaksetaan kirkua ja hihittää ja kiljua ja täristä ja koputella muskelimiesten salinoveen.<br /><br />ja on ollut ensimäinen lämminpäivä<br />että bussin ikkunasta tulee valo kuuma ja tyttö teepaitasillaan nousee kyytiin<br />pitkähihainen on myöhemmin itselläkin liikaa<br />kun kelantätiäkin naurattaa<br />ne kaikki kymmenen paperia, joista aina puuttuu nimikirjoitus tai henkilötunnus tai maan nimi<br />naurattaa<br />että olen ollut suomen sosiaaliturvan ulkopuolella kenenkään - itseni mukaanlukien - tietämättä vuoden. Mutta nyt on anomukset täytetty, ne samat joita maahanmuuttajat joutuvat täyttelemään, jotta pääsisin takaisin, takautuvastikin. ainoastaan viime kesä jääköön islannin piikkiin. ja saan olla sossumme piirissä vaikka lähdenkin taas. sekin naurattaa<br />että kun<br />ja taas papereita, papereita, papereita. vanhoista maista, kotimaista, uusista maista. papereita papereita<br /><br />ja sitten voi taas pyöräillä auringossa, kesässä<br />alkaa tulla pimeä. ei mustaa, ei koskaan kesällä mustaa pimeyttä.<br />mies kuuntelee aaltoja, kuuntelee niitä ennen kuin nukahtaa<br />sitten siitä tulee minullekin<br />hetki ennen unta.<br />aalloista.<br />miten kummallista<br />että merestä voi tulla<br />meri<br />niin kuin islannissa<br />kun käveli mustaa hiekkaa pitkin<br />käveli vesiputouksen vartta<br />paljainvarpain ja lauloi täysillä<br />lauloi niin kovaa kuin jaksoi eikä se silti kantanut pauhun yli<br />ei mikään<br />kun on voima sellainen että vesi vyöryy<br />ja keltainen talo huojui siellä tuulessa ja sateessa<br />parina paahteisena päivänä<br />silloin<br />kun ajoi autolla ensimmäistä kertaa ne 50 kilometriä hakemaan poikaa<br />joka tuli sittenkin<br />kesämekko päällä<br />ovea vasten<br />lattialla<br />ja ei mennyt kuin muutama tunti niin vatsatautiepidemia oli alkanut<br />ja aika muuttui<br />heti<br /><br />yhä vain hämärämpää.<br /><br />saa tulla katsomaan<br />niitä tyttöjä.<br />esitysaikataulut löytää <a href="http://www.kansannayttamo.fi/sivut/nukke_on_tytto_ja_tytto_on.htm">täältä.</a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-5022962427600312910?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-33489968843541342402010-05-10T21:05:00.003+03:002010-05-10T21:25:41.415+03:00Sellaista, että on siellä missä metsä mutta ei mene<br />on vesisade ja kävelee vain rantaan<br />nauhoittamaan lokkeja,<br />isi kertoo punarinnasta joka istahti hatun päälle<br />ja orava ravaa ympäri taloja, kun naapurissa porataan maalämpöä<br />me katsomme sitä ikkunasta<br />me katsomme sitä ikkunasta<br />ja kiikarit,<br />katso sieltä keittiön ikkunasta kun kerttu luulee että me kiikaroidaan niille<br />mutta me kiikaroidaan silti<br />eikä välitetä vaikka kerttu luulisi mitä<br />tai hannu<br />me kiikaroidaan että onko se tilitaltti vai vain pajulintu<br />vai uunilintu<br />siipipeili, siipipeili<br /><br />ja sitten on päivä kun ei voi syödä<br />äiti kysyy onko huono olo ja minä sanon ihan kuin jännittäisi<br />on melkein neljäsataa sivullista tekstiä<br />ja sade sade<br />eikä tiedä mikä sitten jännittäisi, mikä niin<br />ja bussi on täynnä<br />ja kirjoittaa muistiinpanoja<br />niistä tytöistä joista toisella baskeri ja toisella biletoppi<br />ja miettii miksi ihmiset eivät koskaan puhu toisilleen vaikka tahtoisivat<br />minä hymyilen vieressäni istuvalle naiselle ja se laittaa silmät kiinni<br /><br />sade sade niin kuin alkava sade<br />on pyörä<br />on tie<br />on päiväkoti<br />on pyörä<br />on kirjasto<br />on ruokalan tiski ja kuinka kaikki<br />minun nimeä ja hei<br />ja sitten me syömme silti<br />ja minä yritän olla itkemättä<br />vaikka ei enää jännitäkään<br />mutta sille ei mahda mitään<br />että yhtäkkiä saattaa<br />koulun ruokalassakin<br />ei saa sanoa koulu hei ei saa sanoa koulu kun on kyse yliopistosta<br />ja on työhuone<br />toinen työhuone<br />arviointikyselylomakkeita<br />ja minulla jyskyttää päässä<br />ja on pyörä<br />ja on tie<br />ja on hissi<br />ja on koti ja sänky petaamatta, lakana puoliksi mytyssä<br />on neljä tuntia yritän saada pimeyttä<br />on suihku<br />on laura veirs<br />imuri, tiskit ja tiskivesi<br />leipätaikina, uuni, palaneen käry ja kohoamaton leipä muodoton<br /><br />on laura veirs.<br /><br />ikkuna, sade, ei sade, sade, ei sade, kevät vai syksy?<br /><br />on ajatus siitä että tullaan aina olemaan yhdessä<br />ajatus siitä että on tyttöjä joiden kanssa tahtoisi kävellä kaupungin katuja<br />että tahtoisi olla siellä missä nauretaan nakkikioskijonossa<br />tahtoisi olla siellä missä keittiöön ei tule valoa ikkunasta<br />mutta huoneissa on valoisaa<br />tahtoisi kävellä kävelytytön kanssa loputtomasti loputtomasti kävellä vain niin ettei koskaan tarvisi lopettaa kävelyä ettei väsyisi koskaan ei väsyisi sateeseen ei harmauteen ei valoon ei tyttöön ei kävelemiseen ei omiin jalkoihinsa<br /><br />ajatus siitä että kaksi viikkoa ja tämä koti tulee olemaan taas jonkun toisen<br />kaksi viikkoa ja on enää muutama päivä siihen kun<br />on pitänyt pistää kaikki kaksikymmentäkiloa laukkuun<br />ja matkustaa lentokentälle<br />tuntea huonoa omatuntoa siitä että taas,<br />lentää<br /><br />ja unessa on tyttö<br />jota kaipaa, vaikka puristettiinkin toistemme kättä vain puoli vuotta<br />itkettiin viimeisen kerran siinä kadun varrella ja hän ojensi minulle kirjeen<br />ja minä kävelin sillä tavalla kun kävellään pois<br />katsomatta taakse<br />mutta unessa tämä tyttö seisoi rannassa, merenrannassa kun mustapukuiset kantoivat arkkua mereen, seisoi siellä ja minä olisin vain tahtonut ottaa kuvan<br />mutta liikaa surua<br />ja kun hän käveli takaisin me halasimme ja itkimme<br />paljon tiukemmin ja ääneen kuin vuosi sitten<br /><br /><span style="font-family:Arial;font-size:85%;">It's gonna take a long, long time<br />But we're gonna make something so fine<br />-Laura Veirs-<br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-3348996884354134240?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-46346149405741654262010-05-05T13:44:00.004+03:002010-05-05T13:51:05.868+03:00Luulin jo päässeeni yskästä<br />mutta yhden aikaan yöllä se yllättää. Onneksi on vielä sitä yskänlääkettä<br />ja aamulla<br />tekee listan tehtävistä ja rupeaa kirjoitusharjoituksia<br />ja pesukone<br />vedet ja saippuat vessan lattialle<br />pyykit litimärkiä eikä niitä voi samalla tavalla valuttaa kuin lingotessa<br />tiskit tiskit<br />kaiken maailman paperit ja pienet paperikulmat<br /><br />neroutta tietotekniikan kanssa,<br />koneet ovat vain koneita<br />jos vähäksi aikaa pysähtyy miettimään saakin kummalliset tiedostot elokuvaksi<br />ja pääsee katsomaan kuinka lapsilähtöistä oma opettaminen on<br />lokit<br />ne on tulleet<br />ja tuuli<br />tuuli eilen niin että melkein kaipasi islantiin<br /><br />ja unelmat<br />eivät katoa koskaan<br />niitä tahtoo toteuttaa, minä tiedän<br />minä tiedän että niin on ja se on vain hyväksyttävä<br />että toisen unelma on pyöräillä vaarallisten maiden halki sinne missä minun pitäisi pitää huiveja ja pitkähihaisia ja pitkiä hameita<br />niin se vain on<br /><br />mutta pilvet ovat kaukana harjun takana harmaita<br />ja aurinko kirkas<br />kylmän viileä aurinko<br />ja minulla tiskit ja tekstit ja paperit ja papereiden kulmat<br />videot äänet ja puhelinnumeroita<br />aikaa<br />kolme viikkoa,<br />kolme<br />kolme viikkoa aikaa<br /><br />ja tässä sitä vain tuijotellaan<br />käännetään selkää auringolle ja poljetaan kohta hakemaan pahvilaatikoita<br />vaikka todellisuudessa<br />tänään piti ainakin litteroida ainakin tehdä oppimistehtävää ainakin vihdoin lähettää ne referaatit jotka on kirjoittanut jo puolitoista vuotta sitten<br />ainakin vaihtaa lakanat, tiskata vähintäänkin<br /><br />niin. kai minä sitten vaan olen kaikkien asioitteni suhteen vähän turhan rento.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-4634614940574165426?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-10501346169002178362010-04-29T18:54:00.003+03:002010-04-29T19:15:46.829+03:00Absurdiuden tuntua<br />kun on pyörän selässä ja on käännyttävä kolmesti katsomaan<br />naisella, keski-ikäinen tyypillinen, on minkki tai hilleri tai mikä lie sellainen minkinnäköinen sylissään<br />siinä niin iltapäivällä, keskikaupungilla.<br />Kun käännyn viimeisen kerran katsomaan naista ei näy<br />tai näkyy sittenkin, mutta minkki on maassa, näkyy vain talutushihana, joka viettää jonnekin ja on jo poljettava vihreät vaihtuivat<br />absurdiuden tuntua<br />kun astuu bussiin ja kaikki ihmiset kääntyvät katsomaan<br />viereiseltä penkiltä tyttö kääntänyt päänsä ja tuijottaa, punaiset hiukset<br />vastapäätä thaityttö, joka ei näytä tyypilliseltä thaitytöltä, koska se ei hymyile vaan näyttää siltä että nukahtaa tylsyyteen, vieressään amispoika musansa niin kovalla että me kaikki saamme kuulla<br />takapenkissä sinapinvärisesessä hupparissa poika tai tyttö tai poika ei voi sanoa ei käännä katsettaan pois ja se tyttö jolla aina neuleita<br />yhdellä naisella, mustat suorat housut mutta kirjava pipo ja persikan väristä huulipunaa, vilkuilee<br />goottityttö nojaamassa tankoon. ajattelen onkohan hän hän.<br />ja kun bussi kaartaa jokainen huojuu sen tahdissa<br />ja sitten bussi pysähtyy, sisään astuu kuin Janet Frame<br />punaiset kikkarat hiukset, verkkaripuku, pipo ja punaiset posket<br />jotenkin ajattelen Janet Framea, tämä työntää pikkutyttöä toiselle penkille mutta huojuukin takaisin viereisiini ulkomaalaistaustaisen viereen "kun ei oo paikkoja, ei oo paikkoja mun on pakko istuu tähän" ja hetken päästä hän kyselee Säynätsalosta<br />ja minä katson jokaista<br />ja taas huojutaan kaarteitten tahtiin<br />kunnes bussi on taas vain bussi<br />ja kun seuraava tulee sisään me kaikki katsomme häntä<br /><br />ja miksi aina tietää kun on totta<br />mutta unessa voi erehtyä<br />miksei todellisuudessa voi<br />yhtäkkiä ollakin unessa<br />kissa muuttuu hilleriksi<br />ihmiset huojumassa, huojumassa.<br /><br />minulla on kuva<br />siinä ollaan me. me ollaan meren rannalla. minä odotin kahvimukin ja kummallisen hedelmän mehun kanssa kun mies oli pysähtynyt keskustelemaan ohikulkijan kanssa<br />minä istuin kivillä kasasin niistä kasaa<br />merenrannassa ja luin tuulessa rypistyvää reseptiä<br />väsynein silmin<br />delfiinit olivat vasta hypelleet joukoittain rannan tuntumassa ja siellä me<br />muiden turistien tavoin tähyilemässä, liukkailla kivillä<br />minulla on kuva<br />jossa on kolme hevosta<br />valkoinen, ruskea ja musta<br />valkoinen taustalla lumisateeseen sulautuen<br />ja kaksi edessä , harja tuulessa viuhuen<br />lunta maa, lunta taivas<br />ja sinä tuulisena ja rännänsekaisena päivänä minä löysin rannalta aivan sydämenmuotoisen kiven<br />annoin sen heti pois<br />ja ajattelen nyt onko se vielä tallella<br />niin kuin minun aivan pyöreä kiveni on.<br /><br />yhtäkkiä kaduilla ei liiku kukaan. autot eivät lähde tai tule parkkipaikalle. sama kun mummi kertoo hetkestä kun yksikään lintu ei laula ja on kesä<br />yksikään mikä hiljaisuus mummi sanoo<br />pahaenteinen<br />isi sanoo höpö höpö<br />ja sekunti niin auto ajaa parkkipaikalle, ihminen sateenvarjonsa kanssa, linnut taas laulamassa.<br /><br />Tänään on täysikuu. Sitä ei voi tietää ellei tiedä<br />kun on nuo sadepilviverhot.<br />Sadepilviverhot, jotka jatkuvat ainakin tämänhetkisen säätiedoituksen mukaan vielä ensi viikon tiistainakin.<br />Onnea vaan kevät.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-1050134616900217836?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-57845904395393336322010-04-25T22:10:00.002+03:002010-04-25T22:16:10.695+03:00<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://4.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/S9SUyThkDpI/AAAAAAAAArQ/UDQYiw-ETlc/s1600/IMGP9950.JPG"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 231px;" src="http://4.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/S9SUyThkDpI/AAAAAAAAArQ/UDQYiw-ETlc/s400/IMGP9950.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5464155839862673042" border="0" /></a><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://2.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/S9SUxyO0MaI/AAAAAAAAArI/DvLyXUo0tyU/s1600/IMGP9853.JPG"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 268px;" src="http://2.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/S9SUxyO0MaI/AAAAAAAAArI/DvLyXUo0tyU/s400/IMGP9853.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5464155830925668770" border="0" /></a><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://3.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/S9SUxilCHLI/AAAAAAAAArA/hY2aCuqpIl4/s1600/IMGP9813.JPG"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 274px;" src="http://3.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/S9SUxilCHLI/AAAAAAAAArA/hY2aCuqpIl4/s400/IMGP9813.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5464155826723888306" border="0" /></a><br />René Aubry<br />ja Tree song.<br />Essi ystäväni on uskomaton musiikkilöytäjä.<br /><br />Voisin kuunnella tuota ranskalaisaksenttia ikuisesti. Ikuisesti.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-5784590439539333632?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-7133515357425937662010-04-25T16:34:00.003+03:002010-04-25T16:53:49.984+03:00Tää sopii mulle,<br />parhaiten<br />että sataa räntää kun on kurkku ja yskä ja väsymys ja sellaista<br />mitä sisällä nyt pitääkään aina tehdä ja sitten kun<br />on saanut lojua räntäsateen aikana ja alkaa keskellä yötä pakata pahvilaatikoihin ja lajitella papereitaan herää aamuun kun on aurinko<br />ja tyttö kysyy sima<br />ja sitten sitä leipoo sen porkkanakakun ja pakkaa kolmeen rasiaan palaset (voi sitä on vielä tuhottomasti jäljellä jos joku haluais tulla kylään kun täällä ei oo ihan niin niin sotkuista kuin esim. vaikka viikko sitten )<br />ja auringossa polkee<br />ja sitten polkee niin että kauppakadulla ihmisiä hymyilyttää ja pihassa huomaa että ehkä kaksi sekuntia niin koko viritelmä olisi rösähtänyt<br />mutta ehei se on ehjä, peili nimittäin<br />viskaa sen sisään ja lähtee etsimään uusia reittejä,<br /><br />uusia nyt kun ei enää pitkään<br />tätäkään ei ole voinut tehdä aikaisemmin, tietenkään, kun on kuukausi aikaa on ihan hyvä aika ruveta etsimään kävelypolkuja vähän aktiivisemmin eikä kävellä aina samaa<br /><br />kulkee metsän halki kiipeää ensin<br />siellä on kevättä oksilla ja joku lenkkeilijä mutta ei tule samaa polkua<br />koska minä kuljen pieniä, risuisia<br />ja sitten on ranta, jossa kolme pelaavat lentopalloa, vain teepaidoissa!<br />ja perhe, ulkomaalainen, lapsi juoksee järvelle ämpäri kädessä ja minä<br />istun puun päälle ja huljuttelisin jalkoja jos ei olisi jäätä<br />nauhoitan lintujen äänet<br />ja kun olen istunut tarpeekseni jatkan kävelemistä kunnes olen kävellyt tarpeekseni<br />ja kävelen vielä vähän lisää kun on kuitenkin musiikkia<br /><br />ja kotona laitan tomaattikastiketta sekaan niin kuin äiti sanoi<br />erikoisuusinta-annos ja sitruunamehusta köyhän salaattikastike<br />naurattaa<br />naurattaa tämä valo joka on valo ja että tulee punaiset posket ja lämmin<br />ja ajattelee i wanna start going on a morning walk niin kuin Ben Kwellerin laulussa<br />paitsi että sunnuntaisin niinku vanhat pariskunnat ja keski-ikäiset tuulipuvuissaan<br />vakiintuneet<br /><br />kaikki on jotenkin sillä tavalla uutta.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-713351535742593766?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-21983927001664334422010-04-25T11:44:00.003+03:002010-04-25T11:59:27.761+03:00Niin,<br />nyt tajusin sen itsekin<br /><br />herään,<br />otan antibiotin, kirjoitan tekstiviestin<br />makoilen<br />rupean etsimään sanakirjasta sanontaa joka on pyörinyt päässä koko aamun<br />nousen kirjoitan toista viestiä toiselle ihmiselle, puen<br />aloitan joogaa<br />kirjoitan kolmannen, en lähetä<br />rupean tekemään joogaa<br />tekstiviesti piippaa, luen sen<br />jatkan joogaa,<br />vaihdan sittenkin aamuliikkeisiin<br />tekstiviesti piippaa<br />haen kalenterin, vastaan<br />otan maitohappobakteerin<br />laitan suodatinpussin kahvinkeittimeen<br />hei, mutta mähän juon kahvit vasta porkkanakakun kanssa<br />rupean tekemään leipiä,<br />mehua<br />päätän lähteä ulos, rupean valmistelemaan uloslähtemistä<br />mutta hei<br />kakku kannattaisikin tehdä sitä ennen, avaan koneen, haukkaan leipää,<br />otan pari kuvaa<br />rupean etsimään kakkutarvikkeita<br />avaan ohjeen, 50 minsaa uunissa,<br />no ei se mitään, rupean tekemään kakkua<br />toinen leipä on syöty, toinen puoliksi, syön suklaanpalan<br />kuorin porkkanoita<br />laitan musiikin<br />alan etsiä mausteita<br />alan raastaa porkkanoita<br />laitan uunin päälle<br />raastan porkkanoita<br />alan kirjoittaa tekstiviestiä<br />hei, sanon ääneen jo itselleni, keskityppäs nyt yhteen asiaan<br />katson ohjetta, munat ja sokerit vaahdotetaan<br />etsin tietokoneelta uuden ohjeen<br />sittenkin neljä porkkanaa, raastan vielä yhden<br />vaahdotetaan<br />vaihdan musiikkia,<br />riittä jo, kaadan öljyn, alan sekoittaa jauhoja<br />tekstiviesti, vastaan myöhemmin<br />ainiin leipä<br />jauhot sekaan, ehkä niitä tuli liikaa, alan siivilöidä yhtä desiä, toista desiä pois<br /><br />niin<br />tämä jatkuisi vaikka kuinka pitkään<br />uusilla asioilla<br />ja uusilla<br /><br />miten voi olla niin vaikea keskittää huomio yhteen asiaan kerrallaan?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-2198392700166433442?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-33916663613773414402010-04-24T16:57:00.004+03:002010-04-24T17:17:37.325+03:00Mun yskä ei vaan lakkaa<br />se taitaa alkaa joka päivä uudestaan<br />tai yö<br />kun yrittää käydä nukkumaan<br />ja on niin kuuma vaikkei edes kesä<br />ja lumi vaan sataa tai räntä<br />ei tuota lumeksi voi, kadut märät<br />miehellä sushipaketti kädessä<br />nainen: ei ole niitä pienempiä sushipakkauksia<br />mies pyörittelee pakettia käsissään<br />kävelen ohi<br />ja naisella on niin paksu kerros meikkiä etten tiedä missä iho<br />ja missä hekin ovat tavanneet, miltä nainen näyttää kun ne nai<br />tai mies<br />se näyttää nyt kyllästyneeltä eikä sitä kiinnosta onko se pakkaus pieni vai iso,<br />mutta naista kiinnostaa, voi kyllä, koko on nyt ydinkysymyksenä<br />sitten tulee runoilija ja runoilijan muusa<br />tytöllä suurenkokoinen karvahattu<br />ne on sellaisten irtoleipäjuttujen edessä<br />mietin ostaako ne kahvipullaa<br />ja kassaneiti<br />ha, mikä sana<br />on uusi<br />eikä se tunnista minua<br />apteekissa ostan jo toisen yskänlääkepullon<br />oletteko keskustelleet farmaseutin kanssa<br />voi ei, minä ajattelen, olisi pitänyt mennä johonkin toiseen, nyt se näkee tuosta koneelta että mä olen jo ostanut yhden tällaisen kun on tämä kanta-asiakaskortti<br />eee-en, minä sanon<br />niin, tässä on tämä kolmio<br />joo, mä ostin jo viikko sitten sanon, silloin puhuttiin<br />koska farmaseutti itse suositteli juuri kyseistä<br />lisään samaan hengenvetoon ettei yskä vaan helpota<br />en halua että siinä epäillään että olen eristämässä yskänlääkkeestä jotain huumaavaa<br />niin kuin ystävän joku teinivuosien tuttu teki<br />kannattaisi ottaa yhteyttä lääkärin<br />niin minä olenkin, siis mulla on angiina<br />ja heti jo tajuan ettei nämä ole sellaisia asioita, jotka kerrotaan kassaneidille<br />voi, hän sanoo, toivottavasti helpottaa<br />ja taas räntäsateessa<br />ja koira haukkuu aina kun avaa oven ja kävelee rappusia<br />yrittää haukkua että joku tulisi<br />minä mietin, laumaansa,<br />mitä nekin ovat, sisäkoirat.<br /><br />on e-kirjoja avattuna. siivottu. sisällysluettelo. litteroituja haastatteluja. lihavoituja lauseita. yö kun varjot tulee seinään. hakee taskulampun.<br />nyt ei ole kuin puolikas kuu.<br />ostaa gluteenitonta jauhoseosta. kirjapiiriläistä varten<br />mutta kirjapiiri perutaan ja röyhkä saa vielä odottaa käsittelyään<br />perutaan koska<br />yskä ryöpsähtelee<br />ja toisellakin kurkku kipeä<br />minä sanon mene labraan teatterilta oli toinenkin angiinassa<br />tuntuu oudolta kun on jo neljä pahvilaatikollista mutta mistään ei huomaa että mitään puuttuu<br />paitsi kivet<br />ja simpukat<br />ja ne ei edes ole pahvilaatikossa<br /><br />ja tuntuu pahalta heittää ruokaa pois<br />mutta kiisselikattilallinenkaan ei ehdi<br />tulla syödyksi ennen kuin se alkaa homehtua<br />leivät<br />pyörittelee vokkia haarukan ympärille, papuja, papuja, papuja<br />yhtäkkiä ei tee mieli yhtään papua tai pinaattia tai soijaa ei yhtään porkkanaa tai perunaa<br />nuori mies kantaa kahta pitsaa soittaa summeria<br />niistä lähtee tuoksu<br />ajattelee että tilattais pitsaa ja olis lauantai-ilta ja räntäsade ulkona<br />ja vois katsoa jotain elokuvaa<br />sellaista hidasta<br />vaikka Tarrin<br /><br />äiti ei muista salasanojaan<br />ja sanoo että kyllä niitä yskänlääkkeitä voi juoda<br />ihmisillä ei ole edes hattuja<br />autoissa pyyhkimet<br />ei kai tarvitse kun on autot<br />autot<br /><br />miten kummallista että meillä on autoja<br />miten kummallista että me ollaan ainoita joilla on kulkuvälineitä<br />paitsi että jotkut hyönteiset matkustaa linnuissa, nisäkkäissä<br />jotkut kalat matkustaa toisissa kaloissa<br />yhdessä luontodokumentissa pienet kalat meni isojen suuhun ja kulki siellä.<br />kalabussi.<br /><br />huomenna on siman pullotus. kunpa vappuna ei olisi räntä.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-3391666361377341440?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-32493792429331238072010-04-18T16:34:00.003+03:002010-04-18T16:44:03.257+03:00Tää sää on kummallinen<br />eilen illalla sataa räntää ja tänään vaihtelee pilvien sateen ja auringon välillä<br />ja miettii uskaltaako viedä peiton ulos tuulettumaan<br />koska on siivous<br />se ei ehdi valmistua koska on riennettävä ilman ääntä teatterille<br />mutta kivet on<br />kerätty ikkunalaudalta ja siinä on nyt vain kasvit vihreät<br />ei simpukoitakaan<br />ne on kaikki arkussa, punaisessa, joka oli joskus ylähyllyllä ulkomaalaisen miehen liikkeessä<br /><br />tahtoisin olla saaressani<br />kaikkien tulivuorten tuprutellessa<br />vaikka miten hassua että se on jo vuodentakainen<br />melkein eikä enää oma<br />se on vain siellä ja täällä voivotellaan ilmatilasta<br />jossa ei lennetä<br /><br />kuuntelen Bluria,<br />en tiedä miksi<br />mutta tänään on ollut musiikkipäivä jo kuusi tuntia<br />eikä siivous ole vieläkään valmis<br />eikä kurkku tule millään paremmaksi ei ainakaan sillä että aurinko silmään<br />ja on jo kaksi laatikollista kirjoja<br />ja kaksi vaatteita<br /><br />ja mies hiipii hämärissä kuvaamaan taloa<br />minulle<br />we have a house,<br />hän sanoo ja minä mietin ettei enää koskaan kevään ensimmäisiä jäätelöitä tällä tavalla<br />kun on ollut kaikki, miltei<br />kaikki ne joiden kanssa oli joskus nurmikkokin ja viinipullot ja pojilla sikarit<br />mutta nyt on yliopiston kirjaston kahvila<br />kirkkopuisto<br />ja tyttö sanoo emme koskaan osanneet ajatella<br /><br />ja minun tyttöni sanoo että entä jos majatalo<br />minä kysyn entäs miehet<br />hän sanoo, minä ajattelin että me unohdetaan miehet, on niidenkin jo aika selvitä ite omasta elämästään<br />ja sitten me keksimme itsellemmä näyttelijät<br />ja on valokuvia<br />jossa meitä on kolme keikistelemässä<br />ja minua naurattaa<br />erityisesti ne kuvat joissa on pitsanpalat ja minulla vain bikinin yläosa<br />ja se missä on pojat<br />kuin isot kihot konsanaan ja me kolme siinä<br />lyhyempinä<br /><br />se oli silloin. jo yli kaksi vuotta sitten. vasta.<br />eilen tehtiin suunnitelmia viiden vuoden päähän<br />ja vuosikin tuntui mahdottomalta ennustaa<br /><br />mutta nyt on jo riennettävä<br />muuten myöhästyn ja muitten pitää seisoskella pihalla<br />vaikkei onneksi tarvitse värjötellä<br />kun on aurinko.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-3249379242933123807?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-27349437289973971952010-04-15T19:41:00.004+03:002010-04-15T20:04:43.308+03:00tulivuori se vain<br />Islannissa jatkaa heräämistään<br />ja tulee tuulen mukana tännekin<br />tuhkana tosin<br />ja minä mietin miksi en ole siellä nyt<br />kaiken tulen ja tulvimisen keskellä<br />kaasupilviä varomassa<br /><br />mutta olen täällä<br />ja herään neljältä aamuyöllä omaan huutooni<br />tajuamiseen että olenkin täällä kodissa<br />eikä täällä ole toisia huoneita joista tulla minun huoneeseeni<br />ei toisia ihmisiä joilta huutaa apua<br />joiden puolelle kierähtää<br /><br />on vain tekstiviestien mahdollisuus<br />miettii<br />voiko äitille soittaa aamulla kello neljä kun on kaksikymmentäneljä<br />ja sanoa että äiti mä näin painajaista<br />ja sitten huusin apua apua apua<br />ja sitten sä tulit mun huoneeseen ja mä huusin edelleen enkä avannut silmiä<br />mutta sä et ottanutkaan syliin ja sanonut ei mitään hätää<br />vaan peitit minun naamankin peitolla niin että huuto hukkuisi sinne<br />ja minä tunsin tukehtuvani<br />ja riuhtaisin peiton pois<br />ja aloin huutaa huutaa kovempaa<br />ja hahmottaa että huone ei ole meidän ensimmäinen koti pikkukaupungissa<br />ja minä olen nähnyt unta<br /><br />sitten on vaikea ajatella että on vielä kaksi tuntia aikaa nukkua<br />ja mies sanoo olevansa huolissaan unistani<br />minun ei pitäisi kertoa niistä hänelle<br />sellaiset ihmiset jotka eivät näe unia tai muista niitä<br />koska nukahtavat kahdessa sekunnissa siitä kun ollaan menty sänkyyn<br />jos toinen ei pidä hereillä<br />nukkuu kunnes selkään sattuu paikallaan makaaminen<br />eivät voi ymmärtää että unien maailma on ihan eri<br />eikä se välttämättä tarkoita mitään vaikka tarkoittaakin kaikkea<br />ja että unet,<br />niihin tottuu<br />niihinkin.<br /><br />koko päivä menee miettiessä milloin sama painajainen on alkanut<br />ja miksi<br />vaikka tietääkin syyn, totta kai tietää,<br />mutta miksi siitä pitää silti nähdä unia? kun tietää mikä on mustaa ei sen pitäisi olla enää alitajunnassa. selvittänyt. selvittänyt.<br />ehkä se onkin jotain ihan muuta.<br /><br />ja videokamerasta on mahdotonta saada kuvaa tietokoneelle. kirotut applet. menee tuhottomasti aikaa ja turhauttaa tiedostojen siirto miksi kaikkien laitteitten pitää käyttää jotain eri ohjelmia ja eri tiedostomuotoja ja voi tätä kopio/tekijänoikeuksien vyyhtiä. enää ei suunnitella niin mikä olisi kaikista helpointa, kestävintä, yksinkertaisinta ja hyödyllisintä<br />vaan ainoastaan miten kukakin ja mikäkin saa myytyä enemmän ja juuri omaansa.<br /><br />ja inhottaa kaiken maailman byrokratia. että kaikki on sanamuodosta kiinni mitä saa ja mitä ei saa tehdä.<br />minä lasken lapset saliin harjoittelemaan kun siellä rakennetaan ala-asteen discoa. lasken heidät käytävään. annan heidän pelata itsetehdyillä tarinakorteilla. annan tytön kirjoittaa taas ihan uuden jutun. annan ja annan ja annan enkä jaksa välittää mitä pitäisi. en vaikka en saisi tuntien aikana kysyä kysymyksiä joita haluan. pitäisi olla ammattitaitoinen<br />mutta minä<br />muutankin tehtävänantoa kolmesti selityksen aikana<br />eiku tehdäänki sittenkin näin<br />ja kävelen edestakaisin ja selitän uudestaan ja uudestaan ja katson silmiin poikia<br />jotka kuvittelevat olevansa niin isoja<br />ja minä mietin<br />kun katson niitten seinälle läntättyjä esitelmiä<br />mielenterveysongelmista<br />ja<br />joku on leikannut lehdestä kuinka monta kertaa pitäisi saada<br />kirjoitettu käsin<br />pillua<br />ja sitten on kuvisluokassa kollaaseja joissa ah<br />sellaisia sanoja<br />joita voi kirjoittaa vain yläasteella<br />miettii että onko ne tosissaan<br />että onko se sitä<br />vai ime parsaa<br />repliikit<br />vai kummatkin<br />minä sanon olen kiinnostunut mitä te ajattelette<br />ja tytöltä minä kysyn miksi, mitä sinä sitten ajattelit<br />ja painan rec nappulaa<br />kaksi kertaa<br /><br />tänä yönä minä haluan nukkua minä ajattelen<br />taivas on pitkään valoisa<br />ihmiset kävelevät eri tahtiin<br />ja joskus tunnit kestää niin pitkään<br />ettei ole ihan varma onko ollut yliaikaa<br /> valo pidentää<br /><br />tänä yönä ei tahdo herätä kertaakaan<br />ei neljältä<br />eikä aiemmin<br />eikä kuudelta<br />ei kertaakaan<br />neljältä aamulla on hämärää. pimeä lattia. vesilasi. mutta jotain on muuttunut<br />enää ei tärisytä jälkeenpäin<br />ei ole vaikeuksia avata silmiä koska pelkäisi mitä näkee<br />tai laittaa kiinni<br />mitä näkee<br />voi kääntää kylkeä<br />jättää ovia auki tai kiinni<br />jotain on muuttunut<br />sitten niiden öiden kun otsa oli hikinen ja äiti istui vierellä silittämässä. valo jätettiin käytävään palamaan kunnes oli taas turvalliset unet.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-2734943728997397195?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-90628902105258094952010-04-13T18:09:00.003+03:002010-04-13T18:28:06.486+03:00Jotenkin tuntuu että kevät tuli liian äkkiä<br />ehkä kurkku on kipeä vain pölystä ja valosta ja lämmöstä joka tukehduttaa koko pienenpienen yksiön niin ettei voi jaksa eikä viitsi istua koneella ei ei jaksa ruveta pesemään lattioita<br />on pakko mennä ulos<br />pakko aurinkoon mutta kirkkaus kirkkaus on kirkkautta vaan aivan liian äkkiä<br />ja siitä pitäisi nauttia yhdessä,<br />ei yksin ja<br />kauppakatu on ihan täynnä teinejä ei sen läpi voi ajaa<br />ja lampun ostaminen on helpompaa kuin kuvitteli<br />miten sitä aina tekeekin käytännönaskareista niin suuren numeron<br />että käy paskalla pimeässä vessassa monta päivää vaan<br />koska ei jaksa edes ajatella lampun ostamista sieltä<br />supermarkettiviidakosta<br />kauppakatu, voi kauppakatu, ei, älä edes sano että kauppakatu<br /><br />ja sitten voi päivitellä koulutusohjelmansa käsittämättömyyttä<br />miksei meillä suomessa ole mitään sellaista kuin jenkeillä<br /><br />ja tulee hetkessä epätoivoiseksi<br /><br />ja puhelinsoittoja<br />ne ovat aina kamalia, aina yhtä kamalia tuntemattomien numeroita tuntemattomiin paikkoihin virallisia<br />kun pitää kuulostaa siltä että tietäisi jostain jotain ja sitten puhuu kuitenkin niin kuin kadulla<br /><br />yöllä<br />me paritetaan veljen kanssa intiaaneja<br />vanhassa puutalossa, jossa on kolme ovea, joissa hakaset ja yksi ovenkarmit vain<br />niin kuin rivitalo<br />ja toisia samanmoisia<br />niitä joissa intiaanit<br />ja yhdessä kiinalainen mies<br />mutta aamulla ei ole ihan varma enää<br />että keitä ne intiaanit oikein olivatkaan<br />koska oven avasi kuitenkin ihminen, joka ei ollut kiinalainen mies eikä intiaani vaan omistaja<br />jonka jostain syystä kuvittelimme olleen kadonnut ja että siksi voisimme järjestää asiakasta ja myyjää tyydyttävän tilaisuuden hänen taloonsa<br /> 4,8 euroa, vaikka ostaja tahtoi saada 2,7<br />(miten voin muistaa numerotkin!)<br />mutta kun kiinalainen mies sitten huomaakin veljeni<br />minä makaan mahallani vanhan pölyttyneen viltin päällä sängyllä, pimeässä<br />vain ohut auringonvalo ikkunoista siivilöityvänä<br />ja luen englanninkielistä runoutta<br />kun ajattelen että puoliksi palanut Pikku naisia on liian ilmeisesti peitekirja<br /><br />ja kun on pyöräillyt auringossa edes takaisin huutaa pieni poika ovella eikä päästä minua sisään<br />ja äidin naama on ihan väsynyt eikä se tiedä miten saisi pojan lopettamaan itkunsa miten saisi sen jatkamaan matkaa ja minä sanon pojalle kiitos kun pääsen vihdoin ovesta sisään<br />mutta vielä puheluiden aikana<br />sen itku kuuluu alhaalta ulko-ovelta<br />kaikista kerroksista huolimatta<br /><br />ja haluaa istuttaa<br />haluaisi katsoa kuinka hitaasti kaikki alkaa kasvaa<br />ja sitten yhtäkkiä nopeasti<br />kun ne kerran tulevat pintaan<br />äiti ja isi sanoo ettei puput ole tehneet talven aikana pahojaan ja lähettävät pupu tupuna kortin<br />mies sanoo että istuttaa jo valmiiksi että meillä on sitten kevääksi kasviksia<br />minä sanon että etsisi nyt ensin sen asunnon<br />ja valo tulee<br />se tulee kasvoilla ja tekee kuumaksi posket ja väsyneeksi silmät<br />ja pölyiseksi tiet ja ajaa ihmiset ulos<br />syömään jäätelöä, juoksemaan, kerääntymään porrastasanteille, istumaan terasseille<br /><br />siellä istui tyttö, sillä oli tuoppikin mutta ei ole varma oliko siinä kaljaa vai siideriä<br />ja aurinkolasit sillä oli, minä pysähdyn liikennevaloihin pyörällä mutta kun katson tyttöä se ei huomaa, ehkä se ei huomannut kun oli terassi ja aurinko<br /><br />ja jos kääntää pään valoa päin on pakko laittaa silmät kiinni<br /><br />kuinka minä istuinkaan siellä yliopiston pihalla<br />heikko internetyhteys, mutta yhteys silti<br />nurmella<br />ja kansallispukuiset tytöt ja pojat kasaantuivat valokuvaan<br />ja sitten polki tyttö, tanskalainen, ja me nauroimme<br />ja sitten tuli poika ja kertoi juoksevansa vuoren huipulle<br />ja me<br />vaikka minun olisikin pitänyt keskittyä kokeisiin halusin tuhlata aurinkopäivän<br />heidän kanssaan vuorelle juoksemalla<br />alas<br />miten me joogaliikkeitä autolla<br />ja aurinko laskemassa<br />ja lunta on vielä huipulla siellä ihan huippulla, jonne ei voi tulla lenkkareissa<br />aina hän valittaa, minä ajattelin<br />enkä koskaan ollut välittänyt kastuisko sukat tai tulisko tuuli takista sisään tai valo silmiin tai pöly hengitykseen<br />ei sellaisiin kiinnitä huomiota silloin kun on<br />siinä missä haluaa olla.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-9062890210525809495?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-35054273692913248662010-04-11T13:01:00.004+03:002010-04-11T13:16:42.430+03:00Kävelytyttö suosittelee Laura Veirsiä<br />ja olen minä sitä aikaisemminkin jo<br />ja on kurkku kipeä ja uunissa makaronilaatikko<br />imuroimisesta tulee hiki<br />ja vain siitä että istuu täällä sisällä<br />koska aurinko tulee sisään ikkunasta<br />se on auki<br />ja tänään on kävelysää<br />oikeastaan sellainen sunnuntaikävelysää<br />että pitäisi kävellä käsikädessä johonkin kevääseen istumaan<br />mutta on hyvä<br />että voi olla toisenlaisiakin kävelyjä<br /><br />ei tiedä voiko inkiväärisitruunatee vaikuttaa unien sisältöön<br />mutta<br />yöllä juo juoman Tanskasta joka on tehty hajuista<br />ja pää muuttuu tummaihoisen tytön pääksi,<br />niin kuin asiaan kuuluu<br />vartalo on oma<br />ja peiliin katsoessa säikähtää, koska ei tunnista kasvoja omikseen<br />käsillä kokeilee kovat posket<br />ja jotta muuttuisi takaisin omaksi itsekseen pitää juoda oman hajun juoma<br />sen osaa keittää nainen vanhassa talossa<br />ensin pitää vaan kerätä omaan hajuun ainekset, yrttejä ja kaikkea sellaista mitä on syönyt<br />ja riviin pitää laittaa kaikki riipukset,<br />kaulastakin pois koska muuten olisi liian järkevä<br />ja miehen pitää tuoda ne<br />ja hän antaa vyönsäkin<br />minä nauran, varsinainen amuletti<br /><br />ja kodissa on niin paljon siivottavaa vaikka se onkin pieni<br />ja on jo yksi pahvilaatikko pakattuna<br />toinen puoliksi<br />vaatteita ja vuodevaatteita ja verhoja ja sellaisia<br />joita ei ole koko vuonna käyttänyt<br />mutta ei usko että kukaan niitä kirpputoriltakaan huolii<br />keräykseen, keräykseen vaan<br />niin kuin sänkykin<br /><br />hulluutta, hulluutta<br />tämä kaikki.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-3505427369291324866?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-5248051132278691752010-04-08T21:43:00.003+03:002010-04-08T21:52:46.020+03:00Mua väsytti aamulla vaikka meninkin puoli yhdeksältä nukkumaan<br />kävelin omakotitalojen keskeltä, olympiakylä, sanoi kyltti<br />ja sitten oli puinen talo (ja nyt muistaa että unohti kertoa terveiset) ja nainen joka oli niin ihana että kertoi kaiken senkin että tapasivat ilosaarirockissa ja se oli menoa ja<br />on pieni poika joka innostuu kertomaan tarinan ja kun minä puen jo eteisessä on sillä leikkikamera ja se yrittää ottaa minusta kuvaa mutta tyttö<br />se joka oli kipeänä koulusta<br />tulee koko ajan eteen<br />ja ne vilkuttaa kadulle pitkälle<br /><br />ja sitten on yliopisto<br />ja iltaryhmät<br />joissa me nauretaan sille miten ääni muuttuu nauhalla<br />ja<br />minulla on niin nälkä<br />kun tulen ja mies kuuntelee ilman kuulokkeita heprean<br />tai arabian<br />tai<br />kielistä musiikkia<br />ja jotain jumputushittejä<br />ja minä melkein sanon<br />anteeksi<br />voisitko pistää ton paskan musas hiljemmalle<br />kiitos<br />mutta<br />onko se sittenkään nyt niin hirvittävää<br />kuunnella kymmenen minuuttia illasta paskaa musiikkia jos se tekee sen miehen onnelliseksi<br />enkä sano<br />mitään<br /><br />ja lopulta olen yksin bussissa<br />ja huomenna on vain<br />yliopisto<br />päiväkodit ovat päättyneet<br />tosin ne vaihtuvat pian yläkouluiksi<br /><br />ja odotan unta<br />kun saa tietää mihin paikkoihin<br />pääsee kulkemaan<br />ne ovat tulleet taas<br />unieni paikat<br />kummalliset vintit ja kellarit ja salaovet ja portaat ja portaitten aluset<br />ja<br /><br />jotenkin tuntuu<br />että<br />kadonneiden asioiden listoista huolimatta<br />aion selvitä tästä keväästä.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-524805113227869175?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24141772.post-26810721241803367812010-04-06T21:15:00.003+03:002010-04-06T21:25:57.858+03:00<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://4.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/S7t6wrMU-1I/AAAAAAAAAq4/hHlc7hJBIvY/s1600/IMGP9705.JPG"><img style="cursor: pointer; width: 400px; height: 268px;" src="http://4.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/S7t6wrMU-1I/AAAAAAAAAq4/hHlc7hJBIvY/s400/IMGP9705.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5457090350136228690" border="0" /></a><br />3.4 sumu<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://3.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/S7t6wNxlJYI/AAAAAAAAAqw/JyMZrifJoP0/s1600/IMGP9588.JPG"><img style="cursor: pointer; width: 400px; height: 268px;" src="http://3.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/S7t6wNxlJYI/AAAAAAAAAqw/JyMZrifJoP0/s400/IMGP9588.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5457090342239413634" border="0" /></a><br />Tää olikin sit 26.3 ei niin kevätpäivän ilta<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://3.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/S7t6u6MiorI/AAAAAAAAAqY/u9M7qC0fy-8/s1600/IMGP9576.JPG"><img style="cursor: pointer; width: 400px; height: 268px;" src="http://3.bp.blogspot.com/_InZrx4Q9APA/S7t6u6MiorI/AAAAAAAAAqY/u9M7qC0fy-8/s400/IMGP9576.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5457090319803916978" border="0" /></a><br />Tää oli 23.3 kevätpäivän taivas<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24141772-2681072124180336781?l=unnaaarna.blogspot.com' alt='' /></div>Unnaaarnahttp://www.blogger.com/profile/05208139765623707826noreply@blogger.com0